Harmittaa olla ruma

Vierailija kirjoitti:

Mä suosittelen tutustumaan henkisen puolen juttuihin. Voit ymmärtää miksi olet täällä ja miksi olet arvokas. Kauneus on joka tapauksessa aina katoavaista. Sillä välin kun  muut puunaavat naamaansa joka kuitenkin rupsahtaa kohta, voisit kehittää itseäsi, mikä on jotain paljon hienompaa ja pysyvämpää.

Onhan se totta, että sitä mitä ei ole koskaan ollutkaan ei voi menettää. Siitä huolimatta olisi hienoa edes joskus saada tuntea itsensä kauniiksi ja halutuksi. En tiedä onko itsen kehittämisessäkään lopulta mitään mieltä, sekin loppuu aikanaan. Ei minun olemassaolollani ole mitään tarkoitusta. Paitsi ehkä toimia vertailukohtana kauniimmille.

Vierailija kirjoitti:

No ei siihen ole ratkaisua olemassa. Elät niillä mitä on. Olen tavis itsekin.  Teet ulkonäölle sen minkä kohtuullisella panostuksella voit ja elät niille pelimerkeillä mitä olet geenilotossa saanut. Kannattaa keskittyä niiden asioiden kehittämiseen joihin voi vaikuttaa ja joista saa iloa itselleen. Kerran täällä vaan eletään. Joku neliraajahalvaantunut olisi onnellinen, että pääsisi kävelylle. Elät niillä mitä on tai sitten mietit koko elämäsi jotain nenääsi tai kasvonpiirteitäsi, joille ei voi mitään eikä muutu mihinkään vaikka valittaisit vuoden sitä tällä palstalla. Miksi tuhlata elämä siihen, mihin ei voi vaikuttaa kuin tietysti tiettyyn rajaan asti. Tasan ei mene nallekarkit tässä elämässä. Suurin ongelma näyttää olevan tuo itsesäälisi. Ihmisillä on erilaisia ongelmia. Kenellä ulkonäkö, kenellä terveys, kenellä huumeongelma tai masennus tms. Ei joku rintasyöpä tai lapsen kuolemakaan mitään kivoja asioita ole, kuten lähipiirini viehättävän näköisillä naisilla tällä hetkellä on. Vituttaa tuollaiset lapselliset märisijät.

Voin nyt heti alkuun sanoa, että sinulla ei selvästikään ole hajuakaan mitä rumuus tekee ihmiselle, masennusta ja sosiaalisia ongelmia. Rumalla naisella ei välttämättä ole edes alaunalkaenkaan rintoja mihin se syöpä voisi iskeä, saati miestä joka kelpuuttaisi ja jonka kanssa voisi lapsen tehdä. Kaikki on suhteellista ja niin kuin itsekin totesit toisille se ongelma on ulkonäkö joka rajoittaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kauniit ihmiset ovat harvemmassa kuin ns. rumat ja tavikset. Eli et ole yksin.

Tosin kuka rumuuden määrittelee? Itse kiinnitän jokaisessa ihmisessä heidän parhaisiin puoliinsa huomiota. Joku "ruma"kasvoinen voi omata upean kropan (näin tällaisen esimerkin viimeksi tänään bussissa) ja upeakasvoinen taas voi omata muodottaman kropan. Sellaisia täydellisiä paketteja on todella harvassa. Vähemmän viehättävillä on myös kauniita ominaisuuksia, kuten nättejä silmiä, kauniita hiuksia, pieniä käsiä ym.

Olet itsesi pahin arvostelija ja sitä myöten vihollinen.

Niinkuin jo edellä totesin, minussa on pelkästään huonoja piirteitä, mitään täydellisyyttä en ole tavoittelemassakaan.

Itse olen hävettävän ruma teinityttö. Ei ole kivaa elää koko elämäänsä tällaisella naamalla, mutta pitää yrittää ajatella, ettei ulkonäkö ole se tärkein juttu ihmisessä.

Pahalta tämä rumuus silti tuntuu. Ketään ei oikein viitsi edes katsoa silmiin, kun tietää toisen ajattelevan miten ruma olen.

Olen 37 ja ruma, enkä vieläkään ole keksinyt, miten edes pystyisin katsomaan peiliin ilman ällötysreaktiota.

Ei huolta, koska valtaosa ihmisistä on rumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveys on tärkeintä. Sekin on klisee jonka tajuaa vasta kun on henki lähdössä. Mutta on kuitenkin tosiasia, että sen jälkeen on kuitenkin ulkonäkö aika iso asia. Kaunis nainen pääsee elämässä paljon helpommalla. Se heijastuu niin  moneen asiaan ettei sitä heti uskoisi. Vahva itsetunto, kehut yms, ei joudu lapsena tai nuorena useinkaan kiusatuksi vaan on aina se, joka halutaan. Kyllä siinä tietysti lähtökohdat on jo paremmat. On helpompi toteuttaa myös muita hyviä ominaisuuksiaan, uralla etenee paremmin jne. Miehet ovat sulaa vahaa jalkojen alla, varsinkin jos luonnekin on mukava ja on lisäksi älykäs. Kaunis nainen saa ns. statukseltaan parempitasoisen miehen ja pääsee yleensä myös nauttimaan taloudellisesti paremmasta asemasta sitä kautta vaikka kaikki muut ominaisuudet, koulutukset ja kyvyt olisivat samat kuin rumalla kaverilla. Nämä ova tosiasioita, joiden sanomista pidetään junttina, mutta jokainen tietää että se on totta. Meidän kaveripiirissä oli yksi todella kaunis nainen. Kaiken lisäksi oli myös mukava ja fiksu, mutta ihan samalla tavalla kuin muutkin.  Kaikki miehet kiinnostuivat hänestä minne ikinä menimme. On onnellisesti naimisissa miljonäärin kanssa, hyvä ura itselläkin. Me kolme muuta tavista olemme eronneita yksinhuoltajia matalapalkka-aloilla. Eihän se raha ja ulkonäkö onnea tuo, mutta helpompi se on elää luxus-alueella kivassa omakotitalossa ja aja upean miehen kanssa, ajaa uudella ökyautolla kuin itkeä kaupungin vuokra-asunnossa ja kulkea metrolla töihin.... 

Niin mikä sun pointti nyt tässä oli? Mikään kirjoittamistasi itsestäänselvyyksistä ei tarjonnut ratkaisua minun tai muiden rumien tilanteeseen.

Ap

Minkä hiton ratkaisun oletat jonkun sulle ojentavan? Liioittelet varmasti niin "rumuuttasi", kuin ulkonäön merkitystä ylipäätään. Jos kerran mielestäsi olet tehnyt kaiken kohtuullisuuden rajoissa voitavan ulkonäkösi eteen, niin vaihtoehdoksi todella jää vain pyrkiä hyväksymään itsesi. Oletko yhtä kriittinen muita katsoessasi ja ajatteletko, että heistä ei ole mihinkään jos eivät ole "kauniita"? Tuskin. Ihminen viehättää toista kokonaisuutena (persoona, ulkonäkö, käytös, jne.), jos viehättää. Kaikkia ei voi ikinä miellyttää ja kukaan ei miellytä kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hävettävän ruma teinityttö. Ei ole kivaa elää koko elämäänsä tällaisella naamalla, mutta pitää yrittää ajatella, ettei ulkonäkö ole se tärkein juttu ihmisessä.

Pahalta tämä rumuus silti tuntuu. Ketään ei oikein viitsi edes katsoa silmiin, kun tietää toisen ajattelevan miten ruma olen.

Toivottavasti vielä joskus ymmärrät ja uskot, että tuo EI ole totta.

Ap:n aggressiiviset kommentit kertovat ihmisestä enemmän kuin ulkonäkö....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveys on tärkeintä. Sekin on klisee jonka tajuaa vasta kun on henki lähdössä. Mutta on kuitenkin tosiasia, että sen jälkeen on kuitenkin ulkonäkö aika iso asia. Kaunis nainen pääsee elämässä paljon helpommalla. Se heijastuu niin  moneen asiaan ettei sitä heti uskoisi. Vahva itsetunto, kehut yms, ei joudu lapsena tai nuorena useinkaan kiusatuksi vaan on aina se, joka halutaan. Kyllä siinä tietysti lähtökohdat on jo paremmat. On helpompi toteuttaa myös muita hyviä ominaisuuksiaan, uralla etenee paremmin jne. Miehet ovat sulaa vahaa jalkojen alla, varsinkin jos luonnekin on mukava ja on lisäksi älykäs. Kaunis nainen saa ns. statukseltaan parempitasoisen miehen ja pääsee yleensä myös nauttimaan taloudellisesti paremmasta asemasta sitä kautta vaikka kaikki muut ominaisuudet, koulutukset ja kyvyt olisivat samat kuin rumalla kaverilla. Nämä ova tosiasioita, joiden sanomista pidetään junttina, mutta jokainen tietää että se on totta. Meidän kaveripiirissä oli yksi todella kaunis nainen. Kaiken lisäksi oli myös mukava ja fiksu, mutta ihan samalla tavalla kuin muutkin.  Kaikki miehet kiinnostuivat hänestä minne ikinä menimme. On onnellisesti naimisissa miljonäärin kanssa, hyvä ura itselläkin. Me kolme muuta tavista olemme eronneita yksinhuoltajia matalapalkka-aloilla. Eihän se raha ja ulkonäkö onnea tuo, mutta helpompi se on elää luxus-alueella kivassa omakotitalossa ja aja upean miehen kanssa, ajaa uudella ökyautolla kuin itkeä kaupungin vuokra-asunnossa ja kulkea metrolla töihin.... 

Niin mikä sun pointti nyt tässä oli? Mikään kirjoittamistasi itsestäänselvyyksistä ei tarjonnut ratkaisua minun tai muiden rumien tilanteeseen.

Ap

Minkä hiton ratkaisun oletat jonkun sulle ojentavan? Liioittelet varmasti niin "rumuuttasi", kuin ulkonäön merkitystä ylipäätään. Jos kerran mielestäsi olet tehnyt kaiken kohtuullisuuden rajoissa voitavan ulkonäkösi eteen, niin vaihtoehdoksi todella jää vain pyrkiä hyväksymään itsesi. Oletko yhtä kriittinen muita katsoessasi ja ajatteletko, että heistä ei ole mihinkään jos eivät ole "kauniita"? Tuskin. Ihminen viehättää toista kokonaisuutena (persoona, ulkonäkö, käytös, jne.), jos viehättää. Kaikkia ei voi ikinä miellyttää ja kukaan ei miellytä kaikkia.

Ei tässä nyt ollut varsinaisesti kyse ratkaisun saamisesta tai hakemisesta, vaan halusin kysyä minkälaisia kokemuksia muilla on ja miten he ovat pärjänneet asian kanssa, tai onko oma ulkonäkö edes ongelma. Eihän kaikki edes välitä omasta ulkomuodostaan kovin paljon. Asia kiinnostaa, koska itse en pärjää tämän asian kanssa kovinkaan hyvin. Ja erityisesti kiinnostaa miten se paljon puhuttu itsen hyväksyminen käytännössä tapahtuu.

Yleensä kaikissa ihmisissä on jotain kauniita tai miellyttäviä ominaisuuksia, eikä minua toisten ihmisten kauneusvirheet haittaa, omat rumat piirteet on tässä se ongelma.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap:n aggressiiviset kommentit kertovat ihmisestä enemmän kuin ulkonäkö....

Aggressiiviset? Vastasin napakammin kahdelle kirjoittajalle, joista toinen jostain syystä halusi hehkuttaa kuinka ihanaa kauniiden ihmisten elämä on, tuntuu tarpeettomalta asian hieromiselta naamaan, ja toiselle, joka kutsui minua märisijäksi, mikä ei kai ole kauhean asiallista?

Ap