Rasittaa, kun hiljaiset miehet pyytää treffeille, eikä puhu sitten juuri mitään.
Mitäs jos minä olisin yhtä hiljaa enkä yrittäisi vetää keskustelua? Kehuvat vaan kauniiksi ja haluavat nähdä uudestaan. No en lähde. En jaksa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtana tietysti voi pitää sitä, että mies pitää sinusta kun kysyy treffeille. Joten heti ollaan plussan puolella. Itse ainakin noissa tilanteissa tiukalla kuulustelumenetelmällä suoritan alustavan puhuttelun ja sitten kun löytyy joku mielenkiinnon kohde ihminen yleensä alkaa vapaammin puhua muustakin. Mikä siinä puhumisessa ja kyselemässä on niin rasittavaa? Itse olen introverttina introvertin, mutta pystyn vaivatta puhumaan vaikka viisi tuntia putkeen jos tarve vaatii.
Introvertti ei puhu viittä tuntia putkeen missään olosuhteissa.
Totta kai puhuu :) Hyvässä, tutussa ja luotettavassa seurassa voin höpöttää vaikka vuorokauden putkeen. Sen jälkeen pitää olla parin päivän tauko ihmisistä kyllä, vain pakolliset lätinät.
Oma isäni on semmoinen tuppisuu että hermot menee. En ole koskaan keskustellut hänen kanssaan syvällisemmistä asioista kuin kaupassa käynnistä ja raha-asioista. Päädyin siksi mieheen joka puhuu enemmän kuin minä eikä todellakaan uskalla olla puhumatta vaikeimmista asioista. Tykkäsin nuorena ujoista ja hyvännäköisistä miehistä, mutta itsekin olin ujo, niin eihän siitä mitään olisi tullut, tylsää vaan. Puhelias mies on opettanut minullekin keskustelutaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea pelimiesten panopatjalle <3
--- Mä istuin odottamassa tytärtäni harrastuksesta ja samalla kuulin kun kaksi isää keskusteli keskenään. He puhuivat tosi vilkkaasti, lastensa harrastuksista, töistään, elämästään, lasten kasvatuksesta jne. Syvällisesti js tiiviisti. Olin aivan otettu. Tuollaiseen keskusteluun kykeneviä miehiä siis ON?
No eihän tuo merkitse sitä, että kykenisivät (ekoilla) treffeillä keskustelemään syvällisesti treffikumppaninsa kanssa. Keskenään miehet tottakai juttelevat luontevasti kaikesta maan ja taivaan välillä, juttukaveri on tuttu ja samaa sukupuolta, niin mikäs siinä. Treffeillä puheliaampikin mies voi jäätyä silkasta jännityksestä. "Apua, en osaa sanoa mitään, vaikutan ihan ääliöltä". Näin voi käydä, vaikka etukäteen olisi mielessään miettinyt jotain jutunaiheita. Itse en odota/halua että mies käy syvällisiin keskusteluihin ekalla tapaamisella. Niiden aika tulee myöhemmin, jos siis on tullakseen. Ekoilla treffeillä keskustelu on turvallisinta pitää kepeänä, hauskana ja pysytellä yleisissä aihepiireissä.
Itse ajattelen niin, että ekojen treffien hiljaisuus ei vielä välttämättä merkitse katastrofia ja lähtisin ehkä toisillekin antaakseni vielä toisen mahdollisuuden, mutta niillä toisilla treffeillä on jo vastapuolenkin syytä osallistua keskusteluun. Muuten saa juttu jäädä. Toki jos ekoilla treffeillä joudun itse johtamaan puhetta koko ajan ja vastapuoli vastaa vain 'joo' ja 'ei' niin kyllähän se sitten on siinä. Mutta pienet (kiusalliset) hiljaiset hetket ekoilla treffeillä ei ole totaaliturn-off, jos mies edes yrittää keskustella.
Tyhjän puhuminen randomin ihmisen kanssa on melkoinen taitolaji.
Itselläni on strategiana se, että lataan kaikki paukut aloitukseen ja yritän käynnistää naisen "moottoriturvan". Yleensä se toimii ja sitten ei loppuaikana enää tarvitsekaan itse juuri muuta kuin nyökytellä ja huudella väliin "ohhoh", "aijaaa", "haha, kylläkyllä, aivanaivan".
Hu huh. Mulle on hiljainen mies tosi iso turn-off! Oon itte ekstravertti ja puhelias. On käynyt monta kertaa kun olen joutunut itte keskustelua ylläpitämään. Yksi tapaus kun kävin miehen kaa kahdella treffillä, eka kerta oli jotenkin enemmän sosiaalisempa ja viihdysin sen kaa. Tuntui että kyllä vois tavata toisen kerran. Niin kävi ja toisella alkoi tuntumaan että onko meillä oikeesti mitään puhuttava. Oltiin ravintolassa syömässä ja mies oli tosi hiljainen, mä kysyin kysymyksiä , se vastasi mutta siinä se oli. Oli jopa kiusallinen se tilanne ja kaikki fiilikset lähti. En itte myös jaksanut enään nähdä vaivaa ja sen jälkeen mietin että ollaan kyllä ihan eri ihmisia ja sanoin sille ettei tästä tuu mitään vaikka hän olis ollut kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Introvertti ei puhu viittä tuntia putkeen missään olosuhteissa.
Kyllä puhun. Puhun yleensä enemmän kuin ei-introvertti mieheni. Pidän herkästi keskustelua yllä, tämä oikeastaan vain seurassa jossa viihdyn. Ja koska haluan olla kohtelias. Minulla on uudessa seurassa myös kova miellyttämisen halu. Kotona pitää sitten ladata akkuja.
Jonkun täys ujon kanssa en vain jaksa yrittää, jos näen että toinen ei pane parastaan keskustelun ylläpitoon. Liian raskasta minulle.
T. Aikaisemmin erittäin ujo, nykyään puhelias introvertti N24
Voi käydä parisuhteessa pitkän päälle rasittavaksi, kun toinen kälättää kälättämästä päästyään. Voi tulla mieleen, että miksi en huolinut sitä hiljaisempaa ihmistä.
Minulle kukaan nainen ei ole tullut kadulla / puistoissa / harrastuksissa koskaan juttelemaan joten ajattelen että he vihaavat puhumista ja haluavat vain katsoa minua etäisyyden päästä ilman mitään kontaktia.
Vai onko yksipuolinen juttelukin vastentahtoisille minun vastuulla?
Lopettakaa naisten asiakaspalveleminen. Myös mies on treffeillä oma itsensä.
Katse pois ja maahan kirjoitti:
Minulle kukaan nainen ei ole tullut kadulla / puistoissa / harrastuksissa koskaan juttelemaan joten ajattelen että he vihaavat puhumista ja haluavat vain katsoa minua etäisyyden päästä ilman mitään kontaktia.
Vai onko yksipuolinen juttelukin vastentahtoisille minun vastuulla?
Harvoin kai ihmiset lähtevät tuollaisissa tilanteissa ventovieraille puhumaan, olivat sitten miehiä tai naisia. Se ei tarkoita sitä, etteikö sopivassa tilaisuudessa voisi juttua löytyä paljonkin.
Jos miestä ei kiinnosta puhua naisen kanssa edes treffeillä, niin ei sitä kiinnosta puhua naisen kanssa parisuhteessakaan. On pelkästään hyvä - puolin ja toisin - jos tämäkin eroavaisuus tulee esille jo heti ensimmäisillä treffeillä. Silloin kumpikin voi jatkaa itselleen sopivamman kumppanin etsimistä.
Miksi keskustelu on vain miehen varassa?
Keksi itse eri aiheita jutella!
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskustelu on vain miehen varassa?
Keksi itse eri aiheita jutella!
Kyllä!
Se on ihan tyypillistä naisilta olettaa miesten pitävän yllä keskustelua, kun voivat aivan hyvin itsekin keksiä keskustelunaiheita. Ihmeen vapaamatkustajia ovat, ketkä kyllästyvät, kun eivät itse ole laittaneet tikkua ristiin muuta kuin laittautunut itsensä korkeintaan mykkäkoulua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskustelu on vain miehen varassa?
Keksi itse eri aiheita jutella!
Kyllä!
Se on ihan tyypillistä naisilta olettaa miesten pitävän yllä keskustelua, kun voivat aivan hyvin itsekin keksiä keskustelunaiheita. Ihmeen vapaamatkustajia ovat, ketkä kyllästyvät, kun eivät itse ole laittaneet tikkua ristiin muuta kuin laittautunut itsensä korkeintaan mykkäkoulua varten.
UP
Itse olen miehenä lähes aina se joka ylläpitää keskustelua treffeillä.
Yllättävän usein naiset ei kysy muuta kuin ammatin..
Teki välillä mieli sanoa kasvokkain naiselle että vaikka en kiinnostaisi sua parisuhdemielessä niin kai sä nyt voisit vähän edes vaivautua juttelemaan sen 30min-1h.
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni on semmoinen tuppisuu että hermot menee. En ole koskaan keskustellut hänen kanssaan syvällisemmistä asioista kuin kaupassa käynnistä ja raha-asioista. Päädyin siksi mieheen joka puhuu enemmän kuin minä eikä todellakaan uskalla olla puhumatta vaikeimmista asioista. Tykkäsin nuorena ujoista ja hyvännäköisistä miehistä, mutta itsekin olin ujo, niin eihän siitä mitään olisi tullut, tylsää vaan. Puhelias mies on opettanut minullekin keskustelutaitoja.
Niin eli naisille hiljaisuus ja ujous sallitaan mutta ei miehille? Voi tätä kaksinaismoralismin määrää...
Niin se vaan menee, että naiset vaativat miehen ylläpitävän keskustelua, mutteivät itse vaivaudu juuri keksimään paljoa eri keskusteluaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskustelu on vain miehen varassa?
Keksi itse eri aiheita jutella!
Mitä siinä alapeukutatte? :D
Menisin milloin tahansa treffeille hiljaisen miehen kanssa! Olen kuunnellut tuntitolkulla työmatkoista, moottoripyörämatkoista, elämysmatkoista. Jokainen on kuvitellut narsismissaan olevansa mahtava seuramies! Aivan järkyttävää - ketä kiinnostaa jonkun muistot ja historiikki!
Tuppisuisuus ärsyttää, koska itsellänikin on ollut sosiaalista jännittyneisyyttä uusien kanssa, mutta olen vain tapellut itseni siitä ongelmasta yli, koska sosiaalisuutta ilman ei tänä päivänä pärjää. Jos aikuinen mies ei osaa keskustella niin tulee mieleen ettei häntä oikein kiinnosta kehittää itseään ja että hän on välinpitämätön muiden toiveille ja odotuksille. Jokainen eläköön miten haluaa, mutta en minä parisuhteeseen sellaisen kanssa lähde.