Naiset, pidättekö hauskoista miehistä jotka saavat teidät nauramaan?

Toki, kunhan huumori on älykästä.

Kainalopieru- ja iskävitseihin väsyy aika nopeasti ja muuttuvat lähinnä rasittaviksi, vaikka kuinka pöljä olisi itse.

Olen mies ja mikään ei ole minusta upeampaa kuin iloinen nainen.

Mutta että minun pitäisi olla se naurattaja. No. Niin kai sitten.

Hmm. 

Kyllä hauska mies keksii vitsin tilanteeseen kuin tilanteeseen! Elämäniloista ja spontaania hyvien kaskujen kertausta aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Bombastic kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bombastic kirjoitti:

Kyllä, erityisesti nuorena, MUTTA: syvällinen ja herkkä mies voittaa 6-0 hauskuuttajamiehen, ainakin, jos hauskuuttajamies ei osaa muuta tehdä kuin laukoa vitsejä.

Tuleeko  syvällisen ja herkän miehen vuoro sitten, kun on tarpeeksi saatu niistä hauskoista miehistä, ja on vihdoin aika asettua aloilleen?

Ehkäpä, pitäähän sitä kokeilla kaikenlaista, jotta osaa arvostaa hyvää juttua. Mutta ilmeisesti miehelle tää on ihan hirvein vaihtoehto, että päätyy seurustelemaan kypsän naisen kanssa, joka tietää, mitä tahtoo? Vai miksi toi hauskuuttajien jälkijunassa tuleminen olisi muka huonompi vaihtoehto?

Ehkä ne traumat, kun ei nuorena ymmärtänyt mikä vika itsessä on, kun ei kelpaa. Sitten vasta kelpaa, kun muut, hauskemmat miehet on jo läpikäyty. Itse sitten viimeisenä vaihtoehtona.

Vähän kuin mies menisi baarissa ensin vonkaamaan viideltä kauniimmalta ja sitten tyytyisi lopuksi sinuun.

En osaa puhua muiden naisten puolesta mut omasta kokemuksesta voin sanoa, että ns. hauskuuttajamiehet oli osa sitä vaihetta, kun ei oikein uskaltanut sitoutua ja halusin kaiken olevan kepeää. Hauskuuttajamiesten kanssa se onnistuu, koska heidän tunteistaan ei välitä yhtä paljoa. Herkkismiesten kanssa olisin tuntenut syyllisyyttä siitä, etten ota heitä tarpeeksi tosissaan ja mahdollisesti särjen heidän sydämensä.

Nyt kun olen vanhempi (lähempänä kolmeakymmentä), tunnen itseni ja omat tarpeeni paremmin ja kykenen ymmärtämään miehiä myös paremmin. Koen olevani paljon parempaa seuraa tämänikäisenä kuin nuorena, vaikka naamassa on ehkä 1-2 ryppyä enemmän kuin parikybäsenä. En toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan kokemusta seurustelusta parikymppisen meikäläisen kanssa. Siitä olisi jäänyt vain arvet.

Joten joo, ymmärrän, et harmittaa "kakkoseksi" jääminen, mut voi myös aatella niin, et ne nuoruuden ihastukset on testiajoja, joiden jälkeen osaa arvostaa ihan eri tavalla fiksuja miehiä.

Plus sellasen kokemuksen voin myös sanoa, että monet naiset puhkeaa seksuaalisestikin kukkaan vasta siinä kahdenkympin loppupuolella. ;) Ainakin itselleni seksi tuntui nuorempana omituiselta nylkyttämiseltä, joka hoidettiin alta pois vähän kuin kotityönä. 

Pidän! Omani on juuri sellainen. Tässä pari iltaa sitten herra halusi ottaa olutta, ja minä olla selvin päin. Sovittiin jo ennen kaljojen hakua, että minä sitten nukun makkarissa ja mies olkkarissa, koska olen tosi huonouninen ja juotuaan mies kuorsaa kuin.. No, you know.

Olin jo mennyt makkariin, mutta katselin vielä tabletilta netflixiä. Mies tuli sitten ilmoittamaan, että on menossa nukkumaan ja oli silminnähden vähän humalassa. Kaatui viereeni ja halusi hetkeksi olla pikkulusikka. Pidin sitten miestäni siinä ja kun hän nousi istumaan sanoi:"Taidan olla vähän väsynyt." Sitten ihan jäätävä vakavoituminen:"Ja ihan hieman humalassa." Mua alkoi naurattaa ihan älyttömästi ja mieskin repesi ja siinä naurettiin. Sitten mies taas vakavoitui ja mietti, että mille me nauretaan. Kohta:"Heh, heh! Ai niin, me nauretaan mulle!" Ja uusi naurukohtaus. Sain sen rakkaan onneksi tuon jälkeen nukkumaan.:D Mutta naureskelin tuolle itsekseni jonkin aikaa ja turha edes kysyä, muistutinko miestä aamulla..:D