Pääsin liian myöhään psykiatriselle osastolle
N. vuosi sitten olin menossa osastolle, mutta sain pakit. Silloin oli itsemurha-ajatuksia, mutta tuntui etten pystynyt sitä tekemään läheisteni takia. Osasto tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Mielenterveystoimistossakin olivat sitä mieltä, että osastohoito olisi paras ratkaisu, mutta osastolle en silti päässyt. Koko kesän ja syksyn lääkäri olisi halunnut kirjoittaa lähetteen osastolle, mutta en suostunut siihen, koska pelkäsin saavani taas pakit. Aika pian niiden pakkien jälkeen kyllä tilannekin muuttui sellaiseksi, ettei kiinnostanut enää läheisten kärsimys kuolemani jälkeen ja itsemurha tuntui ainoalta vaihtoehdolta, osastokaan ei tuntunut enää vaihtoehdolta.
Itsemurhaa mietin ja suunnittelin sitten koko syksyn, kunnes joulukuussa sitä ensimmäistä kertaa yritin. Uskallus loppui kesken ja päädyin sairaalaan. Sillä tiellä olen edelleen, pian tulee 5 kuukautta osastoelämää täyteen eikä tietoa kotiutumisesta ole, koska mulla ei ole ollenkaan enää motivaatiota elää ja itsemurha täyttää ajatukset. Tällä hetkellä olen jopa pakkohoidossa jatkuvien yritysten takia.
Olisi vaan kannattanut ottaa minut osastolle silloin vuosi sitten, kun oli vielä halua parantua ja tehdä asioille jotain...
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Mikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
Olisiko sinun syytä hakeutua vainoharhoinesi hoitoon?
Ihmisillä on itsellään ensisijainen vastuu elämästään, vasta sitten jos puhutaan poikkeuksellisista tilanteista yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Eikä se sosialistien äänestäminen tee ketään autuaaksi.
Tuskin tuo paha olosi on sentään "syntymälahja".
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Mistä näitä tylyttäjiä oikein riittää? Tekisi mieleni kysyä, oletko syntymästä asti ollut jotekin sosiaalisesti vajaa vai mistä johtuu kaikki tämä ilkeilyn määrä. En kuitenkaan kysy, sillä tuskin osaisit vastata kysymykseeni.
Viimeisimmässä kommentissasi kuitenkin valotat hieman taustaasi: Tunnet useita (enemmän kuin yksi) itsemurhaa aikoneita tai sitä yrittäneitä. Todennäköisesti olet itsekin jotenkin järkyttynyt tilanteesta. Nyt sitten tulet AV:lle vetämään mattoa muilta samassa tilanteessa olevilta.
Osuinko oikeaan? Ehkä kannattaisi käydä purkamassa traumaattisten tilanteiden aiheuttamia turhaumia ammattiauttajan puheilla. Toivon mukaan opit myös hieman empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan. Tsemppiä!
Tarkoitus ei ole vetää mattoa alta vaan huomauttaa että sen sijaan että osoittaa syyttävällä sormella muita katsoo peiliin ja rajuaa että ehkä pitäisi yrittää itseään varten. Itse olin aikanaan todella pahasti masentunut ja ainoa tie pois siitä suosta oli tajuta että itseään varten täällä eletään
JUURIKIN!!!!!!!!!!! Sä et VÄLITÄ muista, miksi muiden pitäisi välittää susta vain koska olet sairas??? Et edes tiedä mitä muut mahdollisesti kantavat sisällään, koska välität vain itsestäsi.
Ei vaan ymmärrän mitä siihen tarvitaan että parantuu. En ole enää sairas. Ja lisäksi olen hyvinkin välittävä ja siksi sanonkin asiat suoraan. Masentuneelle pahin juttu minkä voi tehdä on sokerikuorruttaa asiat ja lässyttää.
Ja ymmärtää. Mutta kun aina pitäisi ymmärtää ettei KOSKAAN jaksa eikä innosta eikä kiinnosta. Ja viis muista ihmisistä koska masentunut ei jaksa välittää. Juu ei, potkittava on jos auttaa haluat. Ymmärtäjät saa sut syvemmälle suohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Mikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
Olisiko sinun syytä hakeutua vainoharhoinesi hoitoon?
Ihmisillä on itsellään ensisijainen vastuu elämästään, vasta sitten jos puhutaan poikkeuksellisista tilanteista yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Eikä se sosialistien äänestäminen tee ketään autuaaksi.
Tuskin tuo paha olosi on sentään "syntymälahja".
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Mistä näitä tylyttäjiä oikein riittää? Tekisi mieleni kysyä, oletko syntymästä asti ollut jotekin sosiaalisesti vajaa vai mistä johtuu kaikki tämä ilkeilyn määrä. En kuitenkaan kysy, sillä tuskin osaisit vastata kysymykseeni.
Viimeisimmässä kommentissasi kuitenkin valotat hieman taustaasi: Tunnet useita (enemmän kuin yksi) itsemurhaa aikoneita tai sitä yrittäneitä. Todennäköisesti olet itsekin jotenkin järkyttynyt tilanteesta. Nyt sitten tulet AV:lle vetämään mattoa muilta samassa tilanteessa olevilta.
Osuinko oikeaan? Ehkä kannattaisi käydä purkamassa traumaattisten tilanteiden aiheuttamia turhaumia ammattiauttajan puheilla. Toivon mukaan opit myös hieman empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan. Tsemppiä!
Tarkoitus ei ole vetää mattoa alta vaan huomauttaa että sen sijaan että osoittaa syyttävällä sormella muita katsoo peiliin ja rajuaa että ehkä pitäisi yrittää itseään varten. Itse olin aikanaan todella pahasti masentunut ja ainoa tie pois siitä suosta oli tajuta että itseään varten täällä eletään
JUURIKIN!!!!!!!!!!! Sä et VÄLITÄ muista, miksi muiden pitäisi välittää susta vain koska olet sairas??? Et edes tiedä mitä muut mahdollisesti kantavat sisällään, koska välität vain itsestäsi.
Ei vaan ymmärrän mitä siihen tarvitaan että parantuu. En ole enää sairas. Ja lisäksi olen hyvinkin välittävä ja siksi sanonkin asiat suoraan. Masentuneelle pahin juttu minkä voi tehdä on sokerikuorruttaa asiat ja lässyttää.
Ja ymmärtää. Mutta kun aina pitäisi ymmärtää ettei KOSKAAN jaksa eikä innosta eikä kiinnosta. Ja viis muista ihmisistä koska masentunut ei jaksa välittää. Juu ei, potkittava on jos auttaa haluat. Ymmärtäjät saa sut syvemmälle suohon.
Kuulostaa kyllä siltä, että sulla ei ole koskaan kovin pahaa masennusta ollutkaan, jos ihan tahdonvoimalla olet siitä päässyt eroon. Tosi pahasti masentuneella ei sitä tahdonvoimaa ole eikä välttämättä edes hoitomyönteisyyttä, kun se kuolema aidosti tuntuu ainoalta ratkaisulta tilanteeseen.
itse en halunnut osastolle koskaan mutta pakotettiin, painoin enää 43 kg enkä ollut tekemässä itsemurhaakaan mutta pois pääsin vasta 1,5 kk päästä kun pistin aina lääkkeet kielen alle ja kävin sylkemässä vessaan, pari kertaa pakottivat syömään ne ja oli pää tuhannen sekaisin, en olisi koskaan päässyt sieltä vankilasta pois jos olisin syönyt niitä lääkkeitä
Ok
Sinkkumies