Tsempatkaa pysymään kovana ja unohtamaan mies!
Olen todella ihastunut ellen rakastunut mieheen, jonka kanssa olen viesteillyt pari vuotta. Puhumme (tai siis puhuimme) myös puhelimessa päivittäin ja olemme olleet sängyssä muutaman kerran. (Asumme eri maissa) Kaikki on ollut ihanaa ja molempien mielestä välillämme on erityinen suhde... mutta ei siitä sen enempää. Olen rakastunut. Piste.
Nyt kuitenkin on selvää, että jokin on muuttunut miehen puolelta. Viesteily on vähentynyt murto-osaan aiemmasta ja juuri koskaan ei ”ehdi” puhua. Olen yrittänyt selittää asioita itselleni ”parhain päin” koska niin kovasti toivoisin että kaikki olisi edelleen kuin ennen, mutta nyt minun on pakko myöntää itselleni eli PAUKUTTAA PÄÄHÄNI että mies ei enää tunne samoin kuin minä. Niin paljon kuin se sattuukin, se on pakko vaan hyväksyä.
Voisitteko tsempata eteenpäin? Mitä teen käytännössä? Tiedän että oikea ratkaisu on pistää välit kokonaan poikki ja olla ottamatta yhteyttä enää ikinä, mutta tunnen itseni ha tiedän etten vaan pysty... yritin mutta kuitenkin vastasin hetken päästä taas viesteihin.
Jokaisesta uudesta viestistä kehittelen toivoa ja haaveita - ja kerta toisensa jälkeen petyn ja särjen sydämestäni palan kerrallaan.
Olen ihan hukassa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Omat valinnat?
Huonosti. Jos olisin tiennyt miten paskaan jamaan itseni ajan, en olisi ikinä edes aloittanut suhdetta.
Ap
Mulla vähän sama tilanne :,( Oon myös masentunut.
Jos ei mies pysy kovana, pysy edes sinä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä maalainen mies?
Keski-Euroopasta
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne :,( Oon myös masentunut.
Miten selviät päivistä?
Pysy kovana! Unohda mies! Tsemppiä!
No nyt tuli taas viesti (5h hiljaisuuden jälkeen), että ”ei ollut nähnyt” viestiäni...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne :,( Oon myös masentunut.
Miten selviät päivistä?
Heikosti.
No mitäs jos kysyt suoraan, että mikä on tilanne. Jollet pysty/jollei tule vastausta ei se kai kovin vakavaa ollutkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne :,( Oon myös masentunut.
Miten selviät päivistä?
Heikosti.
Tuntuuko yhtään helpottavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne :,( Oon myös masentunut.
Miten selviät päivistä?
Heikosti.
Tuntuuko yhtään helpottavan?
Ei helpota. Kun arjessa ei ole muutenkaan paljoa sisältöä, niin yhdenkin ihmissuhteen päättäminen tai yhtenpidon hiljentyminen vaikuttaa todella paljon.
No kamoon, vähän itsekunnioitusta!! Se mies tietenkin pyörittelee monia naisia, varsinkin siellä omassa kotimaassaan. Ei se ole sinuun nrakastunut, muuten olisi jo lentänyt tänne luoksesi. Sun pitää herätä tuosta kuvitteellisesta rakkaudesta, ja astua eteenpäin. Keksi arkeesi muita piristeitä.
Sinä olet sille miehelle pelkkää hupia. Hän saa itsetunnon kohotusta siitä, että joku nainen pyörii hänen ympärillään kaksikin vuotta, ilman että suhde on edes kunnolla alkanut. Miten voit olla noin hölmö? Tuhlaat omasta elämästäsi pari vuotta olemattomaan suhteeseen, kun voisit elää täysillä omaa elämääsi ja tavata jonkun oikean rakkauden. Järki käteen nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne :,( Oon myös masentunut.
Miten selviät päivistä?
Heikosti.
Tuntuuko yhtään helpottavan?
Ei helpota. Kun arjessa ei ole muutenkaan paljoa sisältöä, niin yhdenkin ihmissuhteen päättäminen tai yhtenpidon hiljentyminen vaikuttaa todella paljon.
Ja tuoko on sinusta hyvä perusta oikealle suhteelle? EI ole. Olet tarvitseva, ja riippuvainen toisen huomiosta. Et ole vielä valmis suhteeseen. Oikea rakkaus on jotain IHAN muuta.
Ajattele, miten tyytyväinen olet itseesi kuukauden, kahden päästä, puolen vuoden/vuoden päästä, kun et alentunut ruikuttamaan häneltä huomiota. Be cool!
Vierailija kirjoitti:
Tää taisi olla keksitty tarina.
AP tässä. Ei ole keksitty, näin hölmö todella olen :-( Pahinta on se, että tiedän hyvin olevani kynnysmatto ja alentavani itseni ”ruinaamaan” huomiota. Sydänsuru ja itseinho yhtä aikaa kestettävänä. Olen todella tyhmä ja riippuvainen näköjään.
Ap
Vielä jatkan, että vastasin eiliseen viestiin ihan muina miehinä että Ok ja jatkoin muista asioista. Mies sanoi soittavansa aamulla - vielä ei ole soittoa tullut...
Ap
Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Omat valinnat?