Sinä äiti, jonka lapsi juuri pelastettiin keskeltä autotietä

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa...se selittää asian. Yöt valvoneena äiti on päivät zombina. Ja katoas niitä aidatuilta päiväkodin pihoiltakin.

Ei noin 2-vuotias ole vauva.

Minulta katosi lapsi jokunen vuosi sitten. Ollaan ihan normaali perhe. Taisin jutella jonkun tutun kanssa, ja lapsi tuli sanomaan, että "menee tonne" ja sanoin, että mene vaan. Hetken päästä, kun piti lähteä kotiin, lasta ei löytynytkään mistään. Olin aivan paniikissa, mietin jo että soitanko poliisit, mutta älysin ajaa kotiin. Siellähän se lapsi, kotipihassa. Oli kävellyt 2 km kotiin. Hän oli kovin loukkaantunut, kun säikähdyksen takia huusin kohtalaisen kovaa. Sanoi, että hänhän nimenomaan sanoi, että menee kotiin ja annoin luvan. Olin kuullut tai kuunnellut väärin. Lapsi oli tuolloin muistaakseni 4-vuotias. Eikä ole kadonnut sen koommin, taidettiin pelästyä molemmat.

Monenlaista on tullut nähtyä. 

Asuimme rivitalossa päätyasunnossa. Kolme, neljä kertaa viikossa noukin vaippapyllytaaperon seikkailultaan, kun kulki meidän etupihan ohitse tomerasti kohti autotietä. Yleensä äiti makoili sohvalla telkkaria katsellen, kun lapsen palautin ja hups, ei koskaan ollut huomannut

Naapurin mummo hoisi parivuotiasta todella paljon, kun parivuotias oli saanut vauvasiskon. No ei mummolla oikein huomiokyky ollut parhain. Aika monta kertaa palautettiin parivuotias mummon luo, kun mummo oli jäänyt jutustelemaan naapureiden kanssa, eikä huomannut, että lapsi karkasi. Hoitaminen kyllä loppui, kun mummo oli kaupassa ja parivuotias ruokakärryjen etuosassa istumassa. Mummo oli lähtenyt toiselle hyllylle ja taapero kiipesi seisomaan kärryn päälle ja tipahti pää edellä lattialle. Sen jälkeen ei lasta näkynyt enää hoidossa

Tämän kärryjutun näin myös eräällä kirpparilla. Äiti kahden pienen kanssa ja meni pukukoppiin kokeilemaan vaatteita. Lapset kärryssä istumassa ja tietenkin kiipeilemään ja kaatuivat kärryineen maahan  Samaisen äidin näin kuukauden päästä

isossa ruokakaupassa, missä oli pyöröovet. Lapset juoksivat ovelle ja äiti vahtasi kännykkää. Toinen lapsista jäi pyöröoven väliin.

Tuli mieleen näistä vauva+taapero -jutuista, että kun on parikin pikkulasta, niin äitiyden standardeja pitää alentaa. Esim. vauvan ja uhmikäisen kanssa kannattaa tehdä pahimpana aikana niin, että isä käy esikoisen kanssa arkena ulkoilemassa. Omaa aikataulua ei kannata tehdä kovin tiukaksi, ja äivinä joina on aikataulutettu meno kannattaa muuten pitää päivä rentona. Tapaturmariskit pienenevät yllättävän paljon, kun unohtaa hetkeksi väkisin ulkoilun 2h/päivä ja tiukat vaatimukset taaperoikäisen päiväunille jne. Lähipiirin pitää kannustaa tällaiseen ja muun yhteiskunnan myös. Se on niin lyhyt aika loppujen lopuksi se pahin kausi, kun vauva on syntynyt ja esikoinen tekee kaikki temput ja vielä enemmänkin.

Toki tästä aloituksen tapauksesta ei voi tietää onko edes vauvaa, mutta ihan kommenteista tuli mieleen. Muistui oma arki tuolta ajalta hyvin. Lapset ovat nyt 8 ja 10v. Hyvin selvittiin, kun ei ottanut paineita puistoiluista yms. hetkeen. Sitten on toki niitäkin, jotka eivät oikeasti katso lasten perään. Kauheaa seurattavaa sellainenkin.

Onpa palsta taas täynnä täydellisiä äitejä.

Äiti ehkä väsynyt, vauva ja kaksivuotias uuvuttavat kyllä. Eikä se vaadi kuin kaksi sekuntia kun taapero käyttää äidin vaikka laittaessa hattua vauvan päähän tilaisuuden hyväkseen.

Vähän inhimillisyyttä nyt, äiti varmasti pelästyi ja järkyttyi tilanteesta itsekkin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa palsta taas täynnä täydellisiä äitejä.

Äiti ehkä väsynyt, vauva ja kaksivuotias uuvuttavat kyllä. Eikä se vaadi kuin kaksi sekuntia kun taapero käyttää äidin vaikka laittaessa hattua vauvan päähän tilaisuuden hyväkseen.

Vähän inhimillisyyttä nyt, äiti varmasti pelästyi ja järkyttyi tilanteesta itsekkin.

Ei tässä ollut vauvaa. Taaperoa oli nuorin äidin lapsista. Meni useampi minuutti ennen kuin äiti oli paikalla siitä hetkestä kun lapsi löytyi autotietä harhailemasta.

Voisi käydä meillekin. Meillä erittäin vilkas kaksivuotias, jolla myös karkailuvaihe päällä. Ihan sama ollaanko sisällä vai ulkona, kyllä saa koko ajan olla valppaana. Luonnollisesti välillä äidinkin pitää käydä vessassa tai tehdä jotain muuta, jolloin hetkellisesti irrottaa katseensa siitä taaperosta. Tässä ilmeisesti käynyt juuri sillä hetkellä niin, että taapero ottanut jalat alleen. Ne ovat niin nopeita ja äänettömiä, että aika kiire tulee miettiä mihin suuntaan se pienin tempaisi.

Kiitokset pelastajille, mutta syyllistäminen tuskin auttaa. Suurin osa äideistä kuitenkin parhaansa yrittää.

Luulen, että jokanen järkevä vanhempi ymmärtää iteki tällaset asiat ilman, että sinun tarvii tulla kertomaan mitä ”kannattais” tehdä. Niille ei-järkeville on sitte taas turha louskuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja isänhän ei tarvitse tehdä mitään? Kaikki on äidin vastuulla?

Niin no ainahan voi vetää aasinsillan, että isä on tod.näk laiminlyönyt velvollisuuksiaan ja väsynyt äiti siksi kadottaa lapsensa..

äitee on tod.näköisesti istunut vieressä, mutta nenä kiinni kännykässä...

Yhdessä asiassa en antanut periksi, nimittäin kun minulla oli vauva rattaissa, niin 2 v ja 4 v kulkivat rinnallani. He pysähtyivät sanalla "seis" luotettavasti nille jalansijoilleen kauempaakin. Koirat tarvitsevat tottelevaisuus koulutusta ja niin kyllä lapsetkin! Aina ja ottivat vaunujen aisasta kiinni, kun niin sanoin. Aina en tosin onnistunut saamaan uhmaajaa kävelemään ja silloin hän istui vaunuissa, mutta jos jompi kumpi yritti lähteä ilman lupaa irti aisasta, niin laitoin vaunuihin jarrut kiinni ja nappasin heti takaisin.  Sanoin, että ovat turvassa, kun kuuntelevat tässä asiassa aina äitiään. Jos ei olisi totelleet, olisin laittanut talutushihnan. 

Kyllä, kaupassa käynti onnistui kolmen lapsen kanssa.

En oikein ymmärrä miten tuollaista voi käydä. Kyttään omaa 2-vuotiastani ulkona koko ajan ja seuraan perässä. Varsinkin jos ei ole mitään aidoitusta. Vanhempaa lasta vilkuilen jatkuvasti sivusilmällä. Jos pitää käydä sisällä, en jätä lapsia ulos vaan kaikki tulevat sisälle. Sisältä ei kumpikaan pääse omin avuin ulos. Kuka jättää 2-vuotiaan hetkeksikään yksin sellaiseen paikkaan, mistä on mahdollisuus kävellä autotielle?

Vierailija kirjoitti:

Ja isänhän ei tarvitse tehdä mitään? Kaikki on äidin vastuulla?

Sehän olisi sinulle miesvihaajalle sopinut että lapsen olisikin kadottanut isä eikä äiti, niin pääsisit taas lempipuuhaasi haukkumaan kaikkia miehiä.

Meidän lapsi oli 2-3 -vuotias, kun käveltiin kaikessa rauhassa jalkakäytävää pitkin, kun lapsi yhtäkkiä ennalta arvaamatta pinkaisi keskelle autotietä. Onneksi ei tullut just silloin autoja. 

Toisen kerran oltiin hotellissa etelässä, lapsi reilu parivuotias. Tultiin hissillä omaan kerrokseen, lapsi tuli ulos hissistä, mutta menikin sitten äkkiä takaisin hissiin ja ovet sulkeutuivat ja hissi lähti liikkeelle. Löytyi uima-altaalta juttelemassa eräälle suomalaispariskunnalle.