Miten päästä eroon ideasta että olen paska työssäni ja tulen kohta irtisanotuksi?
Valmistuin pari kuukautta sitten (suunnitteluala) ja sain pian tämän jälkeen töitä. Koko koeajan mielessäni on vain pyörinyt miten huono, kykenemätön ja PASKA työntekijä oikein olen ja että pomo haluaa irtisanoa minut. Objektiivisesti katsottuna teen työni kuitenkin ihan hyvin - saatan olla hitaampi kuin pidempään töissä olleet työntekijät, mutta käytän kaiken työaikani työhommiin, yritän parhaani, enkä esim. hiplaile kännykkääni töissä kuten toinen paria kuukautta minua ennen aloittanut työntekijä. Itse olen aina ajoissa, usein ensimmäinen ja viimeinen työntekijä paikalla pomon lisäksi ja haluan vain tehdä työni hyvin ja pysyä palkkalistoilla.
Tästä huolimatta luen kaikkialla merkkejä siitä että minut irtisanotaan kohta. Esim. viikon töissäolon jälkeen sähköpostiin kilahti firman uudet käyntikortit, ja minun nimelleni ei oltu tilattu kortteja. Maanantaina kukaan ei kysynyt viikonlopustani, vaikka itse kysyin muilta ja yritin osallistua keskusteluun. Tänään pomo lähetti kutsun koeaikakeskusteluun keskiviikolle, joka on päivä ennen kuukauden koeajan umpeutumista. Mielessä pyörii vain skenaario jossa hän sanoo että ei me sinusta oikein tykätty ja huomenna ei tarvitse tulla töihin, Mietin jo että vastatarjouksena tarjoan tekeväni työni vaikka 500 eur/kk harjoittelijapalkalla, jos taitoni tai temponi eivät ole "oikean" työntekijän tasolla. Stressaa niin paljon että kädet tärisevät.
Miten ihmeessä tällaisista ajatuksista pääsee eroon, ja olenko maailman ainoa ihminen joka vatvoo moisia? Ei ole kivaa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Aika monella alalla akateemisten työpaikat on sellaisia, että ei juuri perehdytetä vaan oletetaan että työntekijä osaa itse etsiä tietoa. Sen takia juuri niitä akateemisia palkataan. Jos tällaisella alalla noudattaa neuvoasi, ei kyllä mihinkään kunnon asiantuntijatöihin pääse sisään ikinä.
En saanut hirveästi perehdytystä työhöni - pomo näytti missä tiedostot ovat ja antoi ohjelmalisenssit, ja sen jälkeen työtehtäviä alkoi vain pukata tyyliin "suunnittele eri versioita komponenttiin X projektia Y varten". Alani on siitä hassu että opintojen sisältö/kurssitehtävät ovat aika 1:1 työkuvaa vastaavia, niin tästä ei kiikasta. Teknisesti osaan työni, mutta tuntuu että pomo tulee kertomaan relevanttia infoa vasta sen jälkeen kun olen tuhrannut muutaman tunnin ensimmäisen tehtävänannon parissa. Osaan siis tehdä työtehtäväni itsenäisesti, mutta työohjeiden muutos on tasoa (keksitty esimerkki, ei omalta alalta mutta läheltä liippaa) että aluksi ohjeena on "tartteis pari vaihtoehtoa miten tämä kylppäri vois näyttää" ja kolmen tunnin päästä "niin ja asiakas on pyörätuolissa ja no sen kalusteetkin on jo ostettu, mallit on serverillä kansiossa X". Eli ohjeet saattavat muuttua aika isostikin semmoiseen suuntaan mitä ei kyllä itse osaa arvata mutta 2 minuutin briiffauksella olisi säästänyt paljon työaikaa.
Tämmöisestä jää paska fiilis suuhun kun tuntuu että töiden tekemisessä menee paljon pidempään kuin mitä voisi mennä, ja alkuperäiset tuotokset eivät ole relevantteja koska niistä puuttuu spesifiä tietoa mikä vaikuttaa koko lopputulokseen.
Jopa on purkaus, en edes tajunnut että tämäkin ärsytti. Silti pidän työstäni, toivottavasti jostain kehitän vielä sen kristallipallon millä pystyn ennakoimaan nuo mielenmuutokset jo etukäteen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ohis; mikä on suunnitteluala? Itsekin olen suunnittelija eräällä alalla, mutta mitä tekee suunnittelualan työntekijä? Näitä oli tässäkin keskustelussa jo useampia.
Suunnittelua voisi olla vaikka IT-*, graafinen *, tuotantoketju-*, rakenne-*, kone-*... Kaikenlaista uuden nyhräämistä, yritin pitää kuvauksen laveana ihan tarkoituksella. Oma työni liittyy rakennusalaan tämän kummemmin tarkentamatta (pienet ammittipiirit).
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Aika monella alalla akateemisten työpaikat on sellaisia, että ei juuri perehdytetä vaan oletetaan että työntekijä osaa itse etsiä tietoa. Sen takia juuri niitä akateemisia palkataan. Jos tällaisella alalla noudattaa neuvoasi, ei kyllä mihinkään kunnon asiantuntijatöihin pääse sisään ikinä.
En saanut hirveästi perehdytystä työhöni - pomo näytti missä tiedostot ovat ja antoi ohjelmalisenssit, ja sen jälkeen työtehtäviä alkoi vain pukata tyyliin "suunnittele eri versioita komponenttiin X projektia Y varten". Alani on siitä hassu että opintojen sisältö/kurssitehtävät ovat aika 1:1 työkuvaa vastaavia, niin tästä ei kiikasta. Teknisesti osaan työni, mutta tuntuu että pomo tulee kertomaan relevanttia infoa vasta sen jälkeen kun olen tuhrannut muutaman tunnin ensimmäisen tehtävänannon parissa. Osaan siis tehdä työtehtäväni itsenäisesti, mutta työohjeiden muutos on tasoa (keksitty esimerkki, ei omalta alalta mutta läheltä liippaa) että aluksi ohjeena on "tartteis pari vaihtoehtoa miten tämä kylppäri vois näyttää" ja kolmen tunnin päästä "niin ja asiakas on pyörätuolissa ja no sen kalusteetkin on jo ostettu, mallit on serverillä kansiossa X". Eli ohjeet saattavat muuttua aika isostikin semmoiseen suuntaan mitä ei kyllä itse osaa arvata mutta 2 minuutin briiffauksella olisi säästänyt paljon työaikaa.
Tämmöisestä jää paska fiilis suuhun kun tuntuu että töiden tekemisessä menee paljon pidempään kuin mitä voisi mennä, ja alkuperäiset tuotokset eivät ole relevantteja koska niistä puuttuu spesifiä tietoa mikä vaikuttaa koko lopputulokseen.
Jopa on purkaus, en edes tajunnut että tämäkin ärsytti. Silti pidän työstäni, toivottavasti jostain kehitän vielä sen kristallipallon millä pystyn ennakoimaan nuo mielenmuutokset jo etukäteen.
-ap
Et varmasti kehitä sellaista, mutta voit oppia hyväksymään sen, että aikaa menee tuollaiseen välillä ja se on osa alaa.
Mä it-alalaisena mietin, että kuinkahan paljon minäkin olen koodannut viikkokaupalla jotain, kunnes asiakas vasta lopputuloksen nähtyään toteaakin että ei me oikeastaan tuollaista haluta vaikka itse me se näin speksattiin, muutetaanpa vähän (=lähes kaikki alusta). En minä siitä enää hermostu vaan ajattelen että kunhan laskutus juoksee niin ihan sama vaikka tekisin tämän 100 kertaa alusta.
Vierailija kirjoitti:
aluksi ohjeena on "tartteis pari vaihtoehtoa miten tämä kylppäri vois näyttää" ja kolmen tunnin päästä "niin ja asiakas on pyörätuolissa ja no sen kalusteetkin on jo ostettu, mallit on serverillä kansiossa X".
Tuo on tyypillistä suomalaista johtamista. (Siksi suomalaisista johtajilla ei todellakaan ole pääsyä kansainvälisiin pesteihin, ellei firma itsessään ole suomalainen.)
Jos mahdollista, opettele sellaiset sosiaaliset taidot, että joko voit olla välittämättä tuosta, jättää ensivaiheen työt väliin kunnes saat tarvittavat tiedot, tai sitten puhumalla selvitettyä ne tiedot.
Mutta kannattaa ehdottomasti jo tässä vaiheessa totuttautua siihen tosiseikkaan, että Suomessa useimmat esimiehet ovat täysin osaamattomia söheltäjiä, jotka tuntuvat vain lähinnä etsivän syntipukkeja omille virheilleen, etteivät itse ehdi saada potkuja ennen kuin vaihtavat firmaa.
Monet osaajat siirtyvät suosiolla ulkomaille järkevämpiin hommiin. Kannattaa itsekin harkita, varsinkin jos ei vielä ole perhettä joka sitoo tietylle paikkakunnalle (tai maahan).
Vierailija kirjoitti:
Mä koin tota ensimmäiset 15 vuotta alallani. Ja minä oikeasti olin huono. Ei ole luonnonlahjoja alalla, ja lisäksi alkuun tunsin niin kamalaa rimakauhua vaikeita töitä kohtaan, että lykkääsin ja lykkäsin aloittamista, ja sitten tein ennen deadlinea hutiloiden, usein kaljan voimalla valvottuina öinä.
Mutta lopulta sit väsyi pelkäämään, ajatteli vaan että ok, jos saan potkut niin ehkä se on hyväkin kun tämä kerran on näin vaikeaa. Nyt olen kuitenkin ollut alalla 23 vuotta, ja nykyään olen jopa hyvä työntekijä. Lahjattomalla kesti vaan vähän kauemman oppia.
En ole ap, mutta samanlainen. Kiva kuulla että 15 vuoden päästä helpottaa :D
Sama vika itselläni. Koeaika oli ihan kamalaa mutta valitettavasti olen jatkanut samaa pelkäämistä jo parin vuoden ajan. Pohjimmiltani vaan uskon olevani huono ja huonompi kuin muut, vaikka nyt alan vihdoin tajuta että olen ehkä selvinnyt jopa keskimääräistä paremmin. Kuitenkin kokoajan ajattelen että minut varmasti kohta halutaan korvata jollain uudella ja menen välillä ihan lukkoon kun yritän niin kovasti ja mielistelen pomoani...Jouduin jopa alka asyödä ahdistukseen lääkitystä kun on ollut niin stressaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aluksi ohjeena on "tartteis pari vaihtoehtoa miten tämä kylppäri vois näyttää" ja kolmen tunnin päästä "niin ja asiakas on pyörätuolissa ja no sen kalusteetkin on jo ostettu, mallit on serverillä kansiossa X".
Tuo on tyypillistä suomalaista johtamista. (Siksi suomalaisista johtajilla ei todellakaan ole pääsyä kansainvälisiin pesteihin, ellei firma itsessään ole suomalainen.)
Jos mahdollista, opettele sellaiset sosiaaliset taidot, että joko voit olla välittämättä tuosta, jättää ensivaiheen työt väliin kunnes saat tarvittavat tiedot, tai sitten puhumalla selvitettyä ne tiedot.
Mutta kannattaa ehdottomasti jo tässä vaiheessa totuttautua siihen tosiseikkaan, että Suomessa useimmat esimiehet ovat täysin osaamattomia söheltäjiä, jotka tuntuvat vain lähinnä etsivän syntipukkeja omille virheilleen, etteivät itse ehdi saada potkuja ennen kuin vaihtavat firmaa.
Monet osaajat siirtyvät suosiolla ulkomaille järkevämpiin hommiin. Kannattaa itsekin harkita, varsinkin jos ei vielä ole perhettä joka sitoo tietylle paikkakunnalle (tai maahan).
Kiitos kivoista (tai ei niin kivoista, mutta todenmukaisista) sanoista! Pomoni ei ole suomalainen mutta mielenmaailmaltaan aika fennoskandi. Onneksi hän ei tarkoituksella etsi virheitä työstäni (tai töistämme) mutta ei ole kiva kuunnella hönkimistä työn hitaudesta jos pikku tippoina saan projektispeksit ja aina pari lisämuutosta tai uutta tsekattavaa juttua projektissa jotka kaikki vievät aikaa alkuperäiseltä työtehtävältä. Mutta eihän toisaalta kukaan osaa lukea ajatuksia, niin kai kaikki on mennyt hyvin jos näinkin olen saanut työni tehtyä :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työpaikalta, jossa on nihkeä ilmapiiri ja uudet työntekijät perehdytetään työhön huonosti. Ala katsella muita työpaikkoja, tuo meno ei yleensä ajan myötä muutu parempaan suuntaan. Todennäköisesti työpaikka tulee paljastumaan vielä kamalammaksi kuin mitä nyt ajattelet.
Aika monella alalla akateemisten työpaikat on sellaisia, että ei juuri perehdytetä vaan oletetaan että työntekijä osaa itse etsiä tietoa. Sen takia juuri niitä akateemisia palkataan. Jos tällaisella alalla noudattaa neuvoasi, ei kyllä mihinkään kunnon asiantuntijatöihin pääse sisään ikinä.
En saanut hirveästi perehdytystä työhöni - pomo näytti missä tiedostot ovat ja antoi ohjelmalisenssit, ja sen jälkeen työtehtäviä alkoi vain pukata tyyliin "suunnittele eri versioita komponenttiin X projektia Y varten". Alani on siitä hassu että opintojen sisältö/kurssitehtävät ovat aika 1:1 työkuvaa vastaavia, niin tästä ei kiikasta. Teknisesti osaan työni, mutta tuntuu että pomo tulee kertomaan relevanttia infoa vasta sen jälkeen kun olen tuhrannut muutaman tunnin ensimmäisen tehtävänannon parissa. Osaan siis tehdä työtehtäväni itsenäisesti, mutta työohjeiden muutos on tasoa (keksitty esimerkki, ei omalta alalta mutta läheltä liippaa) että aluksi ohjeena on "tartteis pari vaihtoehtoa miten tämä kylppäri vois näyttää" ja kolmen tunnin päästä "niin ja asiakas on pyörätuolissa ja no sen kalusteetkin on jo ostettu, mallit on serverillä kansiossa X". Eli ohjeet saattavat muuttua aika isostikin semmoiseen suuntaan mitä ei kyllä itse osaa arvata mutta 2 minuutin briiffauksella olisi säästänyt paljon työaikaa.
Tämmöisestä jää paska fiilis suuhun kun tuntuu että töiden tekemisessä menee paljon pidempään kuin mitä voisi mennä, ja alkuperäiset tuotokset eivät ole relevantteja koska niistä puuttuu spesifiä tietoa mikä vaikuttaa koko lopputulokseen.
Jopa on purkaus, en edes tajunnut että tämäkin ärsytti. Silti pidän työstäni, toivottavasti jostain kehitän vielä sen kristallipallon millä pystyn ennakoimaan nuo mielenmuutokset jo etukäteen.
-ap
Ota aktiivinen asenne ja heti uuden tehtävän napsahtaessa kysy onko jotain tiettyjä speksejä, tai lyhyttä tarkennusta. Se säästää kaikkien resursseja, ja antaa susta fiksun kuvan, kun haluat tarkentaa, mitä sinulta odotetaan. Seminaareissakin ne on ne kaikkein fiksuimmat ja kokeneimmat, jotka kyseenalaistaa ja kyselee esittäjältä, untuvikot istuu hiljaa ja yrittää mahduttaa päähänsä juuri kuultua.
Mulla esimiehen kolleega on sellainen visionääri, jolta tipahtelee aina välillä vauhdikkaita ideoita, joita pitäisi toteuttaa (unohtaa tosin puolet niistä tai ei oikeasti kaipaakaan, mutta se on toinen tarina). Usein on pienen perehtymisen jälkeen kysyttävä, että mitä oikeastaan haluat minun tekevän, tai mistä löytyy lähtötiedot.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä mulle tämä on aina sopinut mainiosti, kun ajattelen että siellähän se on googlessa kaikki tieto mitä tarvii, ja kun tulee vastaan asia jota en osaa, googletan ja alan kokeilla.
Ja sitten me keksittiin pyörä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä mulle tämä on aina sopinut mainiosti, kun ajattelen että siellähän se on googlessa kaikki tieto mitä tarvii, ja kun tulee vastaan asia jota en osaa, googletan ja alan kokeilla.
Ja sitten me keksittiin pyörä uudestaan.
Ei tarvi keksiä, siellä googlessa on ainakin ohjelmointialan lähes kaikkiin ongelmiin valmiita ratkaisuja, joita vielä muut ammattilaiset on ylä- tai alapeukuttaneet ja kommentoineet, mistä voi paljon päätellä että onko ratkaisussa jotain isompaa vikaa vai onko se hyvä. Stackoveflow, Experts Exchange jne on itseoppijan paras apu. Sieltä voi kysyä sen millä työkavereita ei viitsi vaivata (ja usein ei tarvi edes kysyä kun joku muu on jo ennen kysynyt).
No mitäpä näistä. Etsit uuden työn jos et tuolla kelpaa. Jos et saa töitä niin on sit aikaa enempi notkua aaveellä.