Lue keskustelun säännöt.
Anoppi mitätöi lapsenlastensa vanhempia. Mitä tehdä?
08.05.2018 |
Anoppi moittii toistuvasti lapsenlapstensa vanhempia. Mikään ei riitä, anoppi näkee vanhempien kasvatustavoissa pelkkiä puutteita ja myös tuo ajatuksensa peittelemättä esiin.
Tapaamiset ovat todella kuormittavia molemmille puolisoille. Valitus ei lopu, vaikka on useampaan otteeseen sanottu, että sen kuunteleminen on raskasta.
Helpottuuko tällainen yleensä missään vaiheessa niin kauan kuin anopin kanssa tekemisissä ollaan?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Nimenomaan jokainen tekee ne omat valinnat, ratkaisut ja päätökset omassa elämässään. Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja kertoo vain siitä, että kaikki ihmissuhteen on kahden kauppaa. Aina tulisikin miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan mitä asialle voi itse tehdä.
Tätä mietimme melko usein, mutta hyviä ideoita ei ole oikein syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette tekemisissä syystä, että ___?
Omat itsekäät tarpeet. Lapsenvahti, takaaja, muuten taloudellinen turva.
Lapsenhoitoapua olemme joskus saaneet, mutta talousasiamme hoidamme aivan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Mies on toisinaan pohtinut kannattaako vanhempien kanssa olla tekemisissä. Kynnys välien katkaisemiseen on kuitenkin korkea. Toivomme kovasti, että anopin käytös ajan myötä rauhottuisi. Ellei niin käy, niin sitten joudumme miettimään asiaa oman jaksamisen näkökulmasta.
Mä pahaa pelkään, että turhaan odotatte. Ei tuollaiset ihmiset muutu, koska eivät näe omassa käytöksessä mitään vikaa.
Voi hyvin olla. Ennen lasten syntymää välit olivat ihan hyvät. Sitten anopista lapsenlasten myötä tuli esiin tällaisia piirteitä. Ei ole ollut mikään mukava kokemus meille.
Mun anoppi ei ole koskaan ollut mukava, mutta meidän esikoisen syntymän myötä hänestä kuoriutui täysverinen hirviö. Ja tällä hirviö-moodilla on jatkettu. Tai mistä tiedän mitä hän on nykyään, kun välttelen häntä viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Nimenomaan jokainen tekee ne omat valinnat, ratkaisut ja päätökset omassa elämässään. Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja kertoo vain siitä, että kaikki ihmissuhteen on kahden kauppaa. Aina tulisikin miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan mitä asialle voi itse tehdä.
Tätä mietimme melko usein, mutta hyviä ideoita ei ole oikein syntynyt.
hmmm...mitä, jos viettäisitte enemmän aika täyspäisten ihmisen kanssa ja tälläisten kanssa vähän vähemmän? Olisiko siinä mitään ideaa?
Vierailija kirjoitti:
Olette tekemisissä syystä, että ___?
Ihanko itse keksit käyttää tuota muotoa, joka on niin väsynyt?
Voi kysyä; Miksi olette tekemisissä? Tai lopettakaa yhteydenpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulkeutuvat korvat ja muistutus että et sinäkään kasvattanut lapsia niinkuin 1800-luvulla tehtiin.
Käyn näitä keskusteluja oman äitini kanssa, saako 6kk lapsenlapselleni antaa jäätelöä, joka viikko. Jostain kumman syystä hänen mielestään kaikki mikä on syötäväksi tarkoitettu on hyväksi lapselle, tyyliin on ihan ok syödä 400g karkkia, vaikka ei ole mitään muuta syönyt. Lapsi on laihtunut=kasvanut pituutta ja kielletään syömästä.Olemme yrittäneet sulkea korvia, mutta jatkuva vanhemmuuteen kohdistuva arvostelu tuntuu loukkaavalta. Tilanne ei ole mitenkään muuttunut edes sillä, että mies on alkanut väittää äidilleen enemmän vastaan valituksesta kuormituttuaan. Jutut jatkuvat silti samanlaisina kerta toisensa jälkeen.
Mik-si o-let-te hä-nen kans-saan te-ke-mi-sis-sä?
Miksi läheisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä? Koska he ovat tärkeitä, vaikka käytös toisinaan ärsyttäisikin. En silti mene läheskään aina mukaan silloin, kun mies vanhempiaan tapaa.
Siinä tapauksessa pitää sitten vaan oppia elämään niiden vikojen ja puutteiden kanssa, joita näissä rakkaissa ja tärkeissä ihmisissä on.
Mä valitsin välien katkaisun, koska mun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto saati sylkykuppi. Kyllä, kyseessä rakkaan mieheni äiti, mutta hänelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella mua törkeästi. Arvostan enempi omaa henkistä hyvinvointia kuin ilkeää, narsistista anoppiani. Ja perheeni voi varmasti paremmin nyt, kuin silloin, kun yritin sietää anoppiani ja olin hermoraunio.
Mies on toisinaan pohtinut kannattaako vanhempien kanssa olla tekemisissä. Kynnys välien katkaisemiseen on kuitenkin korkea. Toivomme kovasti, että anopin käytös ajan myötä rauhottuisi. Ellei niin käy, niin sitten joudumme miettimään asiaa oman jaksamisen näkökulmasta.
Minkä takia aikuisen ihmisen pitäisi vielä roikkua vanhemmissaan?
En koe satunnaisen yhteydenpidon olevan vanhemmissa roikkumista. Harva katkoo täysin välejään vanhempiinsa itsenäistymisensä merkiksi.
Voi hyvin olla. Ennen lasten syntymää välit olivat ihan hyvät. Sitten anopista lapsenlasten myötä tuli esiin tällaisia piirteitä. Ei ole ollut mikään mukava kokemus meille.