Lue keskustelun säännöt.
Anoppi mitätöi lapsenlastensa vanhempia. Mitä tehdä?
08.05.2018 |
Anoppi moittii toistuvasti lapsenlapstensa vanhempia. Mikään ei riitä, anoppi näkee vanhempien kasvatustavoissa pelkkiä puutteita ja myös tuo ajatuksensa peittelemättä esiin.
Tapaamiset ovat todella kuormittavia molemmille puolisoille. Valitus ei lopu, vaikka on useampaan otteeseen sanottu, että sen kuunteleminen on raskasta.
Helpottuuko tällainen yleensä missään vaiheessa niin kauan kuin anopin kanssa tekemisissä ollaan?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oli pakko pistää välit poikki. En olis halunnut, koska olisin toivonut lapsellani olevan toinenkin mummo, mutta en vaan pysty antaa itseäni tai lastani kohdeltavan niin huonosti.
Aina, ihan aina sellaista näpäyttämistä. Ihan mitättömistä asioista. Kaikesta, ihan kaikissa asioissa tehdään kärpäsestä härkänen hänen edukseen. Esim lapsi oli pari tuntia mummonsa luona. Mummo kuvaa videoklipin lapsesta minulle missä lapsen hattu on vedetty niin syvälle päähän kuin mahdollista. Ihmettelin, että miksiköhän...kun menin hakemaan niin mummo oli sitten ostanut uuden hatun kun entinen oli niin huono. Oli sitten repimällä venyttänyt hatun pilalle...
Ihan pikkuasioita, mutta ihan joka asiasta tulee "piikittelyä". 2krt on leikannut lapsen hiukset vaikka olen kieltänyt, lapsella on maitoallergia ja silti antaa maitotuotteita, tahallaan joka kerta...kaikki mitä teen tai en tee on väärin, ivallinen ilme päällä aina kun letkauttaa jotain. Ei suostu käyttämään turvaistuinta, kun "sillä on niin hyvä soppi tuossa.." jne jne.
En ole ikinä ennen kohdannut elämässäni tällaista ihmistä ja toivottavasti en tule koskaan enää kohtaamaan. No, jäi eläkkeelle mt-ongelmien takia, en tiedä diagnoosia, mutta on omat epäilykseni...
Ap, voimia! Ajattele ensisijaisesti itseäsi, sinä lapsestasi pidät huolen, sinun täytyy voida hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja teissähän ei ole mitää vikaa?!
Niinpä. Kun katsoo miten lapset nykyään käyttäytyy uskon, että anoppin sietokyky on äärirajoilla. Tehkää hänelle palvelus ja hoitakaa itse omat lapsenne.
Meillä nimenomaan se mieheni anoppi koko ajan natkutti siitä, että pidämme rajoja, emme anna syödä kuin ruokapöydässä, pidämme kiinni nukkumaanmenoajoista, siitä että jäljet siivotaan, että joka kauppareissulla ei saa muovikrääsää jne.
Tässä miehen anoppi teki koko ajan sitä, että jos esim komensin lapsia tekemään jotain, mieheni anoppi meni tekemään sen ja jurputti lapsille, ettei näiden tarvitse. Tuli tahallaan illalla niin myöhään, että lapset ei päässeet nukkumaan ja sitten soitteli sukulaisille, kuinka meidän lapset on rauhattomia jne.
Suurimmat riidat tuli syömisistä, koska mieheni anopin mielestä lasten pitää syödä koko ajan, eikä sokerimehusta ole mitään haittaa tuttipullossa.
Vierailija kirjoitti:
Miheni moittii joskus anoppinsa tytärtä. Itse moittisin mielummin äitini vävyä!
Please, mun aivot meni solmuun jo otsikosta.
23, tuo on melkein kuin omasta näppäimistöstä!
Mä yritin anoppiani sietää vuosia, mutta lopulta siihen jatkuvaan kritisöintiin, mitätöintiin ja loputtomaan ilkeyteen vaan väsyi niin, että haistatin paskat. Välit ihan täysin poikki. Mutta parempi näin. Mies käy joskus harvoin äitiänsä katsomassa. Vielä harvemmin ottaa lapsia mukaan. Meillä haukkuminen oli melko pitkälle mun haukkumista, ja poikansa taitoja isänä mitätöi törkeästi. Oli hyvin dramaattisen hämmästynyt, kun hänelle selvisi, että poikansa on kykenevä vaihtamaan vaipan! Täysjärkiseltä 35-vuotiaalta insinööriltä aikamoinen taidonnäyte? Tai se, että poikansa oli oman pienen lapsensa kanssa käynyt kaupassa ihan kahdestaan! Appi on kuollut ennen kuin anoppiani tapasin, ehkä hän ei osallistunut lasten hoitoon?
Meilläkin on mennyt mummun hoidossa yllättävän paljon vaatteita rikki. Ja sitten "komiampaa" vaatetta löytynyt mummun laukusta, mutta ei kaapista (ei olla ikinä viety hoitoon mummulaan esim hygienian vuoksi, vaan mummu tullut meille). Syömisestä oli meilläkin kädenvääntöä, ja ihan kiva sitten oli sen vatsakipuisen vauvan kanssa valvoa yö, kun mummu oli ihan vähän vaan antanut ruissipsejä. Ja laiskoja oltiin, kun ei tehty vauvalle omaa huonetta, kun vauva kuitenkin nukkui meidän huoneessa. Lista on loputon.
Sellaista asiaa ei olekaan, mitä minä olisin anopin silmissä tehnyt oikein. Nyt sit haukutaan hulluksi selän takana, mutta ihan sama minulle. Silti selittää sitä, kuinka meitä auttaa lasten hoidossa jatkuvasti. "Hoitakaa lapsenne ihan itse" -ihmisille tiedoksi ilouutinen: tuo mummu ei ole yli kahteen vuoteen hoitanut lapsiamme, vaikka mieheltä lapsia hoitoonsa kinuaakin jatkuvasti. Eikä viedä jatkossakaan... Lapsenlapset jäävät mummulle vieraaksi, mutta itse on valinnut tiensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Vierailija kirjoitti:
23, tuo on melkein kuin omasta näppäimistöstä!
Mä yritin anoppiani sietää vuosia, mutta lopulta siihen jatkuvaan kritisöintiin, mitätöintiin ja loputtomaan ilkeyteen vaan väsyi niin, että haistatin paskat. Välit ihan täysin poikki. Mutta parempi näin. Mies käy joskus harvoin äitiänsä katsomassa. Vielä harvemmin ottaa lapsia mukaan. Meillä haukkuminen oli melko pitkälle mun haukkumista, ja poikansa taitoja isänä mitätöi törkeästi. Oli hyvin dramaattisen hämmästynyt, kun hänelle selvisi, että poikansa on kykenevä vaihtamaan vaipan! Täysjärkiseltä 35-vuotiaalta insinööriltä aikamoinen taidonnäyte? Tai se, että poikansa oli oman pienen lapsensa kanssa käynyt kaupassa ihan kahdestaan! Appi on kuollut ennen kuin anoppiani tapasin, ehkä hän ei osallistunut lasten hoitoon?
Meilläkin on mennyt mummun hoidossa yllättävän paljon vaatteita rikki. Ja sitten "komiampaa" vaatetta löytynyt mummun laukusta, mutta ei kaapista (ei olla ikinä viety hoitoon mummulaan esim hygienian vuoksi, vaan mummu tullut meille). Syömisestä oli meilläkin kädenvääntöä, ja ihan kiva sitten oli sen vatsakipuisen vauvan kanssa valvoa yö, kun mummu oli ihan vähän vaan antanut ruissipsejä. Ja laiskoja oltiin, kun ei tehty vauvalle omaa huonetta, kun vauva kuitenkin nukkui meidän huoneessa. Lista on loputon.
Sellaista asiaa ei olekaan, mitä minä olisin anopin silmissä tehnyt oikein. Nyt sit haukutaan hulluksi selän takana, mutta ihan sama minulle. Silti selittää sitä, kuinka meitä auttaa lasten hoidossa jatkuvasti. "Hoitakaa lapsenne ihan itse" -ihmisille tiedoksi ilouutinen: tuo mummu ei ole yli kahteen vuoteen hoitanut lapsiamme, vaikka mieheltä lapsia hoitoonsa kinuaakin jatkuvasti. Eikä viedä jatkossakaan... Lapsenlapset jäävät mummulle vieraaksi, mutta itse on valinnut tiensä.
Hirveää tietenkin, että tällaista on jollain muullakin, mutta samalla kovin lohdullista, etten ole ihan ainoa :).
En vieläkään ymmärrä, että miksi tuo ihminen käyttäytyy niin julmasti. Miksi olla toiselle lähtökohtaisesti ilkeä ja jopa laskelmoiva. En ymmärrä. Vai kokeeko hän maailman ihan oikeasti noin vääristyneenä...kuka tietää ja toisaalta ihan sama. Ei vaikuta meihin enää.
23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Mies on toisinaan pohtinut kannattaako vanhempien kanssa olla tekemisissä. Kynnys välien katkaisemiseen on kuitenkin korkea. Toivomme kovasti, että anopin käytös ajan myötä rauhottuisi. Ellei niin käy, niin sitten joudumme miettimään asiaa oman jaksamisen näkökulmasta.
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Nimenomaan jokainen tekee ne omat valinnat, ratkaisut ja päätökset omassa elämässään. Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja kertoo vain siitä, että kaikki ihmissuhteen on kahden kauppaa. Aina tulisikin miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan mitä asialle voi itse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Anoppi käyttää tuollaiset lyhyetkin hetket siihen valittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Mies on toisinaan pohtinut kannattaako vanhempien kanssa olla tekemisissä. Kynnys välien katkaisemiseen on kuitenkin korkea. Toivomme kovasti, että anopin käytös ajan myötä rauhottuisi. Ellei niin käy, niin sitten joudumme miettimään asiaa oman jaksamisen näkökulmasta.
Minkä takia aikuisen ihmisen pitäisi vielä roikkua vanhemmissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Anoppi käyttää tuollaiset lyhyetkin hetket siihen valittamiseen.
No, hui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Et ole tosissasi. Dumppaat lapsesi tuolla lailla? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Anoppi käyttää tuollaiset lyhyetkin hetket siihen valittamiseen.
Lapsenvahdiksi kuitenkin kelpaa? Tämä apu jää saamatta, jos katkaisette välit? En näe tuollaista esimerkkiä miksikään lisäarvoksi lapsille. Luuletteko, että valittaminen loppuu siihen kun te poistutte pihasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Et ole tosissasi. Dumppaat lapsesi tuolla lailla? Miksi?
Täytyyhän lapsilla nyt isovanhemmat olla...vaikka vähän huonommatkin kunhan itse saadaan sitä omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Anoppi käyttää tuollaiset lyhyetkin hetket siihen valittamiseen.
Lapsenvahdiksi kuitenkin kelpaa? Tämä apu jää saamatta, jos katkaisette välit? En näe tuollaista esimerkkiä miksikään lisäarvoksi lapsille. Luuletteko, että valittaminen loppuu siihen kun te poistutte pihasta?
Lasten reaktioiden perusteella en usko tämän olevan ongelma. Ongelma on enemmän siinä, että anoppi pitää muiden tapoja olla lasten kanssa omaansa huonompina. Eikä sekään varsinaisesti olisi ongelma ellei sitä olisi koko ajan pakko tuoda esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etekö voi jättää vaan lapset kylään ja sopia koska tulette hakemaan, tämä tapa on ollut kaikista helpoin meillä.
Anoppi käyttää tuollaiset lyhyetkin hetket siihen valittamiseen.
Lapsenvahdiksi kuitenkin kelpaa? Tämä apu jää saamatta, jos katkaisette välit? En näe tuollaista esimerkkiä miksikään lisäarvoksi lapsille. Luuletteko, että valittaminen loppuu siihen kun te poistutte pihasta?
Meillä ei jätetä lapsia hetkeksikään anopin kanssa keskenään, koska haukkuu lasten vanhempia myös näille pienille ihmistaimille. "koska saahan totuuden sanoa", väittää tämä sen verran itseään täynnä oleva tapaus, joka luulee oman mielipiteensä olevan totuus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Mies on toisinaan pohtinut kannattaako vanhempien kanssa olla tekemisissä. Kynnys välien katkaisemiseen on kuitenkin korkea. Toivomme kovasti, että anopin käytös ajan myötä rauhottuisi. Ellei niin käy, niin sitten joudumme miettimään asiaa oman jaksamisen näkökulmasta.
Mä pahaa pelkään, että turhaan odotatte. Ei tuollaiset ihmiset muutu, koska eivät näe omassa käytöksessä mitään vikaa.
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.