En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee kemioiden kohtaamiseen niin useinhan tämän puuttumiseen taitaa olla se että mies ei ole lihaksikas ja miehekäs.

Onhan se nyt todella pinnallista. Todellakin siitä saa tehdä numeron.

M

Mistä hel*vetistä sinä miehenä tiedät, mikä kenelläkin naisella tähän on syynä?? Alkaa tulla korvista ulos nämä ennakkoluuloiset mussutukset.

Itse etsin kumppania tuossa pari vuotta sitten. Yli puoli vuotta tapailin aktiivisesti erilaisia miehiä, joista toki moni oli lihaksikas ja miehekäskin. Kukaan ei kolahtanut. Sitten tapasin itseni pituisen (reilusti alle 170), hintelän ja karvaisen ja muutenkin ulkoisesti vähän omituisen puutarhatontun. Arvaa kenen kanssa olen ollut siitä asti onnellisesti suhteessa? Jätän tässä tarkoituksella kertomatta, mikä kaikki tuossa miehessä kolahti, mutta sanonpa vielä erikseen että rahaa hänellä ei ole (työelämässä on kyllä).

Muiden tapailemieni miesten joukossa oli mm. tanssija/koreografi, entinen U.S. Marines -sotilas, ahkerasti salilla käyvä rahoitusalalla menestynyt pukumies, ja muutama muukin sellainen tapaus, joiden varmasti kuvittelet vetäneen minulta heti jalat alta. Sen kuitenkin teki vasta tuo mainitsemani mies. Minulla oli toki varsin korkeat kriteerit seuraa hakiessa, mutta ei niiltä osin kuin miehet näillä palstoilla yleensä olettavat.

Typerä stoori. Et sinä kuvaisi rakastasi hinteläksi puutarhatontuksi, koska et näkisi häntä sellaiseana. Ja nuo muut tarinan mieshahmot ovat niin hölmöjä stereotypioita, että huh heijaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä etsin Jumalaa pelkäävää konservatiivista perhemiestä, joka haluaa elää Raamatun mukaan, ei käytä maksullista seksiä missään mielessä, on oikeudenmukainen, valmis elättämään perheen. Mieluumin olen yksin kuin "miehen" kanssa.

Wau, täälläpä sulle voisi ollakin uskova 30+kumppani:)

Tomilainen@luukku. com.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Kemiat kohtaa, kun mies sanoo sen, mitä nainen haluaa kuulla. Kemioiden kohtaaminen ei tarkoita yhtään mitään, vaan on puhdasta sanahelinää.

Mikset sitten sano niitä sanoja sille naiselle, jonka haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en voi ymmärtää miksi en saanut miestä. Olen kaunis, kiva, enkä yhtään hankala. Minulla on hyvä työpaikka ja pidän kotitöistä ja lapsista. Pidän seksistä ja urheilun katsomisesta ja huppelissakin on kiva olla silloin tällöin. En nalkuta eikä minua haittaa jos joskus löytyy likaisia sukkia ja alkkareita lattialta.

Elämänkoulualkemisti velkaneuvoja antoi ainakin yhden hyvän syyn miksi ei kannata miehille: ero on hyvä naisellinen asia ja kuuluu asiaan ja naisena oloon.

Häh? Miten niin naisena oloon? Perinteisessä parisuhteessa on nainen JA mies.

Miksi vastaat tiettyihin viesteihin lukematta niitä? Vai etkö ymmärrä lukemaasi? Miksi kirjoitat rivien väliin sellaista, mitä siellä ei ole? Käyt päässäsi omaa yksityistä keskustelua ja päätät molempien puheenvuorojen sisällön. Omasi kirjoitat näkyviin. Mikset kirjoita vain niitä? Miksi lainaat toisten viestejä, kun et lue niitä etkä vastaa niihin? Tiedätkö, että se on outoa?

Oletko sinä nyt se elämänkoulun velkaneuvoja? Suhteessa on niin mies ja nainen ja nainen sen 80% päättää, siksi se on naisellinen ominaisuus ja itse vielä sen kirjoitit kepeäksiasiaakuuluvaksi asiaksi, jossa ei velkoja lasketa. Ei tuota mikään muuta vaikka sinä annat velkaneuvojasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

Onhan siinä sitten pakosti jotain muutakin kuin sanahelinää, jos kemiat eivät kohtaa pelimiehilläkään kuin joka toisen kanssa ja tavismiehille näistä sanoista ei ole mitään iloa.

Ei siinä ole mitään epäuskottavaa, että ihmistä joka esittää mukavaa myös pidetään mukavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

No voi sentään. Ymmärryksen puute on yksi suurimmista puutteista ihmisessä minun mielestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä on vapaana vaikka kuinka paljon. Niitä riittää kaikille halukkaille. Mutta, jos kukaan ei kelpaa, niin se on ihan eri ongelma.

Mitä tämä kelpaaminen on? Kuka haluaa olla sellaisen kanssa joka kelpaa? Kelpaako sinulle kuka vaan? Yleensä halutaan joku jota ilman ei itse kelpaa olla.

Kelpaaminen on sitä, että hyväksyy toisen. Jos sinä et hyväky olevasi yksin jonkun ihmisen takia, niin silloin on aika pahasta riippuvuussuhteesta kyse.

Olen tavallaan ihmetellyt samaa asiaa, mutta oikeastaan tarkemmin ajateltuna en. Itse olen tosin naimisissa, kivannäköinen ja korkeakoulutettu, mutta ympärilläni on paljon hienoja miehiä, joista voisin varmasti olla kiinnostunut, jos en olisi varattu. Älykkäitä, hauskoja, kivannäköisiä, lojaaleja ja rehtejä miehiä. Sellaisia itsenäisiä ja tasapainoisia miehiä, joilla on kuitenkin lämpimät välit lapsuudenperheeseensä, erilaisia kiinnostavia töitä ja harrastuksia. Ja huumorimme osuvat yksiin.

Tavallaan siis en ymmärrä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei hyviä miehiä muka ole, eikä riitä läheskään kaikille. Ja tätä "monille naisille kelpaa kuka vaan" -vinoilua. Ymmärrän kuitenkin, että tämä johtuu aika usein siitä, että monilla naisilla ei ole luontevaa kosketuspintaa miesten piireihin. Työskennellään esimerkiksi melko naisvaltaisella alalla, eikä kaveripiiriinkään kuulu miehiä, joiden kautta luontevasti tutustuisi muihin miehiin. Itse satun pyörimään sellaisissa ympyröissä, että elämässäni on paljon miehiä. En nyt sano, että kenenkään naisen pitäisi valita ammattiaan tai ystäviään miestenmetsästystä ajatellen. Mutta onhan se selvää, että kun eniten kosketuspintaa saa aamuöisen tanssilattian sankareihin ja Tinderin hyypiöihin, niin kuva koko mieskentästä vääristyy. Lisäksi nuo ovat aika väkinäisiä tapoja tutustua miehiin, ja päätös siitä, kiinnostaako vai ei, on tehtävä melko hatarin tiedoin toisesta. Ei ole ihme, että harvemmin kipinät lentelevät ja kemiaa löytyy. Paljon helpompi viehättyä samassa porukassa iltaa viettävästä miehestä, kuunnella hänen juttujaan ja huumoriaan hänelle tuttujen ihmisten kesken, kuin viehättyä toisesta väkinäisen viestittelyn perusteella. On helpompi ihastua, kun saa tarkkailla toista rauhassa ja ilman painostavaa asetelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Kemiat kohtaa, kun mies sanoo sen, mitä nainen haluaa kuulla. Kemioiden kohtaaminen ei tarkoita yhtään mitään, vaan on puhdasta sanahelinää.

Mitä ovat nämä maagiset taikasanat? Miksi on naisettomia miehiä kun se on noin helppoa?

Siksi koska nuo puheenlahjat ei ole kaikilla miehillä ja kaikilla miehillä ei moraali salli käyttää niitä keinoja.

Minä lopetin suomalaisen miehen NS. (!) etsimisen, kun nettiul##is tykästyi minuun ja minä häneen :) Tapaamme tämän vuoden lopulla, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja hän pääsee tulemaan.

Minä en tosin tyydykään vähään. Live-elämässä suomalaiset miehet katsovat mutta eivät tule lähellekään. Eivät kännissä eivätkä selvinpäin. Ulkk#kset lähestyvät koko ajan ja selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Kemiat kohtaa, kun mies sanoo sen, mitä nainen haluaa kuulla. Kemioiden kohtaaminen ei tarkoita yhtään mitään, vaan on puhdasta sanahelinää.

Mitä ovat nämä maagiset taikasanat? Miksi on naisettomia miehiä kun se on noin helppoa?

Siksi koska nuo puheenlahjat ei ole kaikilla miehillä ja kaikilla miehillä ei moraali salli käyttää niitä keinoja.

Miten niin moraali ei salli? Eli sinäkö olet kuitenkin tarkoitusperissäsi yhtä moraaliton kuin pelimiehetkin? Vai miksi on sinusta moraalitonta tehdä naiseen vaikutus varsin helpolla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en voi ymmärtää miksi en saanut miestä. Olen kaunis, kiva, enkä yhtään hankala. Minulla on hyvä työpaikka ja pidän kotitöistä ja lapsista. Pidän seksistä ja urheilun katsomisesta ja huppelissakin on kiva olla silloin tällöin. En nalkuta eikä minua haittaa jos joskus löytyy likaisia sukkia ja alkkareita lattialta.

Elämänkoulualkemisti velkaneuvoja antoi ainakin yhden hyvän syyn miksi ei kannata miehille: ero on hyvä naisellinen asia ja kuuluu asiaan ja naisena oloon.

Häh? Miten niin naisena oloon? Perinteisessä parisuhteessa on nainen JA mies.

Miksi vastaat tiettyihin viesteihin lukematta niitä? Vai etkö ymmärrä lukemaasi? Miksi kirjoitat rivien väliin sellaista, mitä siellä ei ole? Käyt päässäsi omaa yksityistä keskustelua ja päätät molempien puheenvuorojen sisällön. Omasi kirjoitat näkyviin. Mikset kirjoita vain niitä? Miksi lainaat toisten viestejä, kun et lue niitä etkä vastaa niihin? Tiedätkö, että se on outoa?

Oletko sinä nyt se elämänkoulun velkaneuvoja? Suhteessa on niin mies ja nainen ja nainen sen 80% päättää, siksi se on naisellinen ominaisuus ja itse vielä sen kirjoitit kepeäksiasiaakuuluvaksi asiaksi, jossa ei velkoja lasketa. Ei tuota mikään muuta vaikka sinä annat velkaneuvojasi.

Mikä helvetin elämänkoulu? Mitä merkitystä sillä on, mitä muissa suhteissa tapahtuu? Mitä millään prosenteilla on väliä? Minua kiinnostaa minun suhteeni, ei muiden. Minut on muuten useammin jätetty kuin olen itse jättänyt. Se on tuntunut pahalta, minuun on sattunut, olen itkenyt, kysynyt miksi-kysymyksiä, käynyt läpi suruprosessin, mutta mies on saanut mennä, koska hän on halunnut mennä. Hän ei ole tehnyt väärin lähtiessään eikä suhteeseen ryhtyessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Mitä sitten jos on niin? Mitä se sinulle kuuluu, mitä muut haluavat? Et liity mitenkään muiden suhteisiin. Keskity omiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en voi ymmärtää miksi en saanut miestä. Olen kaunis, kiva, enkä yhtään hankala. Minulla on hyvä työpaikka ja pidän kotitöistä ja lapsista. Pidän seksistä ja urheilun katsomisesta ja huppelissakin on kiva olla silloin tällöin. En nalkuta eikä minua haittaa jos joskus löytyy likaisia sukkia ja alkkareita lattialta.

Elämänkoulualkemisti velkaneuvoja antoi ainakin yhden hyvän syyn miksi ei kannata miehille: ero on hyvä naisellinen asia ja kuuluu asiaan ja naisena oloon.

Häh? Miten niin naisena oloon? Perinteisessä parisuhteessa on nainen JA mies.

Miksi vastaat tiettyihin viesteihin lukematta niitä? Vai etkö ymmärrä lukemaasi? Miksi kirjoitat rivien väliin sellaista, mitä siellä ei ole? Käyt päässäsi omaa yksityistä keskustelua ja päätät molempien puheenvuorojen sisällön. Omasi kirjoitat näkyviin. Mikset kirjoita vain niitä? Miksi lainaat toisten viestejä, kun et lue niitä etkä vastaa niihin? Tiedätkö, että se on outoa?

Oletko sinä nyt se elämänkoulun velkaneuvoja? Suhteessa on niin mies ja nainen ja nainen sen 80% päättää, siksi se on naisellinen ominaisuus ja itse vielä sen kirjoitit kepeäksiasiaakuuluvaksi asiaksi, jossa ei velkoja lasketa. Ei tuota mikään muuta vaikka sinä annat velkaneuvojasi.

Mikä helvetin elämänkoulu? Mitä merkitystä sillä on, mitä muissa suhteissa tapahtuu? Mitä millään prosenteilla on väliä? Minua kiinnostaa minun suhteeni, ei muiden. Minut on muuten useammin jätetty kuin olen itse jättänyt. Se on tuntunut pahalta, minuun on sattunut, olen itkenyt, kysynyt miksi-kysymyksiä, käynyt läpi suruprosessin, mutta mies on saanut mennä, koska hän on halunnut mennä. Hän ei ole tehnyt väärin lähtiessään eikä suhteeseen ryhtyessään.

Entäs se velka, mihin se jäi? Mitä muissa suhteissa tapahtuu kuvastaa ympäröivää elämää ja mitä elämässä tapahtuu. Jos jossain sienistä on 80% myrkyllisiä niin..? Nainen tietysti hoitaa homman kemialla ja elämänkoululla ja siten tunnistaa myrkyttömän. Tai sitten se joku laina? Sopisiko sekin tähän

Vastaan nro 14:lle. Jos et koskaan ole rakastunut voihan se olla jokin hormonihäiriö. Jos mies on okei, mutta hengitys haisee, hänelle voisi opettaa hammasvälien puhditusta ja ostaa suuvettä. Ei kaikilla tässä maailmassa ole ollut kunnollisia vanhempia, joka opettaisivat ihan kaiken. Tosilla voi myös pöytätavat olla kateessa, kun poikia ei nykyään edes pakoteta osallistumaan kyläilyyn. Minun mieheni on dipl.insinööri, ym. kuuden ällän ylioppilas , komea. Kun hänen yh-äidillilään on työläistausta, on hän saanut tehdä töitä,  että osaa small toolkia monella kielellä.  Minä taas hallitsen kainiit käytöstavat. Mielestäni hyvä käytös on tärkeämpää kuin ammatti. Vielä nykyäänkin miehet voivat paremmin , jos vaimo on fiksu. Lapsitakin tulee fiksuja. TV opettaa vain kiroilua ja junttikeisareita. Yäk.

Tarkennetaan nyt vielä näille sedille, mitä se ”kemia” parisuhdemielessä tarkoittaa. Se tarkoittaa halua saada lisää jotain ihmistä: saada enemmän yhteistä aikaa ja saada fyysisesti kyseistä ihmistä. Kun molemmat tuntevat yhtä aikaa samoin, puhutaan kemiasta. Siksi se on tärkeää. Jos ei halua näitä asioita, aikaa ja fyysisyyttä, parisuhteelle ei ole edellytyksiä.

Minunkaan moraalini ei salli hymyilyä ja avointa mieltä. Siksi en koskaan hymyile miehille enkä keskustele heidän kanssaan ja kohtaloni on yksinäisyys. Kyllä maailma on epäreilu.