Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pääsin liian myöhään psykiatriselle osastolle
17.05.2018 |
N. vuosi sitten olin menossa osastolle, mutta sain pakit. Silloin oli itsemurha-ajatuksia, mutta tuntui etten pystynyt sitä tekemään läheisteni takia. Osasto tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Mielenterveystoimistossakin olivat sitä mieltä, että osastohoito olisi paras ratkaisu, mutta osastolle en silti päässyt. Koko kesän ja syksyn lääkäri olisi halunnut kirjoittaa lähetteen osastolle, mutta en suostunut siihen, koska pelkäsin saavani taas pakit. Aika pian niiden pakkien jälkeen kyllä tilannekin muuttui sellaiseksi, ettei kiinnostanut enää läheisten kärsimys kuolemani jälkeen ja itsemurha tuntui ainoalta vaihtoehdolta, osastokaan ei tuntunut enää vaihtoehdolta.
Itsemurhaa mietin ja suunnittelin sitten koko syksyn, kunnes joulukuussa sitä ensimmäistä kertaa yritin. Uskallus loppui kesken ja päädyin sairaalaan. Sillä tiellä olen edelleen, pian tulee 5 kuukautta osastoelämää täyteen eikä tietoa kotiutumisesta ole, koska mulla ei ole ollenkaan enää motivaatiota elää ja itsemurha täyttää ajatukset. Tällä hetkellä olen jopa pakkohoidossa jatkuvien yritysten takia.
Olisi vaan kannattanut ottaa minut osastolle silloin vuosi sitten, kun oli vielä halua parantua ja tehdä asioille jotain...
Kommentit (65)
Kuulostaa tutulta Suomi-meiningiltä. Joku on laskenut, että varhaisen vaiheen puuttuminen ei kannata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota itseäsi niskasta kiinni. Joku haluaa olla sinunkin ystäväsi. Älä odota elämältä niin paljon vaan tyydy vähempään. Tee jotain semmoista mistä saat iloa.
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni. Joku haluaa olla sinunkin ystäväsi. Älä odota elämältä niin paljon vaan tyydy vähempään. Tee jotain semmoista mistä saat iloa.
Ei auta. En saa enää mistään iloa. En jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. En odota elämältä mitään.
Aloittaja
Ihme silti, että olet noinkin kauan saanut osastolla olla. Täällä päin poistetaan osastolta, jos tekee itselleen jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se on melkein niin, että ensimmäisellä kerralla testataan motivaatio. Sanotaan ei. Monen terveydenhuollon palvelun kohdalla. Ensin katsotaan, onko se oikeasti epätoivoinen vai "meneekö ohi buranalla".
Ei tätä kyllä saisi tehdä itsetuhoisten ihmisten kohdalla! Koskaan ei ole turhaa saada osastopaikka jos itse kokee että sen tarvitsee.
Koita jaksaa nyt. Jos et muun takia, niin sen että terveenä jaksat kertoa oman tarinasi maailmalle ja antaa vaikka haastattelun tästä. Olla äänitorvena muille, jotka ovat kokeneet saman ja ettei kukaan muu enää joutuisi siihen.
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Joo, se oli yksi syy. Toinen syy oli se, että ei ollut enää halua elää enkä halunnutkaan itsemurha-ajatuksia pois (tällainen olo on vieläkin).
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni. Joku haluaa olla sinunkin ystäväsi. Älä odota elämältä niin paljon vaan tyydy vähempään. Tee jotain semmoista mistä saat iloa.
Ei auta. En saa enää mistään iloa. En jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. En odota elämältä mitään.
Aloittaja
Mikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole enää tilaa heikommille. Hallituskin pitää siitä huolen.
Työkykyisistä veronmaksajista revitään kaikki mehut irti ja verotetaan kunnolla. Samalla heikommat kuten lapset, vanhukset ja sairaat potkitaan syrjään.
Kannattaa siis miettiä miten äänestää seuraavan kerran.
Vierailija kirjoitti:
N. vuosi sitten olin menossa osastolle, mutta sain pakit. Silloin oli itsemurha-ajatuksia, mutta tuntui etten pystynyt sitä tekemään läheisteni takia.
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni. Joku haluaa olla sinunkin ystäväsi. Älä odota elämältä niin paljon vaan tyydy vähempään. Tee jotain semmoista mistä saat iloa.
Ei auta. En saa enää mistään iloa. En jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. En odota elämältä mitään.
AloittajaMikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
No en todellakaan ole. Siis muilla kuin minulle määrätyillä lääkkeillä. Alkoholia en ole koskaan juonut saati sitten käyttänyt huumeita.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N. vuosi sitten olin menossa osastolle, mutta sain pakit. Silloin oli itsemurha-ajatuksia, mutta tuntui etten pystynyt sitä tekemään läheisteni takia.
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
? Tottakai välittävät? Minua ei vain enää kiinnosta heidän mahdollinen kärsimyksensä kuolemani jälkeen.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin v*tuttaa että silloin kun minulla oli motivaatio huipussaan ja halu tehdä asioille jotain ja toivo paremmasta tulevaisuudesta niin kukaan ei auta. Olin siis viittä vaille että "nyt laitetaan asiat kuntoon". Tosin eipä kyllä ole auttanut jälkeenpäinkään, en sitten tiedä onko vika minussa vai jossain muualla. Nykyään olen sossunkortistossa. Vasta vähän aikaa sitten luovutin täysin hoitotahojen suhteen (en tajua miksi roikuin niin kauan) ja päätin että yksin tämä täytyy ratkoa. Mutta kyllä huolella tuntuu pahalle että asioiden ei tarvitsisi olla näin jos joku olisi viitsinyt välittää vähän enemmän. Minullakin on rajani mihin minä ihmisenä yksin pystyn - siksihän sitä apua pitäisi olla kun omat rajat tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni. Joku haluaa olla sinunkin ystäväsi. Älä odota elämältä niin paljon vaan tyydy vähempään. Tee jotain semmoista mistä saat iloa.
Ei auta. En saa enää mistään iloa. En jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. En odota elämältä mitään.
AloittajaMikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
No en todellakaan ole. Siis muilla kuin minulle määrätyillä lääkkeillä. Alkoholia en ole koskaan juonut saati sitten käyttänyt huumeita.
Aloittaja
Tuskin tuo paha olosi on sentään "syntymälahja". Pystytkö itse näkemään syitä ahdistuksellesi?
Oletko kuullut LINITYstä? (Lyhytinterventio itsemurhaa yrittäneille = LINITY)
Ensimmäisen kerran luin tästä lehtijutusta, sitten Mielenterveysseuran sivuilta. Kysymys on uudenlaisesta seurantajärjestelmästä itsemurhaa yrittäneille, jolla pyritään ennaltaehkäisemään uudet itsemurhat. Lyhyesti kerrottuna LINITYssä asiakas käy noin viisi kertaa keskustelemassa tilanteestaan tukihenkilön kanssa, jonka jälkeen alkaa kahden vuoden seurantajakso, jolloin tukihenkilö pitää yhteyttä asiakkaaseen ja tarvittaessa asiakas voi ottaa uudelleen yhteyttä tukihenkilöön.
Kuulemma systeemillä on saatu hyviä tuloksia muualla maailmassa. Kannattaa tutustua tähän. Ehkä löytäisit vielä elämänilonkin itsestäsi. Tsemppiä!
P.S. Suomessa toimii myös itsemurhien ehkäisykeskus
nettisivut: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/itsemurhien-ehk%C3%A4isykeskus
Ajanvaraus asiakasvastaanotolle
Helsinki:
Puhelin: 0800 98 030 (ma-pe klo 9-17, muina aikoina puhelinvastaaja, johon voi jättää yhteystiedot)
Sähköpostitse: IEK@MIELENTERVEYSSEURA.FI
SOS-kriisikeskus, Maistraatinportti 4 A, 4. krs, 00240 Helsinki
Kuopio:
Puhelin: (017) 262 7733 (ma–to klo 8–10)
Kuopion Kriisikeskus, Suokatu 27, 70100 Kuopio
Myös itsemurhaa yrittäneiden läheiset voivat saada tukea. Ajanvaraus Helsingissä: (09) 4135 0510 ja Kuopiossa (017) 262 7733.
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Mitä hittoa... Mitäs järkeä tuossa olisi? Eivät nämä hoitajat ja lääkärit täällä ole syyllisiä siihen, etten ekalla kerralla päässyt sairaalaan.
Aloittaja
Ota itseäsi niskasta kiinni.
Eli sait ensimmäisestä kerrasta hylyn ja sen jälkeen itse monesti kieltäydyit kun pelkäsit uusia hylkyjä? Ei se terveydenhoito ole ainoa syypää tässä.
Mikä saa ihmisen noin syviin vesiin?
Oletko sotkenut pääsi aineilla?
Läheiset eivät silti edelleenkään välitä sinun tilastasi?
Olisiko sinun syytä hakeutua vainoharhoinesi hoitoon?
Ihmisillä on itsellään ensisijainen vastuu elämästään, vasta sitten jos puhutaan poikkeuksellisista tilanteista yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Eikä se sosialistien äänestäminen tee ketään autuaaksi.
Tuskin tuo paha olosi on sentään "syntymälahja".
Kuulostat enemmän siltä että et halua koska et saanut apua ekalla kerralla itsepäisyyden takia "noku ne ei auttanu mua sillon ni nytpä näkevät. En edes yritä kiusallanikaan!". Itsellä ollut kyseisiä tapauksia lähipiirissä ja kummasti paranivat kun tajusivat että ei sitä yritrtä parantua muiden tai niiden osaston henkilökunnan takia vaan itsensä. Maailmassa on paljon hienoja asioita mitä kokea lunham vain yrittää.
Mistä näitä tylyttäjiä oikein riittää? Tekisi mieleni kysyä, oletko syntymästä asti ollut jotekin sosiaalisesti vajaa vai mistä johtuu kaikki tämä ilkeilyn määrä. En kuitenkaan kysy, sillä tuskin osaisit vastata kysymykseeni.
Viimeisimmässä kommentissasi kuitenkin valotat hieman taustaasi: Tunnet useita (enemmän kuin yksi) itsemurhaa aikoneita tai sitä yrittäneitä. Todennäköisesti olet itsekin jotenkin järkyttynyt tilanteesta. Nyt sitten tulet AV:lle vetämään mattoa muilta samassa tilanteessa olevilta.
Osuinko oikeaan? Ehkä kannattaisi käydä purkamassa traumaattisten tilanteiden aiheuttamia turhaumia ammattiauttajan puheilla. Toivon mukaan opit myös hieman empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Semmoista se on... :/