Hei! Se on äitienpäivä sunnuntaina! Jos pahoitat joka vuosi mielesi niin toimi näin:

Menkää töihin tai urheilemaan, siellä voi kilpailla ja mitata suoritusta konkreettisesti. Tavoitetaso kannattaa asettaa oman tason mukaan.

Mä en oo ikinä tajunnut sitä, että juuri äitien/isänpäivänä pitää ängetä johonkin täpötäyteen ravintolaan syömään ja jonottamaan. Paljon mieluummin syön rauhassa kotona mieheni  / lasteni tekemää ruokaa. 

Aamupala on joka vuosi tehty valmiiksi ja lapsilta olen saanut lahjat. Mieheltäni en saa lahjaa, enkä minä yleensä lahjo miestäni isänpäivänä.Eikun oonhan saanut lahjaksi mansikka-amppelin ja 10 vattupuskaa ja omenapuun. 

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä että millaisten mulkkujen kanssa olette väsänneet lapsia? Meillä aamupalat kukat ja lounaat ravintolassa ovat kuuluneet jokaiseen äitien ja isien päivään.

Höpsis. Ei ole kyse siitä, etteikö mies viitsisi/kykenisi/haluaisi ostella  lastensa äidille äitienpäivälahjoja tai kuskata jonnekin täyteen ahdettuun ylihinnoiteltuun ravintolaan äitienpäivälounaalle, vaan ihan vaan omasta mukavuudenhalustani ja itsekkyydestäni: kun ostaa itselleen äitienpäiväkortin ja lahjat ja kukat, saa ainakin sellaiset, jotka ovat todella mieluiset. Ja mieheni taatusti osaa loihtia äitienpäivänäkin ihan kelpo ateriat (kun itse olen jääkaapin herkuilla edellisenä päivänä täyttänyt). Aamukahvi toki tulee joka äitienpäivänä laulun kera makkariin...

Koko typerät äitien ja isien päivät voisi kyllä lailla kieltää. Kaupallista sontaa ja tekoherätyksiä kukkineen, lahjoineen ja lauluineen. Aivan typerää koko touhu. Kauppiaat hieroo pulleita käsiään rahan kiilto silmissään ja korttitehtaat takoo miljoonia imelillä korteillaan. Jos haluaa vanhempiaan muistaa ja kiittää sen voi tehdä minä päivänä tahansa. Sitten on muistettava myös ne lukemattomat lapset jotka päiväkodeissa itku kurkussa tuhertavat kortteja vaikka ei olisi äitiä tai isää. Ei pidä myöskään unohtaa mielensäpahoittaja äitejä jotka kiukuttelevat sitten koko päivän kun ei muut toimineet hänen odotustensa mukaisesti. Kansalaisaloite pitäisi tehdä näitten kaupallisten hurhuus-päivien poistamiseksi.

Jokainen päivä on äitienpäivä, olen onnellinen siitä että mulla on ihanat ja terveet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon perheitä missä isi unohtaa äitienpäivän:( näissä perheissä äiti vois itse varata itselleen hemmotteluhoidon, eli oma lahja. Äitiys on meinaan parasta.

Isiä voi myös lempeästi "opastaa": Ihanaa, kun sunnuntaina on äitienpäivä, saisipa kimpun valkovuokkoja ja aamukahvin vuoteeseen.

- Jos äitienpäivänä mitään ei kuulu, todetaan sieltä peiton alta, että "äitienpäivä", nyt on mun vuoro saada aamupala sänkyyn".

Sitten tehdään se kakku tai lounas tms yhdessä ja sitä sanotaan äitienpäiväkakuksi, -lounaaksi jne.

Ja voi itse järjestää perheen sinne brunssille. Siellä näkee muitakin esimerkkejä.

Älkää nyt olko ihan tohveleita äidit!

Minulle tuli aikoinaan paha mieli, kun tuotiin kukkia ja lahjoja äitienpäivänä. Yhtenä äitienpäivänä tuli itku ja läksin pois kotoa kävelemään. En vaan kestänyt sitä. Johtui varmaankin siitä, kun oma äiti ei koskaan ollut kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kriikunoita, tulee ihanaa hilloa.

Kriikunapensas? Onko siinä piikkejä? Ja menestyykö vyöhykkeellä IV-V? Puput taitaa tykätä, joten enpä tiedä, ei jaksaisi aina olla suojaamassa....Hedelmöittyykö yksinäinen kriikunapuu/pensas vaiko tarviiko se kaverin?

Naislapset vinkuu jo etukäteen lahjoja, materia ja sirkushuveja, miehen maksamana ja järjestämänä.

Kuinkas muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Koko typerät äitien ja isien päivät voisi kyllä lailla kieltää. Kaupallista sontaa ja tekoherätyksiä kukkineen, lahjoineen ja lauluineen. Aivan typerää koko touhu. Kauppiaat hieroo pulleita käsiään rahan kiilto silmissään ja korttitehtaat takoo miljoonia imelillä korteillaan. Jos haluaa vanhempiaan muistaa ja kiittää sen voi tehdä minä päivänä tahansa. Sitten on muistettava myös ne lukemattomat lapset jotka päiväkodeissa itku kurkussa tuhertavat kortteja vaikka ei olisi äitiä tai isää. Ei pidä myöskään unohtaa mielensäpahoittaja äitejä jotka kiukuttelevat sitten koko päivän kun ei muut toimineet hänen odotustensa mukaisesti. Kansalaisaloite pitäisi tehdä näitten kaupallisten hurhuus-päivien poistamiseksi.

Aivan liian mahtipontista tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Naislapset vinkuu jo etukäteen lahjoja, materia ja sirkushuveja, miehen maksamana ja järjestämänä.

Kuinkas muutenkaan.

Mielensäpahoittaja ilmestyi.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen päivä on äitienpäivä, olen onnellinen siitä että mulla on ihanat ja terveet lapset.

Oleppa nyt rehellinen itsellesi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä olisin aika pettynyt miesvalintaani jos itse itsensä pitäisi lahjoa ja muistaa merkkipäivinä...

Aika hauskat kriteerit hyvälle isälle sulla ❤️ Ja joo, mieshän se on, eikä isä, mutta meillä miehen mielestä äitienpäivää (ja isän) leikitään lasten takia, ei aikuisten. Oikeastaan olen samaa mieltä.

Toki ensisijaisesti lapset muistavat äitiään (tai isää isänpäivänä) mutta toisen vanhemman ohjausta ja apua siinä tarvitaan. Ei perinteitä itsestään opita. Kyllä se kertoo kumppanin arvoastamisesta viitsiikö näihin päiviin yhtään panostaa vai ei.

Niin, lapset arvostavat ja vanhempi auttaa siinä. Ei osta äidille lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä olisin aika pettynyt miesvalintaani jos itse itsensä pitäisi lahjoa ja muistaa merkkipäivinä...

Aika hauskat kriteerit hyvälle isälle sulla ❤️ Ja joo, mieshän se on, eikä isä, mutta meillä miehen mielestä äitienpäivää (ja isän) leikitään lasten takia, ei aikuisten. Oikeastaan olen samaa mieltä.

Tuo on välinpitämättömien/laiskojen veruke, ei ne pienet lapset pysty kuitenkaan yksinään sitä vanhempaa muistamaan. Ja mistä revit  tuon "hyvän isän" nyt oli kyse "hyvästä kumppanista", joka arvostaa ja haluaa muistaa puolisoaan ja opastaa lapsia samaan.

Niin niin, auttaa lapsia siihen, mutta ei hänen siinä kuulu itse lahjaa ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen päivä on äitienpäivä, olen onnellinen siitä että mulla on ihanat ja terveet lapset.

Oleppa nyt rehellinen itsellesi :D

Yksi p. Olepa.

 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Itse jotenkin ajattelen, että äitienpäivä on nimenomaan alaikäisten lasten äitien juttu (olen jo mummoiässä). Kyllä omat tyttäreni soittavat, tai tulevat kahville, tai joskus käydään ravintolassa, mutta pienille lapsille äitienpäivä on kuitenkin merkityksellisin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli aikoinaan paha mieli, kun tuotiin kukkia ja lahjoja äitienpäivänä. Yhtenä äitienpäivänä tuli itku ja läksin pois kotoa kävelemään. En vaan kestänyt sitä. Johtui varmaankin siitä, kun oma äiti ei koskaan ollut kuvioissa.

Mulla sama. En ole minkään tuollaisen pskahömpötyksen arvoinen, vaan se, että joka päivä tulen hyväksytyksi. En aina koe perheessä, että tulen. Siksi en halua mitään äitienpäivän teennäistäkään esittämistä. Se ei ole meidän perheelle tärkeä juhla, kuten ei isänpäiväkään.

En aio huomioida tänä äitienpäivänä omaa äitiäni mitenkään. Hänestä oon saanut tarpeekseni jo pienenä, hän ei ole ikinä mitenkään auttanut minua, jos olisin apua vailla ollut. Hän ei ansaitse minua, eikä mitään äitienpäivätoivotuksia, kuten ei muutakaan yhteydenpitoa.

Vähän aina ihmetyttää, miten äitienpäivästä on tehty niin iso numero. Meillä lapset antaa askartelemansa kortit ja that's it. Minusta on vähän väkinäistä juhlia äitienpäivää, kun en saa itse siitä mitään fiiliksiä. Ehkä myöhemmin, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, voin järjestää äitienpäivänä kivan ravintolaillan tai kutsua lapset kotiin syömään. Toisaalta heillä on silloin omat poika- tai tyttöystävät ja muut jutut voivat olla tärkeämpiä. 

En oikeastaan kaipaa äitienpäivän ylimääräistä huomiota. Minulle riittää, että lapset joka ilta peiteltäessä sanovat, että olen maailman paras äiti.