Lue keskustelun säännöt.
Miehen kaverien kyläily
Nalkuttava tyttöystävä
08.05.2018 |
Muutettiin vähän aikaa sitten miehen kabssa yhteen. Nyt mies nosti esille sellaisen asian, että häntä vaivaa tunne siitä, ettei hän voi viettää kavereidensa kanssa aikaa niin kuin haluaisi. Miehellä on kavereita kylässä vähintään 2-3 iltana viikossa, ja sen lisäksi hän tapaa heitä kodin ulkopuolella.
Mies työllistää itse itsensä, kun taas minä olen päivätöissä. Pitkistä työmatkoista johtuen joudun heräämään aamulla ennen seiskaa, ja kotona olen aikaisintaan 18:30.
Olen kysynyt aiemmin mieheltä, että voisivatko hänen kaverinsa lähteä arki-iltaisin kotiin viimeistään klo 23, kun minun täytyy mennä nukkumaan. Olen myös toivonut, että viikossa voisi olla ainakin pari sellaista iltaa, että ketään ei tulisi. Nyt mies sanoo, että tämä tuntuu hänestä rajoittavalta. Hänen kaverinsa ovat kuulemma ennen olleet kylässä jopa aamukolmeen asti, ja lähes joka päivä on ollut joku kylässä.
Makuuhuoneemme on aivan olohuoneen kyljessä. Minusta tuntuu myös hieman epämiellyttävältä tehdä iltatoimia, käydä suihkussa/kylvyssä tai hyppiä yöpuvussa/kylpytakissa tukka pystyssä kun olohuone on miehen kavereita täynnä.
Mies kertoi kaverinsa tyttöystävän olevan ”hirveän hankala,” kun tämä on usein käärmeissään siitä, että miehensä kaverit ovat heillä kun hän tulee töistä. Tämä tyttöystävä tekee myös päivätöitä, ja mieheni on joskus palannut heiltä vasta puolenyön jälkeen. Minäkin olen nyt sitten vaarassa saada nalkuttavan tyttöystävän leiman otsaani.
Miten tällaista vyyhteä voisi lähteä purkamaan? Ikää meillä on muuten noin 30 kummallakin.
Kommentit (36)
Mies 35v helsinki kirjoitti:
Minä olen vaimoni kanssa ollut kimpassa 15v.
Meillä ei todellakaan käy kavereita kylässä.Yhden kaverin kanssa kävin kaljalla viime jouluna. Sitä edellinen kerta oli kaks vuotta sitten, saman kaverin kanssa. Häntä olen siis nähnyt pariin vuoteen sixpacin verran.
Tehokkaasti on ihmissuhteet karsiutuneet pois kun en keneenkään saa pitää yhteyttä.
Jos tätä yhtä kaljakaveria ei lasketa, en edes muista koska joku muu olisi ottanut yhteyttä. Ei ketään ainakaan siihen pariin vuoteen.
Monesti itsekseni itken kun olen niin yksinäinen. Esitän erakkoluonnetta, jottei kukaan ihmettelisi miksi minulla ei ole ystäviä.
Oikeasti olen sosiaalinen ja nautin ihmisten seurasta.Olen kuitenkin korkeakoulutettu ja työelämässä menestyvä, enkä ulospäin mikään mökkihöperö kummajainen.
Olisko tällainen asetelma enemmän apn mieleen?
Niin, noiden kahden välillähän ei ole mitään muuta vaihtoehtoja. Ja se on kyllä oma vikasi jos jäät sellaiseen suhteeseen jossa et saa pitää yhteyttä kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tosissasi! Ihan hirveetä! En asuisi yhdessä enää.
sasdsdsd kirjoitti:
näkjään naisen mies ei ole kantasuomalainen koska ei viitsi sitä tuoda täällä ilmi eli silloin on turha itkeä huonoa valintaa jos kotonaan ei voi olla rauhassa et saa sitä ikinä, kohta sinne jää yökyläänkin joku
Tää sama provoilija on tehnyt tänne jo ainakin kuusi aloitusta tänään, ei se ehdi päivystää ketjussa. Pakko määrällä yrittää kun laatu on niin paskaa.
Ikävä tilanne sullakin, mutta tuo on ihan oma aiheensa, kannattaa luoda tuosta ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sasdsdsd kirjoitti:
näkjään naisen mies ei ole kantasuomalainen koska ei viitsi sitä tuoda täällä ilmi eli silloin on turha itkeä huonoa valintaa jos kotonaan ei voi olla rauhassa et saa sitä ikinä, kohta sinne jää yökyläänkin joku
Jaksaa ihmetyttää mikä kaikki on nykyään "ei-kantasuomalaisten" vika.
Mulla on ns. ei-kantasuomalainen avomies (on kyllä suomessa syntynyt mutta vanhempansa ei), ja voin kertoa että meillä ei tasan tarkkaan lappaa sen kaverit tai suku iltaisin keskellä viikkoa. Viikonloppuisin tulee usein molempien kavereita, me tykätään lauantaisin "hostata" ja laittaa ruokaa ym. Me ollaan molemmat aika introvertteja eli meille tää sopii ihan hyvin molemmille näin. Mennään myös yhdessä nukkumaan viikolla kymmenen maissa illalla (mulla soi kello kuudelta arkiaamuisin ja mies herää yleensä samalla laittamaan meille aamiaista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ne kaverit vois kokoontua jonkun toisen kotona? En mä jaksaisi, jos saa vielä käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkuttava tyttöystävä kirjoitti:
Muutettiin vähän aikaa sitten miehen kabssa yhteen. Nyt mies nosti esille sellaisen asian, että häntä vaivaa tunne siitä, ettei hän voi viettää kavereidensa kanssa aikaa niin kuin haluaisi. Miehellä on kavereita kylässä vähintään 2-3 iltana viikossa, ja sen lisäksi hän tapaa heitä kodin ulkopuolella.
Mies työllistää itse itsensä, kun taas minä olen päivätöissä. Pitkistä työmatkoista johtuen joudun heräämään aamulla ennen seiskaa, ja kotona olen aikaisintaan 18:30.
Olen kysynyt aiemmin mieheltä, että voisivatko hänen kaverinsa lähteä arki-iltaisin kotiin viimeistään klo 23, kun minun täytyy mennä nukkumaan. Olen myös toivonut, että viikossa voisi olla ainakin pari sellaista iltaa, että ketään ei tulisi. Nyt mies sanoo, että tämä tuntuu hänestä rajoittavalta. Hänen kaverinsa ovat kuulemma ennen olleet kylässä jopa aamukolmeen asti, ja lähes joka päivä on ollut joku kylässä.
Makuuhuoneemme on aivan olohuoneen kyljessä. Minusta tuntuu myös hieman epämiellyttävältä tehdä iltatoimia, käydä suihkussa/kylvyssä tai hyppiä yöpuvussa/kylpytakissa tukka pystyssä kun olohuone on miehen kavereita täynnä.
Mies kertoi kaverinsa tyttöystävän olevan ”hirveän hankala,” kun tämä on usein käärmeissään siitä, että miehensä kaverit ovat heillä kun hän tulee töistä. Tämä tyttöystävä tekee myös päivätöitä, ja mieheni on joskus palannut heiltä vasta puolenyön jälkeen. Minäkin olen nyt sitten vaarassa saada nalkuttavan tyttöystävän leiman otsaani.
Miten tällaista vyyhteä voisi lähteä purkamaan? Ikää meillä on muuten noin 30 kummallakin.
Ilmoittamalla miehelle, että pidetään me vaan elämät erillään, sinä hengaat läävässäsi kavereittesi kanssa ja minä elelen tätä omaa elämääni...
Aika kypsymätön kaveri vielä. Elää teini-iän maailmassa kavereineen. Sinä haluaisit jo mennä eteenpäin ja elää parisuhteessa. Kannattaako sinun jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se on niin että minulla (nainen) käy ystäviä ja sukulaisia kylässä viikottain, miehellä ei oikeastaan ikinä. Toisiaan mies pahalla päällä ollessaan valittaa että eikö hänenkin kaverit voisi joskus tulla ja voitaisko joskus olla omalla porukalla. No olemme kuitenkin suurimman osan illoista ihan sillä omalla porukalla ja miehen kaverit ja suku on ihan yhtä tervetullutta mutta hän ei vain tee asian eteen mitään. Hänen sukulaisiaan meillä toki käy merkkipäivinä ja joskus kutsun muutoinkin kylään mutta en kai minä voi aikuisen miehen kaverille soittaa että tulisitko meille kylään leikkimään Erkki-Pekan kanssa vähäksi aikaa.
Millon te oikeen harrastatte seksiä ja muutenkin vietätte aikaa parina jos ne kaverit on noin paljon siellä?? Kavereiden kanssa saa ja pitääkin olla mutta pitääkö niiden roikkua siellä yötä myöten 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus vaikuttaa tutulta. Ihan kuin olisin lukenut melkein identtisen aloituksen kauan aikaa sitten.
Puolisollani on yli-innokas kaveri joka soittelee lähes päivittäin ja kysyy näkemistä n. joka toinen päivä. Itse sanon puolisolleni suoraan, että tänään en todellakaan jaksa/halua ketään tänne (olen vähän introvertti ja toisinaan haluan olla rauhassa hiljaisuudessa) että voisivatko tavata ystävän luona/mennä kahville/kaljalle yms.
Hyvin on sopinut, puolisoni on jopa suoraan sanonut kaverilleen että "X on tänään vähän epäsosiaalisella tuulella, nähdään jossain muualla" ei ole haitannut minua eikä käsittääkseni kaveriakaan. Eli: voisivatko olla jonkun muun kuin teidän luonanne? Luulisi että sen verran joustoa löytyy, jos et kuitenkaan näkemistä ole kieltämässä/rajoittamassa.
Kompromisseja ja jos ei toimi, kannattaa varmaan velä harkita yhdessä asumista.
Ei taida olla suomalainen kun kerran isossa ryhmässä tykkää hengata.