Hei! Se on äitienpäivä sunnuntaina! Jos pahoitat joka vuosi mielesi niin toimi näin:

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Mummo ei ole äiti, hänellä ei ole ketään, jonka pitäisi muistaa äitienpäivänä. Äitiys päättyy sinä päivänä, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. Siitä eteenpäin nainen ei ole enää äiti eikä kenenkään pidä häntä äitinä ajatella. Ei etenkään oman pojan! Jos erehtyy ostamaan äidilleen ruusun, on auttamatta sairaassa napanuorasuhteessa lapsuudenperheeseen."

Arvoisa mummo, pojat ja tyttäret ovat täysivaltaisia Suomen kansalaisia jo siitä lähtien, kun täyttävät 18. Eivät enää sinun vauvojasi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko he lisääntyneet vai eivät.

Uhriutuminen ei ole tyylikästä, oli uhriutuja sittenperheestä tai eläkepäiviään viettävä ihminen.

Aloittaja on varsinainen valopää: kuinka moni ihminen ei muka tajua, että rahalla saa ostettua tavaroita ja palveluja? Saa kyllä, mutta läheisten muistaminen tuntuu silti erilaiselta kuin tällainen itse järjestetty itsensä muistaminen. Vai tähänkö samaan malliin aloittaja juhlii joulunsakin aivan itsekseen?

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Mummo ei ole äiti, hänellä ei ole ketään, jonka pitäisi muistaa äitienpäivänä. Äitiys päättyy sinä päivänä, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. Siitä eteenpäin nainen ei ole enää äiti eikä kenenkään pidä häntä äitinä ajatella. Ei etenkään oman pojan! Jos erehtyy ostamaan äidilleen ruusun, on auttamatta sairaassa napanuorasuhteessa lapsuudenperheeseen."

Arvoisa mummo, pojat ja tyttäret ovat täysivaltaisia Suomen kansalaisia jo siitä lähtien, kun täyttävät 18. Eivät enää sinun vauvojasi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko he lisääntyneet vai eivät.

Kyllä mummo on äiti mitä suurimmassa määrin. Äitiys ei todellakaan pääty siihen, että saa lapsenlapsia. Vaikka saisi kuinka monta lastenlasta, on silti omien lastensa äiti. Aikuistenkin lasten tulisi olla sen verran ymmärtäväisiä, että voisivat äideilleen edes sen puhelun verran suoda aikaa, vaikka ovat jo itsekin äitejä tai isiä ja juhivat kotonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Mummo ei ole äiti, hänellä ei ole ketään, jonka pitäisi muistaa äitienpäivänä. Äitiys päättyy sinä päivänä, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. Siitä eteenpäin nainen ei ole enää äiti eikä kenenkään pidä häntä äitinä ajatella. Ei etenkään oman pojan! Jos erehtyy ostamaan äidilleen ruusun, on auttamatta sairaassa napanuorasuhteessa lapsuudenperheeseen."

Arvoisa mummo, pojat ja tyttäret ovat täysivaltaisia Suomen kansalaisia jo siitä lähtien, kun täyttävät 18. Eivät enää sinun vauvojasi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko he lisääntyneet vai eivät.

Kyllä mummo on äiti mitä suurimmassa määrin. Äitiys ei todellakaan pääty siihen, että saa lapsenlapsia. Vaikka saisi kuinka monta lastenlasta, on silti omien lastensa äiti. Aikuistenkin lasten tulisi olla sen verran ymmärtäväisiä, että voisivat äideilleen edes sen puhelun verran suoda aikaa, vaikka ovat jo itsekin äitejä tai isiä ja juhivat kotonaan. 

Puhelu ei ole toki liikaa vaadittu.

Minusta äitienpäivän tarkoitus on opettaa pikkulapsille, että äiti tekee paljon ja häntä on oikein siitä kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Naislapset vinkuu jo etukäteen lahjoja, materia ja sirkushuveja, miehen maksamana ja järjestämänä.

Kuinkas muutenkaan.

Ja ajatella,isäinpäivänä ne naiset ostelee lahjoja,materiaa ja sirkushuveja niille miehilleen,ihan pyytämättä.

Kuinkas muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Me olemme ratkaisseet tämän niin, että lauantaina koti siivotaan ensin perusteellisesti ja sitten mummoväki eli minun vanhempani ja mieheni äiti puolisonsa kanssa tulevat meille useamman ruokalajin päivälliselle ja saavat mukaansa kukkapuskat. Sunnuntaina vietetään sitten minun äitienpäivääni.

Saan nukkua pitkään, nauttia hitaasta aamupalasta, käydä omien sukulaisten luona brunssille ja iltapäiväksi miehen siskon luo grillaamaan. Olen oikein tyytyväinen. Toki ostin itselleni upean marokkolaisen valaisimen sekä kaksi kania lemmikeiksi kissojen rinnalle.

Moi tutut. Mä käyn vauva.fissä. :)

Rahaa palamaan vaan, romua ja krääsää ja ylihintaisia buffetteja.. Äitienpäivä on yksi markkinavoimille valjastettu päivä lisää. Vuodenkierto menee rahanmälläysjuhlasta toiseen. Ja kyllä mä ainakin osaan ostaa itselleni ne kamat ja kukat, mitä haluankin, oli päivä mikä hyvänsä.

Toki arvostan äitiyttä, lapsia ja täyttä elämää, jota perheellisenä elän.

Mutta en ole niin pilalla, että vetäisin herneet nenuun, jos mua ei paapota ja "juhlita" aamusta iltaan. Se olisi pelkkää esitystä.

https://m.iltalehti.fi/pinnalla/201705122200133574_iq.shtml

Eihän niitä ylihintaisia buffetteja mikään ravintola tarjoaisi, jos siellä ei olisi kävijöitä. Miehet voi ihan vapaasti tehdä lastensa äidille ja perheelle ruuan itse sekä siivota myös jäljet. Siinä on vain sen verran vaivaa, että menemällä ravintolaan pääsee helpommalla. Oma mies osaa tehdä ruokaa, ei tosin ole kovin taitava, mutta ihan syötävää se on. Meillä tökkäisi tuohon siivoukseen, en itse äitienpäivänä halua siivota miehen kokkailujen jälkiä.

Vierailija kirjoitti:

No voi voi herrantuuteli. Minulla kaksosten kohtuun kuolemisen jälkeen ärsyttää eniten se hehkutus miten ihanaa kun on äitienpäivä. Minulle se on surun päivä kun eläviä lapsia ei ole ja aion pysy peiton alla piilossa ja poissa somesta sen päivän. Tunnen kuitenkin jollain lailla olevani äiti, sellaiseksi minua myös sairaalassa ensi kertaa ulkopuolinen kätilö kutsui. Kumpa joku päivä <3 ja yhtään lahjaa en tarvitse kunhan vaan lapsen saisin....

Tietenkin olet äiti! Niin minäkin, kohtuun raskauden puolivälissä kuolleen pojan äiti. Yhden äitienpäivän sentään kerkisin viettää, kun poika oli vielä elävänä kohdussani... Ensimmäisinä vuosina tapahtuneen jälkeen äitienpäivät vietin vällyn alla pimeässä itkemässä, mutta en enää: juhlin äitienpäivänä selviytymistäni lapseni kuolemasta, ostan äitienpäiväkakun ja kukat ja taatusti koen ne ansainneeni! 

Älä ihmeessä vähättele äitiyttäsi, olet käynyt läpi sen surullisimman asian, jonka äitiys voi tuoda tullessaan, omien lapsiesi kuoleman ennen syntymää. Voimia sinulle! Ja osta itsellesi iso kakku ja lapsiesi haudalle  kukkakippu ja itsellesi vielä suurempi!

Meillä ei juhlita tätä(kään) päivää millään tavalla! Ihan tavallinen sunnuntai. En tod. tarvitse mitään roinaa tai ylimääräisiä kukkia. Yllytän muitakin kaikkien isän-, äitien-, serkunkumminkaimojenpäivän vastaiseen toimintaan eli boikotoidaan kaikkia juhla- ja pyhäpäiviä. Kenenkään ei tarvitse olla marttyyrina, raivota perheelleen, ahdistua tms. Pidetään näitä vain aivan tavallisina päivinä! ;)