Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö avopuolisosi pitkäaikaissairauden takia vai jäisitkö suhteeseen ?
10.05.2018 |
. Avovaimolla todettiin haavainen paksusuolentulehdus ja syö lääkkeitä. Hän on muuttunut ihmisenä todella paljon, joka on tietysti ymmärrettävää, mutta ajoittain raskasta. Eniten pelkään, että tuo sairaus tarttuu minulle. Avovaimo tahtoisi kanssani lapsia, mutta en tiedä onko niiden yrittäminen oikein. En tahtoisi, että tuo sairaus periytyisi lapsille. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (49)
Älä ainakaan naimisiin mee. Avokista pääsee heti eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi tietää saako terveitä lapsia, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. On vain todennäköisyyksiä ja yllätyksiä. Ja kyllä, kysymys on mitä suurimmassa määrin moraalinen vai haluaisitko itse tulla hylätyksi juuri silloin kun eniten puolisoasi tarvitset?
Mutta miksi ottaa tiedostaen riski? Eihän sitä kukaan voi tietääkään mitä elämä tuo tullessaan, mutta jos on mahdollista edes vähän vaikuttaa lasten elämään, niin miksi sitä ei tekisi? Lapset menevät kuitenkin edelle aina. Pitää miettiä kumpi on tärkeämpää..
AP.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni on ja on ollut paljon ihmisiä, joilla on parantumattomia pitkäaikaissairauksia. Parisuhteiden kestävyys on riippumut kahdesta asiasta.
1) miten ihminen itse suhtautuu sairauteensa ja ”jääkö kärsimään ja katkeroituu” vai yrittääkö tehdä tilanteesta siedettävimmän tai peräti parhaan mahdollisen. Tämä ei tarkoita, että pitäisi tehdä ihmeitä, koska kyllähän mikä tahansa sairaudeksi luokiteltu on luokiteltu sairaudeksi siksi, että se aiheuttaa haittaa, mutta on ero sillä, sopeutuuko ihminen ja hyväksyy tilanteen ja tekee siitä mahdollisimman siedettävän vai jääkö vain suremaan sitä, mitä ei enää voi olla. Sopeutumisvaömennukset ja verrtaistuki voivat auttaa paljon, myös perheen kannattaisi osallistua niihin, niin tajuaisi ehkä, mistä on kyse.
2) miten sitoutuneita puolisot ovat toisiinsa ja liittoonsa. Että onko ajatus ollut että myötä ja vastamäessä vai onko ajatus että ”hei en mä tätä tilannut, haluun ihanneelämäni vaikka sit ilman tuota toista.
Mikään kohdasa 1 selitetty ei riitä, jos puoliso ei ollutkaan sitoutunut. Eikä kohdan 2 sitoutuminen riitä, jos toinen katkeroituu. Molempia tarvitaan.
Sain tänä aamuna paniikkikohtauksen
Oon ottanu 2 rauhoittavaa.
Menin avaamaan yrityksen..mies herää yleensä klo 14.
Soittin kotiin ja itkin ja huusin että en vittu jaksa...
mies tulee kohta päästämään pois..jättääkö se mut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole tartuntatauti, eikä bakteeri. Periytyvyyskin lienee epäselvää.
Miten vaimosi on muuttunut?
On lääkkeiden takia vihainen, huutaa, raivoaa. Hän haukkuu minua ja käyttäytyy todella epäkunnioittavasti. Lääkemerkkiä on vaihdettu, mutta ei aiuta.
AP.Aika erikoista, en ole koskaan ennen kuullut ko. lääkkeiden aiheuttavan moista.... Ehkäpä jokin sopeutumiskurssi molemmille, jos sairaus ottaa noin koville?
No eiköhän kaikki me olla erilaisia ja kaikkien elimistö reagoi eri tavalla lääkkeisiin.
AP.Jotenkin en usko koko juttua. Mutta jos koet, että olet onneton suhteessa ja tilanne ei näytä paranevan, niin ero on varmaan oikea ratkaisu.
Ei se minua kiinnosta, mitä sinä uskot. Minä tunnen avopuolisoni ja tiedän, ettei hän ole ollut ennen tuollainen vaikka sairaus todettiin. Tämä tieto riittää minulle.
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko diagnoosi tehty tunti sitten, vai miten et edes ole vielä ottanut selvää tarttuuko se vai ei?
No eihän kukaan voi antaa varmoja vastauksia mistään. Varmasti todennäköisyys on pieni, mutta pohdin tässä sitä, että onko järkevää ottaa pienikin riski, tiedostaen tilanne.
AP.No tästä voi kyllä antaa täysin varman vastauksen; ei tartu.
Et sinä voi antaa varmaa vastausta siihen, jos terveysalan ihmusetkään eivät voi antaa.
AP.
Mistä tiedät, etten ole "terveysalan ihminen"? ;) Ja puhutko nyt ylipäätään tarttumisesta vai periytyvyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anaalissa voi tarttua. Tykkään tiukasta. Ap
Avopuolisosta en tiedä. Jos ei ole ollut kiinnostusta menemään naimisiin, niin voi olla etten. Aviopuolisia olen sitä vastoin luvannut rakastaa myös vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://crohnjacolitis.fi/tietoa-sairauksista/colitis-ulcerosa/
Tuolla on sanottu aivan selkeästi, että sairaus ei tartu. Perintötekijöillä tiedetään olevan vaikutusta.
Mun avomiehelläni krooninen sairaus. Se itsessään ei vaikuttaisi mihinkään suuntaan eikä toiseen, mutta hänen kohdallaan jatkuvat kivut ovat ajaneet mm. päihteiden käyttöön ja omien kipulääkkeiden väärinkäyttöön. Olen vierestä katsonut läpi monet vieroittautumiset ja hoitoon hakeutumiset. Omalta kohdaltani suhde tuntuu ihan väljähtyneeltä, tunnen oloni enemmänkin kotisairaanhoitajaksi tms kuin tyttöystäväksi. Seksiä ei tee mieli, ja lapset, joita hän haluaisi hankkia lähivuosina, tuntuvat koko ajan huonommalta idealta.
Mietin eroa tosi usein, mutta koko ajan on jokin sellainen tilanne päällä, etten halua/uskalla erota. Jättäisin hänet todella vittumaiseen tilanteeseen yksin, hänellä ei ole juurikaan kavereita ja välit perheeseenkin huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättänyt enkä jätä avopuolisoani sairauden takia. Mutta jätä sinä, niin on paras molemmille. Olet niin tyhmä, että parempi kun et tekisi lapsia kenenkään kanssa. Tyhmyys on perinnöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko diagnoosi tehty tunti sitten, vai miten et edes ole vielä ottanut selvää tarttuuko se vai ei?
No eihän kukaan voi antaa varmoja vastauksia mistään. Varmasti todennäköisyys on pieni, mutta pohdin tässä sitä, että onko järkevää ottaa pienikin riski, tiedostaen tilanne.
AP.
Ihanko tosissasi olet jättämässä kumppaniasi haavaisen paksunsuolentulehduksen periytyvyyden ja mikä naurettavinta, tartuntamahdollisuuden (?!) takia? Tällä tekosyyllä kaikki voisivat jättää kumppaninsa vaikka sydän- ja verisuonitautien tai rintasyövän periytymistaipumuksen takia. Entäs piilevät geneettiset sairaudet? Mistä löydät täysin terveen suvunjatkajan ja oletko itse perimältäsi täysin kartoitettu ja ykkösluokan lisääntyjä?
Nyt kuulostaa siltä, että liitossa mättää jokin muu ja kaverin sairaus ja kiukuttelu kuormittaa suhdetta. Ja varmaan sinunkin suhtautumisesi. Pitkässä liitossa tulee kaikenlaista ongelmaa eteen ja jos luulet ettei tule, erehdyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt enkä jätä avopuolisoani sairauden takia. Mutta jätä sinä, niin on paras molemmille. Olet niin tyhmä, että parempi kun et tekisi lapsia kenenkään kanssa. Tyhmyys on perinnöllistä.
Sinähän tässä se tyhmä olet. Et ymmärrä, että joku tahtoo suojella lapsiaan sairaudelta, mikä todennäköisesti heille tulisi. Kysyn sinulta..onko mielestäsi oikein saattaa lapsille kärsimys? Elää elämää kärsien lapsen/ lasten kanssa? Sinun mielestäsikö se on ihan fine.. Kyllä.. Todella tyhmä olet.
AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko diagnoosi tehty tunti sitten, vai miten et edes ole vielä ottanut selvää tarttuuko se vai ei?
No eihän kukaan voi antaa varmoja vastauksia mistään. Varmasti todennäköisyys on pieni, mutta pohdin tässä sitä, että onko järkevää ottaa pienikin riski, tiedostaen tilanne.
AP.Ihanko tosissasi olet jättämässä kumppaniasi haavaisen paksunsuolentulehduksen periytyvyyden ja mikä naurettavinta, tartuntamahdollisuuden (?!) takia? Tällä tekosyyllä kaikki voisivat jättää kumppaninsa vaikka sydän- ja verisuonitautien tai rintasyövän periytymistaipumuksen takia. Entäs piilevät geneettiset sairaudet? Mistä löydät täysin terveen suvunjatkajan ja oletko itse perimältäsi täysin kartoitettu ja ykkösluokan lisääntyjä?
Nyt kuulostaa siltä, että liitossa mättää jokin muu ja kaverin sairaus ja kiukuttelu kuormittaa suhdetta. Ja varmaan sinunkin suhtautumisesi. Pitkässä liitossa tulee kaikenlaista ongelmaa eteen ja jos luulet ettei tule, erehdyt.
Mikä kellekin on tärkeintä..toisille menee lasten hyvinvointi edelle ..toisille parisuhde..
Minulle on tärkeintä hyvinvoivat lapset enkä tietoisesti tahdo heille huonoa elämänlaatua, jos/ kun pystyn tässä vaiheessa vaikuttamaan. Ja ei..minulla ei ole sairauksia eikä myöskään suvussani.. Lisäksi kumppanin suvussa on ms- tautia.
Mulle tulee vaikutelma, että ap on jo tehnyt eropäätöksen, joten kaipa se ero on tässä tapauksessa väistämätön, vaikka en ap:n käyttämiä perusteita ihan ymmärräkään. Niinkuin muut ovat jo moneen kertaan sanoneet, CU ei tartu, eikä voi järkevin perustein pitää perinnöllisenä sairautena.
Omalta kohdalta voin sanoa, että en missään nimessä jättäisi puolisoani CU:n takia. En edes siinä tapauksessa, että sairastuminen ottaisi hänellä alussa koville ja häntä saattaisi kiukuttaakin. Se on ihan inhimillistä. Ehkä jos kumppani ei kerta kaikkiaan oppisi hyväksymään sairauttaan, katkeroituisi tai jättäisi sairauden kokonaan hoitamatta, ero voisi olla mahdollinen - mutta silloin vika ei olisi varsinaisesti sairaudessa vaan kumppanin asennoitumisessa siihen.
Vielä sellainen näkökulma, että joka ikinen syntyvä lapsi tulee jonain päivänä sairastumaan ja kuolemaan. Jonkinlainen kärsimys ja epätäydellisyys kuuluu aina elämään. Jos niinkin hoidettavissa oleva sairaus kuin CU tuntuu mahdottomalta hyväksyä puolisolla tai lapsella, ehkä perheen perustamista kannattaa vielä harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko diagnoosi tehty tunti sitten, vai miten et edes ole vielä ottanut selvää tarttuuko se vai ei?
No eihän kukaan voi antaa varmoja vastauksia mistään. Varmasti todennäköisyys on pieni, mutta pohdin tässä sitä, että onko järkevää ottaa pienikin riski, tiedostaen tilanne.
AP.Ihanko tosissasi olet jättämässä kumppaniasi haavaisen paksunsuolentulehduksen periytyvyyden ja mikä naurettavinta, tartuntamahdollisuuden (?!) takia? Tällä tekosyyllä kaikki voisivat jättää kumppaninsa vaikka sydän- ja verisuonitautien tai rintasyövän periytymistaipumuksen takia. Entäs piilevät geneettiset sairaudet? Mistä löydät täysin terveen suvunjatkajan ja oletko itse perimältäsi täysin kartoitettu ja ykkösluokan lisääntyjä?
Nyt kuulostaa siltä, että liitossa mättää jokin muu ja kaverin sairaus ja kiukuttelu kuormittaa suhdetta. Ja varmaan sinunkin suhtautumisesi. Pitkässä liitossa tulee kaikenlaista ongelmaa eteen ja jos luulet ettei tule, erehdyt.
Mikä kellekin on tärkeintä..toisille menee lasten hyvinvointi edelle ..toisille parisuhde..
Minulle on tärkeintä hyvinvoivat lapset enkä tietoisesti tahdo heille huonoa elämänlaatua, jos/ kun pystyn tässä vaiheessa vaikuttamaan. Ja ei..minulla ei ole sairauksia eikä myöskään suvussani.. Lisäksi kumppanin suvussa on ms- tautia.
Kuulostat sen verran yksinkertaiselta, että ehkä on parempi olla jatkamatta sukua. Etkö osaa lukea? Sinulla on suvussasi lukuisia erilaisille sairauksille altistavia geenejä, samoja kuin monella muullakin suomalaisella. Ei niiden tarvitse olla mitään harvinaisia ja sikavaarallisia, mutta ihan taatusti on.
Ota nyt ainakin sen verran selvää (löytyy netistä), että haavainen paksunsuolen tulehdus EI ole suoraan periytyvä sairaus, eikä se periydy suoraan vanhemmalta lapselle. Alttius voi periytyä. Samoja alttiuksia on sinunkin suvussasi. Ymmärtäisin jos toinen kantaisi tautia joka tappaa joka neljännen jälkeläisen tms.
Mutta ainakin avokin kannalta parempi että lähdet mahdollisimman pian etkä tule takaisn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko diagnoosi tehty tunti sitten, vai miten et edes ole vielä ottanut selvää tarttuuko se vai ei?
No eihän kukaan voi antaa varmoja vastauksia mistään. Varmasti todennäköisyys on pieni, mutta pohdin tässä sitä, että onko järkevää ottaa pienikin riski, tiedostaen tilanne.
AP.Ihanko tosissasi olet jättämässä kumppaniasi haavaisen paksunsuolentulehduksen periytyvyyden ja mikä naurettavinta, tartuntamahdollisuuden (?!) takia? Tällä tekosyyllä kaikki voisivat jättää kumppaninsa vaikka sydän- ja verisuonitautien tai rintasyövän periytymistaipumuksen takia. Entäs piilevät geneettiset sairaudet? Mistä löydät täysin terveen suvunjatkajan ja oletko itse perimältäsi täysin kartoitettu ja ykkösluokan lisääntyjä?
Nyt kuulostaa siltä, että liitossa mättää jokin muu ja kaverin sairaus ja kiukuttelu kuormittaa suhdetta. Ja varmaan sinunkin suhtautumisesi. Pitkässä liitossa tulee kaikenlaista ongelmaa eteen ja jos luulet ettei tule, erehdyt.
Mikä kellekin on tärkeintä..toisille menee lasten hyvinvointi edelle ..toisille parisuhde..
Minulle on tärkeintä hyvinvoivat lapset enkä tietoisesti tahdo heille huonoa elämänlaatua, jos/ kun pystyn tässä vaiheessa vaikuttamaan. Ja ei..minulla ei ole sairauksia eikä myöskään suvussani.. Lisäksi kumppanin suvussa on ms- tautia.Kuulostat sen verran yksinkertaiselta, että ehkä on parempi olla jatkamatta sukua. Etkö osaa lukea? Sinulla on suvussasi lukuisia erilaisille sairauksille altistavia geenejä, samoja kuin monella muullakin suomalaisella. Ei niiden tarvitse olla mitään harvinaisia ja sikavaarallisia, mutta ihan taatusti on.
Ota nyt ainakin sen verran selvää (löytyy netistä), että haavainen paksunsuolen tulehdus EI ole suoraan periytyvä sairaus, eikä se periydy suoraan vanhemmalta lapselle. Alttius voi periytyä. Samoja alttiuksia on sinunkin suvussasi. Ymmärtäisin jos toinen kantaisi tautia joka tappaa joka neljännen jälkeläisen tms.
Mutta ainakin avokin kannalta parempi että lähdet mahdollisimman pian etkä tule takaisn.
Siellä taas elämänkoululainen kirjoittelemassa. Katso peiliin ja mieti kumpi meistä se yksinkertainen on. Jos ihminen tieten tahtoen haluaa tehdä lapsen tällaisessa tilanteessa, niin suosittelen oman arvomaailman tutkimista perin pohjin.
AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko diagnoosi tehty tunti sitten, vai miten et edes ole vielä ottanut selvää tarttuuko se vai ei?
No eihän kukaan voi antaa varmoja vastauksia mistään. Varmasti todennäköisyys on pieni, mutta pohdin tässä sitä, että onko järkevää ottaa pienikin riski, tiedostaen tilanne.
AP.Ihanko tosissasi olet jättämässä kumppaniasi haavaisen paksunsuolentulehduksen periytyvyyden ja mikä naurettavinta, tartuntamahdollisuuden (?!) takia? Tällä tekosyyllä kaikki voisivat jättää kumppaninsa vaikka sydän- ja verisuonitautien tai rintasyövän periytymistaipumuksen takia. Entäs piilevät geneettiset sairaudet? Mistä löydät täysin terveen suvunjatkajan ja oletko itse perimältäsi täysin kartoitettu ja ykkösluokan lisääntyjä?
Nyt kuulostaa siltä, että liitossa mättää jokin muu ja kaverin sairaus ja kiukuttelu kuormittaa suhdetta. Ja varmaan sinunkin suhtautumisesi. Pitkässä liitossa tulee kaikenlaista ongelmaa eteen ja jos luulet ettei tule, erehdyt.
Mikä kellekin on tärkeintä..toisille menee lasten hyvinvointi edelle ..toisille parisuhde..
Minulle on tärkeintä hyvinvoivat lapset enkä tietoisesti tahdo heille huonoa elämänlaatua, jos/ kun pystyn tässä vaiheessa vaikuttamaan. Ja ei..minulla ei ole sairauksia eikä myöskään suvussani.. Lisäksi kumppanin suvussa on ms- tautia.Kuulostat sen verran yksinkertaiselta, että ehkä on parempi olla jatkamatta sukua. Etkö osaa lukea? Sinulla on suvussasi lukuisia erilaisille sairauksille altistavia geenejä, samoja kuin monella muullakin suomalaisella. Ei niiden tarvitse olla mitään harvinaisia ja sikavaarallisia, mutta ihan taatusti on.
Ota nyt ainakin sen verran selvää (löytyy netistä), että haavainen paksunsuolen tulehdus EI ole suoraan periytyvä sairaus, eikä se periydy suoraan vanhemmalta lapselle. Alttius voi periytyä. Samoja alttiuksia on sinunkin suvussasi. Ymmärtäisin jos toinen kantaisi tautia joka tappaa joka neljännen jälkeläisen tms.
Mutta ainakin avokin kannalta parempi että lähdet mahdollisimman pian etkä tule takaisn.
En ole AP, mutta tuo ensimmäinen kommentti kertoo sinusta ihmisenä enemmän kuin mikään muu!
Jotenkin en usko koko juttua. Mutta jos koet, että olet onneton suhteessa ja tilanne ei näytä paranevan, niin ero on varmaan oikea ratkaisu.