Rasittaa, kun hiljaiset miehet pyytää treffeille, eikä puhu sitten juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Menisin milloin tahansa treffeille hiljaisen miehen kanssa! Olen kuunnellut tuntitolkulla työmatkoista, moottoripyörämatkoista, elämysmatkoista. Jokainen on kuvitellut narsismissaan olevansa mahtava seuramies! Aivan järkyttävää - ketä kiinnostaa jonkun muistot ja historiikki!

Tämä! Elämäkertamiehet ovat syövyttäviä! Sielu raunioituu!

Oletteko muuten sukupuolesta riippumatta koskaan kokeillut että jos olette hissukan kanssa treffeillä ja itsekin alat olemaan hiljaa niin onko se hissukka miten kauan sanomatta mitään? Itse en ole uskaltanut edes yrittää..

Heh tässä taas näkee sen että naiset pitävät miehiä jonain viihdytysautomaattina. Ekstrovertti-nainen halua ehdottomasti ekstrovertin miehen koska miehen hiljaisuus on rasittavaa. Ujo nainen haluaa niinikään ekstrovertin miehen koska onhan se kiva että mies voi opettaa sosiaalisia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan menee, että naiset vaativat miehen ylläpitävän keskustelua, mutteivät itse vaivaudu juuri keksimään paljoa eri keskusteluaiheita.

Täh. Ootko sä edes lukenut muuta kuin aloituksen? Aika moni nainen täällä, mukaan lukien minä, on sanonut pitävät yleensä keskustelua yllä. Vaadin ainoastaan sen, että keskustelun toinen osapuoli (oli se mies tai nainen) yrittäisi olla keskustelussa myös mukana, ettei sen ylläpito ole vain toisen harteilla. T. Se introvertti N24.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtana tietysti voi pitää sitä, että mies pitää sinusta kun kysyy treffeille. Joten heti ollaan plussan puolella. Itse ainakin noissa tilanteissa tiukalla kuulustelumenetelmällä suoritan alustavan puhuttelun ja sitten kun löytyy joku mielenkiinnon kohde ihminen yleensä alkaa vapaammin puhua muustakin. Mikä siinä puhumisessa ja kyselemässä on niin rasittavaa? Itse olen introverttina introvertin, mutta pystyn vaivatta puhumaan vaikka viisi tuntia putkeen jos tarve vaatii.

Mä olen myös introvertti, mutta en tule toimeen muiden introverttien kanssa juuri siksi, että yleensä minä valikoidun olemaan se keskustelun vetäjä, sillä osaan sen kyllä. Se on vain hirveän raskasta ja kuluttavaa minulle. Vaihtoehtoisesti molemmat on hiljaa, ja sen taas koen vaivauttavaksi erityisesti tutustumisvaiheessa. Tulen paremmin toimeen ektroverttien kanssa, joiden jutut luonnostaan tempaavat mukaansa, eikä tarvitse pinnistellä pitääkseen yllä vuorovaikutusta ja sosiaalista roolia.

Oikeasti hiljainen ja ujo mies ei pyydä naista treffeille.

Ihan sukupuolesta riippumatta se on peevelin ärsyttävää, jos toinen joutuu keksimään koko ajan puheenaiheita ja yrittää kysellä toiselta jotain, ja toinen vastailee: "emt. Mmm. Joo. Ei.". Ei ole kyse siitä, että toisen pitäisi viihdyttää kyselijää, mutta pitäisi se nyt hitto vie aikuisen ihmisen osata keskustella. Siis vaikka annetaan tilaa keskustelulle, eikä höpötetä omia asioita ja odotetaan toiselta osallistumista ja vastausta, niin jos se on aina sitä yhden tavun pituista muminaa vastauksena niin väkisellähän siinä tulee epätoivottu olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtana tietysti voi pitää sitä, että mies pitää sinusta kun kysyy treffeille. Joten heti ollaan plussan puolella. Itse ainakin noissa tilanteissa tiukalla kuulustelumenetelmällä suoritan alustavan puhuttelun ja sitten kun löytyy joku mielenkiinnon kohde ihminen yleensä alkaa vapaammin puhua muustakin. Mikä siinä puhumisessa ja kyselemässä on niin rasittavaa? Itse olen introverttina introvertin, mutta pystyn vaivatta puhumaan vaikka viisi tuntia putkeen jos tarve vaatii.

Mä olen myös introvertti, mutta en tule toimeen muiden introverttien kanssa juuri siksi, että yleensä minä valikoidun olemaan se keskustelun vetäjä, sillä osaan sen kyllä. Se on vain hirveän raskasta ja kuluttavaa minulle. Vaihtoehtoisesti molemmat on hiljaa, ja sen taas koen vaivauttavaksi erityisesti tutustumisvaiheessa. Tulen paremmin toimeen ektroverttien kanssa, joiden jutut luonnostaan tempaavat mukaansa, eikä tarvitse pinnistellä pitääkseen yllä vuorovaikutusta ja sosiaalista roolia.

Ehkä vika on sitten sinussa, jos koet hiljaisuuden vaivaannuttavaksi. Itse taas introverttinä nautin siitä, että voi vain olla hiljaa ja nauttia toisesta siinä vierellä. En tahtoisi ikinä seurustella ihmisen kanssa, joka pitää hiljaisuutta jotenkin vaivaannuttavana tai yrittää väkipakolla saada jotain keskustelua aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskustelu on vain miehen varassa?

Keksi itse eri aiheita jutella!

Miehen tehtävä on nimenomaan hauskuuttaa naistaan mielenkiintoisilla keskusteluilla. Sekä tuottaa elämyksiä, ylläpitää äksöniä ja suhteessa tuottaa hänelle säännöllisesti orgasmeja.

Miehen oletetaan olevan jatkuvasti huippuvireessä oleva stand-up koomikko ja seuranpitäjä.

Tuossa on ujolla miehellä haastetta, eikä ole ihme jos vetää hiljaiseksi.

Pitäkää tunkkinne!

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä ei kiinnosta puhua naisen kanssa edes treffeillä, niin ei sitä kiinnosta puhua naisen kanssa parisuhteessakaan. On pelkästään hyvä - puolin ja toisin - jos tämäkin eroavaisuus tulee esille jo heti ensimmäisillä treffeillä. Silloin kumpikin voi jatkaa itselleen sopivamman kumppanin etsimistä.

Tämä on roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtana tietysti voi pitää sitä, että mies pitää sinusta kun kysyy treffeille. Joten heti ollaan plussan puolella. Itse ainakin noissa tilanteissa tiukalla kuulustelumenetelmällä suoritan alustavan puhuttelun ja sitten kun löytyy joku mielenkiinnon kohde ihminen yleensä alkaa vapaammin puhua muustakin. Mikä siinä puhumisessa ja kyselemässä on niin rasittavaa? Itse olen introverttina introvertin, mutta pystyn vaivatta puhumaan vaikka viisi tuntia putkeen jos tarve vaatii.

Mä olen myös introvertti, mutta en tule toimeen muiden introverttien kanssa juuri siksi, että yleensä minä valikoidun olemaan se keskustelun vetäjä, sillä osaan sen kyllä. Se on vain hirveän raskasta ja kuluttavaa minulle. Vaihtoehtoisesti molemmat on hiljaa, ja sen taas koen vaivauttavaksi erityisesti tutustumisvaiheessa. Tulen paremmin toimeen ektroverttien kanssa, joiden jutut luonnostaan tempaavat mukaansa, eikä tarvitse pinnistellä pitääkseen yllä vuorovaikutusta ja sosiaalista roolia.

Ehkä vika on sitten sinussa, jos koet hiljaisuuden vaivaannuttavaksi. Itse taas introverttinä nautin siitä, että voi vain olla hiljaa ja nauttia toisesta siinä vierellä. En tahtoisi ikinä seurustella ihmisen kanssa, joka pitää hiljaisuutta jotenkin vaivaannuttavana tai yrittää väkipakolla saada jotain keskustelua aikaan.

Olen ylläolevan kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Minulle yksi tärkeimmistä merkeistä treffeillä on kun juttelussa tulee tauko ja silti on hyvä ja ei-vaivaantunut fiilis. Silloin olemme naisen kanssa samalla aaltopituudella ja nautimme toistemme seurasta.

Vein erään nykyisen exän kerran kesäyönä yökerhosta ensitreffeille aallonmurtajan päähän katsomaan auringonlaskua (ja nousua). Istuskelimme sylikkäin kivellä ja katselimme merelle ja kummallakaan ei ollut kiire mihinkään. Juteltiin aina välillä ja niiden välissä oli pitkiä hetkiä että me vain kuunneltiin luonnon ääniä ja katseltiin aamuauringossa kimaltelevaa merta. Edelleen minusta paras ensitreffi millä olen ollut ja kaiholla tulee muisteltua sitä fiilistä.

Kahvilatreffeillä monesti käy pikemmin päinvastoin jos keskustelusta tulee hirveän yksipuoleinen kuulustelu. Sitä alkaa miettiä jokaista lausetta todella tarkkaan, kun tuntuu että kaikkea sanomaani tullaan käyttämään armotta minua vastaan ja yhtään virhettä ei sallita. Nainen tykittää kysymyksiä kiusallisten taukojen pelossa ja itselle ei jää aikaa muulle kuin vastauksien miettimiselle. Kutsun näitä Gestapo-treffeiksi. Mielummin käyn vaikka työhaastatteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sukupuolesta riippumatta se on peevelin ärsyttävää, jos toinen joutuu keksimään koko ajan puheenaiheita ja yrittää kysellä toiselta jotain, ja toinen vastailee: "emt. Mmm. Joo. Ei.". Ei ole kyse siitä, että toisen pitäisi viihdyttää kyselijää, mutta pitäisi se nyt hitto vie aikuisen ihmisen osata keskustella. Siis vaikka annetaan tilaa keskustelulle, eikä höpötetä omia asioita ja odotetaan toiselta osallistumista ja vastausta, niin jos se on aina sitä yhden tavun pituista muminaa vastauksena niin väkisellähän siinä tulee epätoivottu olo.

Tämä. Olen itse introvertti, mutta osaan kyllä keskustella, enkä todellakaan odota että vain treffikumppani puhuu. Miten kaksi ihmistä voisi edes tutustua toisiinsa muuten kuin juttelemalla? Ja jos oikea henkilö sattuu kohdalle, niin ei se hiljaisuuskaan sitten ole vaivaannuttavaa (se on sitä kuuluisaa henkilökemiaa), mutta ensitreffeillä odottaisin kyllä jonkinlaisia sosiaalisia taitoja treffikumppanilta. Ujous sinänsä ei ole mulle ongelma, voin itsekin olla hiukan ujo joissain tilanteissa, mutta jos tyyppi olisi tosi hiljainen, kysyisin ehkä jotain, tyyliin "oletsä aina näin hiljainen?" Sitten joutuisi ainakin vastaamaan! 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten sukupuolesta riippumatta koskaan kokeillut että jos olette hissukan kanssa treffeillä ja itsekin alat olemaan hiljaa niin onko se hissukka miten kauan sanomatta mitään? Itse en ole uskaltanut edes yrittää..

Olen!

Opiskeluaikana oli yksi ihan mukavan oloinen ja seurassa puhuva poika, jonka kanssa kävin ulkona joitain kertoja tämän pojan pyytämänä. Vaikka olin itse ujompi ja se ulos pyydetty, sain silti jostain syystä koko ajan raahata keskustelua eteenpäin. En vieläkään ymmärrä miksi, koska todettuaan ettei keksinyt puhuttavaa, olisi poika voinut seuraavaksi kerraksi keksiä edes yhden puheenaiheen. Välillä tuli myös hiljaista.

Totesin sitten lopulta, etten jaksa raahata keskustelua enää. Istuimme sitten koko syömisen ajan puhumatta toisillemme yhtään mitään, ja viimeistään tässä vaiheessa totesin, että juttu ei vaan toimi.

En ole koskaan ymmärtänyt miten joku ehtii ja pystyy puhumaan syödessä. Siinähän jää se syöminen kokonaan väliin.

Ehkä ei kannata mennä treffeillä syömään. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt miten joku ehtii ja pystyy puhumaan syödessä. Siinähän jää se syöminen kokonaan väliin.

Ehkä ei kannata mennä treffeillä syömään. 

Ne jotkaa puhuu aterioinnin lomassa, puhuvat yleensä ruoka suussa. Ja sitten sitä mäyssättyä paskaa lentelee pitkin pöytää ja muiden lautasia.

Vihaan ko. ihmistyyppiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskustelu on vain miehen varassa?

Keksi itse eri aiheita jutella!

Mitä siinä alapeukutatte? :D

Ap:han nimenomaan joutui ylläpitämään "keskustelua" eli höpöttämään itsekseen kun miehestä ei saanut mitään irti!

Minun (ujo introvertti) mielestä tutustumisvaiheessa juttelu on tärkeää, vaikka sitten väkisin jostain joutavanpäiväisestä, koska siten se jää rikotaan. Vasta sen jälkeen toisen seurassa voi olla hiljaa ilman, että se tuntuu vaivaannuttavalta - kun ei tarvitse miettiä, mitähän tässä nyt sanoisi, miksei tuo sano mitään, mitä se nyt ajattelee minusta jne...

Ehkä ette löydä yhteistä keskustelunaihetta. Pyydä niitä miehiä kertomaan vaikka harrastuksistaan.

Miksi sitten suostut ap?

Introvertti ei automaattisesti tarkoita ujoutta ja puhumattomuutta. Itse pystyn täysin hyvin keskustelemaan tuntitolkulla, ja minua rasittaa ihmiset jotka ei anna mitään siihen keskusteluun, vastaa ainoastaan juu tai ei, eikä ikinä kysy mitään tai puhu mistään asiasta oma-aloitteisesti, ihan hyvin voisin sitten puhua itsekseni.