Lue keskustelun säännöt.
Ihminen joka antaa apua, mutta ei ota vastaan
15.05.2018 |
Mitenpä pitäisi toimia ihmisen kanssa, joka antaa (pyytämättäkin) apua, mutta ei itse ota sitä vastaan? Jotenkin itsestä alkanut tuntua kiusalliselta ottaa apua vastaan, kun toinen ei suostu siihen, että itse autan häntä vastavuoroisesti.
Esimerkki:
Mun pitäisi hakea polttopuukuorma enkä omista peräkärriä. Kun olen tilaamassa puita kotiin kotiinkuljetuksella, kaveri itse ehdottaa, että haemmekin puut hänen peräkärrillään. Rahallista korvausta tästä ei suostu ottamaan vastaan.
Kun seuraavalla viikolla kaveri on kuumeessa, kysyn onko hänellä tarpeeksi ruokaa, juotavaa ja lääkkeitä, vai voisinko tuoda niitä hänelle. Sanoo, että kaikkea on ja mitään ei tarvitse tuoda. Myöhemmin kuulen, että on tämän jälkeen puolikuolleena käynyt kaupassa ja apteekissa.
Siis mitä ihmettä tämmöinen käytös on?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat aina apua vastaan ap!?Hommaa peräkärry-kuljetukset yms ihan itse. Monesta työstä saa myös Kotitalousvähennyksen ja tuet pienyrittäjiä! Paljon helpompaa elämää sillä tavalla!
Ap olisi hommannut, mutta toinen tyrkytti apuaan. Yleensä vastavuoroisesti autetaan, ettei kummankaan tarvitse ostaa palveluita, joita toinen voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoin itse aina muita, paitsi hyväksikäyttäjiä, eli sellaisia jotka soittavat vain silloin kun haluavat jotain minulta. Mun on tosi vaikea ottaa apua vastaan, sillä en ole saanut sitä silloin kun olen oikeasti tarvinnut. En osaa pyytää, ja jos joku haluaa auttaa sopntaanisti, niin mieleen hiipii aina epäilys että mitähän tuokin on vailla. En siis tarvitse mitään kaupassakäyntejä, mutta kun elämäntilanteessa on tullut raju notkahdus, on edes kavereilta ollut nihkeä saada apua. Nykyään autan itsekin vain niitä jotka ovat tiukassa paikassa soittaneet että mitä kuuluu, voinko tulla kahvilla käymään, otan pullat mukaan, niin parannetaan maailmaa.
Apa ota vastan parilta ystävältä, vanhemmiltani, mieheltä, ja miehen vanhemmilta, koska he kierrättävät sen avun kätevästi miehen kautta :D
Väkisin auttajalla on suuri tarve olla tekemisissä, hän haluaa olla ystävä, mutta ei usko kelpaavansa vain omana persoonanaan.
Niinpä hän on hyödyksi.
Rahaa hän ei ota samasta syystä.
Jotkut auttajat haluavat näyttää, miten pätevästi he hoitelevat kaikki mahdolliset työt. Autettava on reppana. Olisi ihan hukassa ilman näppärää auttajaa.
Monet auttajat ovat yksinäisiä.
Sitten on niitä, jotka rientävät heti paikalle, kun kerrot jostain työstä, mihin olet aikeissa ryhtyä. Nämä sanovat "voin tulla käymään sunnuntaina ip, niin katsotaan se kuntoon".
He luulevat, että heitä pyydetään rivien välissä jatkuvasti osallistumaan ja auttamaan.
Lopulta tällainen ihminen saattaa jopa katkaista välit, koska olet niin suuri rasite hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avun tyrkyttäminen on vallankäyttöä.
Tilapäisesti auttamissuhde saa olla epätasapainossa, mutta ei jatkuvasti.Avuliailla aatuilla on omat syynsä toimintaansa. Sitä on heiltä turha kysyä: eivät he osaa vastata.
Auttaja ei tiedä, miksi toimii, kuten toimii.
Tavallisinta on huono itsetunto ja yksinäisyys.
Varmaa on, että ystävyyssuhde ei ole terveellä pohjalla, jos toinen on toisen pikkuapuri kaikessa. Auttaminen voi olla riippuvuuden ilmenemismuoto, kuten tämän ketjun vastauksista voi rivien välistä lukea: "Teen itseni sinulle tarpeelliseksi palveluksillani, joten ethän hylkää minua?"No eihän tuo auttajan itsensä kannalta ole tervettä, jos se on jatkuvaa. Tuollaista kun monesti hyväksikäytetään aika reippaasti.
Mutta en kyllä osaa tätä nyt kääntää niin, että vika on oikeasti siinä avuliaassa ihmisessä, joka käyttää valtaa (!!!) auttaessaan. Aikamoiseksi ylitulkitsemiseksi näyttää arkielämä menneen itse kullakin.
Kaveri lainaa sinulle peräkärryä, ja vastineeksi sinä otat etäisyyttä, koska siinä on selvästi jotain hämärää. Aika reilua :D
Se että sinä et asiaa tunne tai tajua, ei tee siitä ylitulkintaa.
Tuohan on juuri se ilmeisin, mitä tapahtuu:
Auttaja on jatkuvasti kuulolla, ja tarjoaa palveluksiaan. Autettava varokoon: pian hänet leimataan "hyväksikäyttäjäksi".Pari kertaa olen päätynyt "sinnikkään auttajan" verkkoon. Mulle oli aina aikaa ja tilaa. Eipä aikaakaan, kun ilmeni, että auttaja on masentunut, syrjäytynyt, työtön, vailla ystäviä ja terapian tarpeessa. Hän halusi kuumeisesti "rakkaan ystävän" ja oli katsonut mut sopivaksi. Olin itsekin heikoilla eron jälkeen. Hän rupesi uudekdsi perheekseni, vaikka olimme juuri hädin tuskin tutustuneet. Hän liitti mua omin lupineen fb.ryhmiin, kuntosalille, jonne antoi yhteystietoni. Huomasin, että mut on pestattu terapeutiksi. Kohta mua alettiin velvollistaa rahallisesti. Mulla on käyttämättömät liian pitkät farkut, osta sä ne multa! Mä verkostokauppaan tämmöstä sarjaa, osta säkin, mun olisi kiva saada tuloja. Joulun tullen hän ilmoitti, että yksin et sitten ole kotonasi, vaan tulet meille! En halunnut, siitä hän loukkaantui.
Viimeinen pisara oli, kun hän pyysi mua kaikkien lastensa epäviralliseksi kummiksi!
Olin nähnyt lapsia kaksi kertaa.Tämä on ääriesimerkki siitä, mihin ns. auttaminen voi autettavan viedä.
Ilmaisia lounaita ei ole.
Kiitollisuudenvelka kannattaa hoitaa pois, koska kasvaessaan se kierouttaa ihmissuhteita.
No tuollainen on kyllä todella kiusallinen tilanne, mutta siinä on kyllä paljon muitakin hälyttäviä merkkejä kuin pelkkä auttaminen. Introverttinä minun hälytyskelloni soivat jo yli-innokkaasta ystävystymisestä.
Jotenkin ajattelin enemmän tuollaista ap:n kuvailemaa tapausta, joka kuulostaa sellaisenaan (ilman mitään muista lisäyksiä "auttajan" persoonasta) samanlaiselta kuin minäkin. Varmasti lainaisin ystävälle peräkärryä, jos sellaiselle olisi tarvetta. Hävettäisi pyytää kavereilta vuokraa mistään peräkärryistä tai moottorisahoista. Toisaalta en haluaisi kenenkään muun käyvän puolestani ostoksilla tai apteekissa. Siinä ei ole edes siitä kyse, ettenkö kehtaisi ottaa apua vastaan jossain muussa tapauksessa, mutta ostosten suhteen olen kait jonkin sortin kontrollifriikki. Haluan itse hoitaa omat yksityisasiani, jollaiseksi lasken myös ostokseni.
Toisaalta olen verran erakko, että minua tuskin kukaan erehtyy luulemaan kuvailemasi kaltaiseksi takertujaksi :) Onneksi.
Se että sinä et asiaa tunne tai tajua, ei tee siitä ylitulkintaa.
Tuohan on juuri se ilmeisin, mitä tapahtuu:
Auttaja on jatkuvasti kuulolla, ja tarjoaa palveluksiaan. Autettava varokoon: pian hänet leimataan "hyväksikäyttäjäksi".
Pari kertaa olen päätynyt "sinnikkään auttajan" verkkoon. Mulle oli aina aikaa ja tilaa. Eipä aikaakaan, kun ilmeni, että auttaja on masentunut, syrjäytynyt, työtön, vailla ystäviä ja terapian tarpeessa. Hän halusi kuumeisesti "rakkaan ystävän" ja oli katsonut mut sopivaksi. Olin itsekin heikoilla eron jälkeen. Hän rupesi uudekdsi perheekseni, vaikka olimme juuri hädin tuskin tutustuneet. Hän liitti mua omin lupineen fb.ryhmiin, kuntosalille, jonne antoi yhteystietoni. Huomasin, että mut on pestattu terapeutiksi. Kohta mua alettiin velvollistaa rahallisesti. Mulla on käyttämättömät liian pitkät farkut, osta sä ne multa! Mä verkostokauppaan tämmöstä sarjaa, osta säkin, mun olisi kiva saada tuloja. Joulun tullen hän ilmoitti, että yksin et sitten ole kotonasi, vaan tulet meille! En halunnut, siitä hän loukkaantui.
Viimeinen pisara oli, kun hän pyysi mua kaikkien lastensa epäviralliseksi kummiksi!
Olin nähnyt lapsia kaksi kertaa.
Tämä on ääriesimerkki siitä, mihin ns. auttaminen voi autettavan viedä.
Ilmaisia lounaita ei ole.
Kiitollisuudenvelka kannattaa hoitaa pois, koska kasvaessaan se kierouttaa ihmissuhteita.