Jos kuoleman jälkeen on iäisyys, kumpaan paikkaan olet menossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En omasta mielestäni ansaitse helvettiä, mutta jos on olemassa Jumala, niin sehän päättää mitä kukakin ansaitsee, Hänen mielestään. En usko Jumalaan enkä siihen, että ihmisen pitäisi koko ajan pyytää anteeksi syntisyyttään. Jotenkin toivoton ajatus, että jokainen on syntinen ja tulee aina olemaan, vaikka olisi minun mittapuulla hyvä ihminen, mutta silti sitä pitäisi pyytää koko ajan anteeksi.

En tarkkaan tiedä mitkä vaatimukset taivaaseen pääsyyn on, mutta en varmaan täytä niitä, kun en kadu sitä, että olen ihan normaali ihminen.

Jumala on niin älyttömän epäuskottava ja sekavasta Raamatusta en löydä punaista lankaa, joten en voi todella uskoa, että se olisi jostain korkeammasta täydellisyydestä lähtöisin. Harmi jos olen kuitenkin väärässä ja joudun siksi helvettiin.

Et näe itseäsi ja omia aikaansaannoksiasi realistisesti, jos et tajua tehneesi syntiä. 

Jokainen ns. kiltti ihminenkin on tehnyt valtavasti myös pahaa tällä pallolla ja lähimmäisiäänkin sekä myös ihan itseäänkin kohtaan.

Jeesus rakastaa meitä teoistamme huolimatta - ei ansiosta.

Raamatussa on ihan selkeä punainen lanka - ja sen sa selville, kun ottaa Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena vapahtajanaan.

Et nyt ymmärtänyt. Olen normaali ihminen, kun teen vähän syntiä. Mielestäni on eritasoista syntisyyttä, mutta Jumalan mielestä pienintäkin pitäisi katua eikä ihmisellä ole teoriassa muuta vaihtoehtoa kuin katua, mutta katumuskaan ei auta syntisyyteen, vaan ihminen on katumisesta huolimatta aina ja ikuisesti syntinen. Se on minusta älytöntä, että sitä pitäisi olla koko ajan katumassa ja pyytämässä anteeksi.

Taivaspaikka on Jeesuksen seuraajille varma. Niille, joilla on se sydämen usko. Se on jokaiselle tarkoitettu, mutta harva sinne silti pääsee. Miksi? Kun maailman kaikki houkutukset ovat enemmän mielessä. Tai luullaan uskovia kuiviksi tyypeiksi. Meillä on sisäinen ilo, minkä soisi enemmän näkyvän. Tai seurataan muita jumalia.

Se toinen paikka tulee suurimmalle osalle eteen. Sen määrittää omat valinnat elämässä. Kelpaako Jeesuksen seuraaminen? Herra vetä puoleensa muutaman kerran elämän aikana. Silloin olisi syytä vastata kutsuun myöntävästi.

Oma ensimmäinen kutsu oli rippikouluaikana. Jäin harhailemaan maailman riennoissa liki 40 vuotiaaksi. Niihin aikoihin sain uskovan työkaverin ja kiinnostuin hänen seurakunnastaan ja kerran menin mukaan. Toisella kertaa pyysin rukousta puolestani. Siinä polvillani sain syntini anteeksi, kun puolestani rukoiltiin ja kerroin uskovani Jeesuksen Jumalan poikana. Nöyrtymistä se vaatii, sydämen usko.

Usko on lahja ja ihme omalla kohdallani. Perheessäni ei ollut uskovia rukoilijoita, mutta eräs lastentarhan opettaja on puolestani rukoillut. Sen kertoo eräs runo muistovihkossa.

Kannattaa olla oikeasti viisas ja valita hyvä osa, kun aika on otollinen. Herra kuulee rukoukset, vaikka olisit itseksesi. Tärkeintä on olla aito ja rehellinen. Herra kun tietää meistä kaiken. Kuitenkin Hän on armahtava ja anteeksi antava katuville.

Vierailija kirjoitti:

Taivaaseen vai helvettiin ja millä perusteella?

Se että saattaisi olla iäisyys ei liity uskoon taivaasta ja helvetistä. Joten väärin kysytty. Mutta jos oletetaan, että on kristinuskon mukainen iäisyys olemassa, niin helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Taivaspaikka on Jeesuksen seuraajille varma. Niille, joilla on se sydämen usko. Se on jokaiselle tarkoitettu, mutta harva sinne silti pääsee. Miksi? Kun maailman kaikki houkutukset ovat enemmän mielessä. Tai luullaan uskovia kuiviksi tyypeiksi. Meillä on sisäinen ilo, minkä soisi enemmän näkyvän. Tai seurataan muita jumalia.

Se toinen paikka tulee suurimmalle osalle eteen. Sen määrittää omat valinnat elämässä. Kelpaako Jeesuksen seuraaminen? Herra vetä puoleensa muutaman kerran elämän aikana. Silloin olisi syytä vastata kutsuun myöntävästi.

Oma ensimmäinen kutsu oli rippikouluaikana. Jäin harhailemaan maailman riennoissa liki 40 vuotiaaksi. Niihin aikoihin sain uskovan työkaverin ja kiinnostuin hänen seurakunnastaan ja kerran menin mukaan. Toisella kertaa pyysin rukousta puolestani. Siinä polvillani sain syntini anteeksi, kun puolestani rukoiltiin ja kerroin uskovani Jeesuksen Jumalan poikana. Nöyrtymistä se vaatii, sydämen usko.

Usko on lahja ja ihme omalla kohdallani. Perheessäni ei ollut uskovia rukoilijoita, mutta eräs lastentarhan opettaja on puolestani rukoillut. Sen kertoo eräs runo muistovihkossa.

Kannattaa olla oikeasti viisas ja valita hyvä osa, kun aika on otollinen. Herra kuulee rukoukset, vaikka olisit itseksesi. Tärkeintä on olla aito ja rehellinen. Herra kun tietää meistä kaiken. Kuitenkin Hän on armahtava ja anteeksi antava katuville.

Käyttääkö joku aikuinen ihminen oikeasti aikaansa tällaisen pyörittelyyn mielessään, kai sitten käyttää.

Jaa a

Oon tehny syntiä ja pahoja asioita, mutta myös paljon hyvää ja kääntyny jumalan puoleen.

Tiedän paljon enemmän taivaspaikastaan vakuuttuneita ihmisiä, joiden seurassa en todellakaan halua viettää ikuisuuttani, kuin niitä, joiden kanssa haluaisin. Sen vuoksi mulle menolippu Helvettiin, kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän paljon enemmän taivaspaikastaan vakuuttuneita ihmisiä, joiden seurassa en todellakaan halua viettää ikuisuuttani, kuin niitä, joiden kanssa haluaisin. Sen vuoksi mulle menolippu Helvettiin, kiitos. 

Taivaassa ihmisestä tulee täydellinen...

Helvetissä olet todennäköisesti täysin YKSIN demonien kidutettavana, koska siellä ei ole MITÄÄN HYVÄÄ ja lopullinen ja täydellinen yksinäisyys on asia, mikä on monelle hyvin ikävää eli täydellistä Saatanalle...

mullan alle..madot syö