En ymmärrä, miten jotkut eivät löydä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

Millaisia ovat ihmiset joiden seurassa sinä viihdyt ja miksi? Kuvaile vähän niin saadaan selville kannattaako tässä alkaa selittämään vai meneekö se vain sinulta ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Mitä sitten jos on niin? Mitä se sinulle kuuluu, mitä muut haluavat? Et liity mitenkään muiden suhteisiin. Keskity omiisi.

Taas tätä alkemia velkalaina-logiikkaa.. niin mitä mikään kuuluu kenelläkään? Miksi se pätisi vain tässä? Mitä se sinua liikuttaa jos naisen euro on 80centtiä? Keskity omaan velkaneuvontaasi.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan ihmetellyt samaa asiaa, mutta oikeastaan tarkemmin ajateltuna en. Itse olen tosin naimisissa, kivannäköinen ja korkeakoulutettu, mutta ympärilläni on paljon hienoja miehiä, joista voisin varmasti olla kiinnostunut, jos en olisi varattu. Älykkäitä, hauskoja, kivannäköisiä, lojaaleja ja rehtejä miehiä. Sellaisia itsenäisiä ja tasapainoisia miehiä, joilla on kuitenkin lämpimät välit lapsuudenperheeseensä, erilaisia kiinnostavia töitä ja harrastuksia. Ja huumorimme osuvat yksiin.

Tavallaan siis en ymmärrä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei hyviä miehiä muka ole, eikä riitä läheskään kaikille. Ja tätä "monille naisille kelpaa kuka vaan" -vinoilua. Ymmärrän kuitenkin, että tämä johtuu aika usein siitä, että monilla naisilla ei ole luontevaa kosketuspintaa miesten piireihin. Työskennellään esimerkiksi melko naisvaltaisella alalla, eikä kaveripiiriinkään kuulu miehiä, joiden kautta luontevasti tutustuisi muihin miehiin. Itse satun pyörimään sellaisissa ympyröissä, että elämässäni on paljon miehiä. En nyt sano, että kenenkään naisen pitäisi valita ammattiaan tai ystäviään miestenmetsästystä ajatellen. Mutta onhan se selvää, että kun eniten kosketuspintaa saa aamuöisen tanssilattian sankareihin ja Tinderin hyypiöihin, niin kuva koko mieskentästä vääristyy. Lisäksi nuo ovat aika väkinäisiä tapoja tutustua miehiin, ja päätös siitä, kiinnostaako vai ei, on tehtävä melko hatarin tiedoin toisesta. Ei ole ihme, että harvemmin kipinät lentelevät ja kemiaa löytyy. Paljon helpompi viehättyä samassa porukassa iltaa viettävästä miehestä, kuunnella hänen juttujaan ja huumoriaan hänelle tuttujen ihmisten kesken, kuin viehättyä toisesta väkinäisen viestittelyn perusteella. On helpompi ihastua, kun saa tarkkailla toista rauhassa ja ilman painostavaa asetelmaa.

Tämä on itselläni suuri syy siihen, miksei sopivaa kumppania ole löytynyt. Vanhassa tuttavapiirissäni kolmekymppiset miehet elävät vielä teini-ikää, käyttävät paljon päihteitä ja ovat vähän epäsiistejä. Työn kautta en miehiä tapaa ja humalaiset ihmiset baarissa pilkun aikaan eivät ole mua varten. Nuo sun kuvailemat miehet kuulostaa kiinnostavilta. Keksisinpä jonkun harrastuksen tms missä pääsisin tutustumaan tällaisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en voi ymmärtää miksi en saanut miestä. Olen kaunis, kiva, enkä yhtään hankala. Minulla on hyvä työpaikka ja pidän kotitöistä ja lapsista. Pidän seksistä ja urheilun katsomisesta ja huppelissakin on kiva olla silloin tällöin. En nalkuta eikä minua haittaa jos joskus löytyy likaisia sukkia ja alkkareita lattialta.

Elämänkoulualkemisti velkaneuvoja antoi ainakin yhden hyvän syyn miksi ei kannata miehille: ero on hyvä naisellinen asia ja kuuluu asiaan ja naisena oloon.

Häh? Miten niin naisena oloon? Perinteisessä parisuhteessa on nainen JA mies.

Miksi vastaat tiettyihin viesteihin lukematta niitä? Vai etkö ymmärrä lukemaasi? Miksi kirjoitat rivien väliin sellaista, mitä siellä ei ole? Käyt päässäsi omaa yksityistä keskustelua ja päätät molempien puheenvuorojen sisällön. Omasi kirjoitat näkyviin. Mikset kirjoita vain niitä? Miksi lainaat toisten viestejä, kun et lue niitä etkä vastaa niihin? Tiedätkö, että se on outoa?

Oletko sinä nyt se elämänkoulun velkaneuvoja? Suhteessa on niin mies ja nainen ja nainen sen 80% päättää, siksi se on naisellinen ominaisuus ja itse vielä sen kirjoitit kepeäksiasiaakuuluvaksi asiaksi, jossa ei velkoja lasketa. Ei tuota mikään muuta vaikka sinä annat velkaneuvojasi.

Mikä helvetin elämänkoulu? Mitä merkitystä sillä on, mitä muissa suhteissa tapahtuu? Mitä millään prosenteilla on väliä? Minua kiinnostaa minun suhteeni, ei muiden. Minut on muuten useammin jätetty kuin olen itse jättänyt. Se on tuntunut pahalta, minuun on sattunut, olen itkenyt, kysynyt miksi-kysymyksiä, käynyt läpi suruprosessin, mutta mies on saanut mennä, koska hän on halunnut mennä. Hän ei ole tehnyt väärin lähtiessään eikä suhteeseen ryhtyessään.

Entäs se velka, mihin se jäi? Mitä muissa suhteissa tapahtuu kuvastaa ympäröivää elämää ja mitä elämässä tapahtuu. Jos jossain sienistä on 80% myrkyllisiä niin..? Nainen tietysti hoitaa homman kemialla ja elämänkoululla ja siten tunnistaa myrkyttömän. Tai sitten se joku laina? Sopisiko sekin tähän

Velka? Ei ollut velkaa. Mies ei ollut minulle elämäänsä velkaa. Siksi ei ollut väärin, että hän lähti. Minä elän omaa elämääni, muut omaansa. Ei kiinnosta prosentit. Laske sinä niitä. Haastattele naapureita ja piirrä vaikka taulukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Kuuluu ihmisluontoon pelätä vieraita asioita joita ei voi käsittää. Surullista sinänsä että et ole koskaan kohdannut ihmistä jonka seurassa sinulla olisi hyvä olla.

Jotta me osaisimme sinulle kertoa miksi näillä miehillä menee eri tavalla voisitko kuvailla heidän luonteitaan ja käyttäytymistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

Seurustelukumppaneiden löytyminen ei ole ollut minulle vaikeaa. Olen kohtuullisen nätti alle kolmekymppinen nainen, jolla ei ole lapsia. En ole korkeakoulutettu, mutta luen kuitenkin paljon, opiskelen kieliä huvikseni, kehitän itseäni ja liikun tavoitteellisesti. Avoimena ja aktiivisena ihmisenä teen myös aloitteita jos joku kiinnostaa.

Miesmakuni saralla minulla ei ole edes paljon kilpailua. Miehisissä ammateissa työskentelevät kaljut ja parrakkaat miehet ovat makuuni. Haen itseäni miehekkäämpiä miehiä, sillä en ole henkisesti tai fyysisesti mikään herkkä kukkanen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en voi ymmärtää miksi en saanut miestä. Olen kaunis, kiva, enkä yhtään hankala. Minulla on hyvä työpaikka ja pidän kotitöistä ja lapsista. Pidän seksistä ja urheilun katsomisesta ja huppelissakin on kiva olla silloin tällöin. En nalkuta eikä minua haittaa jos joskus löytyy likaisia sukkia ja alkkareita lattialta.

Elämänkoulualkemisti velkaneuvoja antoi ainakin yhden hyvän syyn miksi ei kannata miehille: ero on hyvä naisellinen asia ja kuuluu asiaan ja naisena oloon.

Häh? Miten niin naisena oloon? Perinteisessä parisuhteessa on nainen JA mies.

Miksi vastaat tiettyihin viesteihin lukematta niitä? Vai etkö ymmärrä lukemaasi? Miksi kirjoitat rivien väliin sellaista, mitä siellä ei ole? Käyt päässäsi omaa yksityistä keskustelua ja päätät molempien puheenvuorojen sisällön. Omasi kirjoitat näkyviin. Mikset kirjoita vain niitä? Miksi lainaat toisten viestejä, kun et lue niitä etkä vastaa niihin? Tiedätkö, että se on outoa?

Oletko sinä nyt se elämänkoulun velkaneuvoja? Suhteessa on niin mies ja nainen ja nainen sen 80% päättää, siksi se on naisellinen ominaisuus ja itse vielä sen kirjoitit kepeäksiasiaakuuluvaksi asiaksi, jossa ei velkoja lasketa. Ei tuota mikään muuta vaikka sinä annat velkaneuvojasi.

Mikä helvetin elämänkoulu? Mitä merkitystä sillä on, mitä muissa suhteissa tapahtuu? Mitä millään prosenteilla on väliä? Minua kiinnostaa minun suhteeni, ei muiden. Minut on muuten useammin jätetty kuin olen itse jättänyt. Se on tuntunut pahalta, minuun on sattunut, olen itkenyt, kysynyt miksi-kysymyksiä, käynyt läpi suruprosessin, mutta mies on saanut mennä, koska hän on halunnut mennä. Hän ei ole tehnyt väärin lähtiessään eikä suhteeseen ryhtyessään.

Entäs se velka, mihin se jäi? Mitä muissa suhteissa tapahtuu kuvastaa ympäröivää elämää ja mitä elämässä tapahtuu. Jos jossain sienistä on 80% myrkyllisiä niin..? Nainen tietysti hoitaa homman kemialla ja elämänkoululla ja siten tunnistaa myrkyttömän. Tai sitten se joku laina? Sopisiko sekin tähän

Velka? Ei ollut velkaa. Mies ei ollut minulle elämäänsä velkaa. Siksi ei ollut väärin, että hän lähti. Minä elän omaa elämääni, muut omaansa. Ei kiinnosta prosentit. Laske sinä niitä. Haastattele naapureita ja piirrä vaikka taulukko.

Ei kiinnosta prosentit..vaikka olet velkaneuvoja? Alkemiassa niitä ei tarvita se on totta. Kemialla ja naisenergialla vaan syteen tai saveen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Mun mielestä tossa kemiassa onkin hienoa juuri se, että kyse ei nimenomaan ole ulkonäöstä, tai ei ole ollut ainakaan mun kohdalla). Miehen ulkonäkö voi olla omaan silmään varsin epäviehättävä, mutta kun käynyt ilmi että on sitä kemiaa, niin ulkonäöstäkin alkaa löytyä miellyttäviä piirteitä.

Huh! Tuhlasinpas paljon aikaa ihmisistä vieraantuneiden miesten kanssa keskustelemiseen. Nyt lähden lapseni kanssa lounaalle, illalla mulla on treffit:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en voi ymmärtää miksi en saanut miestä. Olen kaunis, kiva, enkä yhtään hankala. Minulla on hyvä työpaikka ja pidän kotitöistä ja lapsista. Pidän seksistä ja urheilun katsomisesta ja huppelissakin on kiva olla silloin tällöin. En nalkuta eikä minua haittaa jos joskus löytyy likaisia sukkia ja alkkareita lattialta.

Elämänkoulualkemisti velkaneuvoja antoi ainakin yhden hyvän syyn miksi ei kannata miehille: ero on hyvä naisellinen asia ja kuuluu asiaan ja naisena oloon.

Häh? Miten niin naisena oloon? Perinteisessä parisuhteessa on nainen JA mies.

Miksi vastaat tiettyihin viesteihin lukematta niitä? Vai etkö ymmärrä lukemaasi? Miksi kirjoitat rivien väliin sellaista, mitä siellä ei ole? Käyt päässäsi omaa yksityistä keskustelua ja päätät molempien puheenvuorojen sisällön. Omasi kirjoitat näkyviin. Mikset kirjoita vain niitä? Miksi lainaat toisten viestejä, kun et lue niitä etkä vastaa niihin? Tiedätkö, että se on outoa?

Oletko sinä nyt se elämänkoulun velkaneuvoja? Suhteessa on niin mies ja nainen ja nainen sen 80% päättää, siksi se on naisellinen ominaisuus ja itse vielä sen kirjoitit kepeäksiasiaakuuluvaksi asiaksi, jossa ei velkoja lasketa. Ei tuota mikään muuta vaikka sinä annat velkaneuvojasi.

Mikä helvetin elämänkoulu? Mitä merkitystä sillä on, mitä muissa suhteissa tapahtuu? Mitä millään prosenteilla on väliä? Minua kiinnostaa minun suhteeni, ei muiden. Minut on muuten useammin jätetty kuin olen itse jättänyt. Se on tuntunut pahalta, minuun on sattunut, olen itkenyt, kysynyt miksi-kysymyksiä, käynyt läpi suruprosessin, mutta mies on saanut mennä, koska hän on halunnut mennä. Hän ei ole tehnyt väärin lähtiessään eikä suhteeseen ryhtyessään.

Entäs se velka, mihin se jäi? Mitä muissa suhteissa tapahtuu kuvastaa ympäröivää elämää ja mitä elämässä tapahtuu. Jos jossain sienistä on 80% myrkyllisiä niin..? Nainen tietysti hoitaa homman kemialla ja elämänkoululla ja siten tunnistaa myrkyttömän. Tai sitten se joku laina? Sopisiko sekin tähän

Velka? Ei ollut velkaa. Mies ei ollut minulle elämäänsä velkaa. Siksi ei ollut väärin, että hän lähti. Minä elän omaa elämääni, muut omaansa. Ei kiinnosta prosentit. Laske sinä niitä. Haastattele naapureita ja piirrä vaikka taulukko.

Ei kiinnosta prosentit..vaikka olet velkaneuvoja? Alkemiassa niitä ei tarvita se on totta. Kemialla ja naisenergialla vaan syteen tai saveen..

Toivottavasti sait purettua vihaasi vähän tässä ketjussa. Mä siirryn nyt kivojen miesten seuraan. Anna jonkun naisen yllättää sut.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille ns. kriteereilleen ei oikein voi mitään. Jonkinlaista mieltymystä pitää olla. Jos parisuhteessa oleminen tuntuu itsestä hirveän tärkeältä elämässä, niin sitten varmaan tietoisesti muuttaa kriteereitä. Se on ihan ok. Toisina aikoina ja toisissa kulttuureissa tytöt ovat kasvaneet siihen itsestäänselvyyteen, että naimisiin mennään. Silloin tulee iloisena yllätyksenä, jos mies on sellainen, että siihen rakastuu. Suomessa nykyään nainen pärjää paremmin ilman miestä kuin mies ilman naista. Ikävää miehille, mutta näin se vaan on. Ennen oli päinvastoin.

Tuo on lyhytnäköistä ajattelua, kun ottaa huomioon minkälainen on sukupuolten luonnollinen työnjako ja vahvuudet; eli on monia eri töitä, joita naiset eivät voi tehdä yhtä tehokkaasti kuin miehet, mutta ei päinvastoin. Erityisen kehittyneissä yhteiskunnissa on mahdollista ainakin näennäisesti sekoittaa näitä rooleja, mutta jos infrastruktuuri jotenkin häiriintyy luonnonmullistuksen, sodan, terrorismin, sähköisten järjestelmien romahtamisen tms. takia, niin naisten riippuvaisuus miehistä tulee nopeasti ilmeiseksi.

Tämä egojen voitelu on saavutettu ottamalla ikään kuin sosiaalista velkaa, jota miehet maksavat puhumalla ja käyttäytymällä tämän nykyisen poliittisen konstruktion mukaisella tavalla; lyhytnäköisyydessä on myös esim.alennettu naisten pääsyvaatimuksia moniin eri ammatteihin, joihin naisten rahkeet riittävät huonosti, mutta ei tehty mitään miesten seksintarpeen tyydyttämiseksi, vaikka se olisi todella yksinkertainen tapa tasoittaa sukupuolten väliset valtasuhteet. Tässä mielessä vähemmän kehittyneet maat ovat tavallaan viisaampia kuin esim.pohjoismaat.

niin ja naiset saavat miljardeittain tulonsiirtoja miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.

Tuon valossa siinä nimenomaan olisi yliluonnollista vai kuinka muuten on selitettävissä , että lähes kaikki naiset kokee kemiaa sen pienen Alfa-populaation kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.

Tuon valossa siinä nimenomaan olisi yliluonnollista vai kuinka muuten on selitettävissä , että lähes kaikki naiset kokee kemiaa sen pienen Alfa-populaation kanssa?

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille ns. kriteereilleen ei oikein voi mitään. Jonkinlaista mieltymystä pitää olla. Jos parisuhteessa oleminen tuntuu itsestä hirveän tärkeältä elämässä, niin sitten varmaan tietoisesti muuttaa kriteereitä. Se on ihan ok. Toisina aikoina ja toisissa kulttuureissa tytöt ovat kasvaneet siihen itsestäänselvyyteen, että naimisiin mennään. Silloin tulee iloisena yllätyksenä, jos mies on sellainen, että siihen rakastuu. Suomessa nykyään nainen pärjää paremmin ilman miestä kuin mies ilman naista. Ikävää miehille, mutta näin se vaan on. Ennen oli päinvastoin.

Tuo on lyhytnäköistä ajattelua, kun ottaa huomioon minkälainen on sukupuolten luonnollinen työnjako ja vahvuudet; eli on monia eri töitä, joita naiset eivät voi tehdä yhtä tehokkaasti kuin miehet, mutta ei päinvastoin. Erityisen kehittyneissä yhteiskunnissa on mahdollista ainakin näennäisesti sekoittaa näitä rooleja, mutta jos infrastruktuuri jotenkin häiriintyy luonnonmullistuksen, sodan, terrorismin, sähköisten järjestelmien romahtamisen tms. takia, niin naisten riippuvaisuus miehistä tulee nopeasti ilmeiseksi.

Tämä egojen voitelu on saavutettu ottamalla ikään kuin sosiaalista velkaa, jota miehet maksavat puhumalla ja käyttäytymällä tämän nykyisen poliittisen konstruktion mukaisella tavalla; lyhytnäköisyydessä on myös esim.alennettu naisten pääsyvaatimuksia moniin eri ammatteihin, joihin naisten rahkeet riittävät huonosti, mutta ei tehty mitään miesten seksintarpeen tyydyttämiseksi, vaikka se olisi todella yksinkertainen tapa tasoittaa sukupuolten väliset valtasuhteet. Tässä mielessä vähemmän kehittyneet maat ovat tavallaan viisaampia kuin esim.pohjoismaat.

Tummennetussa kohdassa puhuttiin parisuhteesta ei yhteiskunnasta joten viestisi on täysi ohis.

Minäkuvan vääristymä on isoin este.  Pitäisi hakea tasoistaan seuraa menestyäkseen markkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tuo "kemia" on joilleki niin vaikea käsite. Miksi on niin vaikea käsittää että jonkun kohdalla tulee tunne, että tuo on ylitse muiden, jollain tapaa erityinen ja hänen kanssaan haluaisin olla?

Koska se perustuu osittain huijaamiselle eikä kyse ole mistään oikeasti kemioiden kohtaamisesta tai sielunkumppanuudesta

Miten niin huijaamiselle? Etkö ihan oikeasti ole elämässäsi huomannut, että toisten kanssa ei vain natsaa jutut ollenkaan ja toisten kanssa natsaa juuri täydellisesti? Siis muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. 

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun pelimieskaverini sai viestejä naisilta, että heidän mielestään kemiat kohtasivat erinomaisesti ja on harmi, että mies lopetti tapailun. Ei siinä ollut kyse kuin erinomaisista sosiaalisista taidoista ja opitusta käyttäytymisestä (ja hyvästä ulkonäöstä)

Mitä tuon nyt piti todistaa? Voihan kemiat kohdata myös pelimiehen kanssa. Ei sitä kemiaa poista se, että pelimies ei ollut kiinnostunut.

Eikö ole yhtään epäuskottavaa, että pelimiehellä kemiat kohtaavat suurinpiirtein joka toisen naisen kanssa ja meillä muilla ei juuri kenenkään? Jos siis käsitetään kemioiden kohtaaminen ajatusmaailman mätsäämisenä, samalla aallonpituudella olemisella tai miten sen ikinä haluaakaan ilmaista

No tämä just. Siksi hyökkäänkin tämän kemian kimppuun, kun se on niin sanahelinää. Komea pelimies ja on kemiaa, tavis ei kemiaa. Onpas toosi mystistä tämä kemia.

Usko nyt jo, se kemia on paljon muutakin kuin ulkonäkö ja sopivat sanat. Kukaan ei ole väittänyt että kemia tarkoittaa sitä, että tavismies automaattisesti kiinnostaa ja pelimies ei. Tuo sinun väitteesi ei todista siis kemiaa millään tavalla humpuukiksi

Totta se on myös horoskopiaa ja TIS-logiaa sekä elämänkoulun ja jotain velkaan liittyvää

En tiedä mistä puhut. Minä sanoisin, että siihen liittyy mm keskustelun ja ajatuksien samankaltaisuus ja samantahtisuus, puhetyyli, eleet, toisen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen ja niihin reagoiminen. Ei mitään yliluonnollista, mutta vaikeaa selittää tai esim opetella.

Tuon valossa siinä nimenomaan olisi yliluonnollista vai kuinka muuten on selitettävissä , että lähes kaikki naiset kokee kemiaa sen pienen Alfa-populaation kanssa?

Kuvailisitko näitä alfoja? Millaisia luonteenpiirteitä, kuinka viettävät vapaa-aikaa, miten kohtelevat muita esimerkiksi. Mitä tarkemmin sen paremmin osaamme vastata sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan ihmetellyt samaa asiaa, mutta oikeastaan tarkemmin ajateltuna en. Itse olen tosin naimisissa, kivannäköinen ja korkeakoulutettu, mutta ympärilläni on paljon hienoja miehiä, joista voisin varmasti olla kiinnostunut, jos en olisi varattu. Älykkäitä, hauskoja, kivannäköisiä, lojaaleja ja rehtejä miehiä. Sellaisia itsenäisiä ja tasapainoisia miehiä, joilla on kuitenkin lämpimät välit lapsuudenperheeseensä, erilaisia kiinnostavia töitä ja harrastuksia. Ja huumorimme osuvat yksiin.

Tavallaan siis en ymmärrä sitä, kun ihmiset sanovat, ettei hyviä miehiä muka ole, eikä riitä läheskään kaikille. Ja tätä "monille naisille kelpaa kuka vaan" -vinoilua. Ymmärrän kuitenkin, että tämä johtuu aika usein siitä, että monilla naisilla ei ole luontevaa kosketuspintaa miesten piireihin. Työskennellään esimerkiksi melko naisvaltaisella alalla, eikä kaveripiiriinkään kuulu miehiä, joiden kautta luontevasti tutustuisi muihin miehiin. Itse satun pyörimään sellaisissa ympyröissä, että elämässäni on paljon miehiä. En nyt sano, että kenenkään naisen pitäisi valita ammattiaan tai ystäviään miestenmetsästystä ajatellen. Mutta onhan se selvää, että kun eniten kosketuspintaa saa aamuöisen tanssilattian sankareihin ja Tinderin hyypiöihin, niin kuva koko mieskentästä vääristyy. Lisäksi nuo ovat aika väkinäisiä tapoja tutustua miehiin, ja päätös siitä, kiinnostaako vai ei, on tehtävä melko hatarin tiedoin toisesta. Ei ole ihme, että harvemmin kipinät lentelevät ja kemiaa löytyy. Paljon helpompi viehättyä samassa porukassa iltaa viettävästä miehestä, kuunnella hänen juttujaan ja huumoriaan hänelle tuttujen ihmisten kesken, kuin viehättyä toisesta väkinäisen viestittelyn perusteella. On helpompi ihastua, kun saa tarkkailla toista rauhassa ja ilman painostavaa asetelmaa.

Tämä on varmaan ihan totta, vaikka moni mukava ja asiallinen mies onkin Tinderissä. Ei ne kaikki ole hyypiöitä. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin kivoja. Ihminen on kuitenkin edukkaimmillaan, rennoimmillaan, aidoimmillaan ja parhaimmillaan vuorovaikutuksessa ystäviensä kanssa. Voisin kuvitella, että vaikka moni mies vaikuttaisi kiinnostavalta, jos hänen vuorovaikutustaan muiden kanssa pääsisi näkemään vaikkapa yhteisen kaverin järjestämissä juhlissa, hän ei välttämättä onnistuisi tekemään samanlaista vaikutusta kahden kesken taksijonossa tai esim deittisovelluksen viesteissä. Ihminen on kuitenkin aina vähän varovaisempi ja etäisempi vieraan ihmisen kanssa kommunikoidessaan. Ja kemiaa tietysti syntyy helpommin, kun aloittaa silmäpelin hauskanoloisen miehen kanssa juhlissa spontaanisti, kuin jos sovitaan deittisivulla tapaaminen, jossa kumpikin tietää toisen koko ajan arvioivan itseään ja punnitsevan päätöstä, että kiinnostaako...

Vierailija kirjoitti:

Huh! Tuhlasinpas paljon aikaa ihmisistä vieraantuneiden miesten kanssa keskustelemiseen. Nyt lähden lapseni kanssa lounaalle, illalla mulla on treffit:)

Hah hah älä odota liikoja. Kemiaa on niiin harvassa . Paitsi jos tietty on komea peluri.