Mitkä ovat niitä oikeita esteitä työllistymiselle?

Ulkomainen työvoima. Esim virolainen firma maksaa työntekijöilleen 8 euroa tunti ja voittaa tarjouskilpailut koska tekee halvimmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnkantaja hki kirjoitti:

Yksi suurimmista esteistä työllistymiselle on työnhakijan oma asenne.

Näkihän sen tässä keskustelussakin, missä oli se joku nainen ja tää joku kansanedustajanainen.

”Ku ei mulla oo tietokonetta/ ku mulla on tää polvi/ ku mulla on tää lapsi/ ku mulla ei oo matkakorttia/ ku mulla sitäsuntätä”..

Hemmetin vaikee se on mihinkään töihin päästä, jos koko ajan itse etsii esteitä työllistymiselle..

Mikä eksakti työpaikka se oli, johon hän ei mennyt?

Minä en ainakaan olisi Tikkasta palkannut. Mieluummin koku joka ei tarvitse rullaattoria ja saikuttaa kokoajan.

Miksi ihmeessä ottaisit töihin jonkun, joka saikuttaa kokoajan?

Suomessa ainaakin huomaa joillakin aloilla huomaa vahvaasti sen että äideillä, vanhoila papoilla ja mummoilla ei ole enäää haluja ja voimia kehittää yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainaakin huomaa joillakin aloilla huomaa vahvaasti sen että äideillä, vanhoila papoilla ja mummoilla ei ole enäää haluja ja voimia kehittää yhteiskuntaa.

Onneksi kohta pääse ostamaan kunnon hirttoköyden ja pääsen pois täältä helvetistä, syynnyn uudelleen ja pääse aloittamaan uuden elämän.

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomisen vaikeus!

Oletko kuullut määräaikaisista tai 0-tuntisopimuksista? Tai koeajasta?

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun työntekijöistä oli aivan OIKEASTI pulaa, myös iäkkäitä työntekijöitä otettiin töihin. Kouluts ei tarvinnut olla aivan sopiva tai sai olla kesken ja revittiin töihin. Suorittavissa töissä työmailla näkyi melkein pultsariasteella olevia köpöukkoja ja akkoja kun oli tärkeää vain saada edes joku työhön.

Milloin Suomessa on ollut oikeasti työvoimapula? Olen ollut työelämässä noin 40 vuotta enkä muista tuollaista hetkeä. Aina on ollut työttömiä, huono aika palkankorotuksille ja verokortti kouraan jos vingut lisää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Eli lyhytpinnainen, kokonaisuuksia hahmottamaton?

Kyllä tässä pinna palaa kenellä tahansa kun kaikkeen tulee vastauksena vaan vänkäämistä ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ihan sama, ole mitä mieltä haluat. Osa työnantajista varmaan arvostaa sitä että on ollut samassa työssä 30 vuotta, asunut samassa paikassa ja harrastanut samaa asiaa taaperosta asti.

Jos on kuule harrastanut samaa asiaa taaperosta asti, niin silloin on sillä alalla rautaa ja timanttia. Usein nämä tyypit ovat myös sinnikkäitä opettelamaan uusia asioita. Mutta eihän mikään mihinkään sitoutuminen merkkaa työelämässä mitään. Siinä voi olla vaikka muutosvastarintainen. Nih. Otetaan uus.

Suomessa mieheet ovat loppuunpalaneita ja naiset äitejä että see siitä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa mieheet ovat loppuunpalaneita ja naiset äitejä että see siitä.

Eii kannata synnnyttää lapsia tällllaiseen maailmaan. Antaa koneiden hoitaaa hommat.

Rekrymies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnkantaja hki kirjoitti:

Yksi suurimmista esteistä työllistymiselle on työnhakijan oma asenne.

Näkihän sen tässä keskustelussakin, missä oli se joku nainen ja tää joku kansanedustajanainen.

”Ku ei mulla oo tietokonetta/ ku mulla on tää polvi/ ku mulla on tää lapsi/ ku mulla ei oo matkakorttia/ ku mulla sitäsuntätä”..

Hemmetin vaikee se on mihinkään töihin päästä, jos koko ajan itse etsii esteitä työllistymiselle..

Mikä eksakti työpaikka se oli, johon hän ei mennyt?

Minä en ainakaan olisi Tikkasta palkannut. Mieluummin koku joka ei tarvitse rullaattoria ja saikuttaa kokoajan.

Miksi ihmeessä ottaisit töihin jonkun, joka saikuttaa kokoajan?

Entä rullaattori? Voihan sitä nähdä unta, että palkkaisi jonkun. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa mieheet ovat loppuunpalaneita ja naiset äitejä että see siitä.

Eii kannata synnnyttää lapsia tällllaiseen maailmaan. Antaa koneiden hoitaaa hommat.

Eikä miehet enää siitä. Se on kallista lystiä.

Mitäköhän noita olisi. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka alkoi oireilla jo 13 vuotiaana. Myöhemmin aikuisuudessa vaan mennyt huonompaan. Seuraksi tullut keskivaikea masennus. Kunnollista hoitoa on vaikea saada julkiselta puolelta, enkä jaksa enää yrittää. 

On sentään lukio käytynä, vaikka eihän se mitään ole. Keskeytetty ammattitutkinto. Ikää on kohta 25 ja oikeaa työkokemusta ei ole. Ainoastaan pajahommia aina muutaman kuukauden pätkissä. 

En voi sille mitää että en pysty työskentelemään paikassa jossa saan pakokauhureaktion. Voi kun olisikin työ jossa saisin olla yksin ilman työpaikkojen outoja perseen nuolenta hierarkioita. Vaikka ihmiset ovat suvaitsevaisempia kuin koskaan niin silti olemme aivan helvetin ei suvaitsevaisia ja ilkeitä. 

Silloin kun itse olin työtön, niin mulla oli vain yksi este: huono tuuri. Työnantaja löysi aina paikkaan jonkun mielesetään sopivamman. Pari kertaa tiesin palkatun ja olen tänä päivänäkin sitä mieltä, että olisin ollut itse parempi valita, tai joku muukin hakijoista olisi varmasti ollut parempi. Virherekrtytointeja tehdään, varsinkin isoissa firmoissa, missä rekryn tekee se, joka ei itse tiedä hirveästi siitä työstä, mihin on ihmistä palkkaamassa. Minua ei esimerkiksi haittaa pieni kirjoitusvirhe duunarin hakemuksessa, vaan tärkeämpää on, että työkalut pysyy kädessä. Tiesin ja tiedän tänä päivänkin "ei koskaan työttöminä olleita" työttömien haukkujia, joita en palkkaisi ikimaailmassa mihinkään tehtävään, vaikka ei muita hakijoita edes olisi.

Sitten kerran koitti se päivä, että sattui se tuuri kohdalle. Alunperin valittu oli lomautettu, mutta saikin palata vanhaan paikkaansa, joten sitten valittiin toiseksi paras työnantajan mielestä, eli minut. Aina ei valittu ole paras, mutta jostain pitää yrittää löytää se lanka.