Eikö tosiaan kukaan muu joudu laittamaan lasta hoitoo 1v. iässä??

Tein ja teen edelleen osa-aikaista työtä ja lapset hoidossan.3 pv vkossa. Nyt tytöt 8 ja 6v. erittäin tasapainoisia ja iloisia tyttöjä. Sattui aivan loistava se pph, joten sekin tietysti vaikutti. Ja sitten tietysti se että voin tehdä n.10 työpäivää/kk.

tutkimusryhmässä väitöskirjaa. Vähän vaikea heittäytyä kolmeksi vuodeksi pois projektista. Ja aika turhauttavaa olisi jättää tutkimus kesken, kun siihen on jo 2,5 vuotta käyttänyt (ja tutkimusrahaa saanut).



Eikö muuten isä voi jäädä kotiin yhtä hyvin kuin äiti? Miksi kotihoidon puolustajat eivät syyllistä isiä samalla tavalla?

mutta kyllä tuo ivallinen sävysi kirjoittaa paljastaa sen mitä todellisuudessa asiasta ajattelet.....

Kirjoituksestani sitä tuskin pystyy löytämään.

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, että onko todellakin kaikilla mahdollisuus olla kotona pitkään, olenko ainoa jonka pitää laittaa noin pieni (1v 1kk) lapsi hoitoon?



t. sen toisen ketjun ap

Mulla on ollut useitakin tuon ikäisiä hoitolapsia. Syksyllä tulee taas kaksi, nuorin 10 kk.

tottakai sitä täällä kritisoidaan. Ja tuskin kukaan niin ajatteleekaan etteikö l1-vuotiaalle olisi parempi olla kotona kuin hoidossa. Elämän realiteetit vaan joskus pakottaa niihin toiseksi parhaisiin valintoihin.

Siinä iässä muutama kuukausikin tekee ison eron.

Suurin osa käyttää vain pienen osan hoitovapaasta, jos sitäkään. Meillä kuopus lähtee hoitoon (pph) elokuun alussa, on 11 kk. Esikoinen oli 7 kk, kun jäi au-pairin kanssa kotiin.



Täällä vain on sellainen konsensus, että kotona ollaan vaikka köyhyysrajalla se 3 vuotta, muuten putoaa kuuma kivi niskaan ja lapsesta tulee häiriytynyt pultsari.

Kyllä siinä on mun mielestä kyse vanhempien valinnoista, siitä mikä asia arvotetaan tärkeimmäksi.



Meillä on muu elämä mitoitettu sen mukaan, että pystyn hoitamaan lapset kotona mahdollisimman pitkään. Eli esimerkiksi asuntolaina on otettu sen kokoisena, että se pystytään miehen tuloilla maksamaan. Tuo kun tuntuu olevan se yleisin peruste, miksi lapsi PITÄÄ laittaa hoitoon heti äitiyloman jälkeen...



No näin kai se menee, jos se iso, hieno ja kallis asunto on elämässä tärkeintä. Meille kelpaa tavalllinen rt-asunto sen aikaa, kun lapset ovat pieniä, omasta talosta ehtii haaveilla vielä senkin jälkeen, kun molemmat vanhemmat ovat taas työelämässä. Mutta tässä vaiheessa pienet lapset ovat meidän perheessä etusijalla.

ole aina siitä isosta kalliista ja hienosta ok-talosta. Ihan tavis rivaripätkästäkin on lainaa ihan riittävästi, eli niin paljon ettei hoitovapaalla pysty kitkuttelemaan.

Esikoinen sai olla kotona vähän pitempään, mutta kuopus oli aika lailla samanikäinen kuin sinullakin joutuessaan hoitoon.



Edelleenkin tunnen katkeruutta siitä, etten voinut/saanut olla kotona. Vaan jollakin ne lainatkin oli maksettava.



Me otimme asuntolainan ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Ja naiveina kuvittelimme, että yksityisellä alalla palkat nousevat edes jotain tahtia ja elämäntilanteemme paranee. No, eihän ne palkat nouse (mistä löysinkin näin kehnopalkkaisen työn). Ensimmäisen ja toisen lapsen välissä en saanut kauheasti säästöön. Ja ne vähätkin säästöt menivät, kun mies sairastui vakavasti toisen äitiyslomani aikana ja palkka putosi kelakorvaukselle.



Pakko oli mennä töihin, että saa talon pidettyä. Onneksi mieskin tervehtyi ja pääsi töihin. Muutoin olisi ollut aika vakava paikka. Minusta vaihtoehtoa, että myisimme talon, ei ollut. Jossainha sitä kuitenkin on asuttava ja lapsemme tarvitsevat kodin. Olimme ostaneet sen silloin, kun asuntojen hinnat eivät olleet näin pilvissä.



Päädyimme sitten siihen, että lapset menevät hoitoon, mutta mies pyrkii tekemään mahdollisimman paljon töitä viikonloppuina, joten hoitoviikot on nysiä. Nyt molemmat lapset jo "isoja" ja teemme enimmäkseen töitä viikolla, näin viikonloput jäävät yhteiseksi vapaa-ajaksi.



Myös veljeni perheessä on viety vähän yli vuosikkaat hoitoon. Tai esikoinen taisi heillä olla n. 11kk hoitoon mennessään. Kaksi muuta olivat pikkasen vanhempia.



Kyllä minä myönnän avoimesti, että kadehdin niitä, joilla on tavalla tai toisella mahdollisuus olla kotona, kunnes lapsi on edes parivuotias.

vuoden vanhana. Ja "pakko" ei ollut, jos taloudellista puolta tarkoittaa, vaan kyse oli valinnasta. Minä en suoraan sanottuna usko, että pienelle lapselle on mitenkään vaarallista olla hoidossa, mutta meidän vanhempien työelämän kannalta se olisi ollut tosi vaarallista, jos olisimme pitäneet pitkiä vanhempainvapaita.



En osaa ajatella, että lapsi tulee sillä tavalla ensin, että sen takia pitää uhrata oma työelämä kokonaan. Toki pienen lapsen äitinä joustan kotiinpäin enemmän, mutta ajattelen, että työelämäni on myös lapseni etu PITKÄLLÄ tähtäimellä. Ihan jo esimerkinkin takia.

kummasta luulet lapsen hyötyvän ensimmäisinä elinvuosinaan enemmän: omistusasunnosta (vaikka sitten ihan siitä tavallisesta) vai oman vanhemman huolenpidosta?



Mun mielestä tuo oman vanhemman huolenpito on asumismuotoa tärkeämpi. Ei lapsi ymmärrä eikä välitä siitä, asutteko vuokralla vai omassa...... Mutta taatusti oman vanhemman seura on tärkeämpi kuin päivähoitohenkilökunnan.



Eli vanhempien valinnoista tässä edelleenkin on kyse.

että haluan olla tyttärelleni naisen malli, joka käy töissä ja hankkii puolet perheen elannosta.

Joka ikisellä alalla äidillä on oikeus olla hoitovapaalla siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 3v. Vai mikä mahtaa olla se ala, jonka olisit joutunut uhraamaan? Nyt siis uhraat mieluummin oman lapsesi kuin urasi?

Kyllä ehdit näyttää lapsellesi työssäkäyvän äidin mallia vielä senkin jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 3 vuotta. Vai ajattelitko, että se on hyvä oppia heti 1-vuotiaasta lähtien.....

Naurettavia ja todella itsekkäitä perusteluja, ymmärrät varmaan itsekin.

vuoden vanhana. Ja "pakko" ei ollut, jos taloudellista puolta tarkoittaa, vaan kyse oli valinnasta. Minä en suoraan sanottuna usko, että pienelle lapselle on mitenkään vaarallista olla hoidossa, mutta meidän vanhempien työelämän kannalta se olisi ollut tosi vaarallista, jos olisimme pitäneet pitkiä vanhempainvapaita.

En osaa ajatella, että lapsi tulee sillä tavalla ensin, että sen takia pitää uhrata oma työelämä kokonaan. Toki pienen lapsen äitinä joustan kotiinpäin enemmän, mutta ajattelen, että työelämäni on myös lapseni etu PITKÄLLÄ tähtäimellä. Ihan jo esimerkinkin takia.

että molemmat ovat osittaisella hoitovapaalla. Eli lapset ovat kotona ja vanhemmat käyvät vuorotellen töissä. Meillä on nyt sellainen käytäntö ja hyvin toimii.

Kyllä siinä on Meille kelpaa tavalllinen rt-asunto sen aikaa, kun lapset ovat pieniä, omasta talosta ehtii haaveilla vielä senkin jälkeen, kun molemmat vanhemmat ovat taas työelämässä. Mutta tässä vaiheessa pienet lapset ovat meidän perheessä etusijalla.

töihin. Ei muuten saada edes tätä maksettua. Tai saataisiin, juuri ja juuri, mutta koska elinkustannukset ovat niin kamalasti nousseet ja vielä nousevat niin ei todellakaan voi kuvitellakaan että pärjäisi samalla millä ennen.

Ositteisessa hoitovapaassa palkka pienenee, mutta niin pienenee myös veroprosentti ja eikö Kelalta saa myös osittaiseen hoitovapaaseen hoitorahaa? Eli käytännössä ansionmenetys on aika pieni verrattuna siihen etuun, ettei lasta tarvitse laittaa hoitoon.

että molemmat ovat osittaisella hoitovapaalla. Eli lapset ovat kotona ja vanhemmat käyvät vuorotellen töissä. Meillä on nyt sellainen käytäntö ja hyvin toimii.

tosin se ei ole varsinaista joutumista, vaan oma valintani, sillä en halua olla koulusta pois kauemmin kuin vuoden, muuten valmistuminen lykkääntyy jne. Mutta koulu on onneksi joustavaa, joka päivä ei ole luentoja edes.

ei sitten tule mieleen miettiä, mistä voitaisiin mahdollisesti tinkiä, että rahaa jäisi enemmän käteen?

Oma elintaso on lasta tärkeämpi?

Ei muuten saada edes tätä maksettua. Tai saataisiin, juuri ja juuri, mutta koska elinkustannukset ovat niin kamalasti nousseet ja vielä nousevat niin ei todellakaan voi kuvitellakaan että pärjäisi samalla millä ennen.