Lapsi kokee epäreiluksi oman harrastusmääränsä vähäisyyden..

Vierailija kirjoitti:

Laitat paperille sen summan, jonka käytätte kaikkien 3 lapsen harrastuksiin yhteensä. Jaatte sen kolmella. Sanotte, että kukin saa valita niin monta harrastuskertaa puolessa vuodessa kuin sillä rahalla saa. Reilu peli.

Sitten voitte miettiä, pyytääkö lapsi synttärilahjat rahana ja käyttää ratsastukseen. Säästää karkkirahat, ym. Voiko tehdä jotain pieniä hommia sukulaisille esim kukkien mullan vaihto ja saada siitä vähän rahaa?

Yleensä talleilla on joku heppakerho tai ainakin voi mennä auttelemaan tallin töissä. On sillä tavalla mukana hevosharrastuksessa. Mun lapsuudessa heppatytöt lähes asui tallilla, mutta ratsastivat vaan sen kerran viikossa. Kun taidot karttuu, voi saada hoitohevosen, ja joskus saa ratsastaa sillä hoidon vastineeksi.

Kannatan tasapuolisuutta, mutta ei sen mielestäni tarvitse ihan euron päälle olla, kunhan kaikki saavat harrastaa sitä mitä haluavat perheen talouden puitteissa. Ratsastus nyt on kallista, mutta kerta viikossa on se normitapa harrastaa sitä, ja kannattaisi pyrkiä mahdollistamaan se, vaikka muilla sisaruksilla olisi halvemmst harrastukset.

Ääh... Jaa a, mitähän tässä kannattaisi tehdä? Jututin nyt kahta äitiä tuon ratsastustuntiasian tiimoilta, toinen näistä tämän aiemmin mainitun kaverin äiti.

Eräs toinen äiti kertoi että lapsensa lopetti ratsastuksen ainakin toistaiseksi, koska heillä lapsi kävi noin kahden, kolmen viikon välein eikä havaittu edistystä. Lapsen kannalta tässä ei ollut ongelmaa eikä ilmeisesti tallinkaan, käsitin nyt vain niin että vanhemmat olisivat halunneet lapsen edistävän. Opettaja ei ollut kuulemma oikein ottanut kantaa tähän edistymisasiaan muuten kuin, että aloittelijoiden kannattaisi käydä tunneilla säännöllisesti ja pitää välit suht. lyhyinä. Tämä äiti oli sitä mieltä, että järjetöntä lähteä kovin tiiviiseen harrastamiseen... mitä vähän itsekin mietin. Mutta toisaalta tuo edistymisasiakin on hyvä pointti!

Aiemmin mainitun kaverin äiti taas kertoi, että heidän lapsi käy keskimäärin kerran viikossa tunneilla - nyttemmin kahdesti viikossa, koska tähän on ollut mahdollisuus. (Eli niin kuin kaveri kertoikin.) Hänen mukaansa opettaja oli suositellut aloittelijoille vähintään joka toinen viikko toistuvia tunteja, jotta asiat pysyisivät mielessä ja perusta muodostuisi. Liian pitkät välit kuulemma voivat myös hidastaa oppimista. Äiti oli sitä mieltä että pyrkivät tekemään opettajan suosituksen mukaan. Tää äiti ei pitänyt pahana tuota 25 euron tuntia, vaikka se toistuisi jopa kaksikin kertaa viikossa... Kyselin myös tuosta, että miten muiden sisarusten harrastukset - kun siis itse koen vähän ongelmaksi sen, että yhdellä on kallis harrastus ja toisilla ei. Tämä äiti totesi, että heillä on tällä hetkellä kaksi harrastavaa lasta ja vaikka ratsastus on kalliimpi kuin baletti (eli sisarus siis tanssii, baletti kuulemma noin 190e/lukukausi) ei siitä puhuta lapsille mitään tai tehdä mitään numeroa, hänestä on kuulemma pääasia että jokainen saisi tehdä ainakin suunnilleen sitä, mikä aidosti kiinnostaa.

En tiedä oikein, mitä pitäisi ajatella. Ollaan miehen kanssa molemmat työssä käyviä ihmisiä ja esim. tuossa kaverin perheessä vain mies on tällä hetkellä töissä ja lapsiakin meihin verraten tuplamäärä - en käsitä, miten voi tuon keskellä suhtautua noin rennosti siihen 10kk:ssa kertyvään 1000 euron summaan minkä tuo ratsastus aiheuttaa. Tai ehkä mä vain ajattelen väärin, kun musta tuo harrastus on oikeasti ihan törkeän hintainen. Missä pilvilinnoissa tuo toinen äiti oikein elää...

Olen tässä nyt koettanut laskeskella, ja kaipa me nyt periaatteessa voisimme kustantaa ne tunnit jopa kerran viikossa ihan pienillä järjestelyillä, kahta viikkoon ei kyllä millään. Juuri nyt kyllä mietin enemmänkin tuon ensiksi mainitun äidin sanomia ajatuksia siitä, kannattaako joku kovin tiivis juttu tuon ikäisellä.

Mitä te ajattelette näistä ja kasvattaisitteko nyt sitten noita harrastuskertojen määriä, jos se olisi mahdollista? Perusteluja ja ajatuksia kaikin puolin.. haluaisin oikeasti tehdä hyvän ratkaisun :)

Ap

Niin, ja mitä mieltä te muut olette siitä, että esim. kolmilapsisessa perheessä muiden harrastukset on vaikkapa sen ~200e/puoli vuotta ja yhdellä huikeasti kalliimpi? Eihän tästä tarvi ääneen tietenkään puhua mutta lapset on hyviä tajuamaan asioita...

Ap

En tiedä talouttanne niin tarkkaan, mutta tämän perusteella tähän alkuvaiheeseen ehkä voisi lisätä joitakin tunteja perusteiden oppimisen ja innostuksen takia, mutta jatko kannattaa miettiä. Onhan tuo kallis jatkuvana harrastuksena, ja jos se on pois muun perheen hyvinvoinnista, esim. lomista, huvipuistoreissuista yms. niin ei hyvä. Näytä ne luvut vaikka ihan paperilla lapselle, kuinka paljon hän jo nyt saa suhteessa sisaruksiin eli saa enemmän, kyllä 7-vuotias jo lukuja ymmärtää. Saa vähän perspektiiviä asioihin. Toisten perheiden asiat ovat heidän asioitaan.

Meillä 2 lasta, kummatkin käyvät ratsastamassa 2 x viikossa.. Ihan normi duunareita ollaan ukon kanssa.. Säälittävää että noin harvoin annatte lapsen käydä ratsulla... Mitä järkeä tuossa on.. Kerran viikossa pitäs vähintään käydä että muistaa edes mitä on viime kerralla ratsastuksessa oppinu..

Kerta viikossa on normaali tapa harrastaa ratsastusta. Tenava ei ole sentään (vielä) hinkumassa omaa heppaa. Eikä tuo 25e/vko ole edes mikään hirveä summa. Itse kyllä joustaisin ja yrittäisin edellä mainituilla keinoilla saada homman pelaamaan. Meillä tenavien harrastuksiin menee monin kerroin rahaa mutta ehkä meillä on tulotasokin vähän erilainen. Lähinnä kuitenkin pidän tärkeänä, että olisi syytä harrastaa jotain, josta oikeasti tykkää ja jota jaksaa ja haluaa itse harrastaa. Esim. meillä menee nyt pianotunteihin 250e/kk. Toisella lapsista on lahjoja, toisella ei. Kumpikaan ei viitsi harjoitella. Tykkäävät kyllä soittaa tunneilla ja esiintyä matineassa mutta viikolla ei harjoittelu kiinnosta yhtään. Taitaa siis ainakin soittaminen loppua ensi syksynä. Lisäksi harrastavat säbää, toinen karatea, molemmat kartingia ja talvella laskettelua. Ja rahaa menee niin paljon, kuin sitä viitsii vaan laittaa menemään, kattoa ei ole.

Entä jos AP:n lapsi osallistuisi johonkin leiriin / kurssiin, jossa oppisi perustaidot ja sen jälkeen jatkaisi joka toinen viikko?

Annanpa näkökulman aiheeseen minäkin.

Itse tulen perheestä, jossa vanhemmat ikään kuin päättivät harrastukseni. Se harrastus oli musiikki - ja sitä sitten harrastin, halusin tai en. Mukavaakin tuon harrastukseni parissa toki oli, mutta oli myös aikoja, kun olisin halunnut kokeilla jotain toista harrastusta. Jostain syystä minulle vastattiin aina, että "Se on niin kallista" (hevoset tai vaikka tuo mainittu balettikin) mutta kyllä sitä rahaa lopulta meni kaikenlaiseen instrumentin hankintaan ja niille soittotunneillekin. Luultavasti rahaa olisi siis löytynyt myös vaikkapa toivomaani heppa- tai balettiharrastukseenkin; jostain syystä vanhemmat vain eivät halunneet minua niiden pariin. Itse en myöskään haluaisi lasten harrastavan jotain vain siksi, että minä saisin sen rinta rottingilla jollekin kertoa - vaan ennen kaikkea harrastamisen ilosta, siksi, että se kiinnostaa ja että on mukavaa. Tähän kokemukseeni ja näkemykseeni siis pohjaan oman perheeni tavan koettaa mahdollistaa lapsille oikeasti heitä kiinnostavat harrastukset tai harrastus -  ja myös tilaisuuden kokeilla jotain muuta. En mitenkään kaiholla muistele niitä hetkiä, kun harjoittelin itku silmässä soittoläksyjä (vaikka tykkäsinkin soittaa, tuo ei aina napannut) tai vanhempien raivoa, kun ala-astelaista ei välttämättä kiinnostanut lähteä kuuntelemaan toista tuntia kestävää korkeatasoista konserttia. Totta kai olen myöhemmin löytänyt tästä myös arvostettavia asioita, mutta mitenkään en voi väittää, etteikö nämä olisi muokanneet ajattelua siitä, miten en ainakaan halua menetellä... 

Mutta se lapsuusmuistoista. Meillä on neljä lasta, joista eskarilainen on vanhin. Hän on ollut hevosista kiinnostunut niin pitkään kuin jaksan muistaa, ja varmaan vuoden verran ehti olla puhetta siitä, kuinka kovasti hän haluaisi ratsastustunneille. Muutaman kosketuksen hevosiin hän oli tuon vuoden aikana ehtinyt saada (eräällä talllilla järjestetty teemapäivä, joidenkin tapahtumien talutusratsastukset) eikä nuo ainakaan mitenkään hillinneet intoa. Olin jostain syystä ajatellut ratsastuksen olevan suorastaan ökyhintainen laji, ja siksi vitkuttelinkin asian kanssa melko pitkään ennen kuin lähdin selvittelemään hintoja. Kallistahan se tosiaan on, mutta kaikki muukin maksaa ja kaikki on niin suhteellista... Täällä "meillä päin" tunnit ovat myös ihan inhimillisen hintaisia; esim. kun jossain tunnin hinta voikin olla sen 40 euroa, niin täällä sen saa n. 20-25 eurolla hieman paikasta riippuen. Talleilla on myös "pakettihintoja", jolloin esim. kymmenen tuntia tulee halvemmaksi maksaa kerralla, kuin ottaa kymmenen irtotuntia erikseen. 

Meillä lapsi sai ratsastustunnit synttärilahjaksi. Toinen lahja oli sitten se itse synttäreiden järjestäminen. Materiaa tuli kavereilta ja sukulaisilta ihan riittämiin ja seuraavalla kerralla ajattelinkin sanoa esim. isovanhemmille, että jos jotain kokee tarpeelliseksi hankkia, voi sponssata vaikkapa jonkun hyödyllisen ja kohtuuhintaisen harrastetarvikkeen hankinnassa...

Me otettiin lapselle alkuun tuollainen mainitsemani kymmenen kerran paketti, koska ajattelimme, että tuossa ajassa lapsi ehtii ihan oikeasti tutustua harrastukseen ja kokeilla, onko se lainkaan hänen juttunsa. Kuitenkin lähtötilanne oli se, että lapsella oli lähinnä mielikuvia harrastuksesta - olisihan voinut olla, etteivät ne olisi pitäneet lainkaan paikkaansa. Kymmenen kertaa kuluivat, lapsi tykkäsi kerta kerralta enemmän - ja tunteja päädyttiin jatkamaan.

- Heppahullun äiti

Ja edellinen vielä jatkaa, kun pitkä teksti ei mahtunut kokonaisuudessaan yhteen viestiin. 

Mitä tulee tuohon ratsastuskertojen määrään, niin onhan tuo pari kertaa kuukaudessa melko vähän. Toisaalta se on parempi, kuin ei ollenkaan - eli jos teillä ei oikeasti ole mahdollisuutta enempään, kannattaa ehkä keskustella lapsen kanssa siitä, kuinka paljon on sellaisia lapsia jotka ei ratsastamaan pääse lainkaan ja sitä kautta koettaa päästä tuon asian yli. 

Itse keskustelin ratsastuskoulun opettajan kanssa käytännön asioista ennen, kuin lapsi aloitti harrastuksen. Kysyin mm. suositusta ratsastustuntien tiheydestä, ja kyllä sä ainakin itse kuulemieni asioiden valossa ihan oikeaa informaatiota olet saanut; meillekin näet suositeltiin, että aloittelija kävisi tunneilla vähintään joka toinen viikko. Perusteena tälle on juuri se, että liian pitkällä välillä aloittelija unohtaa helposti oppimansa ja joutuu taas lähtemään liikkeelle alusta. Tietenkään tämä ei oppimista estä, mutta näin alussa hidastaa. Järkeenkäypää minusta; itsekin olen aikuisiällä opetellut asioita, jotka vaativat säännöllistä toistoa sujuakseen paremmin tai edes pysyäkseen sillä tasolla x. Jos olen kolme viikkoa tekemättä niitä, niin kylläpä se vain kankeammin käy, halusin tai en... Tällä logiikalla on helppo ymmärtää, että näin on myös lasten kohdalla, vaikka lapsi monta asiaa ketterämmin ja nopeammin oppiikin. 

Meillä lapsi kävi tunneilla alkuun kerran viikossa, ellei sairastelu pidentänyt välejä. Nyttemmin on käynyt vaihdellen joko kerran tai kaksi kertaa viikossa, vähän sen mukaan, miltä mahdollisuudet tunneilla käyttämiseen muuten näyttää ja kuinka lapsi kokee jaksavansa. (Välillä kyllä tuntuu että ratsastaisi vaikka joka päivä, jos vain saisi.) Meillä ratsastustunneille joudutaan viemään, koska matka on niin pitkä, joten totta kai tämäkin asettaa tietyt rajoitteet harrastamiselle.

Syksyllä yksi lapsistamme aloittaa baletin, jonka lukukausimaksu on noin 170 euroa. Myös ratsastava lapsi on kiinnostunut baletista, hänen kohdallaan mietimme vielä, mitä tehdään. Toisaalta tekisi mieli mahdollisuus antaa kokeilla tuotakin, toki silloin varmaan ratsastustunneilla käy jatkossa sitten ihan sen kerran viikossa. Kallista, ehkä... mutta toisaalta meillä perheessä ei mene rahaa etelän lomille (matkustellaan naapurimaissa) tai esim. juhlimiseen - en siis tarkoita että teilläkään välttämättä menisi, mutta nämä on niitä asioita joiden ajattelen jättävän meille enemmän "pelimerkkejä" monissa asioissa. 

Ehkä teidän ei niinkään kannata miettiä sitä, mitä muissa perheissä tehdään, vaan sitä, mitä teillä nyt tehdään ja miksi. Jossain kohtaa kirjoitit, että voisi ehkä kuitenkin olla mahdollista järjestää lapselle tiheämmin tunteja - no, nyt vain sitten miettimään, onko se oikeasti mahdollista toteuttaa ja millä keinoin. Tietenkään yhden lapsen harrastus ei saa vaikuttaa muuhun elämiseen esim. sisarusten harrastusten osalta, tavalliseen elämään kuuluvista asioista nyt puhumattakaan. 

Mun mielestä lasten harrastuksiin kulutettavan euromäärän ei tarvi olla tasan. Ei ole pakko harrastaa samaa lajia. Tasapuolisuutta on mun mielestä antaa lasten harrastaa sitä, mikä heitä vetää puoleensa ja mihin heillä ehkä on taipumuksia. Ei meillä ainakaan ole lasten kanssa harrastuksiin käytettävästä rahasta puhuttu tyyliin "Sinun harrastuksesi Anni tulee halvemmaksi kuin Marin", minusta tuo on jotain, millä lapsen ei tarvitse vaivata päätään tässä vaiheessa. Mitä sillä on edes merkitystä? Jos Anni pelkää hevosia, kun taas Mari saa tallilta paljon virtaa, niin mikä on ongelma, jos Annillekin kuitenkin löytyy mieluinen harrastus? 

- Heppahullun äiti

Selitä ensimmäisenä lapsellesi mitä tarkoittaa reiluus ja epäreiluus. Se että kaikella ei ole varaa kaikkeen ei ole epäreilua. Mitä nopeammin uuden sukupolven suomalaiset tämän ymmärtävät, sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mitä mieltä te muut olette siitä, että esim. kolmilapsisessa perheessä muiden harrastukset on vaikkapa sen ~200e/puoli vuotta ja yhdellä huikeasti kalliimpi? Eihän tästä tarvi ääneen tietenkään puhua mutta lapset on hyviä tajuamaan asioita...

Ap

Mitä haluat lapsillesi opettaa? Että kaikkea pitää saada samaan aikaan pilkulleen yhtä paljon tai muuten on epäreilua? Vai että vuorollaan jokainen voi saada enemmän kuin toinen (esim tänä vuonna tämä ratsastajalapsi, ensi vuonna toinen lapsi jne)? Vai että toinen voi saada kalliimman harrastuksen ja esim halvempia joululahjoja  ja toinen halvemman harrastuksen ja esim kalliimpia joululahjoja? 

Vierailija kirjoitti:

Laitat paperille sen summan, jonka käytätte kaikkien 3 lapsen harrastuksiin yhteensä. Jaatte sen kolmella. Sanotte, että kukin saa valita niin monta harrastuskertaa puolessa vuodessa kuin sillä rahalla saa. Reilu peli.

Sitten voitte miettiä, pyytääkö lapsi synttärilahjat rahana ja käyttää ratsastukseen. Säästää karkkirahat, ym. Voiko tehdä jotain pieniä hommia sukulaisille esim kukkien mullan vaihto ja saada siitä vähän rahaa?

Yleensä talleilla on joku heppakerho tai ainakin voi mennä auttelemaan tallin töissä. On sillä tavalla mukana hevosharrastuksessa. Mun lapsuudessa heppatytöt lähes asui tallilla, mutta ratsastivat vaan sen kerran viikossa. Kun taidot karttuu, voi saada hoitohevosen, ja joskus saa ratsastaa sillä hoidon vastineeksi.

Paljon reilumpaa olisi että olisi harrastuspotti ja kaikki saa valita harrastuksen johon mennään kerran viikossa. Lasten asia ei ole miettiä sitä meneekö rahat tasan eikä heidän pitäisi siitä välittää. Jos alkavat tuollaista murehtia niin selittää että kaikki harrastaa kerran viikossa. Kun sisarukset alkavat kadehtia toisiaan heihin käytetystä rahasta, ollaan jo huonolla tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Annanpa näkökulman aiheeseen minäkin.

Itse tulen perheestä, jossa vanhemmat ikään kuin päättivät harrastukseni. Se harrastus oli musiikki - ja sitä sitten harrastin, halusin tai en. Mukavaakin tuon harrastukseni parissa toki oli, mutta oli myös aikoja, kun olisin halunnut kokeilla jotain toista harrastusta. Jostain syystä minulle vastattiin aina, että "Se on niin kallista" (hevoset tai vaikka tuo mainittu balettikin) mutta kyllä sitä rahaa lopulta meni kaikenlaiseen instrumentin hankintaan ja niille soittotunneillekin. Luultavasti rahaa olisi siis löytynyt myös vaikkapa toivomaani heppa- tai balettiharrastukseenkin; jostain syystä vanhemmat vain eivät halunneet minua niiden pariin. Itse en myöskään haluaisi lasten harrastavan jotain vain siksi, että minä saisin sen rinta rottingilla jollekin kertoa - vaan ennen kaikkea harrastamisen ilosta, siksi, että se kiinnostaa ja että on mukavaa. Tähän kokemukseeni ja näkemykseeni siis pohjaan oman perheeni tavan koettaa mahdollistaa lapsille oikeasti heitä kiinnostavat harrastukset tai harrastus -  ja myös tilaisuuden kokeilla jotain muuta. En mitenkään kaiholla muistele niitä hetkiä, kun harjoittelin itku silmässä soittoläksyjä (vaikka tykkäsinkin soittaa, tuo ei aina napannut) tai vanhempien raivoa, kun ala-astelaista ei välttämättä kiinnostanut lähteä kuuntelemaan toista tuntia kestävää korkeatasoista konserttia. Totta kai olen myöhemmin löytänyt tästä myös arvostettavia asioita, mutta mitenkään en voi väittää, etteikö nämä olisi muokanneet ajattelua siitä, miten en ainakaan halua menetellä... 

Mutta se lapsuusmuistoista. Meillä on neljä lasta, joista eskarilainen on vanhin. Hän on ollut hevosista kiinnostunut niin pitkään kuin jaksan muistaa, ja varmaan vuoden verran ehti olla puhetta siitä, kuinka kovasti hän haluaisi ratsastustunneille. Muutaman kosketuksen hevosiin hän oli tuon vuoden aikana ehtinyt saada (eräällä talllilla järjestetty teemapäivä, joidenkin tapahtumien talutusratsastukset) eikä nuo ainakaan mitenkään hillinneet intoa. Olin jostain syystä ajatellut ratsastuksen olevan suorastaan ökyhintainen laji, ja siksi vitkuttelinkin asian kanssa melko pitkään ennen kuin lähdin selvittelemään hintoja. Kallistahan se tosiaan on, mutta kaikki muukin maksaa ja kaikki on niin suhteellista... Täällä "meillä päin" tunnit ovat myös ihan inhimillisen hintaisia; esim. kun jossain tunnin hinta voikin olla sen 40 euroa, niin täällä sen saa n. 20-25 eurolla hieman paikasta riippuen. Talleilla on myös "pakettihintoja", jolloin esim. kymmenen tuntia tulee halvemmaksi maksaa kerralla, kuin ottaa kymmenen irtotuntia erikseen. 

Meillä lapsi sai ratsastustunnit synttärilahjaksi. Toinen lahja oli sitten se itse synttäreiden järjestäminen. Materiaa tuli kavereilta ja sukulaisilta ihan riittämiin ja seuraavalla kerralla ajattelinkin sanoa esim. isovanhemmille, että jos jotain kokee tarpeelliseksi hankkia, voi sponssata vaikkapa jonkun hyödyllisen ja kohtuuhintaisen harrastetarvikkeen hankinnassa...

Me otettiin lapselle alkuun tuollainen mainitsemani kymmenen kerran paketti, koska ajattelimme, että tuossa ajassa lapsi ehtii ihan oikeasti tutustua harrastukseen ja kokeilla, onko se lainkaan hänen juttunsa. Kuitenkin lähtötilanne oli se, että lapsella oli lähinnä mielikuvia harrastuksesta - olisihan voinut olla, etteivät ne olisi pitäneet lainkaan paikkaansa. Kymmenen kertaa kuluivat, lapsi tykkäsi kerta kerralta enemmän - ja tunteja päädyttiin jatkamaan.

- Heppahullun äiti

Niin en minäkään halua pakottaa lasta harrastamaan jotain mitä ei halua. Tuolla lapsen tallillakin olisi muuten ollut joku 10 tai 11 kerran paketti, mutta tuntui äkkiseltään niin isolta summalta että en raaskinut kerralla laittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja edellinen vielä jatkaa, kun pitkä teksti ei mahtunut kokonaisuudessaan yhteen viestiin. 

Mitä tulee tuohon ratsastuskertojen määrään, niin onhan tuo pari kertaa kuukaudessa melko vähän. Toisaalta se on parempi, kuin ei ollenkaan - eli jos teillä ei oikeasti ole mahdollisuutta enempään, kannattaa ehkä keskustella lapsen kanssa siitä, kuinka paljon on sellaisia lapsia jotka ei ratsastamaan pääse lainkaan ja sitä kautta koettaa päästä tuon asian yli. 

Itse keskustelin ratsastuskoulun opettajan kanssa käytännön asioista ennen, kuin lapsi aloitti harrastuksen. Kysyin mm. suositusta ratsastustuntien tiheydestä, ja kyllä sä ainakin itse kuulemieni asioiden valossa ihan oikeaa informaatiota olet saanut; meillekin näet suositeltiin, että aloittelija kävisi tunneilla vähintään joka toinen viikko. Perusteena tälle on juuri se, että liian pitkällä välillä aloittelija unohtaa helposti oppimansa ja joutuu taas lähtemään liikkeelle alusta. Tietenkään tämä ei oppimista estä, mutta näin alussa hidastaa. Järkeenkäypää minusta; itsekin olen aikuisiällä opetellut asioita, jotka vaativat säännöllistä toistoa sujuakseen paremmin tai edes pysyäkseen sillä tasolla x. Jos olen kolme viikkoa tekemättä niitä, niin kylläpä se vain kankeammin käy, halusin tai en... Tällä logiikalla on helppo ymmärtää, että näin on myös lasten kohdalla, vaikka lapsi monta asiaa ketterämmin ja nopeammin oppiikin. 

Meillä lapsi kävi tunneilla alkuun kerran viikossa, ellei sairastelu pidentänyt välejä. Nyttemmin on käynyt vaihdellen joko kerran tai kaksi kertaa viikossa, vähän sen mukaan, miltä mahdollisuudet tunneilla käyttämiseen muuten näyttää ja kuinka lapsi kokee jaksavansa. (Välillä kyllä tuntuu että ratsastaisi vaikka joka päivä, jos vain saisi.) Meillä ratsastustunneille joudutaan viemään, koska matka on niin pitkä, joten totta kai tämäkin asettaa tietyt rajoitteet harrastamiselle.

Syksyllä yksi lapsistamme aloittaa baletin, jonka lukukausimaksu on noin 170 euroa. Myös ratsastava lapsi on kiinnostunut baletista, hänen kohdallaan mietimme vielä, mitä tehdään. Toisaalta tekisi mieli mahdollisuus antaa kokeilla tuotakin, toki silloin varmaan ratsastustunneilla käy jatkossa sitten ihan sen kerran viikossa. Kallista, ehkä... mutta toisaalta meillä perheessä ei mene rahaa etelän lomille (matkustellaan naapurimaissa) tai esim. juhlimiseen - en siis tarkoita että teilläkään välttämättä menisi, mutta nämä on niitä asioita joiden ajattelen jättävän meille enemmän "pelimerkkejä" monissa asioissa. 

Ehkä teidän ei niinkään kannata miettiä sitä, mitä muissa perheissä tehdään, vaan sitä, mitä teillä nyt tehdään ja miksi. Jossain kohtaa kirjoitit, että voisi ehkä kuitenkin olla mahdollista järjestää lapselle tiheämmin tunteja - no, nyt vain sitten miettimään, onko se oikeasti mahdollista toteuttaa ja millä keinoin. Tietenkään yhden lapsen harrastus ei saa vaikuttaa muuhun elämiseen esim. sisarusten harrastusten osalta, tavalliseen elämään kuuluvista asioista nyt puhumattakaan. 

Mun mielestä lasten harrastuksiin kulutettavan euromäärän ei tarvi olla tasan. Ei ole pakko harrastaa samaa lajia. Tasapuolisuutta on mun mielestä antaa lasten harrastaa sitä, mikä heitä vetää puoleensa ja mihin heillä ehkä on taipumuksia. Ei meillä ainakaan ole lasten kanssa harrastuksiin käytettävästä rahasta puhuttu tyyliin "Sinun harrastuksesi Anni tulee halvemmaksi kuin Marin", minusta tuo on jotain, millä lapsen ei tarvitse vaivata päätään tässä vaiheessa. Mitä sillä on edes merkitystä? Jos Anni pelkää hevosia, kun taas Mari saa tallilta paljon virtaa, niin mikä on ongelma, jos Annillekin kuitenkin löytyy mieluinen harrastus? 

- Heppahullun äiti

Onko järkeä antaa kokeilla esim. tuota balettia? Entä, jos Mari haluaa jatkossa käydä sekä baletissa että ratsastamassa? Onko sama mahdollista myös Annille, jos siis ajatellaan että Anni ei pelkäisi hevosia tai pääsisi pelkonsa yli?

Toisaalta ei meilläkään kaikilla olisi mahdollisuutta harrastaa ratsastusta. Ja onhan heillä mielekästä tekemistä ilmankin. Mietin vain pitäisikö kuitenkin olla mahdollisuus satsata saman verran jokaiseen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mitä mieltä te muut olette siitä, että esim. kolmilapsisessa perheessä muiden harrastukset on vaikkapa sen ~200e/puoli vuotta ja yhdellä huikeasti kalliimpi? Eihän tästä tarvi ääneen tietenkään puhua mutta lapset on hyviä tajuamaan asioita...

Ap

Mitä haluat lapsillesi opettaa? Että kaikkea pitää saada samaan aikaan pilkulleen yhtä paljon tai muuten on epäreilua? Vai että vuorollaan jokainen voi saada enemmän kuin toinen (esim tänä vuonna tämä ratsastajalapsi, ensi vuonna toinen lapsi jne)? Vai että toinen voi saada kalliimman harrastuksen ja esim halvempia joululahjoja  ja toinen halvemman harrastuksen ja esim kalliimpia joululahjoja? 

Haluaisin toimia oikein eriarvoistamatta lapsia. Mikä se "oikein" tässä tapauksessa on?

Toisaalta eriarvoistaahan sekin, jos kaksi muuta käyvät harrastuksissaan joka viikko, ja kolmas harvemmin... Mutta vähän rahakysymyshän tuo on.

Miehen mielestä vähempikin riittäisi. Itse olen hieman eri mieltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä jos AP:n lapsi osallistuisi johonkin leiriin / kurssiin, jossa oppisi perustaidot ja sen jälkeen jatkaisi joka toinen viikko?

Nuo lapsen tunnit ovat alkeistunteja, joilla jokaista ohjataan ja opetetaan oman tason mukaan. Eli kai siellä perustaitoja opetellaan.. tuon toinen äiti, jota jututin, oli myös sitä mieltä että kehitys on yksilöllistä eikä kaikki välttämättä vielä muutaman kk:n päästä osaa samoja asioita kuin joku toinen. Hassua jos se näin menee, harjoitellaanhan jossain tanssiryhmissäkin asiat yhdessä niin, että taidot on suunnilleen tasan.

Ap

Komppaan muutamaa muuta, että tasapuolista on että kaikille saadaan tarjottua se mieleinen harrastus, eikä se että euromäärät menevät tasan. Jos se kerran viikossa ratsastus onnistuisi, niin olisi hyvä. Jos talous on tiukalla, niin tosiaan voi käyttää synttäri- yms lahjoja siihen ratsastukseen, näin lapsikin oppii sen rahan arvon.

Ratsastuksen oppimisen osalta tuo kerran viikossa on tosiaan se tahti kun yleensä käydään tunnilla. Ryhmän mukana pysyy tuolloin paremmin ja oppimistakin tapahtuu. Noin nuoren kohdalla kuin tyttönne se oppiminen ehkä keskittyy erilaisiin asioihin kuin vanhemmilla ratsastajilla. Usein ratsastus aloitetaan vähän myöhemmin ja edistytään sitten nopeammin.

Meillä nyt murrosikäinen tyttö aloitti ratsastamisen 6v:na, kun halu oli kova. Ei tosin aloittanut ihan perinteisintä reittiä pitkin normi ratsastuskoulusta alkeistunneilta, vaan ihan lasten tunneilta enemmän istutaan painottuen. Sitten myöhemmin kokeili normi ratsastuskouluakin, mutta viihtyi paremmin pienellä tallilla estetunneilla. Halua ratsastamisen olisi ollut enemmänkin, mutta lupasin vain sen kerran viikkoon tunnin ratsastuksen kalleuteen vedoten (oikea syy oli tosin se että harrastus sitoi myös minun aikaani kuskauksineen ja halusin nähdä miten toimii tallilla, koska minua hirvitti se lajin vaarallisuus).

Sain tytön pidettyä vain kerran viikkoon ratsastustunneilla, kun toinen harrastus vei hänen aikansa. Kun se toinen harrastus vaihtui kolmanteen ja sitä myötä harrastusmäärä laski vähän, niin sai käydä ratsastamassa 2kertaa viikossa (oli paremmin aikaa ja välissä myös saimme asuntolainat maksettua). Nyt yläasteikäisenä näyttää siltä että tuo toinen laji loppuu varmaan vuoden sisään ja veikkaan että talli hevosineen vie voiton. Ratsastus on se tytön laji, josta tykkää. Omaa ponia on halunnut pidemmän aikaa, mutta sitä emme aikoneet ostaa (ainakaan vielä ;). Ja kyllähän tyttö tuntee useita muita, joilla on se oma poni. Eli aina jollain on enemmän. Ja vaikka pystyisimme tarjoamaan on tytöllemme myös samoja asioita, niin haluamme miettiä mikä on järkevää ja riittävää. Nyt 13v:na se talvisin 2ratsastustuntia ja kevät-syksy välillä 3tuntia viikossa riittää (lisäksi kesän ratsastusleiri ja ponin vuokraamista). Kummasti tuo ratsastus on vienyt tytön mennessään ja loppua ei näy (tosin mietin voiko tulla se raja vastaan kun se esteratsastus ei tuntihevosilla paljoa enää kehity tietystä tasosta eteenpäin).

Ja meiltä löytyy kyllä kaksi vanhempaakin lasta, jotka ovat saaneet harrastaa mitä ovat halunneet. Kyllä nekin ovat maksaneet, mutta eivät ne rahallisesti ole ihan tasan lapsilla menneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mitä mieltä te muut olette siitä, että esim. kolmilapsisessa perheessä muiden harrastukset on vaikkapa sen ~200e/puoli vuotta ja yhdellä huikeasti kalliimpi? Eihän tästä tarvi ääneen tietenkään puhua mutta lapset on hyviä tajuamaan asioita...

Ap

Mitä haluat lapsillesi opettaa? Että kaikkea pitää saada samaan aikaan pilkulleen yhtä paljon tai muuten on epäreilua? Vai että vuorollaan jokainen voi saada enemmän kuin toinen (esim tänä vuonna tämä ratsastajalapsi, ensi vuonna toinen lapsi jne)? Vai että toinen voi saada kalliimman harrastuksen ja esim halvempia joululahjoja  ja toinen halvemman harrastuksen ja esim kalliimpia joululahjoja? 

Haluaisin toimia oikein eriarvoistamatta lapsia. Mikä se "oikein" tässä tapauksessa on?

Toisaalta eriarvoistaahan sekin, jos kaksi muuta käyvät harrastuksissaan joka viikko, ja kolmas harvemmin... Mutta vähän rahakysymyshän tuo on.

Miehen mielestä vähempikin riittäisi. Itse olen hieman eri mieltä.

Ap

No mä oikeastaan aiemmassa tarkoitin, että mitä sä haluat opettaa lapsesi pitämään eriarvoistamisena. 

Ratsastusta kerran viikossa kesällä ja talveksi tauolle?

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja mitä mieltä te muut olette siitä, että esim. kolmilapsisessa perheessä muiden harrastukset on vaikkapa sen ~200e/puoli vuotta ja yhdellä huikeasti kalliimpi? Eihän tästä tarvi ääneen tietenkään puhua mutta lapset on hyviä tajuamaan asioita...

Ap

Jos joku lapsi sattuu tykkäämään halvasta harrastuksesta, niin on minusta ihan ok, että toisen lapsen harrastus maksaa enemmän kuin toisen. Sellaista tilannetta en hyväksyisi, että toiselta kielletään kallis harrastus ja toiselle se on mahdollista. Samat mahdollisuudet tai rajoitukset pitää koskea kaikkia.