Lue keskustelun säännöt.
Ihminen joka antaa apua, mutta ei ota vastaan
15.05.2018 |
Mitenpä pitäisi toimia ihmisen kanssa, joka antaa (pyytämättäkin) apua, mutta ei itse ota sitä vastaan? Jotenkin itsestä alkanut tuntua kiusalliselta ottaa apua vastaan, kun toinen ei suostu siihen, että itse autan häntä vastavuoroisesti.
Esimerkki:
Mun pitäisi hakea polttopuukuorma enkä omista peräkärriä. Kun olen tilaamassa puita kotiin kotiinkuljetuksella, kaveri itse ehdottaa, että haemmekin puut hänen peräkärrillään. Rahallista korvausta tästä ei suostu ottamaan vastaan.
Kun seuraavalla viikolla kaveri on kuumeessa, kysyn onko hänellä tarpeeksi ruokaa, juotavaa ja lääkkeitä, vai voisinko tuoda niitä hänelle. Sanoo, että kaikkea on ja mitään ei tarvitse tuoda. Myöhemmin kuulen, että on tämän jälkeen puolikuolleena käynyt kaupassa ja apteekissa.
Siis mitä ihmettä tämmöinen käytös on?
Kommentit (46)
Ehkä hän on käynyt lääkärissä, hakenut apteekista resepti lääkkeet ja ostanut jotain pientä purtavaa samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa valtaa kiitollisuudenvelalla. Että voi joskus todella pahan tilanteen tullen vaatia sinulta apua. Tai sitten on marttyyriluonne.
No mulla sama ja lapsuudesta johtuu. Olin kaltoinkohdeltu lapsi jolle näytettiin että en ole arvokas, minun tarpeilla ei ole mitään merkitystä, vain muiden tarpeet on tärkeät. Oikein piiskaamalla opetettiin että minun halujani ei kuulu täyttää eikä kenenkään tehtävä ole auttaa tai palvella minua. Sen sijaan minun tehtävä on palvella muita ja auttaa muita tarpeiden täyttämisessä.
Oon just samanlainen kuin apn kaveri. Autsn muita mutta rn ikinä kehtaisi pyytää apua itse, ja jos joku auttaisi niin häpeäisin omaa saamattomuuttani.
Tämä on siis trauma tai tunnelukko.
Ei halua olla vaivaksi, mutta pitää itse muiden auttamisesta. Ihmiset on erilaisia, tuskin hän haluaa tahallaan ärsyttää
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen, en ylenesä halua enkä kaipaa keltään apua. Mutta mielelläni autan muita jos voin. Jos se jotain vaivaa niin se on heidän ongelmansa, en voi sille mitään.
Mukava kuulla, että teet sen mielelläsi! Itseä tuossa mietityttää, että onko kyse jostain sellaisesta, että toinen haluaa toisen jäävän kiitollisuudenvelkaan.... mutta voihan olla, että joku autttaa pelkästä auttamisen ilosta.
Ja mäkin siis saisin ihan helposti asiani hoidettua itse... esim. ne puut saa tosiaan kotiin vaikka maksamalla kotiinkuljetuksesta. Olen vaan tottunut siihen, että vastavuoroinen toinen toisen auttaminen helpottaa molempien elämää eikä oo tarvetta osoittaa itsenäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen, en ylenesä halua enkä kaipaa keltään apua. Mutta mielelläni autan muita jos voin. Jos se jotain vaivaa niin se on heidän ongelmansa, en voi sille mitään.
Mukava kuulla, että teet sen mielelläsi! Itseä tuossa mietityttää, että onko kyse jostain sellaisesta, että toinen haluaa toisen jäävän kiitollisuudenvelkaan.... mutta voihan olla, että joku autttaa pelkästä auttamisen ilosta.
Ja mäkin siis saisin ihan helposti asiani hoidettua itse... esim. ne puut saa tosiaan kotiin vaikka maksamalla kotiinkuljetuksesta. Olen vaan tottunut siihen, että vastavuoroinen toinen toisen auttaminen helpottaa molempien elämää eikä oo tarvetta osoittaa itsenäisyyttä.
Tämä siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen, en ylenesä halua enkä kaipaa keltään apua. Mutta mielelläni autan muita jos voin. Jos se jotain vaivaa niin se on heidän ongelmansa, en voi sille mitään.
Mukava kuulla, että teet sen mielelläsi! Itseä tuossa mietityttää, että onko kyse jostain sellaisesta, että toinen haluaa toisen jäävän kiitollisuudenvelkaan.... mutta voihan olla, että joku autttaa pelkästä auttamisen ilosta.
Ja mäkin siis saisin ihan helposti asiani hoidettua itse... esim. ne puut saa tosiaan kotiin vaikka maksamalla kotiinkuljetuksesta. Olen vaan tottunut siihen, että vastavuoroinen toinen toisen auttaminen helpottaa molempien elämää eikä oo tarvetta osoittaa itsenäisyyttä.
Ei mulla ainakaan tähän liity mitään kiitollisuudenvelka-ajatuksia. Minä vaan olen pohjimmiltani aika epäsosiaalinen ja erakko luonne, mieluiten hoidan asiani yksin ja itse. Silti koen jonkinlaista tarvetta jakaa sitä kaikkea hyvää mitä olen elämässäni saanut auttamalla toisia ihmisiä jos huomaan avun tarpeessa olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on mukavaa auttaa, mutta en halua itse olla vaivaksi. Kavereillakin on mun luo 10 minuutin ajomatka niin en minä halua, että ne lähtee mun vuoksi vaikka kauppaan, kun mulla on vain 10 minuutin kävelymatka sinne. Ei mun eteen tarvi kenenkään nähdä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
No mulla sama ja lapsuudesta johtuu. Olin kaltoinkohdeltu lapsi jolle näytettiin että en ole arvokas, minun tarpeilla ei ole mitään merkitystä, vain muiden tarpeet on tärkeät. Oikein piiskaamalla opetettiin että minun halujani ei kuulu täyttää eikä kenenkään tehtävä ole auttaa tai palvella minua. Sen sijaan minun tehtävä on palvella muita ja auttaa muita tarpeiden täyttämisessä.
Oon just samanlainen kuin apn kaveri. Autsn muita mutta rn ikinä kehtaisi pyytää apua itse, ja jos joku auttaisi niin häpeäisin omaa saamattomuuttani.
Tämä on siis trauma tai tunnelukko.
No jos kyse on tuollaisesta, niin miten sille toiselle voisi kertoa, että mielelläni autan häntä ja arvostan hänen apuaan myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla sama ja lapsuudesta johtuu. Olin kaltoinkohdeltu lapsi jolle näytettiin että en ole arvokas, minun tarpeilla ei ole mitään merkitystä, vain muiden tarpeet on tärkeät. Oikein piiskaamalla opetettiin että minun halujani ei kuulu täyttää eikä kenenkään tehtävä ole auttaa tai palvella minua. Sen sijaan minun tehtävä on palvella muita ja auttaa muita tarpeiden täyttämisessä.
Oon just samanlainen kuin apn kaveri. Autsn muita mutta rn ikinä kehtaisi pyytää apua itse, ja jos joku auttaisi niin häpeäisin omaa saamattomuuttani.
Tämä on siis trauma tai tunnelukko.
No jos kyse on tuollaisesta, niin miten sille toiselle voisi kertoa, että mielelläni autan häntä ja arvostan hänen apuaan myös?
Ap
Vierailija kirjoitti:
No mulla sama ja lapsuudesta johtuu. Olin kaltoinkohdeltu lapsi jolle näytettiin että en ole arvokas, minun tarpeilla ei ole mitään merkitystä, vain muiden tarpeet on tärkeät. Oikein piiskaamalla opetettiin että minun halujani ei kuulu täyttää eikä kenenkään tehtävä ole auttaa tai palvella minua. Sen sijaan minun tehtävä on palvella muita ja auttaa muita tarpeiden täyttämisessä.
Oon just samanlainen kuin apn kaveri. Autsn muita mutta rn ikinä kehtaisi pyytää apua itse, ja jos joku auttaisi niin häpeäisin omaa saamattomuuttani.
Tämä on siis trauma tai tunnelukko.
Sama täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on tuollainen. Tyrkyttää apua, haluaa viedä lapset tarhaan vaikka itsekin pystyisimme, ostelee kaikenlaista meille vaikkei halutakaan. Sitten kun minä ehdotan, että voisimme tulla pesemään hänen ikkunat tai siivoamaan muuten, ei halua. Ei tule meille ikinä syömään, ei kaipaa apua sairaanakaan.
Olen vähän miettinyt, että kiva, mutta ehkä hän nauttii tuosta uhrautumisesta jotenkin. Kiitollisuudenvelka on kiusallinen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen, en ylenesä halua enkä kaipaa keltään apua. Mutta mielelläni autan muita jos voin. Jos se jotain vaivaa niin se on heidän ongelmansa, en voi sille mitään.
Mukava kuulla, että teet sen mielelläsi! Itseä tuossa mietityttää, että onko kyse jostain sellaisesta, että toinen haluaa toisen jäävän kiitollisuudenvelkaan.... mutta voihan olla, että joku autttaa pelkästä auttamisen ilosta.
Ja mäkin siis saisin ihan helposti asiani hoidettua itse... esim. ne puut saa tosiaan kotiin vaikka maksamalla kotiinkuljetuksesta. Olen vaan tottunut siihen, että vastavuoroinen toinen toisen auttaminen helpottaa molempien elämää eikä oo tarvetta osoittaa itsenäisyyttä.
Ei mulla ainakaan tähän liity mitään kiitollisuudenvelka-ajatuksia. Minä vaan olen pohjimmiltani aika epäsosiaalinen ja erakko luonne, mieluiten hoidan asiani yksin ja itse. Silti koen jonkinlaista tarvetta jakaa sitä kaikkea hyvää mitä olen elämässäni saanut auttamalla toisia ihmisiä jos huomaan avun tarpeessa olevia.
Sama. Yllättyisin todella, jos joku epäilisi minun ajattelevan jotain kiitollisuudenvelkaa. Ei ole koskaan tullut edes mieleenikään, että jostain arkielämän auttamisista jäisi mitään kiitollisuudenvelkaa. Mitä sillä kertyneellä kiitollisuudenvelalla sitten tekisi?
En tosin mitään överiauttamisia tee, en lainaa kavereille isoja summia rahaa enkä osallistu talkoorakentamisiin. Teen pieniä palveluksia, jotka eivät vaadi minulta mitään suurta sitoutumista tai kovaa vaivaa.
Sen olen kyllä huomannut, että ihmiset vaivaantuvat, jos ostan arvokkaita synttäri- ja joululahjoja. En siis käytä niihin mitään valtavia summia rahaa, mutta olen hyvä löytämään arvokkaita juttuja pienemmällä rahalla. En tietysti kenellekään sano, että ei tuo nyt paljon maksanut. Mutta ehkä pitäisi alkaa sanoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on tuollainen. Tyrkyttää apua, haluaa viedä lapset tarhaan vaikka itsekin pystyisimme, ostelee kaikenlaista meille vaikkei halutakaan. Sitten kun minä ehdotan, että voisimme tulla pesemään hänen ikkunat tai siivoamaan muuten, ei halua. Ei tule meille ikinä syömään, ei kaipaa apua sairaanakaan.
Olen vähän miettinyt, että kiva, mutta ehkä hän nauttii tuosta uhrautumisesta jotenkin. Kiitollisuudenvelka on kiusallinen kyllä.
Ehkäpä hän ei "uhraudu", vaan pikemminkin hänelle olisi uhrautumista joutua ottamaan apua vastaan muilta vain siksi, ettei ne muut koe joutuvansa jäämään kiitollisuudenvelkaan? Ihmiset on erilaisia, jotkut vaan ihan oikeasti tykkää auttaa mutta ei niinkään ottaa apua vastaan, eikä siinä aina ole mitään marttyyrimeininkiä takana.
Vierailija kirjoitti:
Mitenpä pitäisi toimia ihmisen kanssa, joka antaa (pyytämättäkin) apua, mutta ei itse ota sitä vastaan? Jotenkin itsestä alkanut tuntua kiusalliselta ottaa apua vastaan, kun toinen ei suostu siihen, että itse autan häntä vastavuoroisesti.
Esimerkki:
Mun pitäisi hakea polttopuukuorma enkä omista peräkärriä. Kun olen tilaamassa puita kotiin kotiinkuljetuksella, kaveri itse ehdottaa, että haemmekin puut hänen peräkärrillään. Rahallista korvausta tästä ei suostu ottamaan vastaan.
Kun seuraavalla viikolla kaveri on kuumeessa, kysyn onko hänellä tarpeeksi ruokaa, juotavaa ja lääkkeitä, vai voisinko tuoda niitä hänelle. Sanoo, että kaikkea on ja mitään ei tarvitse tuoda. Myöhemmin kuulen, että on tämän jälkeen puolikuolleena käynyt kaupassa ja apteekissa.
Siis mitä ihmettä tämmöinen käytös on?
Mäkin teen asioita noin. Mä tykkään elää siinä hetkessä ja tarvitsen asioita silloin kun tarviin.
Jos autan muita, niin teen sen pyyteettömästi. Usein nämä ihmiset eivät ymmärrä mitä pyyteettömyys on.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen, en ylenesä halua enkä kaipaa keltään apua. Mutta mielelläni autan muita jos voin. Jos se jotain vaivaa niin se on heidän ongelmansa, en voi sille mitään.
Mukava kuulla, että teet sen mielelläsi! Itseä tuossa mietityttää, että onko kyse jostain sellaisesta, että toinen haluaa toisen jäävän kiitollisuudenvelkaan.... mutta voihan olla, että joku autttaa pelkästä auttamisen ilosta.
Ja mäkin siis saisin ihan helposti asiani hoidettua itse... esim. ne puut saa tosiaan kotiin vaikka maksamalla kotiinkuljetuksesta. Olen vaan tottunut siihen, että vastavuoroinen toinen toisen auttaminen helpottaa molempien elämää eikä oo tarvetta osoittaa itsenäisyyttä.
Ei mulla ainakaan tähän liity mitään kiitollisuudenvelka-ajatuksia. Minä vaan olen pohjimmiltani aika epäsosiaalinen ja erakko luonne, mieluiten hoidan asiani yksin ja itse. Silti koen jonkinlaista tarvetta jakaa sitä kaikkea hyvää mitä olen elämässäni saanut auttamalla toisia ihmisiä jos huomaan avun tarpeessa olevia.
Sama. Yllättyisin todella, jos joku epäilisi minun ajattelevan jotain kiitollisuudenvelkaa. Ei ole koskaan tullut edes mieleenikään, että jostain arkielämän auttamisista jäisi mitään kiitollisuudenvelkaa. Mitä sillä kertyneellä kiitollisuudenvelalla sitten tekisi?
En tosin mitään överiauttamisia tee, en lainaa kavereille isoja summia rahaa enkä osallistu talkoorakentamisiin. Teen pieniä palveluksia, jotka eivät vaadi minulta mitään suurta sitoutumista tai kovaa vaivaa.
Sen olen kyllä huomannut, että ihmiset vaivaantuvat, jos ostan arvokkaita synttäri- ja joululahjoja. En siis käytä niihin mitään valtavia summia rahaa, mutta olen hyvä löytämään arvokkaita juttuja pienemmällä rahalla. En tietysti kenellekään sano, että ei tuo nyt paljon maksanut. Mutta ehkä pitäisi alkaa sanoa...
Sulla on pahoja ongelmia. Tiedätkö miksi?
Sinkkumies
Tunnelukkoja ja traumoja voi työstää. Varsinkin jos huomaa että ne vaikuttaa negatiivisesti muihin ihmisiin.
Itse koen olevani läheisilleni sen velkaa että teen kaikkeni pitääkseni pääni kunnossa etten omilla traumoilla kuormita heitä.
Erikseen sitten ihmiset jotka eivät tajua tai tule koskaan tajuamaan mikä on trauma tai että sille voi aina itse tehdä jotain.
Oma äitini on marttyyri ja se on äärimmäisen raskasta. On todellakin rasittavuuteen asti tuollainen ap:n kuvailema ”ei minun takia tarvitse” mutta annan mennä toisesta korvasta ulos
Olen myös vähän tuollainen. Haluan usein itse auttaa ja todellakin sana "kiitos" riittää kiitokseksi. Se on mukavaa itsellekin jos voi olla avuksi. Pystyn kyllä tarpeen vaatiessa ottamaan apua vastaan toisilta, mutta jos en oikeasti sitä apua tarvi niin miksi jonkun pitäisi "maksaa velkansa" minulle auttamalla minua asiassa johon en oikeasti tarvi apua?
Jos joskus sattuisi tulemaan tilanne että oikeasti tarvin apua johonkin niin sitten kehtaisin pyytää joltakin sellaiselta jota olen itsekin monta kertaa auttanut. Ei se ole sellaista että autan ihan vaan auttamisen takia ja teen toisten puolesta koko ajan asioita ihan vaan huvikseni vaikka he pystyisivät itsekin tekemään. Ei, vaan jos joku oikeasti tarvii apua, pystyn sen pienellä vaivalla tekemään ,minulle se olisi pikku juttu, tälle toiselle iso. Miksi en tekisi? Jos toinen tulee siitä iloiseksi ja se auttaa häntä, niin molemmat "voitamme" silloin. Minusta ei olisi mitään järkeä siinä että toienn tulisi heti auttamaan minua sen takia että maksaisi nyt tämän velan, ihan vaan sen takia vaikka en oikeasti tarvi apua.
Mutta sitten on niitö jotka oikeasti haluaa hyödyntää kun huomaa että joku on avulias. Olettaa että toinen tekee kaiken, eikä edes ole kiitollinen. Siihen en ryhdy. Tällaisia tyyppejä kyllä karttelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen, en ylenesä halua enkä kaipaa keltään apua. Mutta mielelläni autan muita jos voin. Jos se jotain vaivaa niin se on heidän ongelmansa, en voi sille mitään.
Mukava kuulla, että teet sen mielelläsi! Itseä tuossa mietityttää, että onko kyse jostain sellaisesta, että toinen haluaa toisen jäävän kiitollisuudenvelkaan.... mutta voihan olla, että joku autttaa pelkästä auttamisen ilosta.
Ja mäkin siis saisin ihan helposti asiani hoidettua itse... esim. ne puut saa tosiaan kotiin vaikka maksamalla kotiinkuljetuksesta. Olen vaan tottunut siihen, että vastavuoroinen toinen toisen auttaminen helpottaa molempien elämää eikä oo tarvetta osoittaa itsenäisyyttä.
Ei mulla ainakaan tähän liity mitään kiitollisuudenvelka-ajatuksia. Minä vaan olen pohjimmiltani aika epäsosiaalinen ja erakko luonne, mieluiten hoidan asiani yksin ja itse. Silti koen jonkinlaista tarvetta jakaa sitä kaikkea hyvää mitä olen elämässäni saanut auttamalla toisia ihmisiä jos huomaan avun tarpeessa olevia.
Sama. Yllättyisin todella, jos joku epäilisi minun ajattelevan jotain kiitollisuudenvelkaa. Ei ole koskaan tullut edes mieleenikään, että jostain arkielämän auttamisista jäisi mitään kiitollisuudenvelkaa. Mitä sillä kertyneellä kiitollisuudenvelalla sitten tekisi?
En tosin mitään överiauttamisia tee, en lainaa kavereille isoja summia rahaa enkä osallistu talkoorakentamisiin. Teen pieniä palveluksia, jotka eivät vaadi minulta mitään suurta sitoutumista tai kovaa vaivaa.
Sen olen kyllä huomannut, että ihmiset vaivaantuvat, jos ostan arvokkaita synttäri- ja joululahjoja. En siis käytä niihin mitään valtavia summia rahaa, mutta olen hyvä löytämään arvokkaita juttuja pienemmällä rahalla. En tietysti kenellekään sano, että ei tuo nyt paljon maksanut. Mutta ehkä pitäisi alkaa sanoa...
Sulla on pahoja ongelmia. Tiedätkö miksi?
Sinkkumies
Jos sinulla olisi jotain sanottavaa, olisit varmaan sanonut kysymättäkin.
Oletan ongelman olevan, etten osallistu naapurien talkoisiin tjsp.
Mä olen tuollainen, en ylenesä halua enkä kaipaa keltään apua. Mutta mielelläni autan muita jos voin. Jos se jotain vaivaa niin se on heidän ongelmansa, en voi sille mitään.