Hei! Se on äitienpäivä sunnuntaina! Jos pahoitat joka vuosi mielesi niin toimi näin:

No se juuri on marttyyrimeininkiä että äiti lähtee yksin hotelliin aamupalalle.

Äitini on jo kuollut. Hän ei ollut elämässäni koskaan. Asuin mummon ja papan kanssa ja mummo oli ihana. Oli pappakin mukava.

Muutin kaupunkiin lukioon. Siltikin matkustin jokaisena viikonloppuna mummolaan ja tein polttopuita. Autoin myös siellä kaikella tavalla isovanhempiani ja se oli oikeasti mukavaa.

Sunnuntaina vietetään läheisenpäivää. Onnea kaikille läheisille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kriikunoita, tulee ihanaa hilloa.

Kriikunapensas? Onko siinä piikkejä? Ja menestyykö vyöhykkeellä IV-V? Puput taitaa tykätä, joten enpä tiedä, ei jaksaisi aina olla suojaamassa....Hedelmöittyykö yksinäinen kriikunapuu/pensas vaiko tarviiko se kaverin?

Sireenin kokoinen. En osaa arvioida viihtymistä. Omamme on siirretty Lappeenrannan tienoilta etelämpään. Itse ollaan siirretty Mikkeliin, lämpimälle tontille viime vuonna, ei olla nähty vielä, miten on talvehtinut. Ollaan siirrelty muutakin "eteläistä".

Meillä on useita ja ovat tehneet paljon hedelmiä (luumuja). Nyt on sukupolvenvaihdos menossa, tapahtuu niiden omien jälkeläisten avulla - kasvavat siemenistä itsestään emopuun juurella.

Puput tykkää, joten vedämme verkkoaitaa ympärille talveksi.

https://puutarha.net/kasvikortisto/puut/kriikuna_918.htm

Kaikille nuo viralliset juhlapäivät eivät ole noin tärkeitä 😅 Toivon vain, että aurinko paistaa niin, että voin viettää sunnuntain ulkona.

Meillä on perinteenä mennä vanhempieni luo syömään ja isovanhempieni luo kahville. Tätä noudatetaan niin kauan kuin mummo elää. Yhdessäolo on tärkeintä. Lapselta tulee pieniä juttuja, mieheltä en odota mitään (olemme uusperhe). Leffaa, ravintolaa ja kukkia voi harrastaa muulloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille nuo viralliset juhlapäivät eivät ole noin tärkeitä 😅 Toivon vain, että aurinko paistaa niin, että voin viettää sunnuntain ulkona.

Näinpä. Kun ei vaan tunne itseään juhlimisen arvoiseksi niin tulee paha olo.

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Itse jotenkin ajattelen, että äitienpäivä on nimenomaan alaikäisten lasten äitien juttu (olen jo mummoiässä). Kyllä omat tyttäreni soittavat, tai tulevat kahville, tai joskus käydään ravintolassa, mutta pienille lapsille äitienpäivä on kuitenkin merkityksellisin.

Olen aika usein kutsunut lapset perheineen syömään/kahville.

Välillä on käyty anoppia moikkaamassa (piitkä matka). Nyt varmaan tavataan lapsia ja ollaan kotona, kun on lastenlasten viikonloppuvierailu tulossa :)

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap ei ymmärrä sitä pointtia, miksi niin monet äidit pahoittavat mielensä äitienpäivänä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että pitäisi saada mahdollisimman hienot lahjat, aamiaiset sänkyyn ja lounas upeassa ravintolassa. Kyse on siitä, ettei se kumppani osoita minkäänlaista arvostusta. Tämä vetää mielen matalaksi, eikä sitä korjaa ne itseostetut lahjat ym. härpäkkeet.

Tämä.

Yhden äitienpäivän muistan, kun vähillä rahoilla mies vei perheen ABC:lle syömään. Tyttö oli 1-vuotias ja teki kädenkuvan äidin muussiannokseen <3

Ei ne siis aina ole rahalla mitattavissa nuo muistot.

Vierailija kirjoitti:

° osta itsellesi lahja etukäteen

° jos aamiaista tai lounasta ei kuulu, mene yksin hotelliin aamiaiselle tai johonkin hyvään ravintolaan lounaallalle

° jos miehesi kieltäytyy hoitamasta lapsia, ota ne mukaan ja valitse ruokapaikat sen mukaisesti

° älä ainakaan lähde jonnekin anoppilaan miehesi panostamana

° lapset kuitenkin ovat jotain askarreelleet, nauti niistä tuotoksista ja palkitse itsesi vielä mahtavalla kukkakimpun la, jos kukaan ei ole älynnyt edes valkovuokkoja kerätä

° älä itke ja murjota vaan nauti äitiydestäsi, kevätpäivästä ja pistä huolella rahaa menemään itseesi, jos sinua ei ole muistettu millään lailla. Marttyyriudessa ei ole mitään hienoa.

🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼

Ja illalla laita eropaperit vetämään🌈

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perinteenä mennä vanhempieni luo syömään ja isovanhempieni luo kahville. Tätä noudatetaan niin kauan kuin mummo elää. Yhdessäolo on tärkeintä. Lapselta tulee pieniä juttuja, mieheltä en odota mitään (olemme uusperhe). Leffaa, ravintolaa ja kukkia voi harrastaa muulloinkin.

Näin oli meilläkin niin kauan kuin mummo eli. Hänellä oli yhdeksän lasta ja minä siinä kymmenes. Koko suku kokoontui ja mummo istutti äitienpäiväruusut aina pihaan. Niitä oli lopulta aika iso ruusupenkki.

Eikös äitienpäivänä pidä muistaa äitiä? Omaa äitiä, ei vaimoa? Lapset muistaa vaimoa, minä äitiäni.

Vitsivitsi, tottakai kaffet keitetään, kukat ostettu ja koti siivottu, niinkuin jokaisena muunakin päivänä vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Naislapset vinkuu jo etukäteen lahjoja, materia ja sirkushuveja, miehen maksamana ja järjestämänä.

Kuinkas muutenkaan.

Jeppistä. Eihän sitä vaimoonsa ja lastensa äitiin kannata rahaa, saati aikaa tai vaivaa tuhlata. Toisen hyvä mieli kun tuppaa olemaan tänkaltaisten ihmisten mielestä itseltä pois, ihan konkreettisesti. Vaikka joku toinen voisi ajatella, että huomaavaisuus, viitseliäisyys ja anteliaisuus tuo suhteeseen lisää hyvää, mikä myös palautuu. 

Saan yleensä tekstiviestionnittelut. Viime vuosina en sitäkään. Pitäisi etsiä luotettu henkilö. Lapsi paiskaa laitokseen varmasti heti, kun se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap tarkentaa, miksi anopilla ei ole oikeutta äitienpäivään eli siihen, että oma lapsi muistaa äitiä ja tulee käymään? Onko äitienpäivä jonkinlainen taaperoiden äitien marttyyrikruunun kiillotuspäivä, jolloin erityisesti tulee alleviivata sitä, että anoppi on paska, kun tuollaisen pojan kasvatti?

Juuri se on äitienpäivässä pahinta, että siitä on tehty mummojenpäivä. Samaten se, että isäinpäivästä on tehty pappojenpäivä. Nämä päivät pitäisi alaikäisten lasten vanhempien saada viettää kaikessa rauhassa perheen kesken. Ne ovat heidän päiviään. Mummolassa voidaan käydä jonakin toisena päivänä. Minulla ei koskaan ollut äitienpäivää, aina piti lähteä mummoja juhlimaan. Nyt kun olen mummo, niin kutsun kyllä jälkeläiset syömään joskus toiste. En rupea heidän äitienpäiväänsä häiritsemään. Ystäväni aikoinaan piti puolensa eikä lähtenyt mummolaralliin ja sitä suosittelen teillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille nuo viralliset juhlapäivät eivät ole noin tärkeitä 😅 Toivon vain, että aurinko paistaa niin, että voin viettää sunnuntain ulkona.

Näinpä. Kun ei vaan tunne itseään juhlimisen arvoiseksi niin tulee paha olo.

Ei se minun kohdallani siitä ole kiinni. En vain oikein innostu mistään yleisistä "pakkojuhlista", eikä kenenkään ole pakko niistä olla tohkeissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

° osta itsellesi lahja etukäteen

° jos aamiaista tai lounasta ei kuulu, mene yksin hotelliin aamiaiselle tai johonkin hyvään ravintolaan lounaallalle

° jos miehesi kieltäytyy hoitamasta lapsia, ota ne mukaan ja valitse ruokapaikat sen mukaisesti

° älä ainakaan lähde jonnekin anoppilaan miehesi panostamana

° lapset kuitenkin ovat jotain askarreelleet, nauti niistä tuotoksista ja palkitse itsesi vielä mahtavalla kukkakimpun la, jos kukaan ei ole älynnyt edes valkovuokkoja kerätä

° älä itke ja murjota vaan nauti äitiydestäsi, kevätpäivästä ja pistä huolella rahaa menemään itseesi, jos sinua ei ole muistettu millään lailla. Marttyyriudessa ei ole mitään hienoa.

🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼

Ihana kirjoitus. Just näin!

Voi huh huh täällä taas pitää olla sitä ja pitä olla tätä tai minä suutun. Hohojaa kyllä kyllä ne lapset on se lahja. Ja minulle riitäisi että ovat terveitä.

Ostin äidin haudalle valkeanruusun. Vien sen jo tänään. Toinen lapsistani lähettää minulle tekstarin. Toinen lupasi tuoda kahvit ja pullat. Menemme luontoon. Siinä se äitienpäivä menee. Ei ole ikinä ollut tarvetta suurille lahjoille. Lapset pieninä kortteja rustas. Mies kerran muisti kukkasella. Neljäkymmentä vuotta on yhres oltu ja edelleen ihana mies.