Miten saada puoliso hyväksymään vauvan tulo?

Suoritin yo-kirjoitukset vasta lapsen syntymän jälkeen. Ero tuli 3 vuoden jälkeen, eikä isä halunnut pitää yhteyttä lapseen. Korkeakoulututkinnon olen silti hankkinut, osan opinnoista suoritin ulkomailla, jossa lapsi oli mukana.

Nyt lapsi on jo aikuinen.

Helpoksi en tätä taivalta kutsuisi, mutta vahvaksi se on minut tehnyt. Ihminen kasvaa tilanteiden mukana.

Aikoinaan mietin aborttiakin, mutta se tuntui mahdottomalta ajatukselta. Äitinikin painosti aborttiin. Minulla on ystävätär, joka taipui vanhempien painostuksen edessä. Häntä harmittaa ja joka vuosi käy saman ajatteluprosessin läpi, jossa miettii, mitä lapsesta olisi tullut, miten elämä olisikaan voinut mennä.

Ne tuttavat, jotka ovat tehneet abortin omasta tahdostaan, ovat selviytyneet siitä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vain epäilyttää pärjäisinkö yksin lapsen kanssa. Oma sukuni olisi kyllä täynnä innokkaita hoitajia, vaikka tietenkin haluan itse lapseni hoitaa. Pelottaisi hirveästi että lapsi olisi erityislapsi niinkuin muutamalla lähipiiristäni. Koko elämä oli sitten siinä ja kuitenkin tahtoisin olisi että lapsellani olisi isä ja äiti.

Nii-in.

Tämä on sitten se toinen puoli asiasta, joka täytyy miettiä läpi ja ottaa huomioon. Yksinhuoltajuus voi olla helvetin raskasta, ja lapsi voi olla erityislapsi, ei voi tietää. Sitten se olisi tuplaraskasta. Ehkä. En tiedä voimavaroistasi ja persoonallisuudestasi. Mutta se on tietysti hyvä, jos on tukiverkkoja, kuten mainitsit.

Jos haluat lapsellesi sekä äidin että isän, niin sitä et välttämättä tule nyt tämän lapsen kohdalla saamaan, jos hänet pidät. Miestäsi et voi pakottaa muuttamaan mieltään, vaikka sitä taidat eniten halutakin. Et voi luottaa siihen, että mies sopeutuu myöhemmin. Voi olla, että niin iloisesti käykin, mutta voi olla myös että ei. Ei ole helppoja juttuja.

Pystytkö elättämään lapsen yksin? Olethan jo opiskelusi opiskellut? Yksinhuoltajana se voi olla nimittäin jopa mahdotonta, taloudellisesti sekä ajankäytöllisesti. Ainakaan mitään kovin pitkää/vaativaa tutkintoa voi olla hankala opiskella, mutta toki ammattitutkinto esim. onnistuu helpommin. Koulutus vaan on aika tärkeä asia nykyään.

Juuri näin ap, ensin sinun tulee miettiä lastasi ja lapsen tulevaisuutta. Miehen rinnalla oloon et voi oikein luottaa, varsinkaan jos miehen masennus pahentuu tuosta.

Jos itse haluat pitää lapsen, pidä! Jos teet abortin painostuksesta alat aivan varmasti katua. Ja suhde kaatuu katkeruuteen siihen ennemmin tai myöhemmin. Voittehan nyt ottaa miehen kanssa aikalisän, ja miettiä suhteen jatkoa myöhemmin. 

Ei ole koskaan hyvä idea tehdä aborttia siksi että joku toinen vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa näyttää miehelle ovea. Jos parisuhteessa pitää hävetä toista, olipa se syy ihan, mikä tahansa, niin silloin ollaan hukassa. 

Enemmän minä häpeäisin sitä masennusta, kuin koulutuksen puutetta, sitä kerkiää hankkia kyllä, missä elämän vaiheessa tahansa. 

Jos miehellä on noin vaikeaa, älä edes yritä ymmärtää, vaan anna hänen mennä ja varaudu huolehtimaan ja kasvattamaan lapsesi yksin. Siihen sinä varmasti pystyt. 

Niinhän sitä sanotaan että opiskella kyllä ehtii milloin vaan, mutta kuinka moni suorittaa korkeakoulututkinnon sitten myöhemmin? Ei se opintotuella eläminen onnistu enää kun pitää perhettä elättää, jos on ensin antanut menojen kasvaa. Ellei sitten ole kohtalaisen hyvin tienaava puoliso. Ei kannata pitää mikään itsestäänselvyytenä että joo joo ehtii ehtii. Pitää olla sitoutunut ja valmis tekemään oikeasti töitä.

Kokemukseni mukaan ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa näyttää miehelle ovea. Jos parisuhteessa pitää hävetä toista, olipa se syy ihan, mikä tahansa, niin silloin ollaan hukassa. 

Enemmän minä häpeäisin sitä masennusta, kuin koulutuksen puutetta, sitä kerkiää hankkia kyllä, missä elämän vaiheessa tahansa. 

Jos miehellä on noin vaikeaa, älä edes yritä ymmärtää, vaan anna hänen mennä ja varaudu huolehtimaan ja kasvattamaan lapsesi yksin. Siihen sinä varmasti pystyt. 

Niinhän sitä sanotaan että opiskella kyllä ehtii milloin vaan, mutta kuinka moni suorittaa korkeakoulututkinnon sitten myöhemmin? Ei se opintotuella eläminen onnistu enää kun pitää perhettä elättää, jos on ensin antanut menojen kasvaa. Ellei sitten ole kohtalaisen hyvin tienaava puoliso. Ei kannata pitää mikään itsestäänselvyytenä että joo joo ehtii ehtii. Pitää olla sitoutunut ja valmis tekemään oikeasti töitä.

Minä suoritin. Tosin menin yliopistoon vasta 35-vuotiaana, kun oltiin sen masentuneen miehen kanssa ensin maksettu asuntolaina pois ja saatu se vauva teini-ikään. Ei ollut ihan helppo reissu siihen saakka, mutta sen jälkeen on helpottanut.

- eka sivulta

Jos päätät pitää lapsen, niin yritä löytää mahdollisimman hyvin palkattu työ. Pidä ensi vuosi taukoa opinnoista. Jos sellaista voi siis tehdä menettämättä opiskelupaikkaa. Ehdit kerätä selvästi paremman äitiyspäivä/vanhampainrahan, jolla pärjäätte ihan hyvin, kun olette tottuneet opiskelijabudjettiin.

Mies voisi ottaa tavoitteeksi aikuiseksi kasvamisen. Tehdä sitä mitä itse haluaa, ei mitä ympäristö vaatii. Ja jos jaksaa ja pystyy, edistää opintojaan mahdollisimman paljon ennen lapsen syntymää.

Sitten vaan etsitte sopivan rytmin, jossa molemmat ehtii sopivasti opiskella, olla lapsen kanssa ja tehdä töitä. Esim. seuraavan vuoden sä opiskelet ja mies on osa-aikatyössä ja hoitaa lasta.

Monesti lasten myötä osaa priorisoida ajankäyttöä paremmin, ja opintosuorituksista jää turha vatvominen pois, kun tärkeintä on edistyä ja saada tutkinto.

Jos mies ei lasta halua, erotkaa. Ketään ei voi pakottaa isäksi tai äidiksi.

Erosimme miehen kanssa. Oli kuulemma hänen elämänsä suurin virhe olla kanssani. Tuntuu musertavalle etten tajunnut kuinka kylmä ihminen oma puoliso voi olla. Neljä vuotta elämää jaoin ihmisen kanssa, joka nyt halveksuu minua kun eniten tukea tarvitsisin.

Yksinhuoltajuus kyllä vielä pelottaa sen verran että täytyy miettiä asioita. Hormonit ovat niin sekaisin että tuntuu aivan musertavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa näyttää miehelle ovea. Jos parisuhteessa pitää hävetä toista, olipa se syy ihan, mikä tahansa, niin silloin ollaan hukassa. 

Enemmän minä häpeäisin sitä masennusta, kuin koulutuksen puutetta, sitä kerkiää hankkia kyllä, missä elämän vaiheessa tahansa. 

Jos miehellä on noin vaikeaa, älä edes yritä ymmärtää, vaan anna hänen mennä ja varaudu huolehtimaan ja kasvattamaan lapsesi yksin. Siihen sinä varmasti pystyt. 

Niinhän sitä sanotaan että opiskella kyllä ehtii milloin vaan, mutta kuinka moni suorittaa korkeakoulututkinnon sitten myöhemmin? Ei se opintotuella eläminen onnistu enää kun pitää perhettä elättää, jos on ensin antanut menojen kasvaa. Ellei sitten ole kohtalaisen hyvin tienaava puoliso. Ei kannata pitää mikään itsestäänselvyytenä että joo joo ehtii ehtii. Pitää olla sitoutunut ja valmis tekemään oikeasti töitä.

Mun sisko on opiskellut 3 tutkintoa yksinhuoltajana (amis, AMK ja yliopisto), tosin lapsen isä tapaa lasta epäsäännöllisesti, ei ole täysin pois kuvioista. Opiskelu on Suomessa ilmaista, tulottoman opiskelijan lapsi on päivähoidossa ilmaiseksi, kaupungin asunnon ja/tai asumistukea saa tuossa tilanteessa varmasti. Ei ole suinkaan mahdotonta.

No tämä on taas tällänen kommentti että pakkohan sen on olla helppoa jos siskosi on niin tehnyt.