Jättäisitkö avopuolisosi pitkäaikaissairauden takia vai jäisitkö suhteeseen ?
. Avovaimolla todettiin haavainen paksusuolentulehdus ja syö lääkkeitä. Hän on muuttunut ihmisenä todella paljon, joka on tietysti ymmärrettävää, mutta ajoittain raskasta. Eniten pelkään, että tuo sairaus tarttuu minulle. Avovaimo tahtoisi kanssani lapsia, mutta en tiedä onko niiden yrittäminen oikein. En tahtoisi, että tuo sairaus periytyisi lapsille. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt enkä jätä avopuolisoani sairauden takia. Mutta jätä sinä, niin on paras molemmille. Olet niin tyhmä, että parempi kun et tekisi lapsia kenenkään kanssa. Tyhmyys on perinnöllistä.
Sinähän tässä se tyhmä olet. Et ymmärrä, että joku tahtoo suojella lapsiaan sairaudelta, mikä todennäköisesti heille tulisi. Kysyn sinulta..onko mielestäsi oikein saattaa lapsille kärsimys? Elää elämää kärsien lapsen/ lasten kanssa? Sinun mielestäsikö se on ihan fine.. Kyllä.. Todella tyhmä olet.
AP.
No, olet varmaan selvittänyt, mikä on periytymisen todennäköisyys, tilanteessa jossa sinä olet vs. et ole kantaja? Kerropa ne luvut?
Vierailija kirjoitti:
--- Eniten pelkään, että tuo sairaus tarttuu minulle.
:O mitä mä just luin?? Viet tyhmyyden ihan uudelle tasolle. Mua huolettaa, että tyhmyytesi periytyy jälkeläisillesi.
Jäisin suhteeseen. On se mies minulle niin tärkeä että sairastuminen ei haittaa. Ja vaikka hän menettäisi työkykynsä nii ainakin ehtisi keskittyä taiteeseen. Kyllä minä meidät pystyisin elättämään
No en missään nimessä jättäisi miestäni tuollaisen vuoksi. Lapset haluan hänen kanssaan, oli jommallakummalla haavainen peräsuoli tai ei. Sama vaikka olisi mitä muuta, minulla ei ole kuin yksi elämä jaettavana hänen kanssaan, joten haluan ottaa kaiken irti siitä.
Voi olla että puolisosi on niin kireänä ihan siksi, kun aistii sinun epävarmuutesi ja pelkää mitä tuleman pitää.
Ap vain haluaa selitellä itselleen parhainpäin, että ero on oikein kummallisella lapsilleperiytyvyys-kortilla, koska haluaisi olla parempi ihminen kuin se joka jättää puolisonsa sairastumisen vuoksi. Ap hei, jätä ihan reilusti se emäntä siksi että hän on sairas, etkä ole henkisesti valmis vielä ymmärtämään myös omaa kuolevaisuuttasi, vaan kuvittelet että elämästä voi jotenkin selvitä hengissä.
Seuraava nainen voi jäädä auton alle ja vammautua, sitä seuraava voi joutuakin psykoosiin, ja listaa riittää... Elämässä kun ei ole takeita terveydestä.
Mula on yksi tuttu joka on eroamassa, lapsia kolme alle kouluikäistä. Ennen kuin kolmannen saivat, niin hän isoon ääneen mellasti kuinka he nyt eivät ainakaan eroa, ja että ihmiset eroavat liian helposti. Nyt kun hän itse haluaa erota, hän kehittelee ympäristölle, ja osittain vamaan itselleenkin eri syitä miksi juuri hänen on pakko erota, ja hänen eronsa hienompi ja enemmän oikein kuin niiden tuhansien muiden samassa tilanteessa eroavien tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Ja ei..minulla ei ole sairauksia eikä myöskään suvussani..
Eikö yhdelläkään sukulaisellasi ole koskaan ollut mitään sairautta? Ovatko kaikki kuolleet 100-vuotiaina suorilta jaloilta ilman mitään edeltäviä vaivoja? No, tosiasiassa kaikki ihmiset kuolevat johonkin sairauteen, kun tarpeeksi kauan elävät - myös ne, jotka kuolevat "vanhuuteen".
Ehkä et ole aiemmin joutunut kohtaamaan lähipiirissäsi sairauksia ja ne tuntuvat siksi niin vastenmielisiltä? Pelko sairauden tarttumisesta on myös aika tavallista silloin, kun yrittää ensimmäisen kerran prosessoida ajatusta siitä, että itsekin voi joku päivä sairastua. Oikean tartuntariskin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko diagnoosi tehty tunti sitten, vai miten et edes ole vielä ottanut selvää tarttuuko se vai ei?
No eihän kukaan voi antaa varmoja vastauksia mistään. Varmasti todennäköisyys on pieni, mutta pohdin tässä sitä, että onko järkevää ottaa pienikin riski, tiedostaen tilanne.
AP.Ihanko tosissasi olet jättämässä kumppaniasi haavaisen paksunsuolentulehduksen periytyvyyden ja mikä naurettavinta, tartuntamahdollisuuden (?!) takia? Tällä tekosyyllä kaikki voisivat jättää kumppaninsa vaikka sydän- ja verisuonitautien tai rintasyövän periytymistaipumuksen takia. Entäs piilevät geneettiset sairaudet? Mistä löydät täysin terveen suvunjatkajan ja oletko itse perimältäsi täysin kartoitettu ja ykkösluokan lisääntyjä?
Nyt kuulostaa siltä, että liitossa mättää jokin muu ja kaverin sairaus ja kiukuttelu kuormittaa suhdetta. Ja varmaan sinunkin suhtautumisesi. Pitkässä liitossa tulee kaikenlaista ongelmaa eteen ja jos luulet ettei tule, erehdyt.
Mikä kellekin on tärkeintä..toisille menee lasten hyvinvointi edelle ..toisille parisuhde..
Minulle on tärkeintä hyvinvoivat lapset enkä tietoisesti tahdo heille huonoa elämänlaatua, jos/ kun pystyn tässä vaiheessa vaikuttamaan. Ja ei..minulla ei ole sairauksia eikä myöskään suvussani.. Lisäksi kumppanin suvussa on ms- tautia.Kuulostat sen verran yksinkertaiselta, että ehkä on parempi olla jatkamatta sukua. Etkö osaa lukea? Sinulla on suvussasi lukuisia erilaisille sairauksille altistavia geenejä, samoja kuin monella muullakin suomalaisella. Ei niiden tarvitse olla mitään harvinaisia ja sikavaarallisia, mutta ihan taatusti on.
Ota nyt ainakin sen verran selvää (löytyy netistä), että haavainen paksunsuolen tulehdus EI ole suoraan periytyvä sairaus, eikä se periydy suoraan vanhemmalta lapselle. Alttius voi periytyä. Samoja alttiuksia on sinunkin suvussasi. Ymmärtäisin jos toinen kantaisi tautia joka tappaa joka neljännen jälkeläisen tms.
Mutta ainakin avokin kannalta parempi että lähdet mahdollisimman pian etkä tule takaisn.
Siellä taas elämänkoululainen kirjoittelemassa. Katso peiliin ja mieti kumpi meistä se yksinkertainen on. Jos ihminen tieten tahtoen haluaa tehdä lapsen tällaisessa tilanteessa, niin suosittelen oman arvomaailman tutkimista perin pohjin.
AP.
Miksi et vain jätä vaimoa? Hän ansaitsee parempaa. Kuulostaa siltä ettet todellakaan häntä rakasta, joten mitä odotat? Tuntuu että yrität etsiä eroon oikeutusta kun et ole tarpeeksi vahva ja aikuinen eroamaan ilman jotakin ulkopuolista syytä. Kun on kasvattanut selkärangan niin osaa tehdä omat päätöksensä eikä tunkea päätään hiekkaan jonkun sairauden varjolla.
Minä rakastan puolisoani niin paljon, että emme hanki niitä lapsia kun ongelmat voisi periytyä. Mitäs siihen sanot. Kokeileppa samaa.
Hohhoijaa...Oletko ap varma edes että voit saada lapsia?Siks toisekseen avokkisi voi ruveta saamaan kantasolu hoitoa jolloin ei suositella raskautumista.
Itse sairastan kyseistä sairautta ja onnekseni mieheni on niin fiksu,että ollaan jatkettu yhteiseloa jo 18 vuotta ja diagnoosin sain 12 vuotta sitten.Tässä on läpi käyty myös miehen vaikea psykoosi oireinen masennus itsemurha yrityksineen.Ja juu ei oo tullu mieleen heivata elämästä pois.
Mutsis on elämänkoululainen, minulla oli perinnöllisyystiede sivuaineena.
S-e e-i p-e-r-i-y-d-y, a-l-t-t-i-u-s p-e-r-i-y-t-y-y (vaikka sinä kovasti toivotkin sitä jotta saisit syyn lähteä)