Hei! Se on äitienpäivä sunnuntaina! Jos pahoitat joka vuosi mielesi niin toimi näin:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Säälittävää, jos oma arvo ei ole selvä itsestään.

Mitä se on sinulta pois, että muistat äitienpäivänä lastesi äitiä yhdessä lasten kanssa? :0

Jos olisin mies niin siten, etten kestäisi tuollaista vinkumaijaa elämässäni. Kumppanin tulee tietää oma arvonsa itsestään, multa se ei tule.

Vierailija kirjoitti:

No voi voi herrantuuteli. Minulla kaksosten kohtuun kuolemisen jälkeen ärsyttää eniten se hehkutus miten ihanaa kun on äitienpäivä. Minulle se on surun päivä kun eläviä lapsia ei ole ja aion pysy peiton alla piilossa ja poissa somesta sen päivän. Tunnen kuitenkin jollain lailla olevani äiti, sellaiseksi minua myös sairaalassa ensi kertaa ulkopuolinen kätilö kutsui. Kumpa joku päivä <3 ja yhtään lahjaa en tarvitse kunhan vaan lapsen saisin....

Pahoittelut kokemastasi 😢

Entisenä tahattomasti lapsettomana itsekin ihmettelen sitä, miten äitienpäivä joissain perheissä vietetään kiukutellen, kun ei ollut tarpeeksi jänniä ylläreitä. Minä kun itse olen sinä päivänä erityisen kiitollinen, että saan olla äiti maailman parhaalle pojalle, ja vietetään hyvää laatuaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Säälittävää, jos oma arvo ei ole selvä itsestään.

Mitä se on sinulta pois, että muistat äitienpäivänä lastesi äitiä yhdessä lasten kanssa? :0

Jos olisin mies niin siten, etten kestäisi tuollaista vinkumaijaa elämässäni. Kumppanin tulee tietää oma arvonsa itsestään, multa se ei tule.

En ainakaan itse haluaisi noin tympeän ihmisen kanssa olla yhdessä, oli sukupuoli mikä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Säälittävää, jos oma arvo ei ole selvä itsestään.

Mitä se on sinulta pois, että muistat äitienpäivänä lastesi äitiä yhdessä lasten kanssa? :0

Jos olisin mies niin siten, etten kestäisi tuollaista vinkumaijaa elämässäni. Kumppanin tulee tietää oma arvonsa itsestään, multa se ei tule.

En ainakaan itse haluaisi noin tympeän ihmisen kanssa olla yhdessä, oli sukupuoli mikä vain.

No, samat sanat.

En juhlisi lainkaan jos ei olisi vielä noita kahta pientä lasta. Aikuiset lapset eivät muista äitienpäivänä, eikä kyllä muulloinkaan.  Oppivat tämän isältään, ettei toisen huomioiminen ole mitenkään pakollista.

Pienet rustaavat aina jotain, joten heille leivon kakkua ja laitan hyvää ruokaa. Lasten isä on jo exä ja äitini kuollut, joten ei ole muuhun tarvetta. Nykyisen mieheni äiti hoitaa oman äitinsä muistamiset, joten siihen minun ei tarvitse ottaa osaa.

Koko äitienpäivä sellainen hurskastelua, ettei oikeasti jaksaisi. Markkinamiesten keksimä kotkotus.

Jaa, se on tänään taas miehet sitä tätä ja tuota-päivä palstamammoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Säälittävää, jos oma arvo ei ole selvä itsestään.

Mitä se on sinulta pois, että muistat äitienpäivänä lastesi äitiä yhdessä lasten kanssa? :0

Jos olisin mies niin siten, etten kestäisi tuollaista vinkumaijaa elämässäni. Kumppanin tulee tietää oma arvonsa itsestään, multa se ei tule.

Sinä olet niitä miehiä joille ero tulee täydellisenä yllätyksenä.

Tämän asian ratkaisi työnantaja. Töihin klo 06:00  ja kotiin pääsen vasta tiistaina. Joten ei tarvitse muun perheen päätään vaivata äitienpäivällä. Toisaalta, itselleni se on vain päivä muiden joukossa. En niin välitä itseeni kohdistuvista "juhlista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Säälittävää, jos oma arvo ei ole selvä itsestään.

Mitä se on sinulta pois, että muistat äitienpäivänä lastesi äitiä yhdessä lasten kanssa? :0

Jos olisin mies niin siten, etten kestäisi tuollaista vinkumaijaa elämässäni. Kumppanin tulee tietää oma arvonsa itsestään, multa se ei tule.

Sinä olet niitä miehiä joille ero tulee täydellisenä yllätyksenä.

Suurin osa ihmisistä haluaa sukupuolesta riippumatta osoittaa arvostavansa kumppaniaan käyttäytymään huomaavaisesti. Aika moni tajuaa ajan saatossa, ettei tylyttäjän kanssa kannata elämäänsä hassata, kun paremminkin puolison voi saada (tai hoitaa sinkkuna ne kaikki asiat itse ilman sitä kotona olevaa tylyttäjääkin).

Tietenkin sitä voi itseään lahjoa, muttei se ole sama asia, että sen saisi joltain toiselta. Joku toinen olisi ajatellut mua edes hitusen verran ja ostanut vaikka uudet sukat marketista kauppareissulla. < Tämä fiilis puuttuu itse ostetusta lahjasta.

Niin turhaa hapatusta nämä äitien- isien- ja ystävänpäivät. Mutta saadaanhan niillä ihmiset ostoksille ja mielet pahoitettua jos ei jonain sunnuntaina tule aamiaista sänkyyn.

* kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Melkein voisin sanoa, että hoovee. En kuitenkaan sano, koska en mitenkään ymmärrä tätJuuri se on äitienpäivässä pahinta, että siitä on tehty mummojenpäivä. Samaten se, että isäinpäivästä on tehty pappojenpäivä. Nämä päivät pitäisi alaikäisten lasten vanhempien saada viettää kaikessa rauhassa perheen kesken. Ne ovat heidän päiviään. Mummolassa voidaan käydä jonakin toisena päivänä. Minulla ei koskaan ollut äitienpäivää, aina piti lähteä mummoja juhlimaan. Nyt kun olen mummo, niin kutsun kyllä jälkeläiset syömään joskus toiste. En rupea heidän äitienpäiväänsä häiritsemään. Ystäväni aikoinaan piti puolensa eikä lähtenyt mummolaralliin ja sitä suosittelen teillekin.

ä.

Kun kerran on äitienpäivä eikä äidin päivä, miksi kummassa sitä ei voisi viettää sukupolvet yhdessä? Mun anoppilassa on aina muistettu myös tyttäriä ja miniöitä sen äitienpäiväkakun ääressä siinä missä isomatroonaakin. En ole ainakaan itse koskaan kokenut, että se olisi minulta pois, jos muitakin muistaa.

Kahta kohtaa ap:n tekstissä korjaisin. Kyllä minusta on ilman muuta syötävää käydä myös siellä anoppilassa koko perheen voimin.

Vain päiväkotilaiset ja ihan pienet koululaiset tekevät askasteluja äitienpäivänä. Muilta ei välttämättä tule yhtään mitään. Lapsi askartelee siis noin viitenä vuotena jonkun lahjan. Meidän alakoulussa ei enää äitienpäivälahjaa askarreltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Itse jotenkin ajattelen, että äitienpäivä on nimenomaan alaikäisten lasten äitien juttu (olen jo mummoiässä). Kyllä omat tyttäreni soittavat, tai tulevat kahville, tai joskus käydään ravintolassa, mutta pienille lapsille äitienpäivä on kuitenkin merkityksellisin.

Minä ajattelen samoin. Tässä iässä on äiti tehnyt tehtävänsä, ei ole hoitovastuuta eikä tarvitse ajatella, että kun aikanaan lapset tein, niin nyt pitää hoitaa ne lapsenlapset. Ei tarvitse, koska niillä on se oma äiti, jota juhlivat sunnuntaina! Isoäidit voivat nauttia leppoisasta viikonlopusta onnellisina siitä, että yövalvomiset, sormiruokailun siivoamiset ja tahraisten keittiönikkunoiden siistimiset ovat mennyttä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mielestäni äitienpäivä pitäisi olla nimenomaan äitien eikä mummojen päivä. Muistan ikuisesti, kun itsekäs ex-anoppi jumitti lapseni itsellään koko päivän mammanpoikansa (exä) kanssa. Kyllä minäkin sitten aikanaan tajuan mummona antaa tilaa lapseni perheelle ja annan heidän juhlistaa päivää rauhassa. Toki jos haluavat, niin voimme juhlistaa päivää yhdessä myöhemmin päivällä.

Totta. Mummo ei ole äiti, hänellä ei ole ketään, jonka pitäisi muistaa äitienpäivänä. Äitiys päättyy sinä päivänä, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. Siitä eteenpäin nainen ei ole enää äiti eikä kenenkään pidä häntä äitinä ajatella. Ei etenkään oman pojan! Jos erehtyy ostamaan äidilleen ruusun, on auttamatta sairaassa napanuorasuhteessa lapsuudenperheeseen.

Mä ostan itselleni aina törkyhienon kukan, tänäkin vuonna. Lapsilta saan itsetehdyt kortit ja suklaalevyn jonka kävivät itse ostamassa kaupasta, joku pieni pakettikin näyttää 5 vuotiaalla olevan kaapissa piilossa. Ostan jäätelöä pakkaseen ja varaan aamuksi jotain erilaista aamupalaksi. Lauantaina vien äitini haudalle kukan ja kynttilän, sunnuntaina vien mummolleni kukan. Miehellä ei siihen päivään ole osaa ei arpaa, en minäkään isänpäivänä häntä juhli vaan lapset.

Eipä ole minun päiväni onnistuminen muiden varassa, tykkään että se menee juuri näin.

Hyvää äitienpäivää teille kaikille <3

Vierailija kirjoitti:

No kyllä olisin aika pettynyt miesvalintaani jos itse itsensä pitäisi lahjoa ja muistaa merkkipäivinä...

Minulle ei ole vielä selvinnyt miksi mieheni pitäisi minua lahjoa koska en ole hänen äitinsä! 

Kaksi päivää vuodessa, jolloin minua ei saisi ravintolaan kirveelläkään: vappu ja äitienpäivä. Normaalia huonompi ruoka, kalliimmat hinnat ja äitienpäivänä lapsiperheiden metakka. Ei kiitos, mieluummin syön hyvää ruokaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Juuri se on äitienpäivässä pahinta, että siitä on tehty mummojenpäivä. Samaten se, että isäinpäivästä on tehty pappojenpäivä. Nämä päivät pitäisi alaikäisten lasten vanhempien saada viettää kaikessa rauhassa perheen kesken. Ne ovat heidän päiviään. Mummolassa voidaan käydä jonakin toisena päivänä. Minulla ei koskaan ollut äitienpäivää, aina piti lähteä mummoja juhlimaan. Nyt kun olen mummo, niin kutsun kyllä jälkeläiset syömään joskus toiste. En rupea heidän äitienpäiväänsä häiritsemään. Ystäväni aikoinaan piti puolensa eikä lähtenyt mummolaralliin ja sitä suosittelen teillekin.

Mu kutsutaan kumpanakin päivänä mummot ja papat kahville. Jos eivät tule sitten käydään kylässä joskus toiste, mutta kakkukahvit on perinteisesti meillä ja yleensä aina tulevat aivan mielellään valmiiseen pöytään kahvittelemaan.

"Totta. Mummo ei ole äiti, hänellä ei ole ketään, jonka pitäisi muistaa äitienpäivänä. Äitiys päättyy sinä päivänä, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy. Siitä eteenpäin nainen ei ole enää äiti eikä kenenkään pidä häntä äitinä ajatella. Ei etenkään oman pojan! Jos erehtyy ostamaan äidilleen ruusun, on auttamatta sairaassa napanuorasuhteessa lapsuudenperheeseen."

Arvoisa mummo, pojat ja tyttäret ovat täysivaltaisia Suomen kansalaisia jo siitä lähtien, kun täyttävät 18. Eivät enää sinun vauvojasi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko he lisääntyneet vai eivät.