Mitkä asiat ihmisten kotona ovat mielestäsi köyhien juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjattomuus. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikissa varakkaissa perheissä olisi kirjoja. En vain ole ikinä nähnyt köyhissä perheissä kuin korkeintaan muutaman kirjan ja nekin yleensä lastenkirjoja.

Ei pidä paikkaansa. Meillä on köyhää, mutta on kolme kirjahyllyä täynnä kirjoja, samoin oli lapsuudenkodissa.

Vuosien varrella on saanut kerättyä hienot kokoelmat divareista ja kirppareilta. Enkä tietenkään aina ole ollut köyhä. Joskus ostin paljon uusiakin kirjoja.

Enemmän näkee somessa tai lehdissä hyvin toimeentulevien ihmisten sisustuksia joissa kirjat loistaa poissaolollaan.

Hyvä, että sentään joku kommentoi tätä. Lapsuudessani olimme todella köyhiä, mutta kirjoja meillä on ollut aina. Mummolassa oli erikseen kokonainen huone niitä varten (maalla, ei se mikään kartano ollut, vaikka olikin sen verran tilaa).

Vaan paljonkohan ihmisillä nykyään tai kohta on enää kirjoja? Aika moni on hävittänyt lähes kaikki.

Aww haluaisin niin tietää mitä meistä ajattelisitte.

Huonekalut peritty tai kirpparilta ym käytettynä ostettuja ja osa jopa Ikeasta.

Tavaraa pursuaa joka paikka, koska olen ennen ostanut kaiken mikä oli kiva. Vanhaa lasia ja posliinia notkuu joka nurkalla ym sälää. Marimekkoakin löytyy... Vallila on tainnut jäädä ostamatta, kun en pidä oikein niistä.

Lapset kasvaneet ja silti leluja pyörii sekä lemmikkiä on useita eli elämä näyttää kaaokselta ja onkin sitä.

Autoja on enemmän pihassa kuin ajajia taloudessa ja koneita muutenkin mies haalinut turhan paljon.

Pidätte varmasti köyhänä jo tässä vaiheessa, vai kuinka?

Mutta mehän ei ollakaan köyhiä vaan tilillä rahaa enemmän kuin tarvitaan omaisuutta myös sekä sijoituksia, mutta meidän elämäntapa on köyhä tai sanoisinko taloudellinen ja ekologinen puoli on erittäin isossa osassa meillä.

Talo on 300 neliötä ja vaihtaisin pienempään energian takia, mutta tämä on koti eikä täältä voi lähteä.

Yritin oikeasti miettiä millainen on köyhän koti, mutta ei siihen ole yhtä oikeaa vastausta olemassa.

Köyhien juttuja ovat rahan jatkuva ajatteleminen. Pitää maksaa se, tämä ja tuo. Riittääkö rahat,  kävelevänä kassakoneena toimiminen. Joku laittaa kieltovaiheen päälle, ja homma lähtee täysin lapasesta. Laskupino kasvaa. Velkaongelma kasvaa. Jatkuva murehtiminen, elämänilon vähentyminen. Stressi. "Mitä maksaa" on ensimmäisenä mielessä. Sairaus voi viedä konkurssin partaalle, joten äkillisen sairastumisen tai vaikka hammaslääkärin lisäksi saa murehtia raha-asioitakin.

Köyhyys ei näy useimmiten esineistä. Vaan siitä, että tilillä ei ole rahaa. Voidaan tietysti ajatella, että köyhyys lisää mt-ongelmia, joten köyhän kotona voi olla sekaista, hamstrausta, jääkaapissa vanhoja ruokia jne. Mutta kun ei sekään läheskään aina päde. Osa masentuneista on kovia siivoajia.  

Vierailija kirjoitti:

Köyhien kotona näkyy usein katkeruus muita kohtaan. Haukutaan ihmisiä joilla menee hyvin, opetetaan lapsille muukalaisvihaa, haukutaan myös ihmisiä joilla menee huonosti, tuodaan esille miljoonia tekosyitä miksi elämä on huonoa ja syytetään lähtökohtaisesti aina muita niin koulumenestyksestä, työtilanteesta, kuin parvekkeen sotkuisuudestakin. Lapsia kasvatatetaan "management by perkele"-mentaliteetilla, epäonnistumisia siedetään huonosti ja ylipäätään käytetään paljon aikaa television katseluun, netissä roikkumiseen, pelaamiseen, päihteisiin.

Rikkaiden kotona voi olla joitain näistä, mutta köyhillä useammin monta elementtiä. Sieltä se köyhyyden periytyminenkin lähtee. Köyhillä on myös koirarotuja, joilla on hankalan koiran maine, sekä luonnevikaisia kissoja. Ei aina, mutta useammin kuin muilla.

Köyhien tavaroita: Ei minkään-merkkiset kodinkoneet (Gigantin myyjälle ei ollut pokkaa sanoa ei), K-ryhmän kampanjatuotteet, kytkypuhelimia, tekokuituisia mattoja, muovimattoa ja valkoisia seiniä, aikoja sitten vanhaksi menneet hammasharjat, jne

Tuolla juuri sanottiin että valkoiset seinät on vaan rikkailla. Aika ristiriitaista eikö?

Täysin tyhjä jääkaappi ja pakastin.

Ei vessapaperia.

Vierailija kirjoitti:

Köyhien juttuja ovat rahan jatkuva ajatteleminen. Pitää maksaa se, tämä ja tuo. Riittääkö rahat,  kävelevänä kassakoneena toimiminen. Joku laittaa kieltovaiheen päälle, ja homma lähtee täysin lapasesta. Laskupino kasvaa. Velkaongelma kasvaa. Jatkuva murehtiminen, elämänilon vähentyminen. Stressi. "Mitä maksaa" on ensimmäisenä mielessä. Sairaus voi viedä konkurssin partaalle, joten äkillisen sairastumisen tai vaikka hammaslääkärin lisäksi saa murehtia raha-asioitakin.

Köyhyys ei näy useimmiten esineistä. Vaan siitä, että tilillä ei ole rahaa. Voidaan tietysti ajatella, että köyhyys lisää mt-ongelmia, joten köyhän kotona voi olla sekaista, hamstrausta, jääkaapissa vanhoja ruokia jne. Mutta kun ei sekään läheskään aina päde. Osa masentuneista on kovia siivoajia.  

Ehei, te olette suurin osa ihan väärässä. Vanhoja taloja ei remontoida, koska ei haluta tuhlata rahaa. Suurin osa tuolla 30-40 vuotta vanhoissa taloissa asuvista voisi heittämällä remontoida talonsa ilman suurempaa tuskaa. Mutta eivät raski. Vanha riittää. Täytyy muistaa, että tuo sukupolvi kasvoi ahtaasti sisarusten keskellä, hedelmä oli harvinainen herkku ja farkkuja piti säästää teini-iässä koko kesä mansikkapellolla. Niille riittää se, että on vähän vanhempaa. Ne elämän unelmat asetetaan nuorena aikuisena: olisipa tilava koti, rahaa tilillä, varaa ostaa banaaneja mielitekojen mukaan jne. Sitten ollaan tyytyväisiä, kun ne unelmat on toteutuneet.

Toinen on tämä, että vain köyhät ajattelee koko ajan rahaa. Ehkä. mutta niin ajattelee myös muuten varakkaat. Ne vasta ajatteleekin ja joka penni lasketaan. Aina ensimmäisenä ajatus "mitä maksaa". Hamstrataan, syödään vanhoja ruokia pahimmillaan.

Te luulette, että raha näkyy päällepäin. Sen näkee oikeastaan vain kolmesta asiasta ja niiden kombosta:

- omistusasunto kohtuullisella alueella ja usein aika tilava, vaikka vanhempi

- verotoimistosta voi katsoa tulot

- ja jos tuloja on kunnolla ja samalla elämä on askeettista -> rahaa on tileillä helvetisti!

Asun yksiössä, melkein maksetussa. (20.000€ velkaa jäljellä). Mutta jouduin irtisanotuksi yt-neuvotteluissa 50+ vuotiaana. Työelämää takana n. 35 vuotta. Yksin työttömyyskorvauksestani yritän maksaa asuntolainani sekä yhtiövastikkeeni. Olen rutiköyhä nainen, ei varaa mihinkään uuteen. Harmittaa,kun en pysty ostamaan parvekkeelle kesäksi kukkia. Laitoin samettikukan siemeniä purkkeihin kasvamaan, ne ovat vasta pieniä taimia. Rakastan pelargonioita, mutta en raaski ostaa. Täytyisi ostaa kunnon multaa ja lannoitetta. Varakkaat eivät ymmärrä köyhien elämää. Sanovat vain, että mene töihin luuseri.

Makkaraa jääkaapissa ja makaroonia kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhien juttuja ovat rahan jatkuva ajatteleminen. Pitää maksaa se, tämä ja tuo. Riittääkö rahat,  kävelevänä kassakoneena toimiminen. Joku laittaa kieltovaiheen päälle, ja homma lähtee täysin lapasesta. Laskupino kasvaa. Velkaongelma kasvaa. Jatkuva murehtiminen, elämänilon vähentyminen. Stressi. "Mitä maksaa" on ensimmäisenä mielessä. Sairaus voi viedä konkurssin partaalle, joten äkillisen sairastumisen tai vaikka hammaslääkärin lisäksi saa murehtia raha-asioitakin.

Köyhyys ei näy useimmiten esineistä. Vaan siitä, että tilillä ei ole rahaa. Voidaan tietysti ajatella, että köyhyys lisää mt-ongelmia, joten köyhän kotona voi olla sekaista, hamstrausta, jääkaapissa vanhoja ruokia jne. Mutta kun ei sekään läheskään aina päde. Osa masentuneista on kovia siivoajia.  

Toinen on tämä, että vain köyhät ajattelee koko ajan rahaa. Ehkä. mutta niin ajattelee myös muuten varakkaat. Ne vasta ajatteleekin ja joka penni lasketaan. Aina ensimmäisenä ajatus "mitä maksaa". Hamstrataan, syödään vanhoja ruokia pahimmillaan.

Kirjoitin tuon yllä olevan viestin ja mainitsin, että köyhät ajattelevat aina rahaa. En tosin sanonut, että vain köyhät. Minusta se on näin, että köyhät ajattelevat paljon rahaa, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jos on töissä, rahan ajattelu vähenee ja ylipäänsä energiaa kuluu vähemmän raha-asioiden pohtimiseen, koska rahaa on tilillä eikä koko ajan tarvitse laskea rahoja. Osittain itselleni on jo jäänyt ominaisuudeksi ajatella rahaa, mutta kyllä se vähenee huomattavasti, kun pääsee töihin. Rahaa on kiva pistää eteenpäin siinä kohdin. En jää pitämään vanhoista räteistä kiinni, jos kerrankin on varaa ostaa uusia, vaan silloinhan se on just mentävä ostoksille. 

Suomalaisilla tosin ylipäänsä on vahvana tämä "mitä maksaa" -mentaliteetti, mutta minusta se on vain hienoa. :) Olen työskennellyt ulkomaalaisten kanssa, ja jotenkin ei vaan yhtään iske tietty paskantärkeily rahan suhteen. Kamala kauhistus on joillekin se, jos ulospäin näkyy missään määrin säästeliäisyys. Totuus voi silti olla se, että rahaa ja vaatteita lainataan tutuilta eli kaikki on ihan silmänlumetta.

Vierailija kirjoitti:

Asun yksiössä, melkein maksetussa. (20.000€ velkaa jäljellä). Mutta jouduin irtisanotuksi yt-neuvotteluissa 50+ vuotiaana. Työelämää takana n. 35 vuotta. Yksin työttömyyskorvauksestani yritän maksaa asuntolainani sekä yhtiövastikkeeni. Olen rutiköyhä nainen, ei varaa mihinkään uuteen. Harmittaa,kun en pysty ostamaan parvekkeelle kesäksi kukkia. Laitoin samettikukan siemeniä purkkeihin kasvamaan, ne ovat vasta pieniä taimia. Rakastan pelargonioita, mutta en raaski ostaa. Täytyisi ostaa kunnon multaa ja lannoitetta. Varakkaat eivät ymmärrä köyhien elämää. Sanovat vain, että mene töihin luuseri.

En tarkoita vinoilla, mutta tässä näkyy asioiden suhteellisuus. Asun itse yksiössä, melkein maksetussa. Minulle se tarkoittaa sitä, että omaa asuntolainaa ei ole ja yhtiökohtaista lainaa on vain 2019 asti.

Kannattaa harkita muuttoa, tilanne kuulostaa aika katastrofaaliselta, ellet ole vielä ansiosidonnaisella. Ei se muuttokaan ole yksiselitteinen juttu, mut löytyiskö halpaa yksiötä, jonka voisit ostaa siten, ettei lainaa tarvitsisi ottaa? Huom. asumistukea voi saada rahoitusvastikkeeseen, mutta EI henkilökohtaiseen lainaan. 

Minulla oli köyhä luokkakaveri. Heidän kotonaan ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Suihkussa ei siis paljon käyty, minkä huomasi sitten koulussakin valitettavasti.

Kävin heillä kerran kylässä. Kaverillani ei ollut edes omaa huonetta. Minulle keitettiin kahvit ja tarjottiin pullaa. Olivat mukavia ja ystävällisiä ja kävin siellä mielelläni.

Ei se, että ihminen on köyhä tee hänestä huonoa ihmistä. Olen miettinyt tätä ketjua pitkään ja muita merkkejä en keksi kuin mukavuuksien puuttumisen ja ne taitavat nykymaailmassa olla jo köyhilläkin nykyasunnoissa. Toisaalta, joku ekohenkinen ihminen voi omasta halustaan asua hyvin askeettisesti, lämmittää talon itse puilla, kantaa vedet kaivosta ja sulattaa lunta ja käydä siellä ulkohyyskässä.

En kyllä osaa sanoa. Siis oon työssäni nähnyt OIKEESTI KÖYHIÄ. Useat antavan lasin mehua, jos on. Rikkaat ja pihit ei edes tarjoa lasia vettä.

Vierailija kirjoitti:

Asun yksiössä, melkein maksetussa. (20.000€ velkaa jäljellä). Mutta jouduin irtisanotuksi yt-neuvotteluissa 50+ vuotiaana. Työelämää takana n. 35 vuotta. Yksin työttömyyskorvauksestani yritän maksaa asuntolainani sekä yhtiövastikkeeni. Olen rutiköyhä nainen, ei varaa mihinkään uuteen. Harmittaa,kun en pysty ostamaan parvekkeelle kesäksi kukkia. Laitoin samettikukan siemeniä purkkeihin kasvamaan, ne ovat vasta pieniä taimia. Rakastan pelargonioita, mutta en raaski ostaa. Täytyisi ostaa kunnon multaa ja lannoitetta. Varakkaat eivät ymmärrä köyhien elämää. Sanovat vain, että mene töihin luuseri.

Jos noin tiukkaa on niin miksi ihmeessä et mene töihin? Jos aamuisin ei tarvitse nousta aikaisin, mene jakamaan sanomalehteä. Se on sitä paitsi kesäöisin mukavaa työtä ja saa siitä vähemmälläkin tekemisellä useamman satasen tilille kuukaudessa. Täällä on viikkoja huudeltu kesätyöntekijöitä. Piti jo itse mennä mutta kun päivätöissä on jo niin kiire ja työmatkani pitkä niin en taida jaksaa.  50+ ei ole ikä eikä mikään, meille otettiin juuri töihin vakipaikkaan 58 -vuotias. Tekee vielä 10 vuotta töitä eikä taatusti jää äitiyslomille eikä lähde muutenkaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vallilan ikkunaverhot, joissa ei ole edes vuorikangasta.

Meillä on keittiössä ja makkarissa. Keittiön verhot maksoi 80e kpl ja makkariin sain tarjouksesta 55e kel.

Mikä ihmeen vuorikangas? Verhoissa?

Vuorikangas verhoille ryhtiä, joten ne putoavat kauniimmin ja ovat ihanan ylelliset (mitä ei tietenkään koskaan boi sanoa Vallilan halpiskankaista). Lisäksi voi käyttää pimentävää vuotikangasta, mikä on hyvä idea Suomen kesäöinä.

Mitä hintaan tulee niin naurettavan halpojahan nuo ovat. Meidän kalleimmat verhomme maksoivat 2300€. Tilauskangas, ompelu ja asennus. Nyt tilasimme samaan ikkunaan vielä 700€:n laskosverhon.

LOL harvoin kuulee jonkun kehuskelevan sillä kuinka käytti tonneja verhoihin

Siis VERHOIHIN :’D mä en kestä!

Samaa mieltä, ihan naurettavaa :D Minun kämppäni verhot (4 ikkunaa) maksoi yhteensä noin 10 euroa. Kirppikseltä löysin kaikki ja siistejä ovat, uudenveroisia.  Kaksi mattoakin löysin, hinta yhteensä 16€.

En tiedä köyhistä, mutta rikkailla pitää olla kyppitonnin keittiö, jossa voi sitten mikrossa lämmittää kuraläppäänsä. Joku Nalle vielä voi kirjoittaa kirjansa, jossa kertoo kuinka rikastui köyhien kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä osaa sanoa. Siis oon työssäni nähnyt OIKEESTI KÖYHIÄ. Useat antavan lasin mehua, jos on. Rikkaat ja pihit ei edes tarjoa lasia vettä.

Olen huomannut saman eli monet köyhät ihmiset voivat olla paljon anteliaampia kuin rikkaat.

Ilmeisesti Afrikassa, jossa paljon köyhyyttä ollaan kuitenkin onnellisia.

"Rikkaassa" Euroopassa taas mietitään miten elämän saisi päätettyä nopeammin.

Rahallinen rikkaus tuo vain onnellisuutta määrämittattaansa asti.

Vierailija kirjoitti:

Vanha suolakurkkupurkki tuhkiksena.

Jo tämä, että tarvitsee olla se tuhkakuppi on köyhää.  Ja sen takiahan se elämä on köyhää, kun rahat menee tupakkaan (ja usein myös muihin päitteisiin). Laskekaapa polttajat, paljonko siihen savuttamiseen menee vuodessa rahaa ja paljonko se tekee kymmenessä vuodessa. Se on valtava summa, sillä saisi jo vaikka mitä järkevää. Toinen johon saa äkkiä uppoamaan omaisuuden on alkoholi.

Se voi joskus olla myös niin, että puutetta ei ole rahasta vaan esim. ajasta tai jaksamisesta. Ei jaksa tai ehdi laittaa kotia hienoon kuntoon. Tai sitten ei vain kiinnosta. Riittää, kun kotona on jääkaappi ja sänky.

Vaimo ja lapset.

Private label elintarvikkeet