Lue keskustelun säännöt.
Muistatko Victoria Holtin kirjat?
09.05.2018 |
Löysin kirppikseltä muutaman, jotka ahmin nyt. Oli mun lempikirjailija nuoruusvuosina. Ihanaa historiallista romantiikkaa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain! Mellynin valtiatar oli suosikkini. Pidin myös Kohtalokkaasta helminauhasta. Ja monesta muusta!
Kohtalokas helminauha on mun suosikki. Moni muukin on tosi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaahh, mies on aina niin komea ja karismaattinen ja vaarallinen ja nainen vaatimattoman näköinen jonka luonteeseen mies ihastuu, kun uskaltaa vastustaa miestä:)
Muistan kyllä. Monta kirjaa löytyy kirjahyllystä.
Ihana aloitus! Todellakin muistan: Unelma paratiisisaaresta oli suosikkini. Siinä oli niin jännä päiväkirjatarina varsinaisen tarinan rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen parhaillaan Paholaisrakastaja-kirjaa
Ahmin aikoinaan myös Barbara Cartlandin kirjat. Niin romanttisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin niitä kyllä joskus, mutta aina se vähän hävetti.
Mut tuohon aikaisempaan kuvaukseen: nämä miehethän ei ikinä OIKEASTI olleet vaarallisia. Päinvastoin, ne olivat turvallisia ja kilttejä. Sen sijaan jossain lähellä oli aina se vaarallinen ja ikävä tyyppi, joka yritti tappaa paitsi sankarittaren, myös sen oikean miespäähenkilön päästäksen perimään kaiken - ja joka yritti lavastaa sen varsinaisen miespäähenkilön syylliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin niitä kyllä joskus, mutta aina se vähän hävetti.
Mut tuohon aikaisempaan kuvaukseen: nämä miehethän ei ikinä OIKEASTI olleet vaarallisia. Päinvastoin, ne olivat turvallisia ja kilttejä. Sen sijaan jossain lähellä oli aina se vaarallinen ja ikävä tyyppi, joka yritti tappaa paitsi sankarittaren, myös sen oikean miespäähenkilön päästäksen perimään kaiken - ja joka yritti lavastaa sen varsinaisen miespäähenkilön syylliseksi.
No siis vaarallisia sillai kiihottavalla tavalla. En nyt kilteiksikään sanoisi :).
Mulla on niitä pitkä rivi hyllyssä, ainakin 20. Haalin niitä nuorena divareistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahmin aikoinaan myös Barbara Cartlandin kirjat. Niin romanttisia.
En kyl vertaisi Holtin kirjoihin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin niitä kyllä joskus, mutta aina se vähän hävetti.
Mut tuohon aikaisempaan kuvaukseen: nämä miehethän ei ikinä OIKEASTI olleet vaarallisia. Päinvastoin, ne olivat turvallisia ja kilttejä. Sen sijaan jossain lähellä oli aina se vaarallinen ja ikävä tyyppi, joka yritti tappaa paitsi sankarittaren, myös sen oikean miespäähenkilön päästäksen perimään kaiken - ja joka yritti lavastaa sen varsinaisen miespäähenkilön syylliseksi.
No siis vaarallisia sillai kiihottavalla tavalla. En nyt kilteiksikään sanoisi :).
Kyllä, kilttjå nimenomaan ne olivat. Siis vastuuntuntoisia, vakaita, luotettavia ja yrittivät suojella kaikkia niitä hiuijariluuserisukulaisiaankin. Mitta toki tämä oli puettu vähäpuheiseen kaapuun joka mahdollisti väärinymmärrykset ja sen että sankaritar jonkun aikaa epåilee miehensä sittekin olevan julma roisto.
Toisin sanoen, näissä on aina sellainen Darcy/Wickham -kuvio, jossa toinen on hyvä ja toinen näyttää siltä. Ja usein niissä on myös long ournesta Pemberleyhyn -tyypoinen tuhkimotarina ja samantyyppinen itsensä ja rakkautensa löytäminen kin Elisabeth Bennetiltä. Näihin sit lisätty reippaasti seksiä, pari murhaa, vähän silmänkääntötemppuja ja joukko ikäviä sukulaisia (no niitä. Kyllä löytyy Austeniltakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahmin jokaisen niiatä joskus nuorena, ehdottomasti lempikirjailija oli silloin! Juonia tai henkilöitä en enää juuri muista, mutta sen muistan että oikeita historiallisia tapahtumiakin oli siellä, joitakin mitkä olen osannut yhdistää tositapahtumiksi vasta sitten myöhemmin aikuisena.. ja ruokia Holt osasi kuvailla ihanasti, muistan että aina ne söi jotain ihanaa maalaisleipää ja joi lämmintä siideriä. :D
Paholaisrakastaja oli lemppari, sen luin monta kertaa, mutta siitäkään en muista enää mitään. Hävitin kaikki kirjat silloin aikanaan, löytyisiköhän niitä enää kirjastosta..
Hyvä analyysi, 14. Luin Victoria Holtit teininä, ja myöhemmin sitten Jane Austenin teokset. Austenin kirjoissa häiritsi teininä se, ettei siinä aikakaudelle tyypillisesti kuvailla henkilöiden ulkonäköä ja ympäristöä samaan romanttiseen tapaan kuin Holtin kirjoissa.
Vierailija kirjoitti:
Aaahh, mies on aina niin komea ja karismaattinen ja vaarallinen ja nainen vaatimattoman näköinen jonka luonteeseen mies ihastuu, kun uskaltaa vastustaa miestä:)
Ja tuohan taas tuo mieleen Charlotte Bronten (sori, en jaksa etsiä näppiksestä pilkkuja) sankarittaret, Jane Eyren ja Lucy Snowen ainakin. Tosin heidän miehensä eivät olleet mitään kiiltokuvia hekään, karismaattisia kylläkin.
Olen lukenut ne varmaan kaikki ja ne on omalla, vanhanaikaisella tavallaan kyllä ihania!
Mutta täytyy nostaa esiin jo mainitun Paholaisrakastajan juoni, sinä, joka olit sitä lukemassa, älä lue enempää, jos et halua kuulla juonesta mitään!!
Siinähän tuo rikas, komea linnanherra ihan vaan tyynesti houkuttelee viattoman neidon johonkin mökkiin lukkojen taakse ja raiskaa tätä monta päivää!
Tietysti neito salaa nauttii tästä, vaikka tappeleekin vastaan. Sitten hänet päästetään pois ja hän synnyttää salaa lapsen tuolle miehelle. Ja uskokaa tai älkää, koko tarina päättyy romanttiseen yhteen päätymiseen! Vieläpä miehen ex-rakastajattaren suotuisalla avustuksella.
Vielä voi lisätä, että tarinan juonena on myös naisen pärjääminen itsenäisesti tienaamalla itse oman elatuksensa, mutta tämä kaikki naiselta tarinassa riistetään miehen toimesta, nainen alistetaan ei vain fyysisesti, vaan myös taloudellisesti miehen valtaan, mutta kaikesta tästä huolimatta nainen kokee vain kiitollisuutta ja rakkautta!
No niin, kirja on toki genrensä ja aikansa tuotos, mutta ei voi kuin hämmästellä miten paljon nykypäivän valossa täysin kieroutuneita asenteita ja juonenkäänteitä se sisältääkään!
Mielestäni muut Holtin kirjat eivät ihan noin räikeitä ole, vaikka toki pitävät nekin sisällään kyseenalaisia sukupuoliasenteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ne varmaan kaikki ja ne on omalla, vanhanaikaisella tavallaan kyllä ihania!
Mutta täytyy nostaa esiin jo mainitun Paholaisrakastajan juoni, sinä, joka olit sitä lukemassa, älä lue enempää, jos et halua kuulla juonesta mitään!!
Siinähän tuo rikas, komea linnanherra ihan vaan tyynesti houkuttelee viattoman neidon johonkin mökkiin lukkojen taakse ja raiskaa tätä monta päivää!
Tietysti neito salaa nauttii tästä, vaikka tappeleekin vastaan. Sitten hänet päästetään pois ja hän synnyttää salaa lapsen tuolle miehelle. Ja uskokaa tai älkää, koko tarina päättyy romanttiseen yhteen päätymiseen! Vieläpä miehen ex-rakastajattaren suotuisalla avustuksella.
Vielä voi lisätä, että tarinan juonena on myös naisen pärjääminen itsenäisesti tienaamalla itse oman elatuksensa, mutta tämä kaikki naiselta tarinassa riistetään miehen toimesta, nainen alistetaan ei vain fyysisesti, vaan myös taloudellisesti miehen valtaan, mutta kaikesta tästä huolimatta nainen kokee vain kiitollisuutta ja rakkautta!
No niin, kirja on toki genrensä ja aikansa tuotos, mutta ei voi kuin hämmästellä miten paljon nykypäivän valossa täysin kieroutuneita asenteita ja juonenkäänteitä se sisältääkään!
Mielestäni muut Holtin kirjat eivät ihan noin räikeitä ole, vaikka toki pitävät nekin sisällään kyseenalaisia sukupuoliasenteita.
Äläs nyt. Siis nehän menivät ihan oikeasti naimisiin ennen sitä metsästysmajaepisodia ja olivat rakastuneita. Ei mitään väkivaltaa eikä hyväksikäyttöä. Mut sit väliin änkes joku sen ukon veli/serkku/muu perillinen, joka huijasi ukon johonki kotilinnaan hoitamaan suvun ongelmia ja uskotteli sille, että nainen on karannut, ja naisrlle se taas uskotteli, että avioliittoa ei ollut oikeasti ollutkaan vaan se olisi ollut huijausta - ja siinä vaiheessa tämä titty ajattelee tulleensa julmasti hyväksikäytetyksi. Sit tietty ne lopulta päätyvät yhteen, serkku/veli/mikäsenytoli yritti tappaa kaikki mut lopuksi koko juttu paljastui, ne saivat toisensa ja palasivat alkuasetelmaan.
Näissä se oikea mies ei koskaan oikeasti ole paha, vaikka välissä on jakso, jolloin niin luullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ne varmaan kaikki ja ne on omalla, vanhanaikaisella tavallaan kyllä ihania!
Mutta täytyy nostaa esiin jo mainitun Paholaisrakastajan juoni, sinä, joka olit sitä lukemassa, älä lue enempää, jos et halua kuulla juonesta mitään!!
Siinähän tuo rikas, komea linnanherra ihan vaan tyynesti houkuttelee viattoman neidon johonkin mökkiin lukkojen taakse ja raiskaa tätä monta päivää!
Tietysti neito salaa nauttii tästä, vaikka tappeleekin vastaan. Sitten hänet päästetään pois ja hän synnyttää salaa lapsen tuolle miehelle. Ja uskokaa tai älkää, koko tarina päättyy romanttiseen yhteen päätymiseen! Vieläpä miehen ex-rakastajattaren suotuisalla avustuksella.
Vielä voi lisätä, että tarinan juonena on myös naisen pärjääminen itsenäisesti tienaamalla itse oman elatuksensa, mutta tämä kaikki naiselta tarinassa riistetään miehen toimesta, nainen alistetaan ei vain fyysisesti, vaan myös taloudellisesti miehen valtaan, mutta kaikesta tästä huolimatta nainen kokee vain kiitollisuutta ja rakkautta!
No niin, kirja on toki genrensä ja aikansa tuotos, mutta ei voi kuin hämmästellä miten paljon nykypäivän valossa täysin kieroutuneita asenteita ja juonenkäänteitä se sisältääkään!
Mielestäni muut Holtin kirjat eivät ihan noin räikeitä ole, vaikka toki pitävät nekin sisällään kyseenalaisia sukupuoliasenteita.
Äläs nyt. Siis nehän menivät ihan oikeasti naimisiin ennen sitä metsästysmajaepisodia ja olivat rakastuneita. Ei mitään väkivaltaa eikä hyväksikäyttöä. Mut sit väliin änkes joku sen ukon veli/serkku/muu perillinen, joka huijasi ukon johonki kotilinnaan hoitamaan suvun ongelmia ja uskotteli sille, että nainen on karannut, ja naisrlle se taas uskotteli, että avioliittoa ei ollut oikeasti ollutkaan vaan se olisi ollut huijausta - ja siinä vaiheessa tämä titty ajattelee tulleensa julmasti hyväksikäytetyksi. Sit tietty ne lopulta päätyvät yhteen, serkku/veli/mikäsenytoli yritti tappaa kaikki mut lopuksi koko juttu paljastui, ne saivat toisensa ja palasivat alkuasetelmaan.
Näissä se oikea mies ei koskaan oikeasti ole paha, vaikka välissä on jakso, jolloin niin luullaan.
Tämä juoni on eri kirjasta, mahdollisesti Seitsemännen kuun juhla? Paholaisrakastajassa nainen matkustaa isänsä puolesta Ranskaan maalaamaan miniatyyrimuotokuvaa tästä kreivistä, josta sitten seuraa nämä kyseenalaiset käänteet.
Kyllä vain! Mellynin valtiatar oli suosikkini. Pidin myös Kohtalokkaasta helminauhasta. Ja monesta muusta!