Lue keskustelun säännöt.
Autatko pyytteettömästi ketään?
16.05.2018 |
Ilman että odotat vastapalvelusta.
Itsellä ainakin tällä viikolla tein tällaisen teon.
Niin tuli tosi hyvä mieli myös itselle.
Kommentit (66)
Hienoa!
Saatan auttaa mummon kadun yli tai päästää jonkun kassajonossa ohi tms. pientä mutta muuten olen lopettanut esim. ystävien ja tuttavien auttamisen. Se kääntyi liian usein suoranaiseksi hyväksikäytöksi ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia lapsia, vanhempia ja muita sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa!
Saatan auttaa mummon kadun yli tai päästää jonkun kassajonossa ohi tms. pientä mutta muuten olen lopettanut esim. ystävien ja tuttavien auttamisen. Se kääntyi liian usein suoranaiseksi hyväksikäytöksi ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta.
Joo, tuntemattomien auttaminen onkin monesti harmittomampaa, koska tutummat tottuvat ja alkavat olettaa. Vieraille taas jää hyvä muisto siitä, joka kerran auttoi. - 1
Kyllä autan. Autan aina kun tulee tilaisuus auttaa. Isoissa ja pienissä asioissa.
Olen auttanut paljonkin, en auta enää. Vastapalveluksia en tarvitse mutta kyllä jonkinlainen vastavuoroisuus on paikallaan eikä niin että otetaan kaikki hyöty irti mikä lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä onkin hankala. Tällä hetkellä olen niin heikossa kunnossa itse, että pitää jerätä voimia. Sen jälkeen haluan kyllä auttaa. Minulle tärkeää on oma tunne siitä, etten kaipaa avustani kuitosta, vastapalvelusta tai edes vastavuoroisuutta, vaan auttamisen halu on sisäsyntyistä. Tähän joudun käyttämään jonkin verran ajatustyötä, mutta luulen että meistä jokaisesta se löytyy: jopa tarve auttaa.
Ja ei, en ole uskovainen, en edes kuulu kirkkoon.
Yleensä ne jotka kyynistyy ja sanoo "autoin mutten enää laadi laadu" eivät ole koskaan auttaneet ketään pyyteettömästi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kaupungin vuokratalossa ja annan lasten vaatteita kurdiperheille ja somppuperheille.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne jotka kyynistyy ja sanoo "autoin mutten enää laadi laadu" eivät ole koskaan auttaneet ketään pyyteettömästi...
Pyyteetön auttaminen on pyyteetöntä juuri siitä syystä ettei sillä ole vastavuoroista pyydettä :)
Vähän samaa mieltä kuin aiemmin joku tuolla: helponta pyyteetön auttaminen on juurikin ventovieraitten joukossa, vapaaehtoistyössä, vaihtuvassa ihmisjoukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai.
Mieleen tuli eräs tapaus, joka ei ollut kirjaimellisesti auttamista, mutta pyyteetöntä ainakin. Tokaisin taannoin puhelinmyyjälle aika ärtyneesti että en osta enkä tilaa äläkä vaan soittele toiste. Myyjä oli jo lopettamassa puhelua rutiininomaisen kohteliaasti kun huomasin lisääväni : "mut pakko sanoa että sulla on tosi kiva puhelinääni". Äänestä kuuli että hän yllättyi ja ilahtui, ja minullekin tuli paljon parempi mieli kuin tylyttämisestä ikinä.
Missä te teette vapaaehtoistyötä/pyyteetöntä auttamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne jotka kyynistyy ja sanoo "autoin mutten enää laadi laadu" eivät ole koskaan auttaneet ketään pyyteettömästi...
En väitä apuani pyyteettömäksi, jos se tarkoittaa sitä että pitää olla valmis suostumaan kaikkeen mitä pyydetään.
Autan ihmisiä koska helpottaa nähdä heidän tulevan paremmalle tuulelle, mutta jos apu on itsestäänselvyys, se ei edes ilahduta saajaansa, saajaa rupeaa vaan ärsyttämään silloin kun ei saa apua, vaikka "kuuluisi" saada. Silloin se on turhaa vaivaa auttajalle ja hän joutuu koko ajan maksamaan palveluksilla siitä, että ei saa toisen suuttumista niskaansa. Miksi auttaisin ketään, jos hän ei edes ilahdu enää siitä? Sen verran vilpillisyyttä avussa kai saa olla, että vastineeksi saisi edes nähdä toisen ilon.
Miksi edes pitäisi auttaa pyyteettömästi ketään, jos se on sama asia kuin orjuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne jotka kyynistyy ja sanoo "autoin mutten enää laadi laadu" eivät ole koskaan auttaneet ketään pyyteettömästi...
En väitä apuani pyyteettömäksi, jos se tarkoittaa sitä että pitää olla valmis suostumaan kaikkeen mitä pyydetään.
Autan ihmisiä koska helpottaa nähdä heidän tulevan paremmalle tuulelle, mutta jos apu on itsestäänselvyys, se ei edes ilahduta saajaansa, saajaa rupeaa vaan ärsyttämään silloin kun ei saa apua, vaikka "kuuluisi" saada. Silloin se on turhaa vaivaa auttajalle ja hän joutuu koko ajan maksamaan palveluksilla siitä, että ei saa toisen suuttumista niskaansa. Miksi auttaisin ketään, jos hän ei edes ilahdu enää siitä? Sen verran vilpillisyyttä avussa kai saa olla, että vastineeksi saisi edes nähdä toisen ilon.
Miksi edes pitäisi auttaa pyyteettömästi ketään, jos se on sama asia kuin orjuus?
Juuri tämäm takia se onkin helponta anonyymina anonyymejen keskuudessa. Tällaisissa paikoissa - rankkoinakin hetkinä- olen kokenut sellaista iloa auttamisestani, jota on vaikea kuvailla. Olen mennyt sinne täynnä omaa halua antaa panokseni, enkä odota keneltäkään mitään - autan vain.
Minä en ole mikään ”ihmisten ihminen”, päinvastoin, olen vaikea luonne, liian analyyttinen, introvertti. Siksi mieluiten autan ”tehden”, ollen muuten hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laskuta työnantajaa ylitöistä. Tulen töihin vartin etuajassa ja olen niin pitkään, että saan työni tehtyä ylimenevästä ajasta välittämättä.
Paikoissa joihin tullaan hakemaan apua usein häpeän kanssa. Silloin tiedän, että työni on tärkeää ja persoonani toisarvoinen. Läsnä on lähinnä ihmisyyttä ja kipua, sen lievitystä välttämättömällä.
Miksi arvostelu kohdistuu useammin auttajiin kuin niihin, jotka eivät auta ollenkaan millään tavalla? En ymmärrä logiikkaa siinä, että edes pohditaan että onko apu nyt varmasti pyyteetöntä. Miksi sen pitäisi olla?
Ei auttamisessa yleensä ole kyse siitä, että auttaja väittäisi olevansa mikään pyhimys, joten miksi edes verrataan auttajaa pyhimykseen ja yritetään todistella, ettei hän ole sellainen.
Autan koko suomalaista yhteiskuntaa. Edistän tasa-arvoa olemalla pitkäaikaistyötön ilman terveydellistä syytä. Silloin tällöin käyn pyörimässä erilaisissa työkokeiluissa, mutta mitään järkevää en niissä tee. Näin joku nainen saa opiskelu- ja työpaikan, jonka minä olisin kouluja käymällä ja töihin hakeutumalla seksistisesti vienyt.
Vierailija kirjoitti:
Miksi arvostelu kohdistuu useammin auttajiin kuin niihin, jotka eivät auta ollenkaan millään tavalla? En ymmärrä logiikkaa siinä, että edes pohditaan että onko apu nyt varmasti pyyteetöntä. Miksi sen pitäisi olla?
Ei auttamisessa yleensä ole kyse siitä, että auttaja väittäisi olevansa mikään pyhimys, joten miksi edes verrataan auttajaa pyhimykseen ja yritetään todistella, ettei hän ole sellainen.
Ei sen tarvitsekaan, mutta kaikki inhimillinen toiminta arjessa perustuu vastavuoroisuuteen. Jeesataan puolin ja toisin. Tiettyihin avustusjärjestöihin ei vastavuoroisuusasenteella voi, tai ainakaan kannata mennä - se ei toteudu, pettyy. Mikään auttaminen ei ole turhaa, eikä pyyteetön sen pyhempää kuin muukaan. Joillakin siihen vain on kutsumus.
Hyvää auttamista: Kaveri joutuu itselleenkin yllätyksenä pulaan ja tarvitsee lainaksi rahaa, lainaat. Kaveri pääsee pinteestä.
Huonoa auttamista: Kaverisi tietää, että lainaat rahaa aina kun hän sitä tarvitsee, lainaat aina kun hän pyytää, kaveri alkaa tuhlailevammaksi apusi ansiosta. Kaveri alkaa myös joutua useammin pulaan.
En odota vastapalvelusta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta mulla on seuraavat odotus: multa ei ruveta jatkossa pyytämään samanlaista palvelusta vain siksi, kun edellisellä kerrallakin multa oli niin helppo saada se.
Jos mua huvittaa auttaa muita, teen sen omilla ehdoillani ja tahtoisin muidenkin ymmärtävän, että tähän ei sitten totuta. Näköjään kuitenkin teen jotain väärin, annan väärän vaikutelman, koska ihmiset helposti kuvittelevat, että olen tullut heidän elämäänsä jatkuvia palveluksia tekemään. Kun en sitten tee, niin loukkaannutaan.