Lue keskustelun säännöt.
Näin normaalina kaupunkilaisnainen miehen kanssa veneily oli ihan karseelta!
11.05.2018 |
Siis pidän itseäni ihan täyspäisenä ja -kätisenä ihmisenä. Osaan valmistaa ruokaa, leipoa, huolehdin itsestäni ja töissäkin pärjään.
Liikkuminen onnistuu ihan autoilla ja pyörilläkin. Myös ulkomailla, tosiaan kaukana.
No uuden miesystävän kanssa kutsuttuna veneilemään, hieno ilmakin. Sitä luulee että homma menee niin, että istuu siihen paattiin ja alkaa nauttimaan maisemista. Not.
Pitää osata repiä jotain naruja, pitää kuulemma nähdä, miten se naru pitää mennä, se pitääkin vetää jonkun reelingin ALAPUOLELTA, tietysti. Pitää nähdä jollakin mystisella taidolla, miten tuuli painaa jostain jonnekin.
Sitten pitää jossain välissä, jostain syystä laittaa joku naru myös niin ”että se ööga on tännepäin!”. Ei auta istua ihmettelemässä että mistä on puhetta, vaan desibelit nousee ja ööga vaan edellenkään ei mene mihinkään.
Johonkin prkleen lintujen läpipaskomaan laituriin pitää pystyä kiipeämään niinkuin joku nopeaakin ninja, ja taas joku naru mukana.
Sitä vaan tuossa ajattelin, että never again!
Mitä helevetin hienoa tuossa voi olla? Jatkuvaa huutoa, epämääräisiä ohjeita, asioita jotka pitäisi vaan ”nähdä” sekä erilaisia johtopäätöksiä ja seurauksia joita vääjäämättä seuraa jostain pikkuriikkisistä asioista johtuen.
Saan raitista ilmaa muutenkin, voin nauttia ilmoista myös, pääsen lounaalle ihan omin avuin tai palkkaan kuskin viemään.
Jos se veneellä ajelu on noin vaikeaa ja stressaavaa, niin minkä takia ne laittaa kymmeniä tai satoja tuhansia niihin rahaa kiinni?!
Ja tosiaan näyttää siltä ettei meille tule enää uusia tapaamisia. Tähän saakka ihan normaalilta vaikuttavasta miehestä syntyi veden päällä veneessään ihan mielipuoli huutaja!
Kommentit (33)
On ihan eri asia osata itse tehdä jotakin kuin osata opettaa toista. Varsinkin sellaisissa äkkitilanteissa mitä vesillä tulee. Mies on vain huono pedagogi eikä pysty eläytymään osaamattoman asemaan. Voi muuten olla ihan kiva. Sinä olet ihan normaali oppija, hän on huono opettaja! Sano sille tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis pidän itseäni ihan täyspäisenä ja -kätisenä ihmisenä. Osaan valmistaa ruokaa, leipoa, huolehdin itsestäni ja töissäkin pärjään.
Liikkuminen onnistuu ihan autoilla ja pyörilläkin. Myös ulkomailla, tosiaan kaukana.
No uuden miesystävän kanssa kutsuttuna veneilemään, hieno ilmakin. Sitä luulee että homma menee niin, että istuu siihen paattiin ja alkaa nauttimaan maisemista. Not.
Pitää osata repiä jotain naruja, pitää kuulemma nähdä, miten se naru pitää mennä, se pitääkin vetää jonkun reelingin ALAPUOLELTA, tietysti. Pitää nähdä jollakin mystisella taidolla, miten tuuli painaa jostain jonnekin.
Sitten pitää jossain välissä, jostain syystä laittaa joku naru myös niin ”että se ööga on tännepäin!”. Ei auta istua ihmettelemässä että mistä on puhetta, vaan desibelit nousee ja ööga vaan edellenkään ei mene mihinkään.
Johonkin prkleen lintujen läpipaskomaan laituriin pitää pystyä kiipeämään niinkuin joku nopeaakin ninja, ja taas joku naru mukana.
Sitä vaan tuossa ajattelin, että never again!
Mitä helevetin hienoa tuossa voi olla? Jatkuvaa huutoa, epämääräisiä ohjeita, asioita jotka pitäisi vaan ”nähdä” sekä erilaisia johtopäätöksiä ja seurauksia joita vääjäämättä seuraa jostain pikkuriikkisistä asioista johtuen.
Saan raitista ilmaa muutenkin, voin nauttia ilmoista myös, pääsen lounaalle ihan omin avuin tai palkkaan kuskin viemään.
Jos se veneellä ajelu on noin vaikeaa ja stressaavaa, niin minkä takia ne laittaa kymmeniä tai satoja tuhansia niihin rahaa kiinni?!
Ja tosiaan näyttää siltä ettei meille tule enää uusia tapaamisia. Tähän saakka ihan normaalilta vaikuttavasta miehestä syntyi veden päällä veneessään ihan mielipuoli huutaja!
"ööga" tommosilla olkoon takapuolessa! My ääääässshhhh.....
Meikä leidit treffailee herrasmiehiä huvipursilla missä on henkilökuntaa ja roomservice hytteihin!
Vierailija kirjoitti:
Naisia pitääkin komentaa tiukkaan veneessä. Vastikään luki lehdessäkin tapaus, että ensimmäinen nainen oli päässyt sukellusveneeseen Argentiinassa ja alus upposi samantien hukuttaen miehistön. Aikamoinen saavutus, että nainen saa upotettua jopa sukellusveneen.
Meidän anoppi lomaili tuolla....joko se kerkes......
Vierailija kirjoitti:
Huh, että nauratti. Nyt tiedän, etten ikinä lähde kenenkään kanssa veneilytreffeille.
Joo. Sarjassamme kuulostaa hienoilta : "me menemme veneilemään saaristoon".
Purjeveneellä suoraan painajaiseen paremminkin.
Hauskemmat treffit on veneessä vaikka ongella laineiden liplatusta kuunnellen ja söpöliiniin silmiin pitkään katsellen välillä.
Ei koskaan enää. En voi tajuta mitä siinä edes on kivaa tai hienoa!?
Högsåraan ei meinannut laituriin mahtua ja aika tiivistä oli tunnelma kyllä.
Ei mitään rauhaa eikä omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seaman kirjoitti:
Nainen veneessä tuo huonoa onnea. Siksi veneilen vain poikain kesken.
In the navy!
Tää on niin hauska juttu. Lempeimmät ja hauskimmat seuramiehet muuttuvat kiroaviksi ja huutaviksi äijiksi kun laituri lähenee.
Satamaan ja laituriin tuleminen on tiukka paikka ja siinä pitää toimia nopeasti, mutta ei ensikertalaisilta seuralaisilta voi odottaa sen tilanteen lukemista. Todellakin etukäteisbriiffaus puuttuu aina.
Kun on purjehtinut vuosia, on ilmeisesti täysin mahdotonta ymmärtää venevierasta, joka ei ole ikinä ajatellut miten purjevene toimii, saati että tuntisi kaikkien köysien nimet ja tarkoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit lähtenyt lentämään. Mies ei vaadi sinua auttamaan mitenkään, koska sinulla ei ole voimassa olevaa lentolupakirjaa. Ymmärsitkö, että seuraavalla miehellä on oltava sitten lentokone?
Eniten mua suorastaan vituttaa veneilystä juurikin se laituriin ajaminen aivan täpötäydessä satamassa!
Kyllä joka paatissa pari silmäparia ja korva höröllä, muka aurinkolasit silmillä kytätään niin tarkkaan!
Oikee kyttäyksen kisat meneillään.
Sitten istutaan kylki kyljessä ja juodaan seitinohuet pullosta, jonka etiketti ja siten myös hinta pitää olla näkyvillä.
Kaikki kuulee kaiken ja myös kuuntelee.
Jotkut ottaakin juuri siksi asiakseen naida skottia paukuttaen koko yön. Sitäpä vasta onkin kiva kuunnella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi 19 vuotta purjehtinut pariskunta. Ollaan edelleen onnellisesti naimisissa :)
Mies on purjehtinut pikkulapsesta asti (4-vuotiaasta) ja hänen kertomukset perheen reissuista olivat juuri tuollaisia kuinka isä huusi ja raivosi hullun kiilto silmissä eikä kellään ollut kivaa. Mä taas olen purjehtinut lapsena partiossa joten jonkin verran osasin jotain etukäteenkin. Alkuun veneiltiin paljon isommalla miehistöllä ja appivanhempien kanssa, siinä ehti rauhassa opetella monta asiaa. Vierestä katselin ja kuuntelin just tuota huutamista ja sanoin miehelle että sen kerran kun mulle huudat niin ikinä en enää sun kanssa samaan veneeseen astu. Kaikki kunnia mun miehelle, se selittää aina etukäteen suunnitelmat, miten päin mennään laituriin ja kummalle puolelle tahtoo kiinnityksen, ottaa uusiksi jos näyttää että tuuli osuu pahasti jne. Yhdessä käytiin aikanaan läpi purjeet, mistä köysistä mitäkin purjetta käsiteltiin, kuinka nostetaan ja kuinka lasketaan purjeet, miten saa äkkiä purjeet alas ja moottorin käyntiin jos kippari (tai joku muu) tippuu mereen, miten tehdään MOB (man over board, mies yli laidan)-hätämerkki karttaplotteriin jne. Merikorttia osaan lukea itsekin ja pysyn kartalla siellä missä mennään.
Tämä tarinan ap:lle sanoisin että kelvoton kippari. Vaarantaa itsensäkin kun ei neuvo toiselle mitä pitää tehdä.
Joku kyseli mitä järkeä on veneilyssä. Ei siinä varsinaisesti mitään järkeä varmaan olekaan. Mutta saaristo on täynnä kauniita paikkoja joihin pääsee veneellä. Ihanaa seurata ohi lipuessa esim joutsenten pesimäpuuhia tai hylkeiden leikkimistä. Toisaalta niinkuin joku sanoi, purjehtiminen on kovalla kelillä vaativaa urheilua. Tuulen tai veneen suunnan muuttuessa on oltava kärppänä kiristämässä tai löysäämässä purjeita tai vaihtamassa ison purjeen puolta. Kovassa tuulessa se on lihasvoimaa vaativaa hommaa.
Näin sesongilla (juhannuksesta heinäkuun loppuun) vierassatamat onkin kauheita paikkoja. Joudut aamulla lähtemään liikkeelle herätyskellon kanssa että saat satamapaikan. Siinä ei olekaan mitään järkeä. Me ollaan ratkaistu asia niin että me purjehditaan touko-kesäkuu ja sitten elokuusta lokakuuhun. Heinäkuu pysytään visusti pois vesiltä.
Vene on samalla lailla liikkuva pikkukoti kuin asuntovaunu tai - autokin. Toiset tykkää ja toiset ei. Mun sydän asustelee jossain tuolla saaristossa, niissä maisemissa on jotain joka vetää aina vaan uudestaan sinne. Kai se jotain hulluutta on. Lapsetkin on opetettu purjehtimaan, ne poloiset on viety veneeseen ihan pikkuvauvoina eikä ne paremmasta tiedäkään :) Ovat oppineet siihen malliin että kippari antaa ohjeet miten tehdään, huutamatta. Ainoa joka saa rantautuessa huutaa on se gasti joka on menossa maihin kun se laskee metrejä montako on vielä jäljellä ennen laituria.
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan meillä Hangossa oli kesän krapulapäivien lempihuvia mennä Hsf:n terassille istumaan ja kattomaan miten porukka ”rantautui” akkojensa ja kakrujensa kanssa laituriin niillä veneillään. Ei oltu etukäteen briiffattu asianosaisia mitenkään! Siihen sopivasti tuulta, nälkä ja väsyneitä lapsia, niin huhheijaa sitä huutoa ja kiroilua.
Sitten merkkikaupasta kesäksi ostetut uudet releet päälle ja illalliselle. Sanaakaan vaihtamatta toisilleen.
On ne esbolaiset kummallisia: tuo on niiden mielestä hieno tapa viettää lomansa.
Tähän jatkan vielä että veneessä tärkein sääntö on: juo ennen kun on jano, syö ennen kun on nälkä ja pue päällesi ennen kun palelet. Gasti/kokki pitää huolen siitä että koko porukka on syönyt ja juonut ettei kukaan tule pahoinvoivaksi eikä nälästä kärttyisäksi. Lasten kanssa purjehtiessa pidetään lasten päivärytmistä kiinni, päiväunet nukutaan ja sovitetaan päivämatkat sellaisiksi että lapset jaksaa olla rauhassa (noin 4 tuntia maks). Aika usein nuo räyhäävät purjehtijamiehet on just sellaisia oman elämänsä Indiana Joneseja ja Jamed Bondeja ettei niiden pienessä mielessäkään käy se että muilla voisi olla jotain perustarpeita tai että joku toinen voi tarvita ohjeita ja neuvoja toimimiseen.
T: se 19 vuotta miehensä kanssa purjehtinut neljän lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan meillä Hangossa oli kesän krapulapäivien lempihuvia mennä Hsf:n terassille istumaan ja kattomaan miten porukka ”rantautui” akkojensa ja kakrujensa kanssa laituriin niillä veneillään. Ei oltu etukäteen briiffattu asianosaisia mitenkään! Siihen sopivasti tuulta, nälkä ja väsyneitä lapsia, niin huhheijaa sitä huutoa ja kiroilua.
Sitten merkkikaupasta kesäksi ostetut uudet releet päälle ja illalliselle. Sanaakaan vaihtamatta toisilleen.
On ne esbolaiset kummallisia: tuo on niiden mielestä hieno tapa viettää lomansa.
Tämä oli niin osuva kuvaus että vaikka vanha ketju niin oli pakko kommentoida. Se on juuri näin: MIKSI pitää harrastaa tätä veneilyä kun se on niin stressaavaa!! Inhoan tätä mutta jos haluan olla perheeni kanssa lomat niin ei ole vaihtoehtoja
Naisia pitääkin komentaa tiukkaan veneessä. Vastikään luki lehdessäkin tapaus, että ensimmäinen nainen oli päässyt sukellusveneeseen Argentiinassa ja alus upposi samantien hukuttaen miehistön. Aikamoinen saavutus, että nainen saa upotettua jopa sukellusveneen.