Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, jos 3-kymppisenä ärsyttää se, että nuoruus on ohi?
Onko tämä tavallista? Onko ikäkriisi 3-kymppisillä yleinen juttu?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Muutosta ei tule, jos et muuta väsymyksesi tai masiksen taustalla olevia asioita. Nyt uusia ovia auki ja kohti uusia suuntia. Kanssakulkijoilta saat tukea matkallesi.
Ihanan optimistinen käsitys ihmisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä pelota kohta 26 vuotiaana mitkään ikäkriisit. Lähinnä vaan odotan sitä aikaa, että tulee ikää, jolloin on ollut aikaa myös saavuttaa niitä asioita, joista nyt haaveilee. Kuten oma mukava talo ja piha + kaikki mitä sinne sit voi rakentaa ja mitä harrastaa siellä. Ja siitä sit kun kypsyy, niin suuntautuu koko ajan itselle mieluisiin juttuihin, eikä haikaile asioiden perään mille ei voi mitään (kuten oma menneisyys).
Tuntuu, että enemmän pystyn elämään sitä omannäköistä elämääni, mitä pidemmälle elämä menee, joten eipä kuumottele kolmenkympin kriisit.
Mut toisaalta oonpa omat kriisini kyllä kärsinytkin tässä 3 vuoden aikana, et kaippa sitä se ahdistava kriisi tulee jokaiselle jossain vaiheessa, oikeestaan ihan luonnollistakin herätä kelaamaan omaa elämäänsä ja olemistaan ja tekemisiään.
Ymmärrän, että joillakin se voi tulla just siinä reilu 30 v, jos on samaa kaavaa elänyt siitä 20 vuotiaasta, tyyliin arkipäivät töissä ja vkl radalla. Sit voikin vähän ahdistaa.
Toki on tavallista, kolmenkympin kriisi. Mulla se alkoi n 28 - vuotiaana, nyt 35- vuotiaana on neljänkympin kriisi. Jee. Viiden vuoden päästä saanen kokea viidenkympin kriisin.
Normaalia aikuistumista, huomataan (viimeistään) ettei biletys ja kalja riitäkään elämän sisällöksi. Fiksut muuttavat elämäänsä ja huomaavat ettei se nuoruus ollut kultaista aikaa muuta kun huonoissa iskelmissä. Fiksut valittavat, että miksi aika kuluu.
Uskon, että on normaalia ja tervettä. Se on vain alkusoittoa niihin ajatuksiin, jotka tulevat viisikymppisenä, kun huomaa, ettei elinikää ole enää välttämättä kovinkaan pitkästi jäljellä. - Ei kannata lykätä elämäänsä ajatelemalla "sitten joskus". Nyt on oikea aika tehdä se, mitä haluaa elämässään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että on normaalia ja tervettä. Se on vain alkusoittoa niihin ajatuksiin, jotka tulevat viisikymppisenä, kun huomaa, ettei elinikää ole enää välttämättä kovinkaan pitkästi jäljellä. - Ei kannata lykätä elämäänsä ajatelemalla "sitten joskus". Nyt on oikea aika tehdä se, mitä haluaa elämässään tehdä.
Tämä onkin surullista kun ihmiset ovat niin vierasntuneita kuolemasta - joka on luonnollista ja tulee jokaiselle. Nuo iätkään eivät enää pidä kutiaan: tilastollisesti joka toiselle tulee syöpä, ja vaikka se parinisikin, tuhoavat hoidot elimistöä varmasti lyhentäen huomattavasti elinikää.
Mulle iski aikaistettu kolmenkympin kriisi 25-vuotiaana. Kriiseilin pari vuotta ja mennä humpsuttelin pää kolmantena jalkana. Matkustelin enkä murehtinut urasta tai eläkkeistä, koska pelkäsin nuoruuden valuvan hukkaan.
Nyt 30-vuotiaana olen oikein tyytyväinen ikääni. Katsellaan tässä omakotitaloa ja perheenlisäystä suunnittellaan. Ei tunnu yhtään siltä, että nämä olisi pakotettuja päätöksiä - vaan nimenomaan sellainen fiilis, että nyt olen valmis siirtymään elämässäni ns. eteenpäin.
En kuitenkaan ajatellut lopettaa matkustelua ja perjantaiviinejä siltikään, eli jatketaan ilonpitoa aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän tänä vuonna 30 enkä ole kriiseillyt lainkaan. Ikä siinä missä muutkin numerot.
En halua lapsia ja miehen kanssa ollaan vakiinnuttu jo vuosia sitten.
En tiennytkään että on olemassa ikä jolloin on "pakko" alkaa elämään eri tavalla kuin ennen.
Baareilemme edelleen, tosun harvakseltaan.
Viini-illat kotona ovat enemmänkin meidän juttumme.
Pelaamme pleikkaria ja pokemon go:ta vapaa-ajalla.
Mikään keski-ikäistyminen ei kiinnosta.
Jatkan elämää kuten tähänkin asti olen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
30 on se ikä, kun on aika lopettaa hengailu sekä vakiintua ja hankkia lapsia. Siihen asti on tosiaan eletty eräänlaista teini-iän jatketta, mutta silloin on aika sisäistää, että esimerkiksi lasten hankkiminen ei onnistu loputtomiin.
Entä jos huomaat 35v, että ei kiinnosta lasten hommaaminen eikä oikein parisuhdekkaan?
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 30 enkä ole kriiseillyt lainkaan. Ikä siinä missä muutkin numerot.
En halua lapsia ja miehen kanssa ollaan vakiinnuttu jo vuosia sitten.
En tiennytkään että on olemassa ikä jolloin on "pakko" alkaa elämään eri tavalla kuin ennen.
Baareilemme edelleen, tosun harvakseltaan.
Viini-illat kotona ovat enemmänkin meidän juttumme.
Pelaamme pleikkaria ja pokemon go:ta vapaa-ajalla.
Mikään keski-ikäistyminen ei kiinnosta.
Jatkan elämää kuten tähänkin asti olen tehnyt.
No se kriisi ikään liittyen voisikin iskeä silloin jos miehesi jättäisi sinut ja huomaisit että ikäisesi miehet pitävät eniten sinua paljon nuoremmista. Tai huomaisit haluavasi lapsia, ja olet yli 30, mutta ei ole miestä. Eli se kriisi voi liittyä siihen, että asiat mitkä oli nuorena mahdollisia, on nyt vaikeampi saavuttaa iän vuoksi.
Yngwie Malmsteen kirjoitti:
naiselle sopiva ikä hankkia lapsia on 21-24 v, siksi haenkin itselleni vaimon Epsanjasta tai aasiasta
1. Tim. 5:11
Mutta nuoret lesket hylkää; sillä kun he himokkaiksi käyden vieraantuvat Kristuksesta, tahtovat he mennä naimisiin,
1. Tim. 5:14
Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.
1. Tim. 2:15
Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
Hohhoijaa! Onko kaikki pakko vääntää aina jotenkin lisääntymisen ympärille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ikäkriisit liittyvät siihen että ihminen kokee ettei ole saavuttanut asioita jotka siihen mennessä olisi halunnut. Jos joku haluaa jatkaa nuoruuttaan kolmekymppisenä juhlien ja eläen huolettomasti, ikä ei mieltä paina tai sitten on niin epävarma että kokee nuoremmat uhkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on se ikä, kun on aika lopettaa hengailu sekä vakiintua ja hankkia lapsia. Siihen asti on tosiaan eletty eräänlaista teini-iän jatketta, mutta silloin on aika sisäistää, että esimerkiksi lasten hankkiminen ei onnistu loputtomiin.
Entä jos huomaat 35v, että ei kiinnosta lasten hommaaminen eikä oikein parisuhdekkaan?
M35
Jätä silloin parisuhde ja lapset hankkimatta. Oma elämä, omat valinnat. Eivät toisia muiden kuviot niin hirveästi kiinnosta. Omissa on yleensä tarpeeksi tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että on normaalia ja tervettä. Se on vain alkusoittoa niihin ajatuksiin, jotka tulevat viisikymppisenä, kun huomaa, ettei elinikää ole enää välttämättä kovinkaan pitkästi jäljellä. - Ei kannata lykätä elämäänsä ajatelemalla "sitten joskus". Nyt on oikea aika tehdä se, mitä haluaa elämässään tehdä.
Tämä onkin surullista kun ihmiset ovat niin vierasntuneita kuolemasta - joka on luonnollista ja tulee jokaiselle. Nuo iätkään eivät enää pidä kutiaan: tilastollisesti joka toiselle tulee syöpä, ja vaikka se parinisikin, tuhoavat hoidot elimistöä varmasti lyhentäen huomattavasti elinikää.
Kautta aikain ihmiset ovat pelänneet kuolemaa ja se on ihan luonnollista. Kyllä meistä jokainen tietää että kuolee, ennemmin tai myöhemmin, ketään se ei säästä.
Eivät ihmiset ole sen vieraantuneempia kuolemasta kuin ennenkään, paitsi että ruumiita nähdään nyt harvemmin. Ennen oli tavallista säilyttää kuolleita kellarissa koko talvi kun hautaa ei voitu kaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ikäkriisit liittyvät siihen että ihminen kokee ettei ole saavuttanut asioita jotka siihen mennessä olisi halunnut. Jos joku haluaa jatkaa nuoruuttaan kolmekymppisenä juhlien ja eläen huolettomasti, ikä ei mieltä paina tai sitten on niin epävarma että kokee nuoremmat uhkana.
Totta! Tämä on hyvin sanottu. Tietyt asiat ovat tällä hetkellä pahemmin kesken kuin mitä nuorempana kuvittelin.
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 30 enkä ole kriiseillyt lainkaan. Ikä siinä missä muutkin numerot.
En halua lapsia ja miehen kanssa ollaan vakiinnuttu jo vuosia sitten.
En tiennytkään että on olemassa ikä jolloin on "pakko" alkaa elämään eri tavalla kuin ennen.
Baareilemme edelleen, tosun harvakseltaan.
Viini-illat kotona ovat enemmänkin meidän juttumme.
Pelaamme pleikkaria ja pokemon go:ta vapaa-ajalla.
Mikään keski-ikäistyminen ei kiinnosta.
Jatkan elämää kuten tähänkin asti olen tehnyt.
Keski-ikää saavuttaa sinut todennäköisesti joka tapauksessa, ellet sitten päätä itse päiviäsi hyvissä ajoin ennen sitä.
Jos tuntuu että jotain mitä oikeasti HALUAA tehdä on jäänyt tekemättä, niin sitten vaan tekee. Asioita voi kuitenkin pienellä vaivannäöllä suorittaa, esim. pidempiä ulkomaanmatkoja yksin tai puolison kanssa jne, tai jos on joku taideprojekti tai uusi taito mitä haluaa oppia, niin ottaa vain sen ajan sille.
Ei se elämä kolmeenkymppiin lopu, itse tässä vasta lähestyn kyseistä ikää (vuoden päästä) ja minusta tuntuu että nyt elämä vasta alkaa.
En tiedä onko oma kolmekymppistyminen muuten niin paha. Minusta ihan hyvä ikä.
Mutta nyt samana keväänä eräs henkilö jäi eläkkeelle, josta pidin ihmisenä ihan hirveästi ja tuskin näen häntä sen takia enää. Lisäksi toisen, jo eläkkeelle jääneen vanhemman terveydentilassa tapahtui muutos.
En ole koskaan kokenut isoja menetyksiä ajan hampaan takia. Sukulaisia on kuollut, mutta olen ollut liian nuori suremaan tai he eivät ole olleet niin läheisiä.
Kuolemaa olen siis ajatellut tässä koko kevään. Omaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on se ikä, kun on aika lopettaa hengailu sekä vakiintua ja hankkia lapsia. Siihen asti on tosiaan eletty eräänlaista teini-iän jatketta, mutta silloin on aika sisäistää, että esimerkiksi lasten hankkiminen ei onnistu loputtomiin.
Entä jos huomaat 35v, että ei kiinnosta lasten hommaaminen eikä oikein parisuhdekkaan?
M35
Jätä silloin parisuhde ja lapset hankkimatta. Oma elämä, omat valinnat. Eivät toisia muiden kuviot niin hirveästi kiinnosta. Omissa on yleensä tarpeeksi tekemistä.
Aikaisemmassa viestissä käskettiin lopettamaan hengailu vakiintua ja hankkimaan lapsia.
Muutosta ei tule, jos et muuta väsymyksesi tai masiksen taustalla olevia asioita. Nyt uusia ovia auki ja kohti uusia suuntia. Kanssakulkijoilta saat tukea matkallesi.