Mitkä ovat niitä oikeita esteitä työllistymiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Aika monella tutulla on opiskeltuna monta ammattia. Eli kyllä nykyaika vaatii niitä tutkintoja ja todistuksia. Itse olen oppinut harrastuksissa monia taitoja, ei niitä kukaan arvosta, eivät edes kiinnosta ketään rekrytoijaa.

Ihmettelen muuten, ettei opiskelupaikkoja lisätä, kun kumminkin nykymaailma vaatii ammatinvaihtoa ja vähintään paria-kolmea eri ammattitutkintoa. Herätys hallitus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen ja työkokemuksen puuttuminen täydellisesti. Jos ikää on jo 40, niin ei paljoa kannata selittää jollain ensikertalaiskiintiöiden hankaluuksilla kokonaisen koulutus- ja työhistorian puutetta. 

50-vuotiaana tuntuu kyllä, että asia on myös toistepäin. 25 vuoden työkokemusta maineikkaissa yrityksissä ja hyvää koulutusta maineikkaassa koulussa ei arvosteta pätkääkään. Päinvastoin ikään kuin pelättäisiin, että on kovin vaativa työntekijä tai että vie pikkupomoilta paikan. Ja se että olet hyvä tyyppi, pahentaa vielä asiaa. Vain suhteilla voi saada työpaikan tuossa tilanteessa, kun ikäkin alkaa pelottaa työnantajia.

Voi olla noin, totta. Usein kyllä myös 50-vuotiaat eivät ole täysin perillä siitä miten töitä nykyään haetaan ja äärimmäisen kilpailullinen tilanne on korottanut vaatimuksia hakemuksella, CV:lle, osaamiselle ja asenteella. En sano että sinun kohdallasi on näin, en todellakaan, mutta jos esim on ollut samassa paikassa töissä 20 vuotta, on aika todennäköisesti jättänyt nykyisten työmarkkinoiden toiminnan seuraamisen vähemmälle ennen työttömyyttä.

Totta. Mutta nyt nämäkin on päivitetty työkkärin kursseilla. On Linkediniä ja visuaalista CV:tä ym. Ei auta. Osaamista on enemmän kuin koskaan, mutta hukkaan sekin menee. Asenteesta en tiedä, miten maaninen sen pitäisi olla, kun normaali reippaus ja positiivisuus ei riitä.

Suoraan sanottuna olen nähnyt niin paljon huonoja hakemuksia, että monella hakijalla olisi kyllä vielä opittavaa. Toivottavasti tuolla CV-kurssilla käydään läpi edes joitain yleisiä virheitä. Vinkkejä on kyllä netti pullollaan, jos vähän aikaa käyttää etsimiseen ja lukemiseen. Esim. olen ollut työssäni 15 vuotta ja tein x asiaa vs. Tällaisia asioita olen saavuttanut 15 vuoden työsuhteeni aikana:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Eli lyhytpinnainen, kokonaisuuksia hahmottamaton?

Kyllä tässä pinna palaa kenellä tahansa kun kaikkeen tulee vastauksena vaan vänkäämistä ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ihan sama, ole mitä mieltä haluat. Osa työnantajista varmaan arvostaa sitä että on ollut samassa työssä 30 vuotta, asunut samassa paikassa ja harrastanut samaa asiaa taaperosta asti.

Kiitos sulle, että ihan avoimesti kerroit, että työnantajat eivät arvosta hyvää työntekijää, vaan työpaikkashoppailijaa, joka saa yleensä potkut 2 vuoden välein, kun selviää ettei se opi mitään eikä ole koskaan oppinutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen ja työkokemuksen puuttuminen täydellisesti. Jos ikää on jo 40, niin ei paljoa kannata selittää jollain ensikertalaiskiintiöiden hankaluuksilla kokonaisen koulutus- ja työhistorian puutetta. 

50-vuotiaana tuntuu kyllä, että asia on myös toistepäin. 25 vuoden työkokemusta maineikkaissa yrityksissä ja hyvää koulutusta maineikkaassa koulussa ei arvosteta pätkääkään. Päinvastoin ikään kuin pelättäisiin, että on kovin vaativa työntekijä tai että vie pikkupomoilta paikan. Ja se että olet hyvä tyyppi, pahentaa vielä asiaa. Vain suhteilla voi saada työpaikan tuossa tilanteessa, kun ikäkin alkaa pelottaa työnantajia.

Voi olla noin, totta. Usein kyllä myös 50-vuotiaat eivät ole täysin perillä siitä miten töitä nykyään haetaan ja äärimmäisen kilpailullinen tilanne on korottanut vaatimuksia hakemuksella, CV:lle, osaamiselle ja asenteella. En sano että sinun kohdallasi on näin, en todellakaan, mutta jos esim on ollut samassa paikassa töissä 20 vuotta, on aika todennäköisesti jättänyt nykyisten työmarkkinoiden toiminnan seuraamisen vähemmälle ennen työttömyyttä.

Totta. Mutta nyt nämäkin on päivitetty työkkärin kursseilla. On Linkediniä ja visuaalista CV:tä ym. Ei auta. Osaamista on enemmän kuin koskaan, mutta hukkaan sekin menee. Asenteesta en tiedä, miten maaninen sen pitäisi olla, kun normaali reippaus ja positiivisuus ei riitä.

Suoraan sanottuna olen nähnyt niin paljon huonoja hakemuksia, että monella hakijalla olisi kyllä vielä opittavaa. Toivottavasti tuolla CV-kurssilla käydään läpi edes joitain yleisiä virheitä. Vinkkejä on kyllä netti pullollaan, jos vähän aikaa käyttää etsimiseen ja lukemiseen. Esim. olen ollut työssäni 15 vuotta ja tein x asiaa vs. Tällaisia asioita olen saavuttanut 15 vuoden työsuhteeni aikana:

Ei noi auta mitään, jos oman alan paikkoja ei vaan ole auki. Muilla aloilla ne kokemukset ja saavutukset ovat yhdentekeviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Tämä yhteiskuta on suunniteltu ja rakennettu niin että ensin opiskellaan joku ammatti, sitten työllistytään ja säästetään, sitten niistä säästöistä käytetään itsensä kehittämiseen joka on maksullista. Aina elämä ei kuitenkaan mene käsikirjoituksen mukaan, mutta silloin huomaa että tämä insinööri suunniteltu yhteiskunta ei kykenekkään joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaas mikä se on sitten minulla ollut esteenä kun olen töitä hakenut useamman vuoden mutta ei niin ei. Olen vakituisessa työsuhteessa mutta haluaisin vaihtaa työpaikkaa etten juurru tähän yhteen ja samaan tai siis olen varmaan jo juurtunut kun kukaan ei huoli. Olen 40+ ja koulutustani vastaavassa hommassa pääkaupunkiseudulla. Työn ohessa lisäkouluttautunut useamman kerran. Taloushallinnon ala kyseessä, eli ei mitenkään marginaali hommaa. Työssäni pidetty, joten vähän niinkuin salaa työnantajaltani haeskellut uutta paikkaa. Headhunterit eivät vain löydä enkä itse löydä sopivaa paikkaa. Haettavia paikkojakin tuntuu olevan hyvin vähän vaikka haeskelen myös pääkaupunki seudun ulkopuolelta. Palkkani on noin 2500 brutto enkä tietenkään vaihda pienempi palkkaiseen työpaikkaan saman kaltaisiin hommiin.

Mitä tarkoittaa "haettavia paikkoja hyvin vähän"? Onko paikkoja, mutta ei mieluisia, vai ei ole paikkoja ollenkaan? Miksi haluat vaihtaa? Etsitkö juuri samanlaista kuin nykyinen? Haluatko edetä, tehdä jotain erilaista? Miten ilmaiset hakemuksessa sen miksi haluat vaihtaa paikkaa?

Suurin osa taloushallinnonkin paikoista on määräaikaisia. Juu ei asun yksin ja olen asuntovelallinen joten en todellakaan voi vaihtaa vaki työsuhteesta määräaikaiseen. Miksi haluan vaihtaa? taisin vastata alkuperäisessä viestissäni tähän jo heti alussa että en juurtuisi yhteen ja samaan firmaan.  Taloushallinto on monialainen ala ja haluaisin oppia ja nähdä siitäkin uutta vaikka sitten täysin samoissa töissä missä tällä hetkellä olen. Joskus tuntuu että hakemukset on jätetty vain silmän lumeeksi eikä paikkoja edes oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Työnkantaja hki kirjoitti:

Yksi suurimmista esteistä työllistymiselle on työnhakijan oma asenne.

Näkihän sen tässä keskustelussakin, missä oli se joku nainen ja tää joku kansanedustajanainen.

”Ku ei mulla oo tietokonetta/ ku mulla on tää polvi/ ku mulla on tää lapsi/ ku mulla ei oo matkakorttia/ ku mulla sitäsuntätä”..

Hemmetin vaikee se on mihinkään töihin päästä, jos koko ajan itse etsii esteitä työllistymiselle..

Mikä eksakti työpaikka se oli, johon hän ei mennyt?

Minä en ainakaan olisi Tikkasta palkannut. Mieluummin koku joka ei tarvitse rullaattoria ja saikuttaa kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Eli lyhytpinnainen, kokonaisuuksia hahmottamaton?

Kyllä tässä pinna palaa kenellä tahansa kun kaikkeen tulee vastauksena vaan vänkäämistä ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ihan sama, ole mitä mieltä haluat. Osa työnantajista varmaan arvostaa sitä että on ollut samassa työssä 30 vuotta, asunut samassa paikassa ja harrastanut samaa asiaa taaperosta asti.

Mikään noista ei pidä kohdallani paikkaansa. Olen tehnyt montaa työtä, myös eri alojen. Olen muuttanut noin 20 kertaa elämäni aikana. En harrasta samoja asioita kuin lapsena, ja harrastuksia löytyy paljon, uusia ja yksi vanha, mutta perhana kun tykkään jostain, niin harrastan sitä useamman vuoden. Ehkä pitäisi hehkuttaa noita muuttoja? Saako vanhatkin harrastukset luetella? Olen myös jättänyt mainitsematta työpaikkojani ihan vaan siitä syystä, että hakulomakkeisiin ei yleensä mahdu montaa ja sain CV-kurssilta neuvon, että kannattaa mainita vain ne, mitkä kiinnostavat mahdollisesti kys. työnantajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaas mikä se on sitten minulla ollut esteenä kun olen töitä hakenut useamman vuoden mutta ei niin ei. Olen vakituisessa työsuhteessa mutta haluaisin vaihtaa työpaikkaa etten juurru tähän yhteen ja samaan tai siis olen varmaan jo juurtunut kun kukaan ei huoli. Olen 40+ ja koulutustani vastaavassa hommassa pääkaupunkiseudulla. Työn ohessa lisäkouluttautunut useamman kerran. Taloushallinnon ala kyseessä, eli ei mitenkään marginaali hommaa. Työssäni pidetty, joten vähän niinkuin salaa työnantajaltani haeskellut uutta paikkaa. Headhunterit eivät vain löydä enkä itse löydä sopivaa paikkaa. Haettavia paikkojakin tuntuu olevan hyvin vähän vaikka haeskelen myös pääkaupunki seudun ulkopuolelta. Palkkani on noin 2500 brutto enkä tietenkään vaihda pienempi palkkaiseen työpaikkaan saman kaltaisiin hommiin.

Mitä tarkoittaa "haettavia paikkoja hyvin vähän"? Onko paikkoja, mutta ei mieluisia, vai ei ole paikkoja ollenkaan? Miksi haluat vaihtaa? Etsitkö juuri samanlaista kuin nykyinen? Haluatko edetä, tehdä jotain erilaista? Miten ilmaiset hakemuksessa sen miksi haluat vaihtaa paikkaa?

Suurin osa taloushallinnonkin paikoista on määräaikaisia. Juu ei asun yksin ja olen asuntovelallinen joten en todellakaan voi vaihtaa vaki työsuhteesta määräaikaiseen. Miksi haluan vaihtaa? taisin vastata alkuperäisessä viestissäni tähän jo heti alussa että en juurtuisi yhteen ja samaan firmaan.  Taloushallinto on monialainen ala ja haluaisin oppia ja nähdä siitäkin uutta vaikka sitten täysin samoissa töissä missä tällä hetkellä olen. Joskus tuntuu että hakemukset on jätetty vain silmän lumeeksi eikä paikkoja edes oikeasti ole.

Siis meidän firmassa harrastettiin juuri tuota. Työpaikkaan oli jo valittu joku talon sisältä, mutta se pistettiin myös ulkoiseen hakuun (syytä en tiedä, ehkä talon lukuisat yt:t), mutta niin älyttömillä vaatimuksilla, ettei kukaan voinut niitä täyttää. Ja aina vaan keksittiin uusia titteleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Ai tämä onkin ollut vikana, kun olen pitkään harrastanut yhtä ja samaa urheilulajia ihan valmentajaksi asti, enkä ole vaan aina aloittanut uusia harrastuksi (ja lopettanut vanhoja). On tämä kummallinen maailma...

Huomasitko että tuossa oli lista asioita, ei yksi asia? Jos ihminen ole sammaloitunut kivi näkyy kyllä asenteessa ja kiinnostuksen kohteissa. Hienoa jos olet löytänyt mieleisen harrastuksen ja edennyt siinä, tällaisia asioita arvostetaan myös työelämässä vaikka sen takia et sitä varmasti teekään.

Miltä kuulostaa jos sanon CV:ssä että harrastan marjanpoimintaa, sienestystä ja pullojenkeruuta? Entä sauvakävelyä, juoksua ja saunailtoja? Työttömänä ei ole varaa maksullisiin harrastuksiin, joten tyydyn maksuttomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Aika monella tutulla on opiskeltuna monta ammattia. Eli kyllä nykyaika vaatii niitä tutkintoja ja todistuksia. Itse olen oppinut harrastuksissa monia taitoja, ei niitä kukaan arvosta, eivät edes kiinnosta ketään rekrytoijaa.

Ihmettelen muuten, ettei opiskelupaikkoja lisätä, kun kumminkin nykymaailma vaatii ammatinvaihtoa ja vähintään paria-kolmea eri ammattitutkintoa. Herätys hallitus!

Vastahan koulutuksesta leikattiin ja koulutuspaikkoja vähennettiin. Suomella menee huonosti joten tarvitaan säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kertokaas mikä se on sitten minulla ollut esteenä kun olen töitä hakenut useamman vuoden mutta ei niin ei. Olen vakituisessa työsuhteessa mutta haluaisin vaihtaa työpaikkaa etten juurru tähän yhteen ja samaan tai siis olen varmaan jo juurtunut kun kukaan ei huoli. Olen 40+ ja koulutustani vastaavassa hommassa pääkaupunkiseudulla. Työn ohessa lisäkouluttautunut useamman kerran. Taloushallinnon ala kyseessä, eli ei mitenkään marginaali hommaa. Työssäni pidetty, joten vähän niinkuin salaa työnantajaltani haeskellut uutta paikkaa. Headhunterit eivät vain löydä enkä itse löydä sopivaa paikkaa. Haettavia paikkojakin tuntuu olevan hyvin vähän vaikka haeskelen myös pääkaupunki seudun ulkopuolelta. Palkkani on noin 2500 brutto enkä tietenkään vaihda pienempi palkkaiseen työpaikkaan saman kaltaisiin hommiin.

Mitä tarkoittaa "haettavia paikkoja hyvin vähän"? Onko paikkoja, mutta ei mieluisia, vai ei ole paikkoja ollenkaan? Miksi haluat vaihtaa? Etsitkö juuri samanlaista kuin nykyinen? Haluatko edetä, tehdä jotain erilaista? Miten ilmaiset hakemuksessa sen miksi haluat vaihtaa paikkaa?

Suurin osa taloushallinnonkin paikoista on määräaikaisia. Juu ei asun yksin ja olen asuntovelallinen joten en todellakaan voi vaihtaa vaki työsuhteesta määräaikaiseen. Miksi haluan vaihtaa? taisin vastata alkuperäisessä viestissäni tähän jo heti alussa että en juurtuisi yhteen ja samaan firmaan.  Taloushallinto on monialainen ala ja haluaisin oppia ja nähdä siitäkin uutta vaikka sitten täysin samoissa töissä missä tällä hetkellä olen. Joskus tuntuu että hakemukset on jätetty vain silmän lumeeksi eikä paikkoja edes oikeasti ole.

Siis meidän firmassa harrastettiin juuri tuota. Työpaikkaan oli jo valittu joku talon sisältä, mutta se pistettiin myös ulkoiseen hakuun (syytä en tiedä, ehkä talon lukuisat yt:t), mutta niin älyttömillä vaatimuksilla, ettei kukaan voinut niitä täyttää. Ja aina vaan keksittiin uusia titteleitä.

Syy löytynee jostain lain koukeroista. Ja totta kai työnantaja silloin laittaa joko älyttömät vaatimukset tai niin kehnon palkan että hakemuksia tulisi nolla. Tiedän tätä meilläkin on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Esim sinua ei palkata koska et ole työantajan/rekrytoijan mielestä sitä tai et ole tätä mitä yhtiö työntekijältä hakee? Onko se oikea este vai pelkkä tekosyy? Mitä muita?

Täh, jos firma odottaa työntekijältä jotakin, jota en osaa, on ihan oikein, että minua ei valita siihen työhön. Sen sijaan jos rekrytoidaan ainoastaan jonkintyyppisiä ihmisiä (lue:ekstrovertteja), kuten näyttää olevan muotia, ollaan hakoteillä.

Kuka ne työt tekevät, kun ne kaikki ekstrovertit lataavat akkujaan toistensa seurassa kahvihuoneessa? Eikö silloin minun kaltaisilleni introverteille olisi käyttöä firmassa? Voisin tehdä omien töitteni lisäksi myös työkavereiden työt, ettei minun tarvitse seurustella jatkuvasti kahvihuoneessa, varsinkin kun en juo kahvia ja dieetillä ollessani pyrin välttelemään kahvihuoneen pulla- ja kakkuhoukutuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Sukulaisimies on nyt 56-vuotias, hän on yhdeltä koulutukseltaan tietotekniikkapuolen insinööri. Hänellä on ohjelmointipuolelta yli 10 vuoden työkokemus. Edellinen työpaikka meni yrityskauppojen vuoksi eikä hän ole työllistynyt kuin satunnaisiin huoltohommiin. Kaiken vapaa-aikansa hän käyttää urheiluun ja ammattitaitonsa ylläpitämiseen. Suurin syy hänellä lienee sujuvan englannin puuttuminen, sitä vaaditaan jokaiseen työhön vaikkei kieltä joutuisi koskaan töissä käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennemuutos on yksi suuri ongelma. Ihmisiä jää työttömäksi katovilta aloilta ja heidän olemassaoleva osaaminen ei sovellu täyttämään olemassaolevaa työvoiman tarvetta.

Ei auta vaikka työttömänä olisi satoja paperitehtaan koneenkäytäjiä jos tarvitaan sairaanhoitajia. Näin esimerkiksi.

Sen lisäksi työttömiksi jää ihmisiä jopa niiltä aloilta jotka vetävät. Huutavan työvoimapulan IT-alallakin on n. 10 000 työttömän ammattilaisen reservi, vaikka propagandan mukaan alan ihmiset suorastaan revitään töihin. On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa kyse ei ole mistään todellisesta pulasta, vaan propagandasta.

Ei, vaan ongelma on osaamisen puute. Hyvä tuttuni oli aikanaan it-hommissa. Jäi työttömäksi, muttei viitsinyt kovasti pitää taitojaan yllä. No ei osaa nykyisiä ohjelmistoja ja tekniikoita. Ja kas kummaa ei saa töitä.

Lapsuuden kaveri on tehnyt it-hommia ja välillä pyörittänyt omaakin firmaa. Hänellä oli vuosi sitten tilanne, että sai valita kolmen eri firman välillä.

Valitettavan moni käy koulut ja lopettaa täysin itsensä kehittämisen sen jälkeen, vaikka se on elämän suurin ilo ja suola. Uusien asioiden oppiminen pitää mielen virkeänä. Tätä ei tarvitse tehdä kouluissa ja suorittamalla tutkintoja, vaan käymällä kursseja, harrastuksilla, lukemalla kirjoja. Jos CV:stä käy ilmi että hakija kokeilee uusia asioita, aloittaa uusia harrastuksia, on avoin ja innostuu uusista asioista, palkkaisin hänet heti. Sellainen ihminen pysyy myös työn tahdissa ja ei ahdistu ja vastusta jokaista muutosta.

Eli lyhytpinnainen, kokonaisuuksia hahmottamaton?

Kyllä tässä pinna palaa kenellä tahansa kun kaikkeen tulee vastauksena vaan vänkäämistä ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ihan sama, ole mitä mieltä haluat. Osa työnantajista varmaan arvostaa sitä että on ollut samassa työssä 30 vuotta, asunut samassa paikassa ja harrastanut samaa asiaa taaperosta asti.

Mikään noista ei pidä kohdallani paikkaansa. Olen tehnyt montaa työtä, myös eri alojen. Olen muuttanut noin 20 kertaa elämäni aikana. En harrasta samoja asioita kuin lapsena, ja harrastuksia löytyy paljon, uusia ja yksi vanha, mutta perhana kun tykkään jostain, niin harrastan sitä useamman vuoden. Ehkä pitäisi hehkuttaa noita muuttoja? Saako vanhatkin harrastukset luetella? Olen myös jättänyt mainitsematta työpaikkojani ihan vaan siitä syystä, että hakulomakkeisiin ei yleensä mahdu montaa ja sain CV-kurssilta neuvon, että kannattaa mainita vain ne, mitkä kiinnostavat mahdollisesti kys. työnantajaa.

No mutta, tuo muuttojen määrä vain korostaa sitä, että et ole sitoutunut. Tuota sitoutumista on perätty minultakin suht lyhyen määräaikaisen ja osa-aikaisen työpaikan haastattelussa. Työntekijällä pitää olla kokemusta useasta eri paikasta, usealta eri alalta mutta kuitenkin eniten siltä haettavalta, mutta silti hänen pitää olla sitoutunut. Miksi? Eihän työnantajatkaan halua sitoutua työntekijöihin.

Olen huomannut saman. Itselleni on ylivoimaista opetella vieraita kieliä lukihäiriöni vuoksi joten englannin kielen taitamattomuuteeni kajahtaa kaikki hakemukset vaikka sitä en työssäni oikeasti edes tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen ja työkokemuksen puuttuminen täydellisesti. Jos ikää on jo 40, niin ei paljoa kannata selittää jollain ensikertalaiskiintiöiden hankaluuksilla kokonaisen koulutus- ja työhistorian puutetta. 

50-vuotiaana tuntuu kyllä, että asia on myös toistepäin. 25 vuoden työkokemusta maineikkaissa yrityksissä ja hyvää koulutusta maineikkaassa koulussa ei arvosteta pätkääkään. Päinvastoin ikään kuin pelättäisiin, että on kovin vaativa työntekijä tai että vie pikkupomoilta paikan. Ja se että olet hyvä tyyppi, pahentaa vielä asiaa. Vain suhteilla voi saada työpaikan tuossa tilanteessa, kun ikäkin alkaa pelottaa työnantajia.

Voi olla noin, totta. Usein kyllä myös 50-vuotiaat eivät ole täysin perillä siitä miten töitä nykyään haetaan ja äärimmäisen kilpailullinen tilanne on korottanut vaatimuksia hakemuksella, CV:lle, osaamiselle ja asenteella. En sano että sinun kohdallasi on näin, en todellakaan, mutta jos esim on ollut samassa paikassa töissä 20 vuotta, on aika todennäköisesti jättänyt nykyisten työmarkkinoiden toiminnan seuraamisen vähemmälle ennen työttömyyttä.

Totta. Mutta nyt nämäkin on päivitetty työkkärin kursseilla. On Linkediniä ja visuaalista CV:tä ym. Ei auta. Osaamista on enemmän kuin koskaan, mutta hukkaan sekin menee. Asenteesta en tiedä, miten maaninen sen pitäisi olla, kun normaali reippaus ja positiivisuus ei riitä.

Suoraan sanottuna olen nähnyt niin paljon huonoja hakemuksia, että monella hakijalla olisi kyllä vielä opittavaa. Toivottavasti tuolla CV-kurssilla käydään läpi edes joitain yleisiä virheitä. Vinkkejä on kyllä netti pullollaan, jos vähän aikaa käyttää etsimiseen ja lukemiseen. Esim. olen ollut työssäni 15 vuotta ja tein x asiaa vs. Tällaisia asioita olen saavuttanut 15 vuoden työsuhteeni aikana:

Tuo täydellisen cv:n viilaaminen on mennyt ihan koomiseksi. Yllättävän monella työnantajalla on työpaikkailmoituksessa niin pahoja kielioppivirheitä, että sinne ei kyllä tarvita täydellistä cv:tä. Ne saavutukset selviää, kun työnantaja soittaa hakijan entiselle esimiehelle. Noin ennen toimittiin, eikö nykytyönantajat tuotakaan viitsi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Esim sinua ei palkata koska et ole työantajan/rekrytoijan mielestä sitä tai et ole tätä mitä yhtiö työntekijältä hakee? Onko se oikea este vai pelkkä tekosyy? Mitä muita?

Niin, tämä on siis enemmänkin työnantajan tekosyy olla palkkaamatta työtöntä. Mitä ihminen voi tehdä, jos hän tekee kaikkensa hakeakseen työtä, ja saa vastaukseksi ei kiitos, joka kerta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen ja työkokemuksen puuttuminen täydellisesti. Jos ikää on jo 40, niin ei paljoa kannata selittää jollain ensikertalaiskiintiöiden hankaluuksilla kokonaisen koulutus- ja työhistorian puutetta. 

50-vuotiaana tuntuu kyllä, että asia on myös toistepäin. 25 vuoden työkokemusta maineikkaissa yrityksissä ja hyvää koulutusta maineikkaassa koulussa ei arvosteta pätkääkään. Päinvastoin ikään kuin pelättäisiin, että on kovin vaativa työntekijä tai että vie pikkupomoilta paikan. Ja se että olet hyvä tyyppi, pahentaa vielä asiaa. Vain suhteilla voi saada työpaikan tuossa tilanteessa, kun ikäkin alkaa pelottaa työnantajia.

Voi olla noin, totta. Usein kyllä myös 50-vuotiaat eivät ole täysin perillä siitä miten töitä nykyään haetaan ja äärimmäisen kilpailullinen tilanne on korottanut vaatimuksia hakemuksella, CV:lle, osaamiselle ja asenteella. En sano että sinun kohdallasi on näin, en todellakaan, mutta jos esim on ollut samassa paikassa töissä 20 vuotta, on aika todennäköisesti jättänyt nykyisten työmarkkinoiden toiminnan seuraamisen vähemmälle ennen työttömyyttä.

Totta. Mutta nyt nämäkin on päivitetty työkkärin kursseilla. On Linkediniä ja visuaalista CV:tä ym. Ei auta. Osaamista on enemmän kuin koskaan, mutta hukkaan sekin menee. Asenteesta en tiedä, miten maaninen sen pitäisi olla, kun normaali reippaus ja positiivisuus ei riitä.

Suoraan sanottuna olen nähnyt niin paljon huonoja hakemuksia, että monella hakijalla olisi kyllä vielä opittavaa. Toivottavasti tuolla CV-kurssilla käydään läpi edes joitain yleisiä virheitä. Vinkkejä on kyllä netti pullollaan, jos vähän aikaa käyttää etsimiseen ja lukemiseen. Esim. olen ollut työssäni 15 vuotta ja tein x asiaa vs. Tällaisia asioita olen saavuttanut 15 vuoden työsuhteeni aikana:

Tuo täydellisen cv:n viilaaminen on mennyt ihan koomiseksi. Yllättävän monella työnantajalla on työpaikkailmoituksessa niin pahoja kielioppivirheitä, että sinne ei kyllä tarvita täydellistä cv:tä. Ne saavutukset selviää, kun työnantaja soittaa hakijan entiselle esimiehelle. Noin ennen toimittiin, eikö nykytyönantajat tuotakaan viitsi tehdä?

Nykyaikana ei työnantaja tunne entisiä työntekijöitään joten turha niille on soitella Paavo Pesusienen ansioista kun ei ne tiedä kenestä puhutaan, kuka? mitä? häh? millä osastolla se työskentelee? kauanko se on ollut talossa? täh? ei ole, no mitä sä tänne sitten soitat!! Ja siinä olen ihan samaa mieltä kanssasi että rekrytoijille on vain ja ainoastaan tärkeää se hiton hölmö cv:n viilaaminen.

Liian vähän työpaikkoja verrattuna työntekijöihin. Kun tulee vähän ikää palkataan joku nuorempi. 40 vuoden jälkeen alkaa ikärasismi.