Hei! Se on äitienpäivä sunnuntaina! Jos pahoitat joka vuosi mielesi niin toimi näin:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet perustelee huomioimatta jättämistään "no ethän sä ole mun äiti".

Siinä saa nuori äiti odotella muutaman vuoden, että lapsi osaa itse järjestää äitienpäivän yllätyksiä.

Näille ajatusten tonaville voi sanoa, että juhlapäivän nimi onkin "äitienpäivä" eikä "äidin päivä". Silloin juhlitaan äitejä, ei ainoastaan sitä yhtä omaa mutsia.

No voi voi herrantuuteli. Minulla kaksosten kohtuun kuolemisen jälkeen ärsyttää eniten se hehkutus miten ihanaa kun on äitienpäivä. Minulle se on surun päivä kun eläviä lapsia ei ole ja aion pysy peiton alla piilossa ja poissa somesta sen päivän. Tunnen kuitenkin jollain lailla olevani äiti, sellaiseksi minua myös sairaalassa ensi kertaa ulkopuolinen kätilö kutsui. Kumpa joku päivä <3 ja yhtään lahjaa en tarvitse kunhan vaan lapsen saisin....

Vierailija kirjoitti:

No voi voi herrantuuteli. Minulla kaksosten kohtuun kuolemisen jälkeen ärsyttää eniten se hehkutus miten ihanaa kun on äitienpäivä. Minulle se on surun päivä kun eläviä lapsia ei ole ja aion pysy peiton alla piilossa ja poissa somesta sen päivän. Tunnen kuitenkin jollain lailla olevani äiti, sellaiseksi minua myös sairaalassa ensi kertaa ulkopuolinen kätilö kutsui. Kumpa joku päivä <3 ja yhtään lahjaa en tarvitse kunhan vaan lapsen saisin....

Otan osaa

Vierailija kirjoitti:

Hei nro 1,

Palstaa jo vuosikaudet seuranneena, voin vakuuttaa, että sunnuntaina täällä taas itketään, kun mies ei huomioinut ja lapset vielä liian pieniä osatakseen äitienpäiväaamiaset ym.

Ohjeet eivät ole mitään marttyyriutta, vaan iloisella mielellä pitää itse arvostaa itseään ja tehdä sellainen äitienpäivä itselleen, millaisen haluaa. Jos kukat ja kakut ja aamiaiset ja lounaat ovat se, mikä tekee juhlan itselle äitienpäivästä, niin silloin pitää hankkia ne itse, jos perheestä ei siihen ole.

Arvostakaa äidit itseänne! Paitsi jos nyt sitten omasta mielestänne olette paskamutseja, kun voittehan toki mököttää koko päivän, pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päänne päälle.

Jäin miettimään, että mihin sitä puolisoa sitten tarvitaan? Jos ei puoliso viitsi edes äitienpäivänä huomioida lastensa äitiä, vaan naisen pitää sekin tehdä miehen puolesta. Rahan kulutusko se on ainoa asia, joka on äitienpäivästä tärkeää?

Ei minulle ole koskaan ollut. Miehen ja lasten keittämät aamukahvit, lasten kortit ja puolison pieni muistaminen, aamiainen yhdessä. Päivällä mummojen luo kahville, heille pieni muistaminen, tärkeintä yhdessäolo, lasten ilo.

Olen aina arvostanut itseäni, arvostusta olen saanut myös puolisolta, lapsilta ja muilta läheisiltäni. Olen myös arvostusta osoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Ostin äidin haudalle valkeanruusun. Vien sen jo tänään. Toinen lapsistani lähettää minulle tekstarin. Toinen lupasi tuoda kahvit ja pullat. Menemme luontoon. Siinä se äitienpäivä menee. Ei ole ikinä ollut tarvetta suurille lahjoille. Lapset pieninä kortteja rustas. Mies kerran muisti kukkasella. Neljäkymmentä vuotta on yhres oltu ja edelleen ihana mies. 

Kai sua nolotti asiaankuuluvasti kun sait sen ruusun. En minä mitään tarvi. Taustalla lapset toivoo että kumpa äiti edes kerran osoittaisi arvostavansa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi voi herrantuuteli. Minulla kaksosten kohtuun kuolemisen jälkeen ärsyttää eniten se hehkutus miten ihanaa kun on äitienpäivä. Minulle se on surun päivä kun eläviä lapsia ei ole ja aion pysy peiton alla piilossa ja poissa somesta sen päivän. Tunnen kuitenkin jollain lailla olevani äiti, sellaiseksi minua myös sairaalassa ensi kertaa ulkopuolinen kätilö kutsui. Kumpa joku päivä <3 ja yhtään lahjaa en tarvitse kunhan vaan lapsen saisin....

Otan osaa <3. Tietysti olet äiti. En voi kuvitella miten painavalta äitienpäivän viettäminen tuntuu tuossa tilanteessa. Voimia ja aurinkoa.

Kiitos kauniista sanoista samoin sinulle♡ Ihan taas itku tuli:/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Melkein voisin sanoa, että hoovee. En kuitenkaan sano, koska en mitenkään ymmärrä tätJuuri se on äitienpäivässä pahinta, että siitä on tehty mummojenpäivä. Samaten se, että isäinpäivästä on tehty pappojenpäivä. Nämä päivät pitäisi alaikäisten lasten vanhempien saada viettää kaikessa rauhassa perheen kesken. Ne ovat heidän päiviään. Mummolassa voidaan käydä jonakin toisena päivänä. Minulla ei koskaan ollut äitienpäivää, aina piti lähteä mummoja juhlimaan. Nyt kun olen mummo, niin kutsun kyllä jälkeläiset syömään joskus toiste. En rupea heidän äitienpäiväänsä häiritsemään. Ystäväni aikoinaan piti puolensa eikä lähtenyt mummolaralliin ja sitä suosittelen teillekin.

ä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä olisin aika pettynyt miesvalintaani jos itse itsensä pitäisi lahjoa ja muistaa merkkipäivinä...

Aika hauskat kriteerit hyvälle isälle sulla ❤️ Ja joo, mieshän se on, eikä isä, mutta meillä miehen mielestä äitienpäivää (ja isän) leikitään lasten takia, ei aikuisten. Oikeastaan olen samaa mieltä.

Toki ensisijaisesti lapset muistavat äitiään (tai isää isänpäivänä) mutta toisen vanhemman ohjausta ja apua siinä tarvitaan. Ei perinteitä itsestään opita. Kyllä se kertoo kumppanin arvoastamisesta viitsiikö näihin päiviin yhtään panostaa vai ei.

Niin, lapset arvostavat ja vanhempi auttaa siinä. Ei osta äidille lahjaa.

Eikö edes osta tarvikkeita sitä lahjaa varten? Entä elleivät lapset saa viikkorahaa? Annetaanko äidille silloin joka vuosi lahjaksi itse kerätty lajitelma käpyjä?

Vierailija kirjoitti:

Naislapset vinkuu jo etukäteen lahjoja, materia ja sirkushuveja, miehen maksamana ja järjestämänä.

Kuinkas muutenkaan.

Nämä äitien- ja isänpäivät järjestetään lasten vuoksi. Miten he ikinä oppivat huomioimaan ketään, jos he eivät jo pienestä sitä opi? Kommentistasi voi päätellä, että teillä ei nähty toisten eteen mitään vaivaa, ei ainakaan äidin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Kun oma esikoinen asui viimeistä vuotta kotona, halusin silloin ensimmäistä kertaa äitienpäivän ihan itselleni yhdessä oman perheen kanssa. Siihen asti olimme jokaisena äitienpäivänä käyneet minun ja miehen äidin luona. Silloin tajusin viimeinkin, että olimme viettäneet kaikki juhlapäivät muiden toiveiden mukaan. Kyllähän siitä tuli sanomista ja syyllistämistä "viimeistä vuotta tässä elän", mutta en vaan jaksa enää kiertää paikasta toiseen minuuttiaikataululla.

Ja isänpäivän alla huudetaan palstalla kuinka miehet ei ansaitse yhtään mitään.

Kaksinaismoralisminne ja rahan/materianahneutenne on kyllä kaikille selvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naislapset vinkuu jo etukäteen lahjoja, materia ja sirkushuveja, miehen maksamana ja järjestämänä.

Kuinkas muutenkaan.

Nämä äitien- ja isänpäivät järjestetään lasten vuoksi. Miten he ikinä oppivat huomioimaan ketään, jos he eivät jo pienestä sitä opi? Kommentistasi voi päätellä, että teillä ei nähty toisten eteen mitään vaivaa, ei ainakaan äidin.

Meillä ei isä osallistunut mitenkään äitienpäivään juhlistamalla omien lastensa äitiä eikä omaansa, vaikka molempien kanssa kiinteästi tekemisissä olikin. Nyt aikuisena vähän harmittaa se, että ei ole oikein sellaisia suvussa kulkevia perinteitä, että miten tätä päivää oikein voisi juhlia. Lapset kun eivät kovin hyviä ole juhlaperinteitä kehittämään, niin aika vaatimatonta se äitienpäivän juhlistaminen meillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Ja isänpäivän alla huudetaan palstalla kuinka miehet ei ansaitse yhtään mitään.

Kaksinaismoralisminne ja rahan/materianahneutenne on kyllä kaikille selvää

Jos oma mies, lasten isä, kuittaa äitienpäivän "sinä et ole minun äiti", niin miksi sellaista miestä pitäisi muistaa isänpäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja isänpäivän alla huudetaan palstalla kuinka miehet ei ansaitse yhtään mitään.

Kaksinaismoralisminne ja rahan/materianahneutenne on kyllä kaikille selvää

Jos oma mies, lasten isä, kuittaa äitienpäivän "sinä et ole minun äiti", niin miksi sellaista miestä pitäisi muistaa isänpäivänä?

Narsistinen isukki rankaisee koko perhettä, jos ei koko ajan pääse paistattelemaan huomion keskipisteenä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon perheitä missä isi unohtaa äitienpäivän:( näissä perheissä äiti vois itse varata itselleen hemmotteluhoidon, eli oma lahja. Äitiys on meinaan parasta.

Äitiys ei enää tunnu olevan siunaus ja lahja vaan sitä äitiyttä pitää jotenkin olla koko ajan hyvittämässä sille äidille niin yhteiskunnan kuin miehenkin. Äidit on pahinpia marttyrejä sitten jeesuksen ja heistä tulee vihaisia kuin pikkulapsista joilta on viety kaikki lelut ja karkit jos kaikki ei mene niinkuin he haluavat ja heittäytyvät maahan kiukuttelemaan ostan sitten itse lahjani...

Miten niin "koko ajan"? Tässähän oli puhe äitienpäivästä. Ja veikkaan, että katkeruus nousee tilanteissa, joissa äiti muistaa isänpäivää mutta isä ei vastavuoroisesti äitienpäivää, tai tilanteissa, joissa arki on muutenkin 99% äidin vastuulla ja siitä ei millään lailla muisteta edes yhtenä päivänä vuodessa.

Mun mies hoitaa lapset, kotityöt ja metatyön täysin 50 (ellei 60)%, ja me ei hankita toisillemme lahjoja noina päivinä ja se on kummallekin enemmän kuin ok. Sen sijaan, koska lapset haluavat juhlistaa äitiä ja isää niin sen toisen vanhemman kuuluu siinä auttaa, lasten ilon takia (esim. mun mies vie lapset aamulla poimimaan ne kukat).

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet perustelee huomioimatta jättämistään "no ethän sä ole mun äiti".

Siinä saa nuori äiti odotella muutaman vuoden, että lapsi osaa itse järjestää äitienpäivän yllätyksiä.

Miksi pitäisi olla mitään "ylläreitä".

Kevyet paineet lapsilla, kun pitää keksiä äidilleen jotain hienoa ylläriä.

Pahimmalta tuntuu niiden lasten puolesta, joilla äiti murjottaa koko päivän kun ei ollut tarpeeksi hienoja ylläreitä.

Lähipiirissä tällainen, jo helmikuussa aloitetaan voivottelu, että varmasti ei taaskaan saa mitään kivaa, ihan hirveä päivä taas jne...

Joka vuosi ehdotan, että tulevat meidän perheen kanssa tekemään jotain kivaa, mutta ei, ei kelpaa.

Ja sitten taas äitienpäivänä itketåän, kun mitään hauskaa hänelle ei järkätä.

Sen verran aikuinen on kuitenkin vastuussa omasta onnestaan, että jos perhe ei osaa järkätä koskaan mitään tarpeeksi kivaa äidille, niin äiti järkkää sitten itse jotain kivaa sen sijaan, että murjottaa vuosi toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Säälittävää, jos oma arvo ei ole selvä itsestään.

Minunkin mielestäni äitienpäivä pitäisi olla nimenomaan äitien eikä mummojen päivä. Muistan ikuisesti, kun itsekäs ex-anoppi jumitti lapseni itsellään koko päivän mammanpoikansa (exä) kanssa. Kyllä minäkin sitten aikanaan tajuan mummona antaa tilaa lapseni perheelle ja annan heidän juhlistaa päivää rauhassa. Toki jos haluavat, niin voimme juhlistaa päivää yhdessä myöhemmin päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Säälittävää, jos oma arvo ei ole selvä itsestään.

Mitä se on sinulta pois, että muistat äitienpäivänä lastesi äitiä yhdessä lasten kanssa? :0

Mun äiti suuttui ja pakotti metsään pomimaan valkovuokkoja, kun en tajunnut huomioida äitienpäivää mitenkään joskus 14-vuotiaana. Se paska. Tänä vuonna ei kuule meistä mitään, minusta ja lapsista. Aikaisemmin vielä jaksoin esittää, että en saanut hänestä tarpeekseni jo lapsena. Nyt lähtee elämä sellaisena, kuin se rehellisesti hänen suhteensa on. Mahtaa olla ylläri. Tai ei se, etten soita, sitä se vielä pitää kiukutteluna. Mutta se, että mun rehellinen asenteeni häneen onkin se, että en pidä minään, tulee olemaan.