Hoitolapset 7- ja 9v ei jaksaneet katsoa pocahontas-dvd:tä, normaalia?

Kai se on, jos vanhemmat on antaneet katsoa vaan tiktokin 20 sekunnin pätkiä "tää on hei muodissa nyth" Surullista kylläkin.

No heistä elokuva oli tylsä.  Eivät kaikki tykkää samoista asioista kuin sinä.

Itsekin muistan katsoneeni monta kertaa peräkkäin. Vanhemmat ei olleet niin tiukkoja ruutuajasta kuin nykyään.

Mielummin antaa katsoa elokuvaa kuin leikkiä kännykällä, helpompaa valvoa mitä lapset näkevät.

Onhan se nyt melko tylsä leffa. Miksi ette tehneet jotain yhdessä, sen sijaan että tuijotatte ruutua?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt melko tylsä leffa. Miksi ette tehneet jotain yhdessä, sen sijaan että tuijotatte ruutua?

Ööh. Keinuimme, teimme ruokaa, hoidimme koiria. Eli kyllä teimme muutakin. Ap

Aika surullista :( Kuten ylempänä sanottu, johtuu juuri niistä lyhyistä videopätkistä mm. tiktokissa ja youtubessa. Lapsille tarkoitettujen kanavien videoiden kohtaukset vaihtuvat nopeasti toiseen. 

Joku jenkki tutkimus oli siitä, kuinka tämä kaikki lopulta vaikuttaa keskittymiskyvyn puutteeseen aikuisena. Varmaan kiva työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt melko tylsä leffa. Miksi ette tehneet jotain yhdessä, sen sijaan että tuijotatte ruutua?

Ööh. Keinuimme, teimme ruokaa, hoidimme koiria. Eli kyllä teimme muutakin. Ap

En tiedä jaksaisiko minunkaan lapset katsoa Pocahontasia. Niillä tosin ei ole Tiktokia. Tykkäävät enimmäkseen kirjoista ja sarjiksista.

Olin itse lapsena samanlainen, ja oikeastaan olen yhä. Telkkari ja leffat saavat ajatukset harhailemaan, kun rytmi on aina liian hidas tai liian nopea.

Alakouluikäisenä katsoin monet monet Disney-leffat läpi muutaman kerran vuodessa. Ei tosiaan ollut mitään vaikeuksia keskittyä, joskus katsottiin jopa kaksi elokuvaa putkeen.

Ei tuo mitään, naapurin kakaralle ostettiin lego-linna, jota se ei jaksanut koota vaan jätti kesken. Ei ollut ikään nähden liian vaikea.

Ihan normaalia jos ei tykkää elokuvasta.

Ei meilläkään lapset tykkää tuosta leffasta mutta esim. Encanto on sellainen että voisivat katsoa vaikka viisi kertaa putkeen.

No itse tuon ikäisenä lapsena jaksoin helposti katsoa leffan kuin leffan, mutta nykyään tekee tiukkaa katsoa yhtäkään ainutta leffaa ilman, että on pakko näprätä puhelinta samalla. Kirjojakin luin mielelläni lapsena ja nuorena, mutta nykyään on todella vaikeata aloittaa lukemista tai lukea mitään loppuun, vaikka olisi mielenkiintoinen kirja. Ylipäänsä on vaikeaa tehdä mitään ja kaikki tuntuu tylsältä. Ainoastaan päämäärätön netin/somen selailu yms. vetää puoleensa, mutta samaan aikaan se tuntuu ahdistavalta pienen kehän kiertämiseltä ja pää ikäänkuin menee tukkoon jatkuvasta alati vaihtuvasta stimulaatiosta. Olen rehellisesti sanottuna aivan pilalla, mutta tuntuu ylivoimaiselta tehdä asialle mitään.

Ei koululaisetkaan enää jaksa katsoa elokuvia.

Meidän aikaamme ne oli kivaa vaihtelua oppitunteihin. Nyt ne on tylsiä ja ahdistavia.

Itse katsoin aika innoissani Pocahontasin leffateatterissa 8-vuotiaana, mutta voihan se nykylasten makuun olla jotenkin tylsä ja liian aikuismainen. Piirretyissä on nykyään paljon enemmän erilaisia ärsykkeitä ja huumoria (tai "huumoria", onnistumisesta riippuen) kuin ennen, ja lapset ovat ehkä tottuneet tällaiseen.

Vierailija kirjoitti:

No itse tuon ikäisenä lapsena jaksoin helposti katsoa leffan kuin leffan, mutta nykyään tekee tiukkaa katsoa yhtäkään ainutta leffaa ilman, että on pakko näprätä puhelinta samalla. Kirjojakin luin mielelläni lapsena ja nuorena, mutta nykyään on todella vaikeata aloittaa lukemista tai lukea mitään loppuun, vaikka olisi mielenkiintoinen kirja. Ylipäänsä on vaikeaa tehdä mitään ja kaikki tuntuu tylsältä. Ainoastaan päämäärätön netin/somen selailu yms. vetää puoleensa, mutta samaan aikaan se tuntuu ahdistavalta pienen kehän kiertämiseltä ja pää ikäänkuin menee tukkoon jatkuvasta alati vaihtuvasta stimulaatiosta. Olen rehellisesti sanottuna aivan pilalla, mutta tuntuu ylivoimaiselta tehdä asialle mitään.

Sama. Olen kyllä tekemässä asialle jotain. Mutta erittäin vaikeaa se on. Silti pakko, koska aivot alkaa olla hattaraa.

Vierailija kirjoitti:

No itse tuon ikäisenä lapsena jaksoin helposti katsoa leffan kuin leffan, mutta nykyään tekee tiukkaa katsoa yhtäkään ainutta leffaa ilman, että on pakko näprätä puhelinta samalla. Kirjojakin luin mielelläni lapsena ja nuorena, mutta nykyään on todella vaikeata aloittaa lukemista tai lukea mitään loppuun, vaikka olisi mielenkiintoinen kirja. Ylipäänsä on vaikeaa tehdä mitään ja kaikki tuntuu tylsältä. Ainoastaan päämäärätön netin/somen selailu yms. vetää puoleensa, mutta samaan aikaan se tuntuu ahdistavalta pienen kehän kiertämiseltä ja pää ikäänkuin menee tukkoon jatkuvasta alati vaihtuvasta stimulaatiosta. Olen rehellisesti sanottuna aivan pilalla, mutta tuntuu ylivoimaiselta tehdä asialle mitään.

Mutta siis vastauksena ap:n kysymykseen: Jos lapset ei hetkeäkään pärjää ilman puhelimia, ei ole normaalia. Jos leffa vain oli oikeasti tylsä heidän mielestään, mutta pystyisivät katsomaan jotain muuta tai tekemään jonkin aikaa jotain muuta ilman puhelimia, se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Itse katsoin aika innoissani Pocahontasin leffateatterissa 8-vuotiaana, mutta voihan se nykylasten makuun olla jotenkin tylsä ja liian aikuismainen. Piirretyissä on nykyään paljon enemmän erilaisia ärsykkeitä ja huumoria (tai "huumoria", onnistumisesta riippuen) kuin ennen, ja lapset ovat ehkä tottuneet tällaiseen.

Totta, että tuo "huumori" ja kokonaisvaltainen överiys on lähes pakollista jokaisessa piirretyssä nykyään. Mietipä jotain Lumikkia tai Prinsessa Ruususta. Niissä on ihan eri meininki.

Riippuu lapsesta. Oma 6v poika kyllä katsoo kaikki mahdolliset lastenelokuvat läpi, myös sen Pocahontaksen. 9v tyttö taas ei katso mitään elokuvia, ei kiinnosta.

Jos eivät vain tykänneet leffasta?