Miksi lapsena/nuorena lupaavasta ihmisestä tulee nuorena aikuisena saamaton?

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan että yhdeksikön keskiarvo nuoruusiän mutta yliopisto jää sitten kesken ja alkaa haahuilla?

No esimerkiksi ei tiedä mitä haluaa eli ei riittävästi mitään jota jaksaisi tavoitella, plus tuohon päälle yksityiselämän haasteita esimerkiksi ihmissuhteissa, niin siitä se jo lähtee. Alkutekijäksi riittää ihan vain päättämätön luonne ja päämäärättömyys ja se, ettei osaa määritellä itselleen mitä kaikkein eniten elämältään toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi näin. Masennus sai luovuttamaan elämästä ja itselleni sopimattomat masennuslääkkeet sealed the deal. Toimintakyky putosi nollaan. 

Motivaatiosi ei ollut riittävä. Jättäydyit tietoisesti muiden elätettäväksi. Toivottavasti masennuksesi paranee. Mieti, mitkä ovat todellisia ongelmia ja mitkä keksittyjä. Esimerkkejä keksityistä ongelmista: ei töitä, ei koulutusta, ei rahaa.

Ei jaksa vääntää loputtomiin. Joku vetää välistä aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa vääntää loputtomiin. Joku vetää välistä aina.

Ilman feminismiä olisit kotiäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa vääntää loputtomiin. Joku vetää välistä aina.

Ilman feminismiä olisit kotiäiti.

Ja onnellinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa vääntää loputtomiin. Joku vetää välistä aina.

Ilman feminismiä olisit kotiäiti.

Ja onnellinen ihminen.

Hyvin todennäköisesti.

Mun lapsuuden/nuoruuden ajan paras ystävä oli todella fiksu, koulussa pelkkiä 9 ja 10. 16-vuotiaana sekaantui huumeisiin ja jätti minut kun en ollut enää kiinnostavaa seuraa. Nykyään hän on 27-vuotias ja edelleen huumekoukussa, ei koulutusta, ei työtaustaa. Rikkaasta perheestä, perhe maksaa hänen huumeiden käyttönsä, on hieno koti ja kalliit vaatteet.

Up

Olin taiteellinen ja hyvä kirjoittamaan ja mulla oli paljon ajatuksia. En nyt tiedä olenko koskaan uskonut että musta tulisi menestynyttä, mutta ajattelin että ainakin sivuammattini olisi jonkinlainen artisti ja se olisi se, mihin persoonallisuuteni pääasiassa perustuu. Iän mukana ehkä sellainen eksistentiaalinen kriisi ei mennytkään ohi vaan huomasin, että mulla ei olekaan hirveän paljon mitään erityisen merkittävää sanottavaa, jäin jumiin enkä uskonut itseeni. Suurimmalla osalla artisteista ei kyllä ole paljoakaan kiinnostavaa annettavaa ja heidän suosionsa perustuu toinen toistaan naurettavemmille asioille. Suurin osa kirjoista ei sano mulle mitään (uutta), joillain muusikoilla on jotain hyviä kappaleita mutta harvalla montaa erilaista. Mikäs minä olen arvostelemaan, kun itse en ole saanut aikaan sitäkään vähää. Mun ongelmat siis perfektionismi, vähäinen kuri ja tuotteliaisuus, melankolian yliote, itsensä kadottaminen massaan, itsensä vertailu ja epätoivo muihin internetin laajuuden edessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden/nuoruuden ajan paras ystävä oli todella fiksu, koulussa pelkkiä 9 ja 10. 16-vuotiaana sekaantui huumeisiin ja jätti minut kun en ollut enää kiinnostavaa seuraa. Nykyään hän on 27-vuotias ja edelleen huumekoukussa, ei koulutusta, ei työtaustaa. Rikkaasta perheestä, perhe maksaa hänen huumeiden käyttönsä, on hieno koti ja kalliit vaatteet.

Jännää että näitä perheitä kyllä riittää, jotka mahdollistavat tällaisen elämän.

Lupaava ja saamaton nyt ovat niin suhteellisia käsitteitä, että vähän vaikea vastata. Seuraavia kehityskulkuihin olen kuitenkin törmännyt (aika samoja kuin muillakin kommentoijilla). 

1. Loppunpalaminen lukion aikana tai jälkeen.

2. Ulkoaohjautuva henkilö ei vanhemmat vaatii ja vahtii. Arvosanat hyviä, mutta ei kykyä ottaa itse vastuuta. Vanhempien vahtiminen ei yllä enää yliopistoon ja henkilö on täysin hukassa.

3. Neroloukku - pienen lukion ns. huippuoppilas (eli vähän keskiarvoaparemmin) ei enää selviydy, kun rimaa vähän nostetaan. Eli kokeista tulee se 9 lukematta, kirjoituksisa M/E, mutta pääsykokeista ei pääsekään läpi.

4. Lupaavuus oli vain äidin mielipide

5. Elämän arvon löytyvätkin jostan muualta. Toisinaan se saamaton saattaaa jatkaa tavalla, joka ei aukea lähipiirille - esim. underground muusikkona tms. Ei siis puhuta edes melkein tähdistä vaan siitä, että mielihyvä löytyy suppeasta viiteryhmästä ja siitä, että saa positiivista palautetta vertaisryhmältä - esimerkiksi harrastuksissa. Muu elämä saattaa seisoa paikoillaan. 

5. Tämä on kaatoluokka - eli sairastumiset, ihmissuhdekriisit, päihdeongelmat. Lupavuus ei suojele elämän kolhuilta. 

Sitten muistan sellaisia, jotka tulee perinteisistä duunariperheistä ja on tosi auktoriteettiuskoisia. Voi käydä niin, että todella kuvitellaan vieläkin, että on se ylioppilas jotain. Että nyt sitä ollaan sitten vähän parempia ihmisiä kuin naapurin Jaska. Sitten vaan tyssää.

Sitten on näitä pilvissä eläjiä, et ens vuonna lääkikseen. Eikä se toteudu ikinä. Tyyppi voi olla miten leuhka vaan, mut kun se on vaan huonoksi.

Vierailija kirjoitti:

Sitten muistan sellaisia, jotka tulee perinteisistä duunariperheistä ja on tosi auktoriteettiuskoisia. Voi käydä niin, että todella kuvitellaan vieläkin, että on se ylioppilas jotain. Että nyt sitä ollaan sitten vähän parempia ihmisiä kuin naapurin Jaska. Sitten vaan tyssää.

Sitten on näitä pilvissä eläjiä, et ens vuonna lääkikseen. Eikä se toteudu ikinä. Tyyppi voi olla miten leuhka vaan, mut kun se on vaan huonoksi.

Mun oli vaikea pidätellä epäuskon sekaista naurua kun yksi työkyvyttömyyseläkkeellä mt-syistä oleva kertoi vakavasti siitä, kuinka hän olisi halunnut lääkäriksi - siihen sävyyn, että oli kyllä vähällä päätyä lääkäriksi kun lääketiede kuitenkin kovasti kiinnosti. En vähättele hänen ongelmiaan, mutta jännä että on niin harhainen että ei tajunnut, miten kaukana lääkäristä todellisuudessa oli. Juu, uskoin kyllä helposti että oli haaveillut lääkärin urasta, yritys sekä kahdeksisen vuotta koulutusta vain puuttui. Ne on lähikuppilatkin täynnä ukkoja, jotka oli niin lupaavia urheilijanalkuja aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitten muistan sellaisia, jotka tulee perinteisistä duunariperheistä ja on tosi auktoriteettiuskoisia. Voi käydä niin, että todella kuvitellaan vieläkin, että on se ylioppilas jotain. Että nyt sitä ollaan sitten vähän parempia ihmisiä kuin naapurin Jaska. Sitten vaan tyssää.

Sitten on näitä pilvissä eläjiä, et ens vuonna lääkikseen. Eikä se toteudu ikinä. Tyyppi voi olla miten leuhka vaan, mut kun se on vaan huonoksi.

Itse olen näissä duunariperheissä törmännyt tapaukseen, että suku hehkuttaa, ei ylioppilas itse. Opinnot taas tyssäävät suoraan itseluottamuksen puutteeseen. Kun se ylioppilas jo niin kova saavutus, niin siitä ei sitten tarvitse enää jatkaa. 

Minulle kerrottiin pienestä pitäen että miknusta tulee sitten isona sitä ja tätä. Kyllähän sitä aluksi yritti, mutta mitä lähempänä "tavoitetta", sitä enemmän stressiä ja paineita omista suorituksista. Loppujen lopuksi sitä kummiskin haluaa elää itseä varten ja mieluummin vain jättäytyy oravanpyörästä, vaikka saakin luuserin leiman otsaan.

1. Burn out

2. Ei kestä päälleen lapsesta asti kasattuja suuria odotuksia

3. On muuten vain tyytyväinen siihen mitä on

Huono ja puuttuva seura. Näköalattomat läheiset ja vääränlainen tai olematon kaveripiiri. Ympärillä ammattilaisia, jotka tekevät vain sen, mitä palkan saamiseksi tarvitsee.

Hyvä ystäväni oli koulussa täyden kympin tyttö ja  lahjakas urheilija.. vanhempiensa pakottamana. Ystävältäni vaadittiin täydellisyyttä eikä kai kertaakaan kysytty, mitä itse tahtoo.

Teini-iässä tuli sitten romahdus ja masennus, nykyään hänellä on ongelmia päihdeiden  kanssa .

Lapsuudessa ja nuoruudessa ihminen on rakentanut itsetuntonsa hyvien koenumeroiden ja muun suorittamisen varaan, on oppinut saamaan hyväksyntää siten. Aikuisena ei sitten välttämättä olekaan enää niin helppoa olla kympintyttö-/poika ja muita parempi, mikä saa monet luovuttamaan kokonaan. Elämä on pelkkää suorittamista, vähemmästäkin masentuu.

Tai sitten hän on aikuistuessaan ehkä huomannut, ettei näennäisellä menestyksellä olekaan väliä ja että hän on arvokas ihminen, vaikkei palkkapussi olisikaan niin paksu. Muiden silmiin hänen elämänsä voi näyttää saamattomalta, vaikka hän itse on onnellinen.

Toinen vanhempi kuoli, toinen alkoholisoitui, rahat loppui, masennus, vääränlaiset kaverit, siinä se.