Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pääsin liian myöhään psykiatriselle osastolle
17.05.2018 |
N. vuosi sitten olin menossa osastolle, mutta sain pakit. Silloin oli itsemurha-ajatuksia, mutta tuntui etten pystynyt sitä tekemään läheisteni takia. Osasto tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Mielenterveystoimistossakin olivat sitä mieltä, että osastohoito olisi paras ratkaisu, mutta osastolle en silti päässyt. Koko kesän ja syksyn lääkäri olisi halunnut kirjoittaa lähetteen osastolle, mutta en suostunut siihen, koska pelkäsin saavani taas pakit. Aika pian niiden pakkien jälkeen kyllä tilannekin muuttui sellaiseksi, ettei kiinnostanut enää läheisten kärsimys kuolemani jälkeen ja itsemurha tuntui ainoalta vaihtoehdolta, osastokaan ei tuntunut enää vaihtoehdolta.
Itsemurhaa mietin ja suunnittelin sitten koko syksyn, kunnes joulukuussa sitä ensimmäistä kertaa yritin. Uskallus loppui kesken ja päädyin sairaalaan. Sillä tiellä olen edelleen, pian tulee 5 kuukautta osastoelämää täyteen eikä tietoa kotiutumisesta ole, koska mulla ei ole ollenkaan enää motivaatiota elää ja itsemurha täyttää ajatukset. Tällä hetkellä olen jopa pakkohoidossa jatkuvien yritysten takia.
Olisi vaan kannattanut ottaa minut osastolle silloin vuosi sitten, kun oli vielä halua parantua ja tehdä asioille jotain...
Kommentit (65)
Jotenkin hassua että maailmassa jossa nykyään on kaikki helposti saatavilla joku masentuu tai ei koe mitään mielenkiintoiseksi.Ota tavoite vaikka vatsalihasten reenaminen kuntoon tai lue runokirjoja ja mieti miten hienoja asioita paperille on saatu aikaan.Mutta jos on vaikea saada kavereita kokeilpaaka aloittaa jokin harrastus minkä ympärillä pyörii porukkaa kuten jenkkiautot,moottoripyörät,cosplay ym.Kukaan ei hae kotoonta sen verran on yritettävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus rakastaa Sinua. Jumalalla on suunnitelma elämällesi. ❤
About suurinta paskaa mitä kellekkään voi sanoa tollaisessa tilanteessa. Ystäväni on psykiatrisella os.töissä ja sanoi itse että be jotka sinne joutuvat niin toivoa normaalielämään ei oikeastaan ole, vaikka potilaille niin uskotellaankin
Kertoo enemmän sun ystävästä ja koko ammattikunnasta. Mun pappa joka oli kemisti sanoi, että jos haluat pysyä terveenä pysy kaukana lääkäreistä. Mä oon narkannut ja mä olen hoitanut itseni kuntoon ilman lääkäreitä. Olen ollut masentunut ja hoitanut itseni kuntoon ilman lääkäreitä. Mun hormonit on olleet sekaisin ja olen hoitanut itseni kuntoon. Mä oon sen verran kova katsos ja valmis opiskelemaan asioita.
Crystal meth -pappa
Sinkkumies
Ap, en osaa neuvoa, miten löydät elämänhalun. Sinulle on aikaisemmin tarjottu apua = lähetettä suljetulle osastolle, mutta olet torjunut sen, koska sinua on pelottanut, ettet sittenkään pääse osastolle.
Myöhemmin kuitenkin olet päässyt osastolle, ja hyvä niin. Sen sijaan, että etsisit syyllisiä sille, että avun saaminen viivästyi, voisitko ajatella niin, että et ollut aikaisemmin valmis ottamaan ammattiapua vastaan. Myöhemmin olit.
Oletko parhaillaan osastolla vai oletko jo päässyt sieltä pois? Millainen hoitosi on nyt? Sinun kannattaisi puhua terapeutillesi itsetuhoisista ajatuksistasi.
Minä masennuin ihan nuorena aikuisena. Aina ajattelin, että pärjään omin avuin. Haen sitten apua, kun masennukseni vaikeutuu. Pidin itseäni lievästi masentuneena. Kun sitten hakeuduin terapiaan, sain vaikea masennus -diagnoosin. Myöhemmin, kun terapia ja lääkitys tehosivat, diagnoosi muutettiin keskivaikeaksi masennukseksi. Olen usein jossitellut, miten elämäni voisi nyt olla parempaa, jos olisin hakeutunut lääkäriin ihan heti, kun huomasin masentuneeni. Terapeuttini sanat, että en ollut silloin vielä valmis ottamaan apua, ovat lohduttaneet minua aina, kun sorrun jossittelemaan. Siitähän ei ole mitään hyötyä paranemisen kannalta, jossittelusta nimittäin. Ennemmin kannattaisi miettiä, miten saisi sairaat itsetuhoiset ajatukset terveemmiksi. Sitten voisi löytyä myös halu elää. Tämän voi jokainen tehdä ainoastaan ihan itse. Ammattiapu kannattaa kuitenkin ottaa vastaan, ammattilaiset auttavat näissä ajatusvääristymien korjaamisprosesseissa. Itsekseen vain uupuu entistä pahemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Mikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
Olisiko sinun syytä hakeutua vainoharhoinesi hoitoon?
Ihmisillä on itsellään ensisijainen vastuu elämästään, vasta sitten jos puhutaan poikkeuksellisista tilanteista yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Eikä se sosialistien äänestäminen tee ketään autuaaksi.
Tuskin tuo paha olosi on sentään "syntymälahja".
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Mistä näitä tylyttäjiä oikein riittää? Tekisi mieleni kysyä, oletko syntymästä asti ollut jotekin sosiaalisesti vajaa vai mistä johtuu kaikki tämä ilkeilyn määrä. En kuitenkaan kysy, sillä tuskin osaisit vastata kysymykseeni.
Viimeisimmässä kommentissasi kuitenkin valotat hieman taustaasi: Tunnet useita (enemmän kuin yksi) itsemurhaa aikoneita tai sitä yrittäneitä. Todennäköisesti olet itsekin jotenkin järkyttynyt tilanteesta. Nyt sitten tulet AV:lle vetämään mattoa muilta samassa tilanteessa olevilta.
Osuinko oikeaan? Ehkä kannattaisi käydä purkamassa traumaattisten tilanteiden aiheuttamia turhaumia ammattiauttajan puheilla. Toivon mukaan opit myös hieman empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan. Tsemppiä!
Tarkoitus ei ole vetää mattoa alta vaan huomauttaa että sen sijaan että osoittaa syyttävällä sormella muita katsoo peiliin ja rajuaa että ehkä pitäisi yrittää itseään varten. Itse olin aikanaan todella pahasti masentunut ja ainoa tie pois siitä suosta oli tajuta että itseään varten täällä eletään
Kuten jo joku huomauttikin, ei ole sellaista diagnoosia kuin "todella pahasti masentunut". Se on vaikea masennus.
Tiedätkö mitä? Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ei myöskään tässä tapauksessa. Tarkoituksesi on auttaa ap:ta, mutta omilla pölöillä (hyvin vajavaisilla) vuorovaikutustaidoillasi olet lytännyt ap:ta oikein olan takaa.
Jos olet ollut vaikeasti masentunut (jolloin myös itsetuhoisat ajatukset ovat sinulle tuttuja) tiedät varmaan, että et käyttämälläsi aggressiivisella, ylimielisellä tavalla saa ap:ta tai muitakaan itsetuhoisia ajatuksia hautovia luopumaan ajatuskuvioistaan. Sen sijaan, että tarjoaisit empatiaa ja auttavaa kättä ap:lle esimerkiksi kertomalla, mikä sinua auttoi palaamaan elämänsyrjään kiinni, hänellä on nyt omien sairautensa aiheuttamien synkkien ajatusten lisäksi paha mieli jouduttuaan tylytyksesi kohteeksi. Hänellä on nyt itsemurha-ajatusten lisäksi toinenkin uhkaava tekijä, trollaava ammattitylyttäjä, joka omalla epäasiallisella käytöksellään lyttää häntä.
Luoja meitä vakavasti masentuneita varjelkoon kaikilta näiltä hyvää tarkoittavilta hömelöiltä, jotka omilla sanoillaan vain lisäävät tuskaa.
Se kun juuri oli mulle se juttu joka paransi. Tajusin että itse olen omasta hyvinvoinnista vastuussa ja tartuin niihin mahdollisuuksiin ja apuihin mitä minulle tarjottiin sen sijaan että odottaisin ihmettä. Aplle selkeästi lisäksi on tarjottu reilusti antavaa kättä kun yritettiin osastolle laittaa mutta läpsi sen käden pois kerta toisensa jälkeen. Mitä luulet minun voivan muuta tehdä kun sanovan asiat suoraan? Empatiaakin selkeästi on saanut kun apua tarjottu. Vain siksi että sai pakit kerran ap ei edes tahdo enää yrittää. Eikö siinä ole silloin vain kaksi tietä jäljellä. Selkeästi ap on yrittänyt kerta toisensa jälkeen sitä viimeistä mahdollista ratkaisua siinä onnistumatta joten olisikohan aika ehkä harkita sitä toista tietä jossa ottaa kiinni siitä avusta mitä tarjotaan ja taistelee oman elämänsä puolesta.
Sinä saat asian kuulostamaan että kaikkeen pitää olla se oikea hetki. Jos näin olisi niin miksi edes yrittää auttaa tai antaa hoitoa kenellekkään ennen kun se sairaana oleva tulee sanomaan että noniin nyt ois se hetki. Simsalabimmatkaa mut terveeksi? Ja entä jos se hetki menee ohi? Viedä se henkilö saunan taakse kun ei sillä enää oo mahdollisuuksia? Kun se ei mene näin vaan aina on se mahdollisuus parantua kunhan vain itse vihdoin päättää että tarpeeksi on tarpeeksi ja nyt on aika taistella vaikka energiaa ei enää oikeastaan olisikaan. Nimittäin ihminen on siitä jännä että kun jaksaa sen korkeimman kukkulan huipun kiivetä niin sitten onkin vain helpompi ja helpompi mennä eteenpäin.
Ap. Oikeasti. Elämässä on paljon hyvää, kivoja asioita ja mahtavia kokemuksia jotka odottaa ottajaansa kunhan vaan itse työskentelee niitä kohti. Ne ei tule hakemaan ketään ovelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus rakastaa Sinua. Jumalalla on suunnitelma elämällesi. ❤
About suurinta paskaa mitä kellekkään voi sanoa tollaisessa tilanteessa. Ystäväni on psykiatrisella os.töissä ja sanoi itse että be jotka sinne joutuvat niin toivoa normaalielämään ei oikeastaan ole, vaikka potilaille niin uskotellaankin
Ystäväsi on kyllä sitten melko ammattitaidoton ja mistään mitään ymmärtämätön. Tuo ei ole totta.
Itse tunnen joitakin erittäin hyvin yhteiskuntaan takaisin sopeutuneita psykiatrisen hoidon jälkeen. Näitä yhdistää oikean hoidon löytyminen. Yksi esim elää perheellisenä, vaativaa akateemista työtä tekevänä, joka sai oikean diagnoosin (bipolaarinen masennuksen sijaan) ja lääkitys toimii hyvin. Yksi sai kilpirauhasen lääkityksen kuntoon ja olo parani viikoissa todella vakavasta täysin normaaliksi. Masennuskin usein paranee. Jopa hyvinkin vakava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata ettei ketjussa ole montaakaan kommenttia joista kuultaisi kiinnostus ap:n tuntemuksia kohtaan, sen sijaan omaa totuuttaan tyrkyttäviä kommentteja löytyy pitkä liuta.
Koska en päässyt ajoissa hoitoon, niin teilaan itseni. Yhyy.. näin kostan teille.
Sinkkumies
Etkös sinä ollut se mies joka väitti olevansa älykkyystestien mukaan älykkäämpi kuin 99,7 prosenttia ihmisistä? Mainitsit myös jotakin aspergerin oireyhtymästä ellen ihan väärin muista...
Elämäsi vaikuttaa aika tylsältä jos joudut arvuuttelemaan oliko lainaamasi kommentti ap:n. Ei se ollut ap:n, se oli minun.
Suosittelen että haet töihin NASA:an tai johonkin muualle missä olisi käyttöä kaltaisellesi älykölle. Joutilaisuus ei tee hyvää teille.
Vierailija kirjoitti:
Ensin hoidat itsesi kuntoon ja sen jälkeen voit kertoa näistä asioista ilman marttyyriajatuksia.
Voit sitten myöhemmin kertoa mitkä omat kokemuksesi olivat asiassa. Voit saada asioihin oikeita muutoksia aikaiseksi.
Sanoisin sulle tsemppiä, mutta ethän sä sitäkään haluaisi kuitenkaan kuulla.
Sinkkumies
Silloin kun viimeksi pyörin palstalla niin olit paljon asiallisempi. Ellen sitten sekoita sinua johonkin toiseen. Nyt lähes jokainen kommenttisi on jyrkkä ja tahditon mielipide passiivis-aggressiivisella mausteella höystettynä. Enkä sinunkin kannattaisi harkita jotain terapiaa. Ei pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Mikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
Olisiko sinun syytä hakeutua vainoharhoinesi hoitoon?
Ihmisillä on itsellään ensisijainen vastuu elämästään, vasta sitten jos puhutaan poikkeuksellisista tilanteista yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Eikä se sosialistien äänestäminen tee ketään autuaaksi.
Tuskin tuo paha olosi on sentään "syntymälahja".
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Mistä näitä tylyttäjiä oikein riittää? Tekisi mieleni kysyä, oletko syntymästä asti ollut jotekin sosiaalisesti vajaa vai mistä johtuu kaikki tämä ilkeilyn määrä. En kuitenkaan kysy, sillä tuskin osaisit vastata kysymykseeni.
Viimeisimmässä kommentissasi kuitenkin valotat hieman taustaasi: Tunnet useita (enemmän kuin yksi) itsemurhaa aikoneita tai sitä yrittäneitä. Todennäköisesti olet itsekin jotenkin järkyttynyt tilanteesta. Nyt sitten tulet AV:lle vetämään mattoa muilta samassa tilanteessa olevilta.
Osuinko oikeaan? Ehkä kannattaisi käydä purkamassa traumaattisten tilanteiden aiheuttamia turhaumia ammattiauttajan puheilla. Toivon mukaan opit myös hieman empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan. Tsemppiä!
Tarkoitus ei ole vetää mattoa alta vaan huomauttaa että sen sijaan että osoittaa syyttävällä sormella muita katsoo peiliin ja rajuaa että ehkä pitäisi yrittää itseään varten. Itse olin aikanaan todella pahasti masentunut ja ainoa tie pois siitä suosta oli tajuta että itseään varten täällä eletään
JUURIKIN!!!!!!!!!!! Sä et VÄLITÄ muista, miksi muiden pitäisi välittää susta vain koska olet sairas??? Et edes tiedä mitä muut mahdollisesti kantavat sisällään, koska välität vain itsestäsi.
Ei vaan ymmärrän mitä siihen tarvitaan että parantuu. En ole enää sairas. Ja lisäksi olen hyvinkin välittävä ja siksi sanonkin asiat suoraan. Masentuneelle pahin juttu minkä voi tehdä on sokerikuorruttaa asiat ja lässyttää.
Oma terapeuttini on kuunnellut ja antanut tilaa ajatuksileni. Aikansa kuunneltuaan hän on kysynyt hyvin oivaltavia kysymyksiä ja laittanut minut näin tilanteeseen, jossa joudun arvioimaan tilannettani uudelta, terveemmältä näkökannalta. Sitä sitten yhdessä purkaessamme olen oivaltanut monta asiaa. Oikeasti en halua kuolla. Minussa on voimakas halu jäädä eloon ja nähdä lasteni kasvavan aikuiseksi. En myöskään halua tuottaa heille surua, murhetta ja huolta vahingoittamalla itseäni. Sillä minähän se olen kuitenkin aikuinen, jonka tehtävänä on suojella lapsiani, eikä toisinpäin.
Terapeuttini tietää myös, että pelkään aggressiivisia ihmisiä, ja kukapa nyt ei pelkäisi, terveetkin ihmiset. Hän ei ole koskaan kohdellut minua vihamielisesti eikä ole koskaan kertonut minulle elämäntotuuksia vaan on tosiaankin antanut minulle mahdollisuuden itse tajuta ne ja sanoa ne vielä ääneenkin. <3 hänelle siitä.
Jokin syyhän niille toivottomille tunteille on, mutta jokatapauksessa JOSTAIN syystä me kuitenkin täällä pallolla elämme.
Olemme sieluina vapaaehtoisesti halunneet kokea tämän ruumiillisen elämän tällä planeetalla; omasta mielestäni parhaiten alkaa parantua, kun kiinnostuu itsestään ja elämästä syvällisemmällä tasolla.
Ja täällä Suomessa ihmisillä on vielä hyvin aikaa ja mahdollisuuksia kehittää ja elää elämäänsä.
Nimittäin Filippiineillä ollessani pohdin paljonkin tätä itsemurha asiaa, kun joka päivä kuljin pölyisellä ja ruuhkaisella kadulla, jonka varrella asui kerjäläisiä, vanhoja ihmisiä.
4 kaistaa autoja ja ties mitä surraa koko ajan naaman edessä, lämpötila on kuin saunassa istuisi. Ja sit kun sataa, niin maa muuttuu mutaiseksi liejuksi.
Ovat kuin luurankoja, ja siellä muuten haisee myös todella pahalta. 24/7 365 tommosta elämää. Kai ne jotain saavat syödyksi, itsekkn kaikki lantit heille heitin. Tässä vaiheessa mietin, että miten he vain kuitenkin jaksavat elää? Toi on oikeasti täyttä helvettiä, eikö olis helpompaa vaan tappaa ittensä?
Mutta eivät he tapa.
Kyllä se kuolema tulee ajallaan jokaiselle, mielestäni se kuuluu tähän maailmaan, että ei ns kovin kivaa ole, se kuuluu sielun kehitykseen!
Itsemurha ei ole ratkaisu, ne samat ongelmat kohtaa kyllä, mutta jopa vieläkin pahempina.
Suosittelen tutustumaan Allan Kardecin työhön! Löytyy motivaatiota elämään;
Tarkoitus on elää mahdollisimman hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata ettei ketjussa ole montaakaan kommenttia joista kuultaisi kiinnostus ap:n tuntemuksia kohtaan, sen sijaan omaa totuuttaan tyrkyttäviä kommentteja löytyy pitkä liuta.
Koska en päässyt ajoissa hoitoon, niin teilaan itseni. Yhyy.. näin kostan teille.
Sinkkumies
Etkös sinä ollut se mies joka väitti olevansa älykkyystestien mukaan älykkäämpi kuin 99,7 prosenttia ihmisistä? Mainitsit myös jotakin aspergerin oireyhtymästä ellen ihan väärin muista...
Elämäsi vaikuttaa aika tylsältä jos joudut arvuuttelemaan oliko lainaamasi kommentti ap:n. Ei se ollut ap:n, se oli minun.
Suosittelen että haet töihin NASA:an tai johonkin muualle missä olisi käyttöä kaltaisellesi älykölle. Joutilaisuus ei tee hyvää teille.
Pientä agressiivisuutta on havaittavissa tekstisi takana. Toivotan sinulle kuitenkin kaikkea hyvää, nuo tautidiagnoosit mitä minulle täällä kirjoitellaan ovat rakkaiden kanssasisariesi tekosia. Eivät minun.
Sinkkumies
Minä kyllä tiedän miten ap:n ongelmat ratkaistaisiin.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä Susanna Kosken äänestäjien kokoontumisajot? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Mikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
Olisiko sinun syytä hakeutua vainoharhoinesi hoitoon?
Ihmisillä on itsellään ensisijainen vastuu elämästään, vasta sitten jos puhutaan poikkeuksellisista tilanteista yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Eikä se sosialistien äänestäminen tee ketään autuaaksi.
Tuskin tuo paha olosi on sentään "syntymälahja".
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Mistä näitä tylyttäjiä oikein riittää? Tekisi mieleni kysyä, oletko syntymästä asti ollut jotekin sosiaalisesti vajaa vai mistä johtuu kaikki tämä ilkeilyn määrä. En kuitenkaan kysy, sillä tuskin osaisit vastata kysymykseeni.
Viimeisimmässä kommentissasi kuitenkin valotat hieman taustaasi: Tunnet useita (enemmän kuin yksi) itsemurhaa aikoneita tai sitä yrittäneitä. Todennäköisesti olet itsekin jotenkin järkyttynyt tilanteesta. Nyt sitten tulet AV:lle vetämään mattoa muilta samassa tilanteessa olevilta.
Osuinko oikeaan? Ehkä kannattaisi käydä purkamassa traumaattisten tilanteiden aiheuttamia turhaumia ammattiauttajan puheilla. Toivon mukaan opit myös hieman empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan. Tsemppiä!
Tarkoitus ei ole vetää mattoa alta vaan huomauttaa että sen sijaan että osoittaa syyttävällä sormella muita katsoo peiliin ja rajuaa että ehkä pitäisi yrittää itseään varten. Itse olin aikanaan todella pahasti masentunut ja ainoa tie pois siitä suosta oli tajuta että itseään varten täällä eletään
JUURIKIN!!!!!!!!!!! Sä et VÄLITÄ muista, miksi muiden pitäisi välittää susta vain koska olet sairas??? Et edes tiedä mitä muut mahdollisesti kantavat sisällään, koska välität vain itsestäsi.
Ei vaan ymmärrän mitä siihen tarvitaan että parantuu. En ole enää sairas. Ja lisäksi olen hyvinkin välittävä ja siksi sanonkin asiat suoraan. Masentuneelle pahin juttu minkä voi tehdä on sokerikuorruttaa asiat ja lässyttää.
Oma terapeuttini on kuunnellut ja antanut tilaa ajatuksileni. Aikansa kuunneltuaan hän on kysynyt hyvin oivaltavia kysymyksiä ja laittanut minut näin tilanteeseen, jossa joudun arvioimaan tilannettani uudelta, terveemmältä näkökannalta. Sitä sitten yhdessä purkaessamme olen oivaltanut monta asiaa. Oikeasti en halua kuolla. Minussa on voimakas halu jäädä eloon ja nähdä lasteni kasvavan aikuiseksi. En myöskään halua tuottaa heille surua, murhetta ja huolta vahingoittamalla itseäni. Sillä minähän se olen kuitenkin aikuinen, jonka tehtävänä on suojella lapsiani, eikä toisinpäin.
Terapeuttini tietää myös, että pelkään aggressiivisia ihmisiä, ja kukapa nyt ei pelkäisi, terveetkin ihmiset. Hän ei ole koskaan kohdellut minua vihamielisesti eikä ole koskaan kertonut minulle elämäntotuuksia vaan on tosiaankin antanut minulle mahdollisuuden itse tajuta ne ja sanoa ne vielä ääneenkin. <3 hänelle siitä.
En ole ap:n terapeutti joka voi tuollaisen palvelun tarjota pitkällä aikavälillä. Mutta selkeästi keskusteluapua ap jo saa mutta ei näytä käyttävän sitä hyväkseen. Lisäksi en ole vihamielinen tai aggressiivinen vaan sanon asiat suoraan. Oletat että me tiedetään täällä koko ap:n elämäntarina ja sen mukaan ostaan räätälöidä hoito. Eiköhän tätä varten juuri ole hoitohenkilökunta joka ap:tä auttaa jo nyt. Tuntuu että ap vain hakee täältä siunasta itsemurhayrityksilleen jota ei minulta saa. Itse olen sitä mieltä että kannattais tehdä töitä itsensä eteen. Aloittaa pienistä asioista ja kun vauhtiin pääsee isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä Susanna Kosken äänestäjien kokoontumisajot? :)
Sama tuli mieleeni kun luin ketjua tukka kauhusta pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata ettei ketjussa ole montaakaan kommenttia joista kuultaisi kiinnostus ap:n tuntemuksia kohtaan, sen sijaan omaa totuuttaan tyrkyttäviä kommentteja löytyy pitkä liuta.
Koska en päässyt ajoissa hoitoon, niin teilaan itseni. Yhyy.. näin kostan teille.
Sinkkumies
Etkös sinä ollut se mies joka väitti olevansa älykkyystestien mukaan älykkäämpi kuin 99,7 prosenttia ihmisistä? Mainitsit myös jotakin aspergerin oireyhtymästä ellen ihan väärin muista...
Elämäsi vaikuttaa aika tylsältä jos joudut arvuuttelemaan oliko lainaamasi kommentti ap:n. Ei se ollut ap:n, se oli minun.
Suosittelen että haet töihin NASA:an tai johonkin muualle missä olisi käyttöä kaltaisellesi älykölle. Joutilaisuus ei tee hyvää teille.
Pientä agressiivisuutta on havaittavissa tekstisi takana. Toivotan sinulle kuitenkin kaikkea hyvää, nuo tautidiagnoosit mitä minulle täällä kirjoitellaan ovat rakkaiden kanssasisariesi tekosia. Eivät minun.
Sinkkumies
Kutsuisin sitä lähinnä huvittuneisuudeksi. Sinkkumiehen äo on ilmoituksensa mukaan 180 pistettä ja trollailet vauva-palstalla...
Muut kaltaisesi älyköt kilvoittelevat tieteen Nobel-palkinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin hoidat itsesi kuntoon ja sen jälkeen voit kertoa näistä asioista ilman marttyyriajatuksia.
Voit sitten myöhemmin kertoa mitkä omat kokemuksesi olivat asiassa. Voit saada asioihin oikeita muutoksia aikaiseksi.
Sanoisin sulle tsemppiä, mutta ethän sä sitäkään haluaisi kuitenkaan kuulla.
Sinkkumies
Silloin kun viimeksi pyörin palstalla niin olit paljon asiallisempi. Ellen sitten sekoita sinua johonkin toiseen. Nyt lähes jokainen kommenttisi on jyrkkä ja tahditon mielipide passiivis-aggressiivisella mausteella höystettynä. Enkä sinunkin kannattaisi harkita jotain terapiaa. Ei pahalla.
Ei tässä semmoista tarkoitusta ole, vaan asioilla nimenomaan on tarkoitus. Siksi olen kirjoittanut tietoisesti kärkkäästi.
Kuten jalkapallopelissäkin on erilaisia taktiikoita.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata ettei ketjussa ole montaakaan kommenttia joista kuultaisi kiinnostus ap:n tuntemuksia kohtaan, sen sijaan omaa totuuttaan tyrkyttäviä kommentteja löytyy pitkä liuta.
Koska en päässyt ajoissa hoitoon, niin teilaan itseni. Yhyy.. näin kostan teille.
Sinkkumies
Etkös sinä ollut se mies joka väitti olevansa älykkyystestien mukaan älykkäämpi kuin 99,7 prosenttia ihmisistä? Mainitsit myös jotakin aspergerin oireyhtymästä ellen ihan väärin muista...
Elämäsi vaikuttaa aika tylsältä jos joudut arvuuttelemaan oliko lainaamasi kommentti ap:n. Ei se ollut ap:n, se oli minun.
Suosittelen että haet töihin NASA:an tai johonkin muualle missä olisi käyttöä kaltaisellesi älykölle. Joutilaisuus ei tee hyvää teille.
Pientä agressiivisuutta on havaittavissa tekstisi takana. Toivotan sinulle kuitenkin kaikkea hyvää, nuo tautidiagnoosit mitä minulle täällä kirjoitellaan ovat rakkaiden kanssasisariesi tekosia. Eivät minun.
Sinkkumies
Kutsuisin sitä lähinnä huvittuneisuudeksi. Sinkkumiehen äo on ilmoituksensa mukaan 180 pistettä ja trollailet vauva-palstalla...
Muut kaltaisesi älyköt kilvoittelevat tieteen Nobel-palkinnoista.
Tää on mulle hupia. Yli 600 keksintöä kuitenkin .. Ja se öä on lähinnä vitsi. Korkeahan se on, mutta ei minua semmoiset asiat oikeasti kiinnosta.
Sinkkumies
Ja ne keksinnöt millä olen tienannut parhaiten eivät ole mitenkään glamourikkaita. Kuten esim. jätevesijärjestelmiin parannuksia. (päivätyön lisäksi)
Tätä on kysytty siis ennenkin.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata ettei ketjussa ole montaakaan kommenttia joista kuultaisi kiinnostus ap:n tuntemuksia kohtaan, sen sijaan omaa totuuttaan tyrkyttäviä kommentteja löytyy pitkä liuta.
Koska en päässyt ajoissa hoitoon, niin teilaan itseni. Yhyy.. näin kostan teille.
Sinkkumies
Etkös sinä ollut se mies joka väitti olevansa älykkyystestien mukaan älykkäämpi kuin 99,7 prosenttia ihmisistä? Mainitsit myös jotakin aspergerin oireyhtymästä ellen ihan väärin muista...
Elämäsi vaikuttaa aika tylsältä jos joudut arvuuttelemaan oliko lainaamasi kommentti ap:n. Ei se ollut ap:n, se oli minun.
Suosittelen että haet töihin NASA:an tai johonkin muualle missä olisi käyttöä kaltaisellesi älykölle. Joutilaisuus ei tee hyvää teille.
Pientä agressiivisuutta on havaittavissa tekstisi takana. Toivotan sinulle kuitenkin kaikkea hyvää, nuo tautidiagnoosit mitä minulle täällä kirjoitellaan ovat rakkaiden kanssasisariesi tekosia. Eivät minun.
Sinkkumies
Kutsuisin sitä lähinnä huvittuneisuudeksi. Sinkkumiehen äo on ilmoituksensa mukaan 180 pistettä ja trollailet vauva-palstalla...
Muut kaltaisesi älyköt kilvoittelevat tieteen Nobel-palkinnoista.
Tää on mulle hupia. Yli 600 keksintöä kuitenkin .. Ja se öä on lähinnä vitsi. Korkeahan se on, mutta ei minua semmoiset asiat oikeasti kiinnosta.
Sinkkumies
Olen lukenutkin muutaman "keksinnöistäsi", esim. tuon korkean äo:n.
Ihmisen yksinäisyyden huipentumana voidaan kaiketi pitää sitä, että kaikki mitä ihminen kertoo on valhetta.
Alue: Aihe vapaa
Ensin hoidat itsesi kuntoon ja sen jälkeen voit kertoa näistä asioista ilman marttyyriajatuksia.
Voit sitten myöhemmin kertoa mitkä omat kokemuksesi olivat asiassa. Voit saada asioihin oikeita muutoksia aikaiseksi.
Sanoisin sulle tsemppiä, mutta ethän sä sitäkään haluaisi kuitenkaan kuulla.
Sinkkumies