Lue keskustelun säännöt.
Yritin tutustuttaa kaksi yksinäistä ystävääni toisiinsa ja lopputulos oli fiasko
06.05.2018 |
Minulla on kaksi ystävää, joille olen käytännössä ainoa ystävä satunnasia työtuttuja yms. lukuunottamatta. Itselläni taas on useampia eri ystäviä. Olen jo pidemmän aikaa kokenut nuo kaksi yksinäistä ystävää vähän rasittavina, koska kumpikin haluaisi viettää kanssani mahdollisimman paljon aikaa koska heillä ei tosiaan ole vaihtoehtoisia kavereita. Kumpaakin yhdistää se, että heille joku 15-20 minuutin puhelu ei tule kyseeseen vaan kun he soittavat, tahtoisivat jutella ainakin tunnin tai pari. Samoin he eivät pidä oikeana tapaamisena sellaista, että käytäisiin töiden jälkeen teellä tai sunnuntaina brunssilla. Heidän mielestään hyvä kaveritapaminen on sellainen joka kestää monta tuntia, esim. viikonloppuna pitäisi käydä yhdessä lenkillä JA kokkailla JA syödä JA käydä leffassa JA saunassa JA katsoa Tv-sarjoja. Toinen näistä kavereista on erityisen yksinäinen ja minulle tullut tunne, että hän on vähän mustasukkainen muille ystävilleni. Hän on myös pikkuisen tungetteleva. Esim. laittaa whatspp-viestin "mitä teet?" Minä: katson leffaa. Hän: ai netistä vai tv:stä? Minä: netistä. Hän: no hei laitatko sen pauselle ja niin mä soitan. Minä: onko jotain tapahtunut? Hän: ei, olis vaan kiva jutella. Minä: hei mä katsoisin nyt rauhassa tämän elokuvan. Hän: koska se loppuu? Soitatko sitten?
Ajattelin, että olisi hyvä idea tutustuttaa nämä kaksi yksinäistä ystävää toisiinsa, niin saisivat toisistaan puhelu- ja viikonloppuseuraa. Ollaan kaikki 30+ vuotiaita perheettömiä naisia ja em. ystävillä lisäksi samanlainen koulutustausta ja mielestäni samanlaista arvomaailmaa ja kiinnostuksen kohteita. Niinpä ehdotin heille molemille, että voitaisiin joskus kolmistaan käydä vaikka leffassa ja drinkeillä. Kumpikin oli hyvin nihkeä ajatukselle, mutta useamman viikon maanittelun jälkeen suostuivat pitkin hampain. Ensin ehdotin, että leffaan ja syömään. Saman päivän aamuna toiselta tuli viesti, että ei pääsekään kun ulkomailla asuva veljensä on tulossa Helsinkiin ja pitää siivota illalksi. Hetkeä myöhemmin toinen kaveri ilmoitti, että ei pääse tulemaan kun on flunssainen olo. Sanoin että onpa harmi kun te molemmat peruitte. Kului pari tuntia ja tämä "flunssainen" soitti, että voisi sittenkin lähteä kanssani nyt kun sai nukuttua ja otettua lääkettä. Sanoin kiitos ei, en halua flunssaasi.
Toinen tapaamisyritys: piti mennä taas leffaan ja kahville. Taas toinen kavereista mystisesti sairastui juuri saman päivän aamuna. Toisen kanssa mentiin leffaan ja kahville ja tämä vaikutti helpottuneelta siitä, että oltiin kahdestaan. Kolmas tapaamisyritys: ehdotin, että mennään tutun taitelijan näyttelyn avajaisiin ja sitten drinkeille. Tällä kertaa molemmat ihme kyllä tulivat mutta en ollut koskaan nähnyt kumpaakaan yhtä hiljaisina. Kumpikin on kiinnostunut kuvataiteista ainakin jossain määrin, mutta mitään keskustelua eivät käyneet keskenään vaan kumpikin puhui lähinnä minulle. Jouduin ylläpitämään keskustelua ja tuntui kuin olisin kahden huonostikasvatetun lapsen kanssa liikenteessä. Näyttelyn jälkeen toinen ystävistä sanoi että hänen pitää lähteä, kun on pyykkitupa varattuna! Toisen kanssa mentiin alkuperäisen suunnitelman mukaan kahville ja sitten alkoi häneltä taas juttu luistamaan vaikka edellisen tunnin aikana oli sanonut ehkä kymmenkunta sanaa.
Olen aika hämmentynyt. Kahden kesken kumpikin ovat ihan mukavia (joskin turhan ripustautuvia), puheliaita, ulospäinsuuntautuneita, hauskoja, huumorintajuisia. Kolmistaan murjottavia tuppisuita joiden kanssa tuli epämukava ja kiusaantunut olo. Olisi kiva tietää, minkälainen ilmiö tässä on taustalla? Keittiöpsykologit kommentoikaa! tai onko muilla kokemuksia samanlaisesta ilmiöstä? En ole ennen törmännyt vastaavaan.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin kiusaannuttavaa kuin kaverin kaveri, jota et ole koskaan nähnyt ja pitäisi yhtäkkiä olla kuin ylimmät ystävät. Pidä kesällä mieluummin joku piknik, jonne kutsut enemmän porukkaa ja nämä yksinäiset tutustuvat (jos haluavat) myös muihin.
Olen itse tällainen, kaksistaan juttu luistaa, mutta kolmannen kanssa olen sitten jo melkein kokonaan hiljaa.
Voitko kertoa vähän lisää, mikä kohdallasi selittää sitä että "kaksistaan juttu luistaa mutta kolmannen kanssa ei". Tämä asia nimenomaan kiinnostaa minua. Luulen, että jostain tällaisesta ilmiöstä oli ystävillänikin kyse.
Sitä en tosiaan tarkoittanut, että siellä taidenäyttelyssä ystävieni olisi pitänyt olla kuin ylimmät ystävät. Mutta jos edes olisivat olleet 10% siitä puheliaisuudesta mitä ovat kanssani kahden kesken, olisi sekin ollut jo ihan hyvä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sopisin jonkun menon, vaikka leffakäynnin, toisen näistä kanssa ja hankkisin liput. Sitten hyvissä ajoin soittaisin sille toiselle ystävälle ja kertoisin, että olen sopinut meneväni leffaan mutta en pääsekään kun tuli työpaikan illanvietto samalle illalle. Valittelisin kuinka tuo toinen henkilö on niin ripustautuva, että loukkaantuu varmaan kovasti kun joudun perumaan, ja sanoisin kokevani ripustautumisen joskus tosi rasittavana. Pyytäisin, että tämä ystäväni tekisi minulle huikean ison palveluksen ja menisi leffaan puolestani, jotta ripustautuva ystävä ei loukkaantuisi liikaa jäätyään ilman seuraa. Lupaisin korvata myöhemmin ruhtinaallisesti. Jos ystävä on tosiystävä, hän suostuu, vaikka onkin rasittavaa ottaa "vaivoikseen" moinen ripustautuja. Samalla hän tulee asettuneeksi ap:n asemaan henkilönä, johon se ripustautuva käytös kohdistuu, ja ehkä tajuaa että se ei tosiaankaan ole kovin mukavaa.
Sitten vähän myöhemmin tekisin saman toisin päin. Tällä kertaa siis soittaisin sille toiselle osapuolelle ja puhuisin hänelle, kuinka tuo toinen on niin kovin ripustautuva ja tarvitsen nyt suurta palvelusta.
Jos eivät tämän jälkeen hoksaa, mistä tuuli käy, jättäisin molempien kanssa ystävyyden vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aloitusviestissä oli omituinen kohta: ap halusi katsoa nettifilmin loppuun ennen kuin suostui juttelemaan kaverinsa kanssa puhelimessa. Minusta ap oli tuossa kohtaa erittäin töykeä.
Itse yleensä lopetan telkkariohjelmankin katsomisen, jos joku ystäväni soittaa.
Muuten tuosta parittamisesta sanoisin, että ehkä he tunsivat olonsa noloiksi. Siis ikään kuin ap olisi halunnut päästä ystävistään eroon hankkimalla sille toisen ystävän.
Ilmeisesti molempien kanssa olisi tarvinnut jutella asiasta paljon enemmän.
Tiedän itse yhden tapauksen, jossa naapuri oli tahallaan tutustuttanut yksinäisen naapurinsa toiseen ystäväänsä, kun oli huomannut sen naapurin olevan liian yksinäinen ja halusi hieman kai päästä siitä eroon. Tuo onnistui oikein hyvin. Tosin se toinen oli hyvin ulospäinsuumtautunut ja sillä oli paljon muitakin kavereita.
Ei mielestäni ole töykeää sanoa ei , jos toinen soittaa kesken kiinnostavan filmin ja tietää etukäteen, että puhelu venyy ja venyy. Aloittajahan sanoi, että ystävä soittelee monesti viikossa, vain jutustellakseen niitä näitä. Itse ainakin toivon, soittaessani jollekulle, että hän sanoo suoraan, että nyt ei ole aikaa jutella.
Eihän puhelu onnistuisi koskaan, jos aina vaadittaisiin optimaaliset olosuhteet molemmilta keskustelun aloittamiseen.
Ainahan sitä on jotain tekemässä, kun toinen soittaa. Kyllä minä ainakin Kunnioitan soittajan yhteydenottoa siinä määrin, että keskeytän tekemiseni keskustellakseni, jos vain mahdollista keskeyttää. Nettifilmin katsomista voi jatkaa milloin vain.
Kunnioitatko silloinkin, jos vapaa-ajastasi vaikkapa 90% menee kyseisen ystävän kanssa jutteluun? Jokaisella meistä on raja, jonka jälkeen ystävyys alkaa viedä niin paljon aikaa että se alkaa rasittaa enemmän kuin antaa energiaa. Tämän rajan ilmaiseminen ystävälle on jokaisen omalla vastuulla, koska se ystävä ei voi toisen rajaa automaattisesti tietää. Ap on ilmaissut rajojaan täysin hyväksyttävällä tavalla ja on ystävän moka, jos tämä ei niitä siitä huolimatta kunnioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä oon aina ollu vähän erakko mutta kavereita on sen verran, että en voi lokeroida itseäni mihinkään yksinäisten joukkoon. Pohjimmiltani olen introvertti, saan energiaa hiljaisuudesta ja voin mieluusti olla päiviä puhumatta kellekään. Kuitenkin yksi ystäväni (jonka kanssa meillä on myös yhteinen kaveriporukka!) jostain syystä kuvitteli, että kärsin yksinäisyydestä ja yritti tutustuttaa mua ystäviinsä ja kavereihinsa. Koin sen kiusalliseksi, koska selkeästi oli osalle näistä ihmisistä kerrottu että "Maija" tarvitsisi lisää kavereita. Nämä sitten yrittivät jutella mulle ihan kuin olisin joku koulukiusattu ja saivat sitten hämmentyä kun en heidän seurassa ollutkaan mikään hiljainen reppana kun kovaan ääneen kerroin omia juttujani ja naureskelin omille vitseille. Ystäväni seurassa ja muutenkin yleensä siis olen hillitty ja varmasti tämmöinen ennakkokäsitys ystäväni kavereilla musta oli. Hieman hävettää oma käytös mutta en todellakaan halua tutustua ystäväni kaveriporukkaan enempää, koska suurin osa heistä on epämiellyttäviä. Muutamaan ystävän kaveriin olen tutustunut sitten kahdestaan tai kolmestaan ollessamme, mutten heistäkään mitenkään kovin kiinnostunut ole.
Ap:n kertoma tilanne siis on sikäli erilainen, että kumpikin haluaisi enemmän kavereita/ystäviä. Mutta joo, joskus noinkin.
Juu näin on. En oikeastaan kirjoittanut tarinaani että ap siitä hyötyisi, kunhan vaan halusin avautua, koska tuli mieleen oma inhottava muisto tuommoisesta ystävien parittamisesta. Olisihan se tietysti hienoa, jos aapeen kaverit tutustuisivatkin toisiinsa tai muihin ihmisiin ja saisivat lisää kavereita (eikä ap:ta jatkuvasti pommitettaisi kun ollaan seuran kipeitä). Mutta niin paras olisi jos ei mitenkään painotettaisi että tutustukaa toisiinne! Vaan että annettaisiin näiden ihmisten halutessaan hakeutua toistensa seuraan jossain isommassa seurueessa tai tapahtumassa.
Täällä on monia aika kriittisiä kommentteja siitä, miten aikuisten ihmisten pitää antaa olla rauhassa tms. Mielestäni ap on kuitenkin ihan hyvällä asialla. Yksinäisyys on iso ongelma (jota kumpikin ystävistä on valittanut), eikä aikuisten elämässä tilaisuuksia ystävystyä ole monillakaan välttämättä kovin paljoa, ainakaan jos ei ole jo valmiiksi kaveriporukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hyvä noin. Mä onnistuin tutustuttamaan kaksi kaveriani keskenään. Ehkä he siksi olivat valmiita tutustumaan toisiinsa, koska molemmat olivat yksinäisiä, minä kummankin miltei ainoa ystävä ja olin just muuttamassa pois paikkakunnalta. Molemmilla on myös tapana äksyillä ihmisille ja taipumusta depressioon.
Ja miten kävi. .. tapaavat kyllä toisiaan mutta kumpikin soittaa mulle välillä ja kertoo miten hankala ihminen ja masentavaa seuraa se toinen on.
Minulle tuli sellainen mielikuva, että molemmat ystävät kokivat ap:n järjestämän tapaamisen nolona ja ehkä vähän loukkaavana. He saattoivat molemmat tulkita sen niin, että ap pitää heitä avuttomina raukkoina, jotka eivät edes kavereita osaa hankkia omin nokkineen. Toisten ihmisten hyvää tarkoittavat aikeet käsitetään helposti väärin, etenkin ihmissuhdeasioiden ollessa kyseessä.
Jos näiden kahden kaverustuminen tyssää nyt tähän mutta molemmat silti jatkavat ap:n pommittamista, niin ap:lle ei jääne muuta vaihtoehtoa, kuin ilmoittaa, ettei enää kykene pitämään yhteyttä/tapaamaan yhtä usein kuin ennen. He saattavat loukkaantua, varsinkin tämä mustasukkaisemmaksi kuvailtu mutta toisaalta se saattaisi sysätä molemmat etsimään uusia kavereita oma-aloitteisesti. Vähän vaikuttaa siltä, että molemmat ovat tällä hetkellä ikään kuin ankkuroituneet ap:hen eivätkä ymmärrä sitä, että hänellä ei yksinkertaisesti ole resursseja niin intensiiviseen ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin kiusaannuttavaa kuin kaverin kaveri, jota et ole koskaan nähnyt ja pitäisi yhtäkkiä olla kuin ylimmät ystävät. Pidä kesällä mieluummin joku piknik, jonne kutsut enemmän porukkaa ja nämä yksinäiset tutustuvat (jos haluavat) myös muihin.
Olen itse tällainen, kaksistaan juttu luistaa, mutta kolmannen kanssa olen sitten jo melkein kokonaan hiljaa.
Voitko kertoa vähän lisää, mikä kohdallasi selittää sitä että "kaksistaan juttu luistaa mutta kolmannen kanssa ei". Tämä asia nimenomaan kiinnostaa minua. Luulen, että jostain tällaisesta ilmiöstä oli ystävillänikin kyse.
Sitä en tosiaan tarkoittanut, että siellä taidenäyttelyssä ystävieni olisi pitänyt olla kuin ylimmät ystävät. Mutta jos edes olisivat olleet 10% siitä puheliaisuudesta mitä ovat kanssani kahden kesken, olisi sekin ollut jo ihan hyvä.
ap
Olen hiljainen ja hieman ujo, ja muutenkin vähän kömpelö puhumaan. Olen ottanut sen "kuuntelijan" roolin, eli jos porukassa on enemmän kuin kaksi niin yleensä vain kuuntelen mitä muut juttelevat. Kahdestaan sitten jo pitää itsekkin puhua että juttu jatkuu eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hyvä noin. Mä onnistuin tutustuttamaan kaksi kaveriani keskenään. Ehkä he siksi olivat valmiita tutustumaan toisiinsa, koska molemmat olivat yksinäisiä, minä kummankin miltei ainoa ystävä ja olin just muuttamassa pois paikkakunnalta. Molemmilla on myös tapana äksyillä ihmisille ja taipumusta depressioon.
Ja miten kävi. .. tapaavat kyllä toisiaan mutta kumpikin soittaa mulle välillä ja kertoo miten hankala ihminen ja masentavaa seuraa se toinen on.
Kaksi depressiivistä äksyilijää eivät tosiaan useimmiten tule oikein juttuun keskenään. Kumpikaan ei kestä sitä, että joutuu välillä kuuntelemaan sen toisen angstaamista, vaan itse pitäisi saada olla aina se "päätähti". Olen siis itsekin sairastanut depressiota joskus vuosia sitten ja vertaisryhmistä saadut ystävyyssuhteet kaatuivat isoksi osaksi juuri tämän takia, kun kumpikaan meistä ei ollut aidosti kiinnostunut toisen persoonasta sen masennuksen alla. Ap ei kylläkään maininnut, että nämä ystävänsä olisivat mt-ongelmaisia mutta voivat muuten olla sosiaalisesti valikoivia ja hitaasti syttyviä luonteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo käytöksesi on aika kamalaa. Miksi yrität väkisin saada ’ystäviäsi’ tekemään jotain mitä he eivät halua? Se että välttelevät ideaasi viikkotolkulla ei kerro sinulle mitään? Minulla on ystävä joka yrittää usein parittaa itseatään kiinnostuneita miehiä minulle ja mielestäni se on hyvin halpamaista eikä tietenkään toimi. Sen sijaan että hän itse kertoisi miehille ettei ole näistä kiinnostunut romanttisessa mielessä hän toivoo että asia järjestyisi jotenkin muuten. Mutta ei se niin mene. Yhtälailla kun ystävästäni kiinnostunut mies ei lähde matkaani vaan surkuttelee ystäväni perään ei nuo ystäväsikään lähde toistensa matkaan vaan surkuttelevat perääsi. Miten voi olla että et ymmärrä että jos ovat sosiaalisesti hieman haastavia kumpikin niin etsivät sinusta normaalia ystävää, ei toisia yhtä haasteellisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli sellainen mielikuva, että molemmat ystävät kokivat ap:n järjestämän tapaamisen nolona ja ehkä vähän loukkaavana. He saattoivat molemmat tulkita sen niin, että ap pitää heitä avuttomina raukkoina, jotka eivät edes kavereita osaa hankkia omin nokkineen. Toisten ihmisten hyvää tarkoittavat aikeet käsitetään helposti väärin, etenkin ihmissuhdeasioiden ollessa kyseessä.
Jos näiden kahden kaverustuminen tyssää nyt tähän mutta molemmat silti jatkavat ap:n pommittamista, niin ap:lle ei jääne muuta vaihtoehtoa, kuin ilmoittaa, ettei enää kykene pitämään yhteyttä/tapaamaan yhtä usein kuin ennen. He saattavat loukkaantua, varsinkin tämä mustasukkaisemmaksi kuvailtu mutta toisaalta se saattaisi sysätä molemmat etsimään uusia kavereita oma-aloitteisesti. Vähän vaikuttaa siltä, että molemmat ovat tällä hetkellä ikään kuin ankkuroituneet ap:hen eivätkä ymmärrä sitä, että hänellä ei yksinkertaisesti ole resursseja niin intensiiviseen ystävyyteen.
Etenkin tuo viimeinen lause on niin totta. Esim. toinen näistä ystävistä vähän äksyilee kun minulla nyt toukokuun aikana useampi viikonloppu on varattu kun mm. matkustan maalle äitienpäiväksi, menen harrastukseen liittyvään treenileiriin ja lisäksi olen kaasona vanhan ystävän häissä. Vasta kesäkuun ekalla viikolla on eka vapaa viikonloppu, joskin silloinkin puoli päivää varattuna kun on tuttavaperheen lapsen valmistujaiset. Vain yksi vapaa sunnuntai on tuossa välissä toukokuussa ja siinä kohtaa aion kyllä ihan vaan levätä ja olla yksin kotona. Tälle ystävälle on ollut tosi vaikea ymmärtää, miksi en vietä tuota kuun ainoaa vapaata sunnuntaita hänen kanssaan. Olen ehdottanut päiviä viikolla, jolloin voitaisiin käydä töiden jälkeen kahvilla tai vaikka syömässä ulkona. Vastaus on ollut "no en tiedä mitä järkeä on siinä jos tavataan tunnin ajan ja sitten kotiin mutta kai se on sitten se jos sulla ei oo enempään aikaa."
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin kiusaannuttavaa kuin kaverin kaveri, jota et ole koskaan nähnyt ja pitäisi yhtäkkiä olla kuin ylimmät ystävät. Pidä kesällä mieluummin joku piknik, jonne kutsut enemmän porukkaa ja nämä yksinäiset tutustuvat (jos haluavat) myös muihin.
Olen itse tällainen, kaksistaan juttu luistaa, mutta kolmannen kanssa olen sitten jo melkein kokonaan hiljaa.
Voitko kertoa vähän lisää, mikä kohdallasi selittää sitä että "kaksistaan juttu luistaa mutta kolmannen kanssa ei". Tämä asia nimenomaan kiinnostaa minua. Luulen, että jostain tällaisesta ilmiöstä oli ystävillänikin kyse.
Sitä en tosiaan tarkoittanut, että siellä taidenäyttelyssä ystävieni olisi pitänyt olla kuin ylimmät ystävät. Mutta jos edes olisivat olleet 10% siitä puheliaisuudesta mitä ovat kanssani kahden kesken, olisi sekin ollut jo ihan hyvä.
ap
Olen hiljainen ja hieman ujo, ja muutenkin vähän kömpelö puhumaan. Olen ottanut sen "kuuntelijan" roolin, eli jos porukassa on enemmän kuin kaksi niin yleensä vain kuuntelen mitä muut juttelevat. Kahdestaan sitten jo pitää itsekkin puhua että juttu jatkuu eteenpäin.
Kiitos vastauksesta. Ei hiljaisuus ja ujous ole mikään huono homma, etenkin jos elekielellä, katseella, hymyllä, nyökkäilyillä jne. ilmaisee että on kiinnostunut aiheesta ja mukana keskustelussa aktiivisena kuuntelijana. Tällainen skarppi kuuntelija antaa minusta usein fiksun vaikutelman itsestään ja minulle tulee tunne, että kysynpä tuon hiljaisenkin mielipiteen, sillä hänellä voi olla jotain fiksua sanottavaa.
Tätä ystävällistä ja aktiivista kuuntelua ystäväni eivät siellä taidenkäyttelyssä kuitenkaan tehneet ja sen vuoksi minulle tuli olo, että olen kahden huonostikasvatetun lapsen kanssa liikenteessä. He kyllä puhuivat, mutta suoraan minulle, jättäen toisen henkilön huomiotta. Ehkä juuri siihen viittaan otsikossa käyttämääni "fiasko"-sanalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monia aika kriittisiä kommentteja siitä, miten aikuisten ihmisten pitää antaa olla rauhassa tms. Mielestäni ap on kuitenkin ihan hyvällä asialla. Yksinäisyys on iso ongelma (jota kumpikin ystävistä on valittanut), eikä aikuisten elämässä tilaisuuksia ystävystyä ole monillakaan välttämättä kovin paljoa, ainakaan jos ei ole jo valmiiksi kaveriporukoissa.
Samaa mieltä. Palstan yksinäisyyttä koskevissa ketjuissa on monesti ihmetelty, miksi ne, joilla on paljon ystäviä, eivät voisi tutustuttaa yksinäisiä omiin ystäviinsä. Ja nyt, kun joku niin on tehnyt, sekään ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo käytöksesi on aika kamalaa. Miksi yrität väkisin saada ’ystäviäsi’ tekemään jotain mitä he eivät halua? Se että välttelevät ideaasi viikkotolkulla ei kerro sinulle mitään? Minulla on ystävä joka yrittää usein parittaa itseatään kiinnostuneita miehiä minulle ja mielestäni se on hyvin halpamaista eikä tietenkään toimi. Sen sijaan että hän itse kertoisi miehille ettei ole näistä kiinnostunut romanttisessa mielessä hän toivoo että asia järjestyisi jotenkin muuten. Mutta ei se niin mene. Yhtälailla kun ystävästäni kiinnostunut mies ei lähde matkaani vaan surkuttelee ystäväni perään ei nuo ystäväsikään lähde toistensa matkaan vaan surkuttelevat perääsi. Miten voi olla että et ymmärrä että jos ovat sosiaalisesti hieman haastavia kumpikin niin etsivät sinusta normaalia ystävää, ei toisia yhtä haasteellisia.
Ehkä ap voisikin yrittää parittaa heitä sosiaalisille kavereilleen? Tarpeeksi monille vain, etteivät muodostu riippakiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo käytöksesi on aika kamalaa. Miksi yrität väkisin saada ’ystäviäsi’ tekemään jotain mitä he eivät halua? Se että välttelevät ideaasi viikkotolkulla ei kerro sinulle mitään? Minulla on ystävä joka yrittää usein parittaa itseatään kiinnostuneita miehiä minulle ja mielestäni se on hyvin halpamaista eikä tietenkään toimi. Sen sijaan että hän itse kertoisi miehille ettei ole näistä kiinnostunut romanttisessa mielessä hän toivoo että asia järjestyisi jotenkin muuten. Mutta ei se niin mene. Yhtälailla kun ystävästäni kiinnostunut mies ei lähde matkaani vaan surkuttelee ystäväni perään ei nuo ystäväsikään lähde toistensa matkaan vaan surkuttelevat perääsi. Miten voi olla että et ymmärrä että jos ovat sosiaalisesti hieman haastavia kumpikin niin etsivät sinusta normaalia ystävää, ei toisia yhtä haasteellisia.
Ehkä ap voisikin yrittää parittaa heitä sosiaalisille kavereilleen? Tarpeeksi monille vain, etteivät muodostu riippakiviksi.
Toista voisin yrittääkin. Mutta toinen heistä oli joitain vuosia sitten tupareissani ja sen kokemuksen perusteella en yritä tutustuttaa häntä muille kavereilleni. Hän on sen tupari-illan jälkeen jo muodostanut useista kavereista stereotyyppiset negatiiviset mielipiteet tyyliin: Laura oli aikuinen pissis, Tiina on merkkipelle, Maria on bimbo jne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aloitusviestissä oli omituinen kohta: ap halusi katsoa nettifilmin loppuun ennen kuin suostui juttelemaan kaverinsa kanssa puhelimessa. Minusta ap oli tuossa kohtaa erittäin töykeä.
Itse yleensä lopetan telkkariohjelmankin katsomisen, jos joku ystäväni soittaa.
Kyse oli viestistä, eikä puhelusta. Minä en edes vastailisi viesteihin kesken leffan, ellei kyseessä olisi jotain todella tärkeää.
Nämä AP:n ystävät eivät osaa tutustua toisiin, ja siksi ovat yksinäisiä. Tuossa tapaamisessakin selvästi vain ahdistuivat ajatuksesta, että paikalla olisi joku vieras tyyppi. Uskoisin, että vähän hiljaisemmat on helpompi ottaa mukaan porukkaan, jossa on useampi puhelias ja seurallinen. Muuten käy juuri noin, ettei kukaan puhu eikä pukahda.
AP, noihan on ihan hirveitä tyyppejä, etenkin tuo negatiivisempi! Itse laittaisin välit poikki tuollaisen kanssa. Jos ei osaa toiselle mitään antaa, tahtoo ottaa vain. Ei mitään velvollisuutta olla tuollaisen käytettävänä.
Miten ap itse tulit tutustuneeksi näihin kavereihin? Jos siis heille kaverien löytäminen on vaikeaa.
Kuulostaa kyllä varsin väkinäiseltä tavalta tutustua uusiin ihmisiin. Itse ehkä olisin yrittänyt järjestää niin että nämä ystävät olisi tavanneet enemmän sattumalta kuin noin suunnitellusti ja jos juttu ei luista niin se ei luista. Toivottavasti löytävät ystäviä muualta.
Ap:n kertoma tilanne siis on sikäli erilainen, että kumpikin haluaisi enemmän kavereita/ystäviä. Mutta joo, joskus noinkin.