Näin normaalina kaupunkilaisnainen miehen kanssa veneily oli ihan karseelta!
Siis pidän itseäni ihan täyspäisenä ja -kätisenä ihmisenä. Osaan valmistaa ruokaa, leipoa, huolehdin itsestäni ja töissäkin pärjään.
Liikkuminen onnistuu ihan autoilla ja pyörilläkin. Myös ulkomailla, tosiaan kaukana.
No uuden miesystävän kanssa kutsuttuna veneilemään, hieno ilmakin. Sitä luulee että homma menee niin, että istuu siihen paattiin ja alkaa nauttimaan maisemista. Not.
Pitää osata repiä jotain naruja, pitää kuulemma nähdä, miten se naru pitää mennä, se pitääkin vetää jonkun reelingin ALAPUOLELTA, tietysti. Pitää nähdä jollakin mystisella taidolla, miten tuuli painaa jostain jonnekin.
Sitten pitää jossain välissä, jostain syystä laittaa joku naru myös niin ”että se ööga on tännepäin!”. Ei auta istua ihmettelemässä että mistä on puhetta, vaan desibelit nousee ja ööga vaan edellenkään ei mene mihinkään.
Johonkin prkleen lintujen läpipaskomaan laituriin pitää pystyä kiipeämään niinkuin joku nopeaakin ninja, ja taas joku naru mukana.
Sitä vaan tuossa ajattelin, että never again!
Mitä helevetin hienoa tuossa voi olla? Jatkuvaa huutoa, epämääräisiä ohjeita, asioita jotka pitäisi vaan ”nähdä” sekä erilaisia johtopäätöksiä ja seurauksia joita vääjäämättä seuraa jostain pikkuriikkisistä asioista johtuen.
Saan raitista ilmaa muutenkin, voin nauttia ilmoista myös, pääsen lounaalle ihan omin avuin tai palkkaan kuskin viemään.
Jos se veneellä ajelu on noin vaikeaa ja stressaavaa, niin minkä takia ne laittaa kymmeniä tai satoja tuhansia niihin rahaa kiinni?!
Ja tosiaan näyttää siltä ettei meille tule enää uusia tapaamisia. Tähän saakka ihan normaalilta vaikuttavasta miehestä syntyi veden päällä veneessään ihan mielipuoli huutaja!
Kommentit (33)
Tuommoistako se on paremmissakin piireissä. Itse olen vain soutuveneellä +perämoottorilla päässyt veneilemään, ja aika rasittavaa on sekin. Se moottori kun hajoaa aina jossain vaiheessa, ja miehen kommentit olivat sitä luokkaa että "nainen soutaa, niin se on aina ollut, suomifilmeissäkin".
Jaa. Kokematon veneilijä. Purjehtijat, joiden vaimo/tyttöystävä ei purjehdi, puhuvat "vaimon kanssa veneilykelistä". Tarkoittaa keliä, jolloin toisen ei tarvitse muuta kuin kyydissä istua eikä merisairaaksikaan tule.
Ihan oikein teet, kun jätät sen sian.
Ennenvanhaan meillä Hangossa oli kesän krapulapäivien lempihuvia mennä Hsf:n terassille istumaan ja kattomaan miten porukka ”rantautui” akkojensa ja kakrujensa kanssa laituriin niillä veneillään. Ei oltu etukäteen briiffattu asianosaisia mitenkään! Siihen sopivasti tuulta, nälkä ja väsyneitä lapsia, niin huhheijaa sitä huutoa ja kiroilua.
Sitten merkkikaupasta kesäksi ostetut uudet releet päälle ja illalliselle. Sanaakaan vaihtamatta toisilleen.
On ne esbolaiset kummallisia: tuo on niiden mielestä hieno tapa viettää lomansa.
Minäkin inhoan sitä veneilyä. Olen seurustellut miesystäväni kanssa 2 vuotta. Toissakesänä olin muutaman kerran veneilemässä hänen mielikseen. Viime kesänä kerran. Miehellä purjehtiminen on ihan verissä, merimieskin kun on nuorena ollut. Nytkin on tehnyt monta pitkää päivää töitä, kun sitä venettä pitää kai hioa, lakata, tehdä lasikuituhommia, mahdollisimman pian laskea sen vesille. Kaikki ne mastojen pystytykset ja muutaman kuukauden kuluttua purkamiset, pressu päälle, pressu pois. Ja siellä merellä se narujen kiskominen, kaikki on ihan kuin Ap kuvasi. Ja tosiaan se ponttoonilta veneeseen kiipeäminen, sieltä laskeutuminen, veneen vastaanottaminen siitä narusta. Inohan sitä. Ei oo mun juttu tuo purjehtiminen :D
Vierailija kirjoitti:
Osa veneilijöistä on tuollaisia, lähinnä kuitenkin vaan ne, joiden taidot ja kokemus veneilystä ovat vielä vähäisiä. Vuosien mittaan helpottaa, ja jotkut osaa olla rauhallisia heti alussakin.
Kaikki veneilijät on tuollaisia, ehkä eniten juuri ne kokeneet. Eikä todellakaan helpota vuosien mittaan vaan melkein pahenee vain, toki huutaminen vähentyy kun ei ääni enää kanna samalla tapaa.
KUKA IHMEESSÄ USKALTAA LÄHTEÄ VESILLE, ETENKIN MERELLE, TÄYSIN NOVIISIN KANSSA JOLLE EI OPETETA YHTÄÄN MITÄÄN TARVITTAVISTA ASKAREISTA JA PROSEDUUREISTA JO ENNAKKOON???!!
Hah joo, parin viikon veneilyn jälkeen veneen siivoaminen!! Siis siivoaminen sellaiseen kuntoon että sinne voi jonkun edes päästää käymään. Sanoinko jo että siinä on muuten hommaa yhdelle naiselle ja hommataan menee juurikin niin, että miespuolinen veneilijä ei siihen hommaan osallistu. Tai joo, voi olla että pyyhkii jotain ohjaamon ikkunoita - ruorin puolelta siis. Sitten voikin lähteä viemään metalliroskia ja oikaista siitä suoraan sataman terassille.
Olen kerran ollut purjeveneessä kolmantena kahden muun kanssa, jotka ei sitten osanneetkaan kovin hyvin purjehtia. Meinas mennä henki!
Olin veneen toisella laidalla odottamassa määräyksiä, kun ne irrottivat jonkun köyden, mutta purje oli yhä ylhäällä. Salamannopeasti tuli tuulenpuuska, tarttui purjeeseen, kiepautti puomin (se mikälie vaakasuora puu siinä keskellä) ympäri. Puomi läjähti selkään ja lensin kaaressa mereen.
Jos se olisi osunut mihin hyvänsä muuhun kuin pelastusliivin suojaamaan kohtaan olisi tullut ruumiita.
Sen jälkeen en ole ollut kiinnostunut purjeveneistä.
Veneily ja purjehtiminen on ihanaa, mutta kyseinen mies oli surkea kippari.
Veneessä ei pitäisi ikinä hätäisenä huutaa, se nyt vaan ei auta ketään eikä mitään. On kipparin tehtävä varmistaa, että veneessä on tarpeeksi osaavia gasteja. Jos ei kykene handlaamaan venettä yksin, ei sinne viedä purjehdustaidotonta treffiseuralaista kiusattavaksi. Silloin pitää olla muu gasti mukana. Kipparin ei koskaan pidä antaa tehtäviä, jotka ylittävät gastin kyvyt.
Jotkut eivät opi koskaan miellyttäviksi kippareiksi, joiden kyydissä kaikilla on kivaa, rentoa ja turvallista. Ovat luultavasti oppineet tuon stressi päällä huutamismallin jo faijoiltaan.
Huutajan kyytiin en minäkään mene toista kertaa, vaikka olen kokenut purjehtija itsekin.
Varmasti yllättää, jos ainoat käsitykset purjehduksesta on jostain romattisista komedioista. Purjehdus on parhaimmillaan rankkaa extremeurheilua. Ei todellakaan sovi kaikille.
Niin mitä hienoa siinä edes on, sanokaa joku ihan rehellisesti. Ei ole tilaa, keittiöt on kuin leikkimökkiä, semmoiseen keulahyttiin läkähtyy aamuyöstä, vessasta ei voi puhuakaan joten voi unohtaa säännöllisen vatsan toiminnan. Missä ihmiset peseytyy noilla reissuillaan??
Vierassatama ylitäynnä ja ylihinnoiteltuja, aitoa palvelua ei missään.
Siinäpä sitten porukoiden kanssa kylki kyljessä vaivalla tienattu lomapävät, ei kiitos missään nimessä.
Purjehtiminen on vaarallista, jos sitä ei osaa.
Mikä on gasti?
Nainen veneessä tuo huonoa onnea. Siksi veneilen vain poikain kesken.
Vierailija kirjoitti:
Purjehtiminen on vaarallista, jos sitä ei osaa.
Mikä on gasti?
Miehistön jäsen.
Seaman kirjoitti:
Nainen veneessä tuo huonoa onnea. Siksi veneilen vain poikain kesken.
Ketjuun saatiin pakollinen naisvihaaja.
Kiva.
Huh, että nauratti. Nyt tiedän, etten ikinä lähde kenenkään kanssa veneilytreffeille.
En lähtisi kenenkään tuntemattoman kanssa purjeveneeseen. Pitää olla 100% luotto, että se osaa. Vesillä voi tulla eteen mitä vain.
Älä koskaan anna miehen huutaa tai tiuskia sinulle veneessäkään. Hoitakoon itse köydet jos tiuskimiseksi ja määräilyksi menee!
Vierailija kirjoitti:
Seaman kirjoitti:
Nainen veneessä tuo huonoa onnea. Siksi veneilen vain poikain kesken.
Ketjuun saatiin pakollinen naisvihaaja.
Kiva.
Tuo on kyllä ihan oikea uskomus mikä oli vielä 1900-luvullakin elossa Euroopassa. Laivaston laivoihin ei naisilla ollut asiaa, koska huonoa onnea. Esim. briteissä
Kuulostaa kovin tutulta.
Isäni aloitti purjehtimisen H-veneellä n. nelikymppisenä. Olin lapsi ja välillä mukana perheen kanssa. EI IKINÄ ollut hauskaa vaan huutamista ja tappelua Saimaalla. Vaikka isäni siis oli todella hyvä siinä, mutta kun piti käskyttää muita jne. eikä sitten mennyt niinkuin piti.
Ehkä siksi en koskaan kiinnostunut siitä tipan vertaa vaikka loogisesti olisi ollut mahtava tilaisuus oppia tärkeä taito ilmaiseksi lapsesta asti...
Osa veneilijöistä on tuollaisia, lähinnä kuitenkin vaan ne, joiden taidot ja kokemus veneilystä ovat vielä vähäisiä. Vuosien mittaan helpottaa, ja jotkut osaa olla rauhallisia heti alussakin. Ehkei kannata tapailla miestä, jonka stressinsietokyky on noin heikko?