Yritin tutustuttaa kaksi yksinäistä ystävääni toisiinsa ja lopputulos oli fiasko

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies jolla ei ole lainkaan ystäviä ja joka haluaisi olla vain minun kanssa.

Minun kanssa hän on tavannut valtavasti erilaisia ihmisiä joiden kanssa olisi voinut ystävystyä. Juttu on niin että hän ei kauheasti välitä ihmisistä. Muuta en voi päätellä. Hän juttelee heidän kanssa ja sietää heitä, mutta on valtavan helpottunut kun pääsee vain kotiin.

Ap:n ystävät voivat selittää että ovat yksinäisiä, mutta tatkoittavat että haluaisivat enemmän juuri ap:n seuraa. Eivät he edes halua olla muiden ihmisten kanssa olla tekemisissä saati yrittää ystävystyä. Heillähän on ap joka on kaikki mitä he haluavat.

Itseasiassa nyt kun tuota mietin, niin voi hyvinkin olla niin että etenkin tuo toinen kaveri haluaa enemmän vain ja ainoastaan minun seuraa. Toinen ehkä haluaisi uusiakin ystäviä mutta ehkä toivoo uuden ystävän olevan sellainen yli-innokas ekstrovertti joka tekisi hänelle tutustumisesta helpompaa. Tai spekulaatitota vaan tämä, joskin ihan mahdollista. Siinä tapauksessa minun pitäisi kyllä tehdä tuolle ensiksi mainitulle ystävälle selväksi, ettei hänen oikeasti ole mahdollista saada itseltäni enempää aikaa ja nuo ”olen niin yksinäinen”-valitukset ovat silloin vain minuun kohdistuvia inhottavalta tuntuvia moitteita/valituksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku miettii samanlaista ”parittamisyritystä” niin luontevampi tapa olisi pitää jotkut illanistujaiset, joihin kutsutaan heidät molemmat ja vähän muutakin väkeä. Siinä voisivat tutustua luontevasti ja natsaa jos natsaa. Itseä ainakin tökkisi tosi pahasti, jos huomaisin, että joku yrittää väkisin ”naittaa” mua jonkun kanssa.

Itseasiassa toinen näistä ystävistäni oli viitisen vuotta sitten tupareissani, joissa oli aika paljon porukkaa. Mutta se ei oikein mennyt hyvin. Tuo kaveri olisi koko illanvieton ajan halunnut olla vierelläni kuin varjo ja hän ei oikein ymmärtänyt sitä, että illan emäntänä minun piti viihdytäää kaikkia vieraita tasapuolisesti. Tupareiden jälkeen hän kommentoi minulle aika ikävin sanoin ystäväni ja sen jälkeen tuli tunne, etten välitä kutsua häntä enää jos tulee jotain isompia pippaloita.

Omistushaluinen?

Minä olisin voinut olla tuppisuuna seurassa ihan vain siksi, koska olen niin kamalan ujo. En siis missään nimessä ollakseni epäkohtelias.

Minusta ideasi oli kiva ja olisin iloinen, jos joku varta vasten haluaisi tutustuttaa minut kaveriinsa. Mulla kun ei montaa kaveria ole, niin uusi ystävä olisi tervetullut. Oon huono tutustumaankaan kehenkään, niin tuollainen ystävä jonka kanssa käydä kahvilla tai lasillisella tai muuten vain hengailla olisi aivan ihana!

Voihan olla, etteivät nuo sitten vain halunneet jostakin syystä tutustua toisiinsa ja kemiat eivät vain kohdanneet. Tai sitten hekin ovat ujoja ja hitaasti lämpeneviä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu harvinaisen mukavalta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Ei ihme, että sinusta pidetään (jotkut takertuvat).

Kiitos! Ongelmana minulla on tosin ehkä aina ollut vaikeudet omien rajojen asettamisessa ja oman puolen pitämisessä. Mutta harjoittelen näitä. Esim. jos oikeasti olen väsynyt ja kaveri soittaa, saatan laittaa viestin että nyt pitää levätä enkä jaksaisi puhua. Etenkin jos tiedän, että soittaja tahtoisi puhua vähintäänkin tunnin. Jos olisi 15 min puhelu, se olisi eri.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies jolla ei ole lainkaan ystäviä ja joka haluaisi olla vain minun kanssa.

Minun kanssa hän on tavannut valtavasti erilaisia ihmisiä joiden kanssa olisi voinut ystävystyä. Juttu on niin että hän ei kauheasti välitä ihmisistä. Muuta en voi päätellä. Hän juttelee heidän kanssa ja sietää heitä, mutta on valtavan helpottunut kun pääsee vain kotiin.

Ap:n ystävät voivat selittää että ovat yksinäisiä, mutta tatkoittavat että haluaisivat enemmän juuri ap:n seuraa. Eivät he edes halua olla muiden ihmisten kanssa olla tekemisissä saati yrittää ystävystyä. Heillähän on ap joka on kaikki mitä he haluavat.

Itseasiassa nyt kun tuota mietin, niin voi hyvinkin olla niin että etenkin tuo toinen kaveri haluaa enemmän vain ja ainoastaan minun seuraa. Toinen ehkä haluaisi uusiakin ystäviä mutta ehkä toivoo uuden ystävän olevan sellainen yli-innokas ekstrovertti joka tekisi hänelle tutustumisesta helpompaa. Tai spekulaatitota vaan tämä, joskin ihan mahdollista. Siinä tapauksessa minun pitäisi kyllä tehdä tuolle ensiksi mainitulle ystävälle selväksi, ettei hänen oikeasti ole mahdollista saada itseltäni enempää aikaa ja nuo ”olen niin yksinäinen”-valitukset ovat silloin vain minuun kohdistuvia inhottavalta tuntuvia moitteita/valituksia.

Ap

Ap, tässä pitäisi tehdä tavalla, josta kukaan ei luontaisesti pidä eli nostaa kissa pöydälle. Sinä yritit takertua oljenkorteen, että jostain syystä nämä ystäväsi ystävystyisivät ja sivuuttaisivat sinut, not going to happen, ellet ole alustanut asiaa sillä, että sinä et aio olla käytettävissä jatkossa kuin vähissä määrin.

Viime vuosien elämäntilanteet ovat tehneet minusta yksinäisen ja minulla on myös yksinäisiä ystäviä. En syyllisty heidän valituksestaan eikä ystäväni syyllisty myöskään minusta. Paitsi yksi. Se paras ystäväni, joka vietti ennen enemmän aikaa kanssani ja suht samaan aikaan kun minun ystäväntarpeeni lisääntyi, hänen tarpeensa omalle ajalle samoin. Siitä on ollut pakko puhua äänen. Meillä on se ongelma, ettei hän haluaisi minulle toista parasta ystävää, sinulla taas helpompaa, koska olet valmis antamaan toisen olla ystäväsi paras ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu harvinaisen mukavalta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Ei ihme, että sinusta pidetään (jotkut takertuvat).

Kiitos! Ongelmana minulla on tosin ehkä aina ollut vaikeudet omien rajojen asettamisessa ja oman puolen pitämisessä. Mutta harjoittelen näitä. Esim. jos oikeasti olen väsynyt ja kaveri soittaa, saatan laittaa viestin että nyt pitää levätä enkä jaksaisi puhua. Etenkin jos tiedän, että soittaja tahtoisi puhua vähintäänkin tunnin. Jos olisi 15 min puhelu, se olisi eri.

Ap

Älä laita viestiä. Koska silloin olet huomioinut hänet ( eli sulla onkin ollut aikaa ja jaksoit). Et vain vastaa puhelimeen. Laita luuri äänettömälle, jos toinen alkaa pommittaa sua soitoillaan. Älä myöskään vastaa tekstiviesteihin, jos hän alkaa lähetellä niitä huomattuaan, että ei vastaa soittoihin. Jos siis olet väsynyt, et koske koko kännykkään. Vain tällä tavalla henkilö oppii, että et ole 24/7 hänen käytettävissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu harvinaisen mukavalta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Ei ihme, että sinusta pidetään (jotkut takertuvat).

Kiitos! Ongelmana minulla on tosin ehkä aina ollut vaikeudet omien rajojen asettamisessa ja oman puolen pitämisessä. Mutta harjoittelen näitä. Esim. jos oikeasti olen väsynyt ja kaveri soittaa, saatan laittaa viestin että nyt pitää levätä enkä jaksaisi puhua. Etenkin jos tiedän, että soittaja tahtoisi puhua vähintäänkin tunnin. Jos olisi 15 min puhelu, se olisi eri.

Ap

Jos et pidä tunnin puheluista, olisi reilua sanoa se ihan suoraan, jolloin ystäväsi tajuaa, että hänen pitää etsiä ystävä, joka pitää niistä.

Vähäpuheinen ei välttämättä ole ujo. Kaikkia ei vaan kiinnosta saada huomiota tai kertoa joka asiasta mielipidettään tai keskustella vain siksi ettei olisi hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika hämmentynyt. Kahden kesken kumpikin ovat ihan mukavia (joskin turhan ripustautuvia), puheliaita, ulospäinsuuntautuneita, hauskoja, huumorintajuisia. Kolmistaan murjottavia tuppisuita joiden kanssa tuli epämukava ja kiusaantunut olo. Olisi kiva tietää, minkälainen ilmiö tässä on taustalla? Keittiöpsykologit kommentoikaa! tai onko muilla kokemuksia samanlaisesta ilmiöstä? En ole ennen törmännyt vastaavaan.

Syyhän on se että noiden kavereidesi mielestä on epämukavaa olla kolmen porukassa ja vielä niin että toinen on tuntematon.

Kuulostaa rasittavalta.

Ei sun tartte kavereitasi holhota. Hankkikoot itse elämäänsä sisältöä.

Täytyy myöntää, että ketju on lähtenyt aivan eri suuntaan kuin mitä aloituksen perusteella odotin. Aluksi sain ap:sta kuvan päsmärinä, joka ehkä salaa säälii kahta yksinäistä ystäväänsä ja päättää saattaa nämä yhteen saadakseen olla rauhassa (tässä on mukana vahvaa projisointia, sillä itse tällaisen naittajan kohteeksi joutuneena en osaa suhtautua hirveän positiivisesti minkäänlaisiin yhteensaattamisiin).

Nyt koko ketjun luettuani mielikuvani on muuttunut aika lailla. Ap vaikuttaa ajattelevaiselta ja toisia huomioimaan kykenevältä mutta näistä ystävistä se ripustautuvampi kuulostaa epämiellyttävältä ja ehkä vähän epätasapainoiseltakin. Tuo ap:n muiden ystävien lapsellinen haukkuminen, uhriksi heittäytyminen kun ap ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa tavata, omistushaluisuus ja ilmeinen haluttomuus edes harkita uusien kavereiden hankkimista eivät kuulosta hyvältä.

up

Höh. Jos ovat epäsosiaalisia ja hitaasti lämpeneviä niin ei mikään ihme jos kumpikaan ei kehtaa tehdä aloitetta ja silloin väärinymmärryksiä syntyy ja on vaikeaa enää ylittää kynnystä ja alkaa puhumaan. Ainakin näin itse olen kokenut monesti ollessani uudessa seurassa 3 ihmisen tai isommassa porukassa :/ olen itse 25 v nainen ja lämpenen todella hitaasti ja olen varovainen sosiaalisesti ja hiljainen. Tuttujen kanssa puhun ihan rennosti ja iloisesti ja avoimesti. On se vaan vaikeeta mut pitää alussa jotenkin ponnistaa

Esim. Aspergerihmisillä on vaikeeta olla jos on useampi kuin kaksi ihmistä. Ja myös takertuvuus koska heillä voi olla huonoja kokemuksia ihmisistä. Sinä todennäköisesti olet sosiaalinen ja jopa rehellinen ihminen joka on tärkeää. Ja muista jos on Assi ei lue rivienvälistä eikä lue kehonkieltä jos joku mättää sano suoraan. Avoimuus voi johtaa myös riitaan mut niistä selvitään. Kriiseistä selvitään arki tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt varmaan tajuat miksei heillä ole ystäviä. Mutta arvostan, että olet yrittänyt.

Miten niin? Haistan (anteeksi ennakointi) samaa asennetta kuin sinkkujen parittamisessa: kunhan on mies, syö ruokaa ja käy kakalla, heti pitäisi kolahtaa ja ollaan muutenkin koko ajan naittamassa kaikille peräkammarinpojille. Ystävyys on iso asia eikä ihmisellä ole montaa tosiystävää elämänsä aikana ja suomalaiset syttyvät hitaasti. Vielä jos joku vahtii siinä keskellä miten paljon kyseiset paritettavat keskustelevat niin onpa luontevaa. Kaunis ajatus kylläkin, mutta annetaan ihmisille aikaa.

Aspergeri minullekin pikkasen tulee mieleen siitä hankalammasta ystävästä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mies jolla ei ole lainkaan ystäviä ja joka haluaisi olla vain minun kanssa.

Minun kanssa hän on tavannut valtavasti erilaisia ihmisiä joiden kanssa olisi voinut ystävystyä. Juttu on niin että hän ei kauheasti välitä ihmisistä. Muuta en voi päätellä. Hän juttelee heidän kanssa ja sietää heitä, mutta on valtavan helpottunut kun pääsee vain kotiin.

Ap:n ystävät voivat selittää että ovat yksinäisiä, mutta tatkoittavat että haluaisivat enemmän juuri ap:n seuraa. Eivät he edes halua olla muiden ihmisten kanssa olla tekemisissä saati yrittää ystävystyä. Heillähän on ap joka on kaikki mitä he haluavat.

Itseasiassa nyt kun tuota mietin, niin voi hyvinkin olla niin että etenkin tuo toinen kaveri haluaa enemmän vain ja ainoastaan minun seuraa. Toinen ehkä haluaisi uusiakin ystäviä mutta ehkä toivoo uuden ystävän olevan sellainen yli-innokas ekstrovertti joka tekisi hänelle tutustumisesta helpompaa.

...

Ap

Tässä lienee asian ydin. Tämä sinuun ripustautunut kaveri ei kaipaa muiden kuin sinun seuraasi ja suhtautuu siksi tympeästi tähän toiseen ystävääsi. Hän taas ei todennäköisesti uskalla vapautua, koska vaistoaa ripustautujakaverin torjuvan asenteen. Näillä spekseillä nämä kaksi tuskin ystävystyvät, koska jo lähtökohtaisesti ovat noinkin erilaisia asennoitumiseltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille yksinäisyydelle on aina syy. Aina. Reippaat ja sosiaalisesti taitavat, täyspäiset ja muut huomioonottavat saavat aina kavereita. Yksinäisyyttä huutelevan taustalla voi olla masennusta tai muuta mt-ongelmaa, joka saa kaiken pyörimään aina vaan oman itsensä ympärillä. Osa mt-ongelmaisista myös kehittelee aina jotain draamaa tai muuta mukavaa saadakseen huomiota. Sellaista ei kauhean kauaa jaksa katsella.

Olin itse ihan samanlainen. Draamanhaluinen, kaikki pyöri oman navan ympärillä, ystävyyden olisi pitänyt keskittyä minuun. No, onnistuin saamaan itseni kuntoon ja jestas kun elämä on helpompaa.

Mt-ongelmaisen tai erittäin itsekeskeisen tai muuten epätasapainoisen ja sitten taas sosiaalisesti taitavan väliin mahtuu paljon ihan suhteellisen normaalejakin ihmisiä. Esim, jos on hieman introvertti ja siten näihin sosiaalisesti lahjakkaisiin verrattuna "tylsä", niin aika helposti putoaa siihen ryhmään, joka ruksitaan pois kutsulistalta, kun on vaikkapa kaveripiirin juhannusreissusta kyse ja tilaa rajatusti.

Ne tavalliset, normaalit ihmiset eivät vaan roiku jossakussa 24/7 vaan osaavat olla normaalissa ihmissuhteissa toisin kuin AP:n kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu harvinaisen mukavalta ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Ei ihme, että sinusta pidetään (jotkut takertuvat).

Kiitos! Ongelmana minulla on tosin ehkä aina ollut vaikeudet omien rajojen asettamisessa ja oman puolen pitämisessä. Mutta harjoittelen näitä. Esim. jos oikeasti olen väsynyt ja kaveri soittaa, saatan laittaa viestin että nyt pitää levätä enkä jaksaisi puhua. Etenkin jos tiedän, että soittaja tahtoisi puhua vähintäänkin tunnin. Jos olisi 15 min puhelu, se olisi eri.

Ap

Älä laita viestiä. Koska silloin olet huomioinut hänet ( eli sulla onkin ollut aikaa ja jaksoit). Et vain vastaa puhelimeen. Laita luuri äänettömälle, jos toinen alkaa pommittaa sua soitoillaan. Älä myöskään vastaa tekstiviesteihin, jos hän alkaa lähetellä niitä huomattuaan, että ei vastaa soittoihin. Jos siis olet väsynyt, et koske koko kännykkään. Vain tällä tavalla henkilö oppii, että et ole 24/7 hänen käytettävissään.

Whatsapp. En ole ap, mutta mulla on eräs ripustautuva ystävä, joka soittamisen jälkeen (jos en vastaa) käy katsomassa koska oon viimeksi ollut whatsapissa. Jos vaikka olen heti online (kuten usein olen), alkaa pommitus. "missä oot, mikset vastaa, kenen kanssa kirjottelet?" Tai jos olen myöhään illalla whatsappissa online, on se hänelle viesti että minulle voi soittaa. En tietenkään vastaa ja sitten tulee viesti "mikset vastaa kun kuitenkin oot online, kenen kanssa oikeen juttelet?". Tuollaiseen viestiin vastaan korkeintaan tyyliin "on liian myöhä puhelinkeskusteluun" mutta vastaukseksi voi tulla "no miks oot kuitenkin online?"

Sairaan ärsyttävää. Tiedän, että whatsappissa on mahdollisuus kytkeä pois tuo viimeksi paikalla-toiminto, mutta silloin en ilmeisesi näe sitä muiltakaan käyttäjiltä. Lasteni takia haluan pitää ko. toimintoa päällä.

Järkkää nyt isommat bileet, johon kutsut useampia ihmsiä ja koska emännöit, et voi pitää vain näille kahdelle siellä seuraa. Siksi he ripustautuvat toisiinsa siellä, koska eivät muita tunne. Perfect plan!