Lue keskustelun säännöt.
Valmistuin ensimmäiseen ammattiini ja perhettä ei kiinnosta muu kuin pikkusiskon yo-juhlat:(
19.05.2018 |
Olen 28 vuotias nainen ja sain nyt vihdoin itselleni ammatin. Kärsin koko nuoruuteni masennuksesta ja paniikkikohtauksista enkä ikinä saanut kouluja käytyä. Olen ollut työharjoitteluissa ja erilaisilla pajoilla ym. No olo hieman helpotti siinä 26 vuoden iässä ja hain opiskelemaan ja nyt on urakka ohi:) olen älyttömän ylpeä itsestäni että pystyin tähän vaikken olisi ikinä uskonut. Oli todella raskas viimeinen harjoittelu ja meinasin luovuttaa kun vanhat ajatusmallit puski päähän.. välillä itkin koko loppu illan harjoittelun jälkeen ja aamuisin oksensin kun jännitti niin kovasti mennä. Mutta minä en luovuttanut vaan kävin loppuun asti ja nyt minulla on ammatti!! :)
Olen koko ajan tiennyt, että siskoni valmistuu ylioppilaaksi tänä keväänä ja alusta asti tehty perheessä selväksi, että yo-juhlat tulevat ja minun ammattikoulu ei ole iso asia. Muutkin sisarukset on menneet lukion kautta yliopistoon ja vanhemmat ei ole ikinä oikein ymmärtäneet tai tukeneet minua elämässäni koska olen tälläinen "häpeäpilkku"..
Tänään sitten soitin äidille ja onnesta itkien kerroin että valmistuin. Vastaan otto oli "Aha no.... mitkäs on jatkosuunnitelmat?"
Tuli kyllä pahamieli mutta kysyin kuitenkin voisiko minullekin pienet juhlat pitää jos pääsisivät vaikka kahvilla käymään jos tekisin kakun. Eivät ennätä ja kuulemma "ei se ammattikoulun käyminen ole meidän mielestä niin kahvittelun arvoinen "
Juu..pakko oli avautua :'(
Kommentit (322)
Luulinj avauksesta, että kaksi sisarusta, suunnilleen saman ikäiset, valmistuvat molemmat samaan aikaan. Toinen ylioppilaaksi ja toinen amiksesta. Ajattelin, että onpas perseestä ettei vanhemmat noteeraa toista.
Mutta, ap on lähes komekymppinen ihminen. Silloin ihan itse järkätään ne juhlat, mielellään sen lakkiaispäivän jälkeen ja kutsutaan itse ne vieraat jotka juhlaan halutaan.
Järkkäsin kaksi vuotta ap:ta nuorempana itselleni ja miehelleni valmistujaiset yliopistosta. Asuttiin vielä nihkeässä opiskelija-asunnossa, mutta kutsuttiin n. 20 vierasta, tehtiin tarjoilut ja pidettiin juhlat.
Miksi et ap järjestä juhlia esim. viikko lakkiaisten jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse järjestin myös omat yo-juhlat ilman äitiä, joten tee sinäkin niin. Pyydä sisarukset ja isä tai ihan kenet ikinä haluat, älä edes viesti äidillesi, että hän olisi tervetullut. Itse teimme niin, että isä heitti äidin kotiin lakkiaisista, haki sisarukset kyytiin ja lähdimme juhlapaikkaan. Äiti oli yo-juhlia vastaan koska inhoaa koko sukua, joten tein valinnan ja kutsuin koko muun suvun.
"Paniikkihäiriö ja masennus ei ole syitä olla käymättä kouluja"
Kirjotteleeko täällä yksi ja sama katkera ihminen näitä kommentteja? Ihan uskomatonta. Jos joku täällä on kypsymätön niin nämä empatiakyvyttömät kommentoijat.
Alottajalle onnea ♥
Taitaa olla provo. Kyllä vanhemmat rakastavat yleensä kaikkia lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota elämästä ilo irti ja jätä typerät sukulaiset omaan arvoonsa. Löydät arvokkaita ystäviä, kun lähdet ulos maailmaan ja luotat itseesi.
Jos vanhemmillasi olisi hiukankaan järkeä, sinun valmistumistasi juhlittaisiin siskon juhlien yhteydessä. Ei sitä tietenkään kaikille kutsutuille tarvitse mainostaa, että sisko saa ansaitsemansa huomion, mutta maljat oman perheen kesken ennen vieraita olisi ainakin toivottavaa. Ja tietysti lähisukulaisille, esim. isovanhemmat, pitäisi kertoa (voisit vaikka soittaa itse) että he osaavat halutessaan tuoda lahjan. Vanhempasi ovat selvästi idiootteja, mutta mene silti iloisin mielin juhlimaan siskoasi, hänkin on ansainnut omat juhlansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulinj avauksesta, että kaksi sisarusta, suunnilleen saman ikäiset, valmistuvat molemmat samaan aikaan. Toinen ylioppilaaksi ja toinen amiksesta. Ajattelin, että onpas perseestä ettei vanhemmat noteeraa toista.
Mutta, ap on lähes komekymppinen ihminen. Silloin ihan itse järkätään ne juhlat, mielellään sen lakkiaispäivän jälkeen ja kutsutaan itse ne vieraat jotka juhlaan halutaan.
Järkkäsin kaksi vuotta ap:ta nuorempana itselleni ja miehelleni valmistujaiset yliopistosta. Asuttiin vielä nihkeässä opiskelija-asunnossa, mutta kutsuttiin n. 20 vierasta, tehtiin tarjoilut ja pidettiin juhlat.
Miksi et ap järjestä juhlia esim. viikko lakkiaisten jälkeen?
Yliopistosta valmistuminen ei näemmä vaadi kovin suuria älynlahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo?
Mihin ap katosi?
mihinköhän? No varmaan pakoon näitä ilkeilijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten vajaaälyinen ja lapsellinen 28-vuotias voi olla? Oletko oikeasti kateellinen pikkusiskollesi? Jospa antaisit hänen nauttia juhlapäivästään ja lakkaisit ruikuttamasta. Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo ammattikoulut käytynä. Huono provo, tai jos ei ole niin eipä ihmekään jos sinua pidetään perheen häpeäpilkkuna.
Pakko olla huono provo, tai jos ei ole niin eipä ihmekään jos muut pitävät sinua kusipäänä. Luoja mikä urpo.
Onnea Ap! Tee kakku, kutsu ystäviä ja muita läheisiä kahvittelemaan kanssasi, mutta älä samana viikonloppuna kun siskollasi on juhlat. Iloa ja aurinkoa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä, että 28-vuotias edes kehtaa ehdottaa vanhempiaan järjestämään joitain juhlia itselleen.
Ne järjestetään tuossa iässä ihan itse. Ja vertaaminen vielä kotona asuvaan teiniin, joka on kirjoittanut ylioppilaaksi.
Ei ihme, että äiti ei hypi tasajalkaa onnesta.
Mitä nämä "olet ihana/huipputyyppi jne." -kommentit ovat? Mitä ihanaa ja huippua on tuollaisessa luuserissa, joka vielä ruikuttaa mamman perään.
Toki kohteliasuuteen kuuluu silti onnitella, en sitä sano. Mutta, jos ei ole onnittelun arvoista äidin mielestä, niin se on hänen asiansa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla provo. Kyllä vanhemmat rakastavat yleensä kaikkia lapsiaan.
En ole ap mutta voin vakuuttaa että näin ei todellakaan ole.
Itse järkkäsin ilman äitiäni valmistumisjuhlat ollessani 22v enkä asunut kotona.
Olisi ollut ihana jos äiti olisi halunnut semmoiset mulle laittaa tai edes auttanut muuten. Sisaruksilleni on järkännyt synttärit etc. mut hei ne on oikeen miehen lapsia ja mä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä valmistuin muutama vuosi sitten ensimmäiseen ammattiin ammattikorkeasta (olin 24 vuotias). Olisin vähän isommat juhlat halunnut pitää tästä syystä ja kutsua koko suvun paikalle. Sanoin äidilleni, että tervetuloa elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna vuokrattuun juhlapaikkaan juhlimaan mun valmistumista. Vastauksena sain, että hän ei ole tulossa ja minä en kutsu muitakaan hänen puolen suvun ihmisiä tuollaiseen, ei ketään kiinnosta ja asutaan niin kaukana. Tästä hämmentyneenä en kutsunut ketään ja juhlapaikan peruutin.
Tein sitten kakun veljeni perheelle ja kävin syömässä sen heidän luonaan. Mieheni ei halunnut niitä myöskään juhlia. En siedä isoja juhlia, sillä tämä häpeä tulee edelleen mieleeni.
Onnea valmistumisesta!
Vanhempiesi suhtautumista en ymmärrä. Minä varmaan puhuisin uudelleen heidän kanssaan juhlista, koska äitisi asenne oli ankea. Valmistuminen on upea juttu ja ansaitset kunnon juhlapäivän.
Ehdotan, että juhlit valmistumistasi jo nyt ystäviesi kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Mä valmistuin muutama vuosi sitten ensimmäiseen ammattiin ammattikorkeasta (olin 24 vuotias). Olisin vähän isommat juhlat halunnut pitää tästä syystä ja kutsua koko suvun paikalle. Sanoin äidilleni, että tervetuloa elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna vuokrattuun juhlapaikkaan juhlimaan mun valmistumista. Vastauksena sain, että hän ei ole tulossa ja minä en kutsu muitakaan hänen puolen suvun ihmisiä tuollaiseen, ei ketään kiinnosta ja asutaan niin kaukana. Tästä hämmentyneenä en kutsunut ketään ja juhlapaikan peruutin.
Tein sitten kakun veljeni perheelle ja kävin syömässä sen heidän luonaan. Mieheni ei halunnut niitä myöskään juhlia. En siedä isoja juhlia, sillä tämä häpeä tulee edelleen mieleeni.
Onnea valmistumisesta! :) Hyvä, että sait juhlia veljesi perheen kanssa.
Äitisi käytös oli hämmästyttävää. Jokaisella meillä on syy toimintaamme, joten ehkä hänelle on joskus tapahtunut jotain, josta sinä et tiedä. Toivottavasti hän ei käyttäytynyt noin oudolla tavalla ilkeyttään.
Ap on provo, koko viikonlopun joku on tehtaillut eri versioita siitä miten kamalat vanhemmat suosii pikkusiskoa, ja aika huonosti toistot vielä piilottaen, ihan sama teema on kaikissa. Sääli, että joku huomionhakuinen aikuispissis jaksaa näitä tehtailla yksi toisensa jälkeen.
Pikkusisko on ap:lla varmasti olemassa, ja katkeruus häntä ja vanhempia kohtaan myös, mutten täysin usko että se pohjautuu pahemmin siskon ja ap:n vanhempien todelliseen käytökseen. Psykiatria tämän aloittajan henkiset ongelmat tarvivat, ei päänsilittelyä ja myötäilyä, toivottavasti hän on sitä saamassa jo.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että 28-vuotias edes kehtaa ehdottaa vanhempiaan järjestämään joitain juhlia itselleen.
Ne järjestetään tuossa iässä ihan itse. Ja vertaaminen vielä kotona asuvaan teiniin, joka on kirjoittanut ylioppilaaksi.
Ei ihme, että äiti ei hypi tasajalkaa onnesta.
Mitä nämä "olet ihana/huipputyyppi jne." -kommentit ovat? Mitä ihanaa ja huippua on tuollaisessa luuserissa, joka vielä ruikuttaa mamman perään.
Toki kohteliasuuteen kuuluu silti onnitella, en sitä sano. Mutta, jos ei ole onnittelun arvoista äidin mielestä, niin se on hänen asiansa kuitenkin.
Eihän ap ehdottanut, että vanhemmat järjestäisivät hänelle juhlat. Hän ehdotti, että vanhemmat tulisivat juhlimaan hänen kanssaan, hän leipoisi itse kakun. Ap ei myöskään esim. ehdottanut, että juhlien pitäisi olla samaan aikaan kuin pikkusiskon juhlat.
Tsemppiä ap! Valmistuminen on aina hienoa, ja on ikävää, että äitisi ei osaa iloita siitä, mikä on mennyt elämässä hyvin, vaan lyttää sen sillä kriteerillä, että olisi pitänyt mennä toisella tavalla. Toivottavasti elämässäsi on muita ihmisiä, jotka osaavat iloita kanssasi.
Monesti tuntuu, että he, jotka tarvitsisivat eniten kannustusta, saavat eniten paskaa niskaan. Sairaudet hidastavat muun muassa henkistä kehitystä, mutta ei se tee ihmisestä sen tyhmempää. Kyllä ne erot tasottuu myöhemmin.