Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yritin tutustuttaa kaksi yksinäistä ystävääni toisiinsa ja lopputulos oli fiasko
06.05.2018 |
Minulla on kaksi ystävää, joille olen käytännössä ainoa ystävä satunnasia työtuttuja yms. lukuunottamatta. Itselläni taas on useampia eri ystäviä. Olen jo pidemmän aikaa kokenut nuo kaksi yksinäistä ystävää vähän rasittavina, koska kumpikin haluaisi viettää kanssani mahdollisimman paljon aikaa koska heillä ei tosiaan ole vaihtoehtoisia kavereita. Kumpaakin yhdistää se, että heille joku 15-20 minuutin puhelu ei tule kyseeseen vaan kun he soittavat, tahtoisivat jutella ainakin tunnin tai pari. Samoin he eivät pidä oikeana tapaamisena sellaista, että käytäisiin töiden jälkeen teellä tai sunnuntaina brunssilla. Heidän mielestään hyvä kaveritapaminen on sellainen joka kestää monta tuntia, esim. viikonloppuna pitäisi käydä yhdessä lenkillä JA kokkailla JA syödä JA käydä leffassa JA saunassa JA katsoa Tv-sarjoja. Toinen näistä kavereista on erityisen yksinäinen ja minulle tullut tunne, että hän on vähän mustasukkainen muille ystävilleni. Hän on myös pikkuisen tungetteleva. Esim. laittaa whatspp-viestin "mitä teet?" Minä: katson leffaa. Hän: ai netistä vai tv:stä? Minä: netistä. Hän: no hei laitatko sen pauselle ja niin mä soitan. Minä: onko jotain tapahtunut? Hän: ei, olis vaan kiva jutella. Minä: hei mä katsoisin nyt rauhassa tämän elokuvan. Hän: koska se loppuu? Soitatko sitten?
Ajattelin, että olisi hyvä idea tutustuttaa nämä kaksi yksinäistä ystävää toisiinsa, niin saisivat toisistaan puhelu- ja viikonloppuseuraa. Ollaan kaikki 30+ vuotiaita perheettömiä naisia ja em. ystävillä lisäksi samanlainen koulutustausta ja mielestäni samanlaista arvomaailmaa ja kiinnostuksen kohteita. Niinpä ehdotin heille molemille, että voitaisiin joskus kolmistaan käydä vaikka leffassa ja drinkeillä. Kumpikin oli hyvin nihkeä ajatukselle, mutta useamman viikon maanittelun jälkeen suostuivat pitkin hampain. Ensin ehdotin, että leffaan ja syömään. Saman päivän aamuna toiselta tuli viesti, että ei pääsekään kun ulkomailla asuva veljensä on tulossa Helsinkiin ja pitää siivota illalksi. Hetkeä myöhemmin toinen kaveri ilmoitti, että ei pääse tulemaan kun on flunssainen olo. Sanoin että onpa harmi kun te molemmat peruitte. Kului pari tuntia ja tämä "flunssainen" soitti, että voisi sittenkin lähteä kanssani nyt kun sai nukuttua ja otettua lääkettä. Sanoin kiitos ei, en halua flunssaasi.
Toinen tapaamisyritys: piti mennä taas leffaan ja kahville. Taas toinen kavereista mystisesti sairastui juuri saman päivän aamuna. Toisen kanssa mentiin leffaan ja kahville ja tämä vaikutti helpottuneelta siitä, että oltiin kahdestaan. Kolmas tapaamisyritys: ehdotin, että mennään tutun taitelijan näyttelyn avajaisiin ja sitten drinkeille. Tällä kertaa molemmat ihme kyllä tulivat mutta en ollut koskaan nähnyt kumpaakaan yhtä hiljaisina. Kumpikin on kiinnostunut kuvataiteista ainakin jossain määrin, mutta mitään keskustelua eivät käyneet keskenään vaan kumpikin puhui lähinnä minulle. Jouduin ylläpitämään keskustelua ja tuntui kuin olisin kahden huonostikasvatetun lapsen kanssa liikenteessä. Näyttelyn jälkeen toinen ystävistä sanoi että hänen pitää lähteä, kun on pyykkitupa varattuna! Toisen kanssa mentiin alkuperäisen suunnitelman mukaan kahville ja sitten alkoi häneltä taas juttu luistamaan vaikka edellisen tunnin aikana oli sanonut ehkä kymmenkunta sanaa.
Olen aika hämmentynyt. Kahden kesken kumpikin ovat ihan mukavia (joskin turhan ripustautuvia), puheliaita, ulospäinsuuntautuneita, hauskoja, huumorintajuisia. Kolmistaan murjottavia tuppisuita joiden kanssa tuli epämukava ja kiusaantunut olo. Olisi kiva tietää, minkälainen ilmiö tässä on taustalla? Keittiöpsykologit kommentoikaa! tai onko muilla kokemuksia samanlaisesta ilmiöstä? En ole ennen törmännyt vastaavaan.
Kommentit (152)
He eivät ehkä ymmärtäneet, että heidän olisi ollut tarkoitus tutustua toisiinsa, vaan näkivät toisen lähinnä kilpakumppanina sinun seurastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian samanlaiset naiset ovat toistensa pahimpia kilpailijoita.
Samannimiset magneetin navat hylkivät toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
He eivät ehkä ymmärtäneet, että heidän olisi ollut tarkoitus tutustua toisiinsa, vaan näkivät toisen lähinnä kilpakumppanina sinun seurastasi.
Inhottavaa jos näkivät kilpakumppaneina. Olin kehunut kumpaakin ystävääni toiselle ja kertonut että minusta heidän kannattaisi tutustua toisiinsa kun ovat monilla tavoilla samanlaisia. Ei siis pelkästään yksinäisyyden suhteen vaan huumori, koulutuspohja, samanlainen arvomaailma, tykkäävät samanlaisista tv-sarjoista, kulttuurista, molemmat tykkäävät myös matkustelusta mutta valittavat matkakumppanin puutetta jne. Olinkin ihmeissäni kun tuon tapaamisen järjestäminen vei useamman viikon kun kumpikaan ei ollut mitenkään innostunut ajatuksesta.
ap
Kumpikaan ei osaa tutustua uusiin ihmisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ystäväsi saattoivat vaistota, että yrität parittaa heitä siksi, että saisit olla joskus heiltä rauhassa. Yleensäkin aika harvat ihmiset pitävät siitä, että heitä yritetään väkisin tuputtaa toisilleen, oli tähtäimessä sitten ystävyys tai parisuhde.
Lisäksi sama ikä, sama elämäntilanne ja samat arvot + kiinnostuksen kohteet eivät aina takaa sitä, että kyseiset ihmiset ystävystyisivät. Minulla on ollut muutamia sellaisia tuttuja, joiden kanssa päällisin puolin voisi kuvitella natsaavan mutta totuus oli se, että harvan kanssa tulin edes auttavasti toimeen. Erään kanssa huumorintajumme eivät kohdanneet ollenkaan ja lisäksi hän oli himobailaaja, minä taas kirjasto- ja lenkkipolkutyyppi. Toinen taas oli todella hiljainen eikä oikein ikinä halunnut keskustella mistään arkielämään liittymättömästä, kun itse taas nautin syvällisistä, vähän "out there" -osaston keskusteluista. Huumorintaju, temperamentti ja vuorovaikutustyyli ovat isossa roolissa siinä, muotoutuuko ystävyyttä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
He eivät vaan pitäneet toisistaan, tai olivat mustasukkaisia sinusta. Älä ota nokkiisi, mutta älä enää yritä "parittaa" heitä.
En tiedä, voiko niin nopeasti tehdä päätöksen pitääkö toisesta ihmisestä vai ei. Etenkään jos ei puhu mitään tuolle toiselle ihmiselle. Ehkä joku mustasukkaisuus siitä, että minulla, heidän ainoalla ystävällään, on muitakin ystäviä. Tosin ovat sen kyllä aina tienneet. Jotenkin tosi sääli silti jos tämä "parittaminen" meni näin pieleen. Koska oikeasti luulin/luulen, että heidän ystävyydellään voisi olla potentiaalia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää väkisin yrittää ketään tutustuttaa.
Kuten täällä on jo sanottu muutamaan kertaan - heillä vaan ei natsannut, ei siinä sen kummempaa. Ilmiö on jotenkuten tuttu - mulla oli kaveri, joka yritti tutustuttaa minut kaikkiin omiin kavereihinsa, ja vituiksihan se meni. Inhosin suurinta osaa niistä ihan syvästi, ja lopulta etäännyin tästä parittajastakin. En kylläkään ole yksinäinen, joten mitään vahinkoa ei tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt varmaan tajuat miksei heillä ole ystäviä. Mutta arvostan, että olet yrittänyt.
Luin jostain "viisauden", että ystävien ystävät eivät ikinä pidä toisistaan. Enpä tiedä. Itselläni on päinvastaisia kokemuksia, mutta vain muutama. Aika epätodennälöistä, mielestäni, että nuo kaksi alkaisivat tapailemaan toisiaan ilman AP:n mukanaoloa. Ehkäpä heille, jos siis tapaisivat, tulisi tunne, että ovat sysänneet AP:n ulkopuolelle. Aika hassua. Ehkä heille kummallekin pitäisi kertoa, että AP nimenomaan toivoisi heidän saavan seuraa toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsevat ehkä useamman näkemiskerran, että lämpeävät. Voisivatko tulla samoihin juhliin jos kutsut, illanviettoon, tms?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää väkisin yrittää ketään tutustuttaa.
No ei tietenkään väkisin, mutta ajattelin että hölmöähän se olisi jos ei yrittäisi tutustuttaa toisilleen kahta ystävää jotka molemmat nimenomaan valittavat yksinäisyyttä ja kaverien puutetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa aloitusviestissä oli omituinen kohta: ap halusi katsoa nettifilmin loppuun ennen kuin suostui juttelemaan kaverinsa kanssa puhelimessa. Minusta ap oli tuossa kohtaa erittäin töykeä.
Itse yleensä lopetan telkkariohjelmankin katsomisen, jos joku ystäväni soittaa.
Muuten tuosta parittamisesta sanoisin, että ehkä he tunsivat olonsa noloiksi. Siis ikään kuin ap olisi halunnut päästä ystävistään eroon hankkimalla sille toisen ystävän.
Ilmeisesti molempien kanssa olisi tarvinnut jutella asiasta paljon enemmän.
Tiedän itse yhden tapauksen, jossa naapuri oli tahallaan tutustuttanut yksinäisen naapurinsa toiseen ystäväänsä, kun oli huomannut sen naapurin olevan liian yksinäinen ja halusi hieman kai päästä siitä eroon. Tuo onnistui oikein hyvin. Tosin se toinen oli hyvin ulospäinsuumtautunut ja sillä oli paljon muitakin kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää väkisin yrittää ketään tutustuttaa.
Juurihan AP kertoi syyn. Että saisi omaa rauhaa liian seuranhaluisilta kavereiltaan.
Anteeks, mutta mua nauratti kun näin tämän aloituksen otsikon.
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo sanottu muutamaan kertaan - heillä vaan ei natsannut, ei siinä sen kummempaa. Ilmiö on jotenkuten tuttu - mulla oli kaveri, joka yritti tutustuttaa minut kaikkiin omiin kavereihinsa, ja vituiksihan se meni. Inhosin suurinta osaa niistä ihan syvästi, ja lopulta etäännyin tästä parittajastakin. En kylläkään ole yksinäinen, joten mitään vahinkoa ei tapahtunut.
Minun kokemukseni on myös se, että kaverien kavereiden kanssa ei yleensä natsaa. Minulla on eräs ystävä, joka on minua hiukan vajaa kymmenen vuotta vanhempi ja jonka samanikäisiä ystäviä tapasin kerran eräässä yhteydessä. Suurin osa heistä mittaili minua avoimesti päästä varpaisiin ja heitti jotain todella alentuvaa, passiivis-aggressiivista kommenttia. Syynä ilmeisesti ainakin heitä vähäisempi ikäni, sekä se, etten ole naimisissa tai äiti. Otin opikseni tästä yhdestä tutustuttamistilaisuudesta enkä sen koommin ole suostunut enää menemään samoihin tilaisuuksiin, missä nämä ystäväni ystävät ovat. Minusta tällaisten tutustumisten tulisi olla rentoja ja mutkattomia, eikä sitä, että katsellaan sitä uutta tyyppiä kuin halpaa makkaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He eivät ehkä ymmärtäneet, että heidän olisi ollut tarkoitus tutustua toisiinsa, vaan näkivät toisen lähinnä kilpakumppanina sinun seurastasi.
Inhottavaa jos näkivät kilpakumppaneina. Olin kehunut kumpaakin ystävääni toiselle ja kertonut että minusta heidän kannattaisi tutustua toisiinsa kun ovat monilla tavoilla samanlaisia. Ei siis pelkästään yksinäisyyden suhteen vaan huumori, koulutuspohja, samanlainen arvomaailma, tykkäävät samanlaisista tv-sarjoista, kulttuurista, molemmat tykkäävät myös matkustelusta mutta valittavat matkakumppanin puutetta jne. Olinkin ihmeissäni kun tuon tapaamisen järjestäminen vei useamman viikon kun kumpikaan ei ollut mitenkään innostunut ajatuksesta.
ap
Molemmat vaikuttavat aika introverteilta, joilla on vaikeuksia tutustua ihmiseen noin lyhyessä ajassa. Se selittäisi myös tuon tapaamisten perumisen (itsekin introverttina saatan kammota uusiin ihmisiin tutustumista, aiemmin harrastin myös tuota "oho mulle tulikin flunssa ei voida nähdä") . Molemmat varmasti miettivät tapaamisen ajan, että miksi tuo ei puhu mulle ja on hiljainen, vaikka eivät itse viitsi/uskalla aloittaa keskustelua. Tilanne olisi varmasti ollut ihan eri, jos paikalla olisikin ollut joku ei-yksinäinen kaverisi. Semmoinen puhelias ja itsevarma ihminen rohkaisee myös toista osapuolta keskustelemaan, ja antaa vaikutelman että "sinä olet kiinnostava, tahdon puhua sinulle ja tietää sinusta lisää".
Ei ne varmaan tykänneet siitä(kään), että korostit heidän samanlaisuuttaan. Ihminen haluaa olla ainutkertainen yksilö!
Alue: Aihe vapaa
He eivät vaan pitäneet toisistaan, tai olivat mustasukkaisia sinusta. Älä ota nokkiisi, mutta älä enää yritä "parittaa" heitä.