Miksi pettää jos suhteessa/liitossa asiat hyvin?

MIksi pettää, jos liitossa asiat ovat täysin huonosti? Miksi ei vain sanoa "lähden tästä toiselle"?

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti 40v kirjoitti:

Käyhän ihmiset hierojallakin.

Vieras ihminen koskettaa ja sinä nautit.

Jos hierojana olis joku random naapurin Pena, se olis pettämistä ja väärin. Olet paha ihminen jonka tulee erota ja ajatella lapsia.

Jos tismalleen saman hieronnan tekeekin virallinen hieroja jolle maksat 80€, on se hienoa itsensä kunnioittamista ja kehonhuoltoa.

Minun mielestä pettämisestä puhuessa tulisi erottaa fyysinen ja henkinen pettäminen.

Täysin totta.

Myös minä ihmettelen tässä ketjussa sitä, että jotkut pelkäävät niin paljon tulevansa petetyksi. Se tuntuu olevan joillekin ihan valtava mörkö ja sitä itketään jo ennen kuin mitään tapahtuu, jos edes tapahtuu.

Täällä joku paasaa hyvin lapselliseen sävyyn siitä kuinka oma mies on se mitä pitää miellyttää, hänen vuokseen tulee tehdä kaikkensa, olla elämän tappiin saakka ja vaikka mitä, mutta elämä ei aina mene niin. Parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä, jotka muuttuvat monin tavoin. Minäkään en ole enää enkisesti se sama ihminen kuin olin silloin yli 20 vuotta sitten kun mieheni kanssa aloin olemaan. Kumpikaan meistä ei ole pettänyt fyysisesti, mutta ainakin minä olen periaatteessa pettänyt henkisesti hyvin usein. Enkä pidä sitä ollenkaan pahana rikkeenä, päinvastoin.

Mielestäni on myös outoa, jos parisuhteessa osapuolet tai toinen osapuoli on toisessa niin kiinni, että jos jotakin tapahtuu, kaatuu toisenkin elämä täysin. Jos mieheni lähtisi toisen mukaan, niin toki se iskisi lujaa, mutta pärjäisin. Pärjäisimme lasten kanssa jopa hyvin, sillä minulla on työni, ystäväni, rahani ja itsetuntoni, jota ei murretta.

En tiedä, mistä lapsellisuudesta puhut, mutta sinun tapauksesi vaikuttaa ennemminkin siltä, että eroa on jo tehty pikkuhiljaa. Sitten, jos se toteutuisi oikeasti, niin muutos olisi enää niin pieni, ettei tuntuisi missään. Olet rakentanut omaa elämääsi itseäsi varten, ja tunnet että erillinen elämäsi voisi jatkua yhtä hyvin myös yksin.

Tuo voi olla yleistäkin yli 20 vuotta kestäneissä suhteissa, joissa pikkuhuljaa kasvetaan erilleen.

Lyhytnäköinen ihminen, joka ei osaa kontrolloida omia impulssejaan. Fiksustakin ihmisestä voi tulla stressin alla melkoisen lyhytnäköinen, kun kyky hahmottaa elämää pidemmällä aikavälillä katoaa ja sitä unohtaa, että mikä on minkäkin arvoista.

Aika moni pettäjä ei ajattele pettämistään laajemmassa mittakaavassa, yleisempänä käytäntönä, tai mitä jos se olisi yleinen käytäntö. Luultavasti useimmat ajattelevat joko itse olevansa erityisiä (juuri minä voin sallia tämän itselleni) tai pettämistilanteen olevan erityinen (minä voin sallia itselleni tällä kertaa tämän). Siis sellaisetkin pettäjät, jotka yleisesti pitävät pettämistä huonona asiana eivätkä sallisi sitä kumppanilleen.

Muiden pettäminen on aina surkeaa ja likaista, oma on jännittävää ja erityinen seikkailu. Perspektiivi siis puuttuu.

Sitten on tietenkin tapapettäjät, joille uskollisuus on aina ollut vieras käsite ja pettäminen näennäisesti mitä luonnollisin asia. Tosin hekin ovat taipuvaisia mustasukkaisuuteen ja toisaalta tarkkoja maineestaan, joten peittelevät tekonsa ja selitykset on aina valmiina, koska pettäminen ja valehtelu on osa identiteettiä. Tämä johtaa siihen, että usein tulee valehdeltua silloinkin, kun siihen ei olisi mitään syytä.

Pettäjien päässä ei liiku yhtään mitään. Ainoa asia mikä siellä voi vaikuttaa on pelkkä itsensä ajattelu. Puoliso ja perhe jää toiseksi oli asiat sitten hyvin tai huonosti. Pettäjät ovat selkärangattomia nilviäisiä jotka eivät uskalla kohdata ongelmia joita parisuhteessa tulee. Juoksevat heti pahan olon tullen vieraan syliin lohduttautumaan. Pelkureita.

Tekstistä ilmenee että vihaan pettäjiä. Oli se sitten oma puoliso tai joku ihan muu jonka tiedän pettäneen. Sellaisen ihmisen arvostus nolla, vaikka miten muuten olisi hyvä.

Aika jännä kuinka monet puolustelevat toimintaa, josta kuitenkin käyttävät termiä "pettäminen".

Minusta pettämisessä tärkeintä on ymmärtää asian luonne: parisuhde on sopimus kahden vapaaehtoisesti sopimukseen ryhtyvän osapuolen välillä -- ihan kuin kaupallinen sopimuskin. Kaupankäynnissä jos toinen osapuoli rikkoo avoimesti sopimuksen ehtoja, se on riita-asia ja peruste purkaa koko sopimus. Jos toinen osapuoli on erehdyttänyt toisen solmimaan sopimuksen antamalla vääriä tietoja, kyseessä on petos.

Aika mielenkiintoista, että jokainen varmaan esim. kuluttajana pitää kaupallisia sopimuksia suojaavia lakeja oikeudenmukaisina, mutta kun verrataan samanlaista logiikkaa parisuhteeseen, moraali on se, että toisen saa erehdyttää naimisiin lupaamalla puuta heinää ja toista saa vahingoittaa rikkomalla yhdessä sovittuja sääntöjä. Ihan kuin parisuhteessa puolisoon ja lapsiin kohdistuvat vahingonteot olisivat mitättömämpiä kuin osamaksusopimus jääkaapista.

Väittäisin, että n. 90 % tapauksista parisuhteessa on jotain pielessä, jos toinen päätyy pettämään. Loput 10 % on patologisia pettäjiä, jotka eivät kykene uskollisuuteen eivätkä katso sen olevan edes mikään tavoiteltava tila. Kuitenkin nämä sarjapettäjät saattavat vaatia uskollisuutta omalta kumppanilta.

Pettäminen on siitä erikoinen asia, että se ei ole mikään rikos, mutta silti se katsotaan moraalisesti erittäin tuomittavaksi. Pettäminen ei ole myöskään pahinta, mikä parisuhdetta voi kohdata (vrt. alkoholismi tai huumeiden käyttö, väkivallan eri muodot, äärimmäisenä henkirikos), ja silti hyvin moni mainitsee sen pahimmaksi. Tulee mieleen, että vaikka ihminen ei olisi pätkääkään uskonnollinen, Raamatun kuudes käsky tuntuu olevan jotenkin pyhä asia.

En puolustele pettämistä. Pettäminen on vahingollista ja väärin. Parisuhde perustuu luottamukseen ja pettäminen rikkoo luottamuksen. Silti ihmettelen, miten ihmiset ovat niin järjettömän mustavalkoisia juuri tämän synnin suhteen. Melkein mitä tahansa muuta ollaan valmiita antamaan anteeksi (pahat sanat, välinpitämättömyys, päihteiden väärinkäyttö ym.) kunhan kumppani ei vain hairahda ikinä vieraaseen sänkyyn.

Monet sanovat, että suhde päättyisi pettämiseen eikä mikään voisi enää pelastaa tilannetta. Siinäpä syy, miksi moni pitää pettämisen omana tietonaan. Ei olla valmiita luopumaan jostain niin rakkaasta kuin oma puoliso ja perhe jonkun satunnaisen seksinhimon takia. Onhan vaakakupissa kaksi ihan eri mittaluokan asiaa. Helppo sanoa, että älä sitten petä. Mutta ihminen on erehtyväinen. Fiksu tajuaa lopettaa hyvän sään aikana, tyhmä jatkaa, vaikka olisi jo jäänyt kiinni.

Haluttomuusketjua lukeneena ymmärrän varsin hyvin, että täyshaluttomien puolisot pettävät. Pettäminenkään ei ole siis täysin joko-tai, vaan on myös se harmaa alue, jolloin pettäminen onkin lähes ymmärrettävä vaihtoehto. Toki avoimuus olisi parempi, mutta kun on niitäkin, jotka kieltävät seksin hakemisen muualta, vaikkeivat itse koskaan sitä toiselle anna.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että n. 90 % tapauksista parisuhteessa on jotain pielessä, jos toinen päätyy pettämään. Loput 10 % on patologisia pettäjiä, jotka eivät kykene uskollisuuteen eivätkä katso sen olevan edes mikään tavoiteltava tila. Kuitenkin nämä sarjapettäjät saattavat vaatia uskollisuutta omalta kumppanilta.

Pettäminen on siitä erikoinen asia, että se ei ole mikään rikos, mutta silti se katsotaan moraalisesti erittäin tuomittavaksi. Pettäminen ei ole myöskään pahinta, mikä parisuhdetta voi kohdata (vrt. alkoholismi tai huumeiden käyttö, väkivallan eri muodot, äärimmäisenä henkirikos), ja silti hyvin moni mainitsee sen pahimmaksi. Tulee mieleen, että vaikka ihminen ei olisi pätkääkään uskonnollinen, Raamatun kuudes käsky tuntuu olevan jotenkin pyhä asia.

En puolustele pettämistä. Pettäminen on vahingollista ja väärin. Parisuhde perustuu luottamukseen ja pettäminen rikkoo luottamuksen. Silti ihmettelen, miten ihmiset ovat niin järjettömän mustavalkoisia juuri tämän synnin suhteen. Melkein mitä tahansa muuta ollaan valmiita antamaan anteeksi (pahat sanat, välinpitämättömyys, päihteiden väärinkäyttö ym.) kunhan kumppani ei vain hairahda ikinä vieraaseen sänkyyn.

Monet sanovat, että suhde päättyisi pettämiseen eikä mikään voisi enää pelastaa tilannetta. Siinäpä syy, miksi moni pitää pettämisen omana tietonaan. Ei olla valmiita luopumaan jostain niin rakkaasta kuin oma puoliso ja perhe jonkun satunnaisen seksinhimon takia. Onhan vaakakupissa kaksi ihan eri mittaluokan asiaa. Helppo sanoa, että älä sitten petä. Mutta ihminen on erehtyväinen. Fiksu tajuaa lopettaa hyvän sään aikana, tyhmä jatkaa, vaikka olisi jo jäänyt kiinni.

Haluttomuusketjua lukeneena ymmärrän varsin hyvin, että täyshaluttomien puolisot pettävät. Pettäminenkään ei ole siis täysin joko-tai, vaan on myös se harmaa alue, jolloin pettäminen onkin lähes ymmärrettävä vaihtoehto. Toki avoimuus olisi parempi, mutta kun on niitäkin, jotka kieltävät seksin hakemisen muualta, vaikkeivat itse koskaan sitä toiselle anna.

Sinäkin puolustelet pettäjää, mutta se koira älähtää, jonka nilkkaan kalikka kalahtaa.

Todellisuudessa pettäjät ovat usein psykologialtaan sellaisia, etteivät ole rehellisiä itselleenkään. Lisäksi ovat pelkureita. Siksi eivät kykene keskustelemaan avoimesti puolisonsa kanssa, vaan toimivat selän takana. Heille helpoin ratkaisu pieneenkin tylsistymiseen, huomion puutteeseen tai parisuhdeongelmaan on pettää – ei keskustella asiasta puolison kanssa, ei kehittää itseään, ei mennä parisuhdeterapiaan tms.  Toisilla pettäjillä on myös syvempiä psykologisia ongelmia, jotka pidetään salassa puolistolta, ja joita "hoidetaan" pettämisellä.

Kyse on valinnasta. Valinnan taustalla on pettäjän oma tapa ajatella ja toimia, se minkälainen ihminen hän on. Siksi ei ole eroa onko puoliso pirttihirmu vai enkeli taivaan. Pettäjä toimii tavallaan.

Siksi jos kyse ei ole yhden yön humalassa tapahtuneesta vahingosta, vaan pitkäjänteisemmästä toiminnasta, pettäjä kannattaa jättää kun petos tulee ilmi. Varsinkin ellei ota vastuuta tekemisistään eikä suostu terapiaan. Koska muutenhan hän ei muuta toimintatapojaan.

Ja olet väärässä, pettäminen voi olla puolisolle ja perheelle yhtä tuhoisaa kuin murha, väkivalta, alkoholismi jne...

Meitä on moneen junaan. Ikinä ei voi olla varma mistään muusta kuin omista tekemisistään.

Ei kai täällä nyt pettäjiä puolustella kunhan nyt vain todetaan faktat että hyvässäkin parisuhteessa petetään syystä tai toisesta ja syyt harvoin liittyy omaan puolisoon tai omaan parisuhteeseen.

Ai että humalassa saa pettää VAHINGOSSA. Kyllä aikuinen ihminen on vastuussa omista teoistaan oli humalassa tai ei. 

Esther Perel on tutkinut tätä asiaa paljon ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, onnellisissakin parisuhteissa olevat ihiset pettävät myös. Pettäminen ei johdu aina parisuhteen huonoudesta vaan sen taustalla voi olla muukin henkilökohtainen kriisi. Esim. läheisen kuolema on yksi yleinen pettämään ajava tekijä. 

Tässä muutama Perelin video kannatta katsoa kaikki ja lukea myös hänen kirjojaan. Perel on parisuhdeasioiden nero. Oma elämäni ja parisuhteeni mullistui tämän naisen oppien myötä.

Mieheni ja minä olemme sitä mieltä, että mitään tarvetta ei ole käydä vieraissa, kun kotona saa hyvää nautinnollista seksiä riittävästi eli lähes joka päivä. Kumpikin olemme paljon panostaneet, että meillä on säännöllinen seksielämä ja paljon läheisyyttä. Nykyisessä suhteessa ei tulisi mieleenkään käydä vieraissa, kun kotona kaikki asiat ovat kunnossa. Eikä mies rehellisyyden nimissä edes jaksaisi miettiä pettämistä edes vaihtelun vuoksi, kun kotona saa hyvää seksiä aina kun haluaa.

Onnen tyttö kirjoitti:

Mieheni ja minä olemme sitä mieltä, että mitään tarvetta ei ole käydä vieraissa, kun kotona saa hyvää nautinnollista seksiä riittävästi eli lähes joka päivä. Kumpikin olemme paljon panostaneet, että meillä on säännöllinen seksielämä ja paljon läheisyyttä. Nykyisessä suhteessa ei tulisi mieleenkään käydä vieraissa, kun kotona kaikki asiat ovat kunnossa. Eikä mies rehellisyyden nimissä edes jaksaisi miettiä pettämistä edes vaihtelun vuoksi, kun kotona saa hyvää seksiä aina kun haluaa.

Hyvä, jos teillä on noin. Seksin määrä voi toisille olla 1-2 kertaa viikossa riittävä, ja silti voi pettää. Kyse voi olla henkilön sellaisista tarpeista, joita hän ei vaan koe saavansa silti yhdeltä kumppanilta. Syy voi olla henkilön omissa traumoissa, hänen lapsuudessaan, hänen epärehellisyydessä itselleen jne. Vaikka parisuhteessa olisi asiat miten hyvin, niin silti näitä ongelmaisia riittää.

Jos jätetään patologiset pettäjät pois laskuista, niin eiköhän se ihan yksinkertaisin syy pettää ole tyytymättömyys omaan parisuhteeseen tai/ja ihastuminen toiseen. Ärsyttää jotenkin tämä iänikuinen hokeminen, että syy on pettäjässä itsessään, hänellä on omia ongelmia jne..No mitäpä jos ei olekaan, vaan hän ei vaan rakasta enää puolisoaan ja parisuhde on paska.

Jokainen tietää, kuinka vaikeaa lasten takia ja miksei omaisuudenkin, ole erota. Ja minkä leiman etenkin mies näissä jutuissa itselleen saa. Siksi pidetään sitä rakasta salaa ja yritetään sinnitellä samalla kulisseissa.

Ei kannata tehdä asioista niin vaikeita ja hakea jotain ihmeellisiä psykologisia syitä tähän asiaan.

Onnen tyttö kirjoitti:

Mieheni ja minä olemme sitä mieltä, että mitään tarvetta ei ole käydä vieraissa, kun kotona saa hyvää nautinnollista seksiä riittävästi eli lähes joka päivä. Kumpikin olemme paljon panostaneet, että meillä on säännöllinen seksielämä ja paljon läheisyyttä. Nykyisessä suhteessa ei tulisi mieleenkään käydä vieraissa, kun kotona kaikki asiat ovat kunnossa. Eikä mies rehellisyyden nimissä edes jaksaisi miettiä pettämistä edes vaihtelun vuoksi, kun kotona saa hyvää seksiä aina kun haluaa.

Tsori, mutta kylläpä olikin sinisilmäistä tekstiä, joka lähinnä pisti naurahtamaan! :) Miehesi saa sinulta ehkä sitä makaronilaatikkoa erilaisilla lisukkeilla ja silloin tällöin lihapullia perunamuussilla, mutta entä sitten kun sinun muussisi alkaa tympiä? Ja samoin ne sinun tarjoilemat lisukkeet? Miehesi mieli voi tehdä välillä myös ihan oikeutetusti vaikka thairuokaa tai mikä ettei venäläinen keittiökin houkuttaisi, kun sellaisen ohi usein kävelee ja nenään kantautuu aina ihanat tuoksut.

Juu, neuvoisin sinua nuori rouva niin, että kovin naiivi ei kannata olla ja lörpötellä kaikkia hassuja juttuja vakavana tietäväisesti. Voit luottaa vain ja ainoastaan itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos jätetään patologiset pettäjät pois laskuista, niin eiköhän se ihan yksinkertaisin syy pettää ole tyytymättömyys omaan parisuhteeseen tai/ja ihastuminen toiseen. Ärsyttää jotenkin tämä iänikuinen hokeminen, että syy on pettäjässä itsessään, hänellä on omia ongelmia jne..No mitäpä jos ei olekaan, vaan hän ei vaan rakasta enää puolisoaan ja parisuhde on paska.

Jokainen tietää, kuinka vaikeaa lasten takia ja miksei omaisuudenkin, ole erota. Ja minkä leiman etenkin mies näissä jutuissa itselleen saa. Siksi pidetään sitä rakasta salaa ja yritetään sinnitellä samalla kulisseissa.

Ei kannata tehdä asioista niin vaikeita ja hakea jotain ihmeellisiä psykologisia syitä tähän asiaan.

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Jos jätetään patologiset pettäjät pois laskuista, niin eiköhän se ihan yksinkertaisin syy pettää ole tyytymättömyys omaan parisuhteeseen tai/ja ihastuminen toiseen. Ärsyttää jotenkin tämä iänikuinen hokeminen, että syy on pettäjässä itsessään, hänellä on omia ongelmia jne..No mitäpä jos ei olekaan, vaan hän ei vaan rakasta enää puolisoaan ja parisuhde on paska.

Jokainen tietää, kuinka vaikeaa lasten takia ja miksei omaisuudenkin, ole erota. Ja minkä leiman etenkin mies näissä jutuissa itselleen saa. Siksi pidetään sitä rakasta salaa ja yritetään sinnitellä samalla kulisseissa.

Ei kannata tehdä asioista niin vaikeita ja hakea jotain ihmeellisiä psykologisia syitä tähän asiaan.

Vaikeampaa ja veemäisempää eroaminen on tulehtuneissa väleissä petoksen tultua julki. Pelkkää selittelyä tuollainen, jos suhde on huono niin silloin erotaan lapsista ja omaisuudesta huolimatta. Jokainen tietenkin tekee elämästään niin helppoa tai vaikeaa kuin osaa.

Ehkä kerään alapeukkuja, mutta haluan vain varatun miehen kanssa säätäneenä kertoa yhden miehen kohdalta kokemukseni. Olimme siis tunteneet miehen kanssa 4 vuotta ennen mitään romantiikkaa ja olimme ystäviä. Minä olen miestä 20v nuorempi. Kaikki alkoi siitä, kun miehellä hetkellisesti petti itsehillintä ja hän suuteli, kun olin vähissä pukeissa hänen edessään. Miestä painoi asia moraalisesti jälkeenpäin, koska hänellä oli 25 vuoden parisuhde/avioliitto, jossa ei sinänsä ollut mitään vikaa, sekä 2 toivottua lasta. Kuitenkaan hän ei enää kyennyt pidättelemään itseään seuraavalla kerralla, kun ihan tarkoituksella riisuin hänen edessään. Se kynnys oli jo ylitetty. En täysin ymmärrä tuota mielenmaisemaa, mutta mies vain oli niin himojensa vietävissä, ja hän tiesi voivansa luottaa, etten kerro vaimolle.

Puhuin joskus erosta ja hänen parisuhteestaan, koska olin siihen asti ollut varma, että hänellä menee suhteessa huonosti, mutta yllätyksekseni hän totesi katuvasti, että kunpa meniskikin. Kuulemma suhteessa menee hyvin, ja hän yrittääkin aina estellä itseään, mutta loppujen lopuksi hän päätyy ajattelemaan alapäällään ja katumaan jälkikäteen, ehkä juuri siksi, että kiinnijäämisen pelkoa ei ole, ja olen henkilö, johon hän on kiintynyt muutenkin kuin fyysisesti. Ja ainakin av-miesten mukaan kuka tahansa 40v hairahtuisi, kun vaimon rinnalle ilmestyy 20v tyttönen...

Onnen tyttö kirjoitti:

Mieheni ja minä olemme sitä mieltä, että mitään tarvetta ei ole käydä vieraissa, kun kotona saa hyvää nautinnollista seksiä riittävästi eli lähes joka päivä. Kumpikin olemme paljon panostaneet, että meillä on säännöllinen seksielämä ja paljon läheisyyttä. Nykyisessä suhteessa ei tulisi mieleenkään käydä vieraissa, kun kotona kaikki asiat ovat kunnossa. Eikä mies rehellisyyden nimissä edes jaksaisi miettiä pettämistä edes vaihtelun vuoksi, kun kotona saa hyvää seksiä aina kun haluaa.

Määrä määrä määrä. Se on ilmeisesti se jonka luulet määräävän.

Yhdeltä ihmiseltä et vaan voi saada kaikkea, usko pois. Edes sinä omassa täydellisyydessäsi et siihen kykene, vaikka jyystäisit miestäsi vartin välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jätetään patologiset pettäjät pois laskuista, niin eiköhän se ihan yksinkertaisin syy pettää ole tyytymättömyys omaan parisuhteeseen tai/ja ihastuminen toiseen. Ärsyttää jotenkin tämä iänikuinen hokeminen, että syy on pettäjässä itsessään, hänellä on omia ongelmia jne..No mitäpä jos ei olekaan, vaan hän ei vaan rakasta enää puolisoaan ja parisuhde on paska.

Jokainen tietää, kuinka vaikeaa lasten takia ja miksei omaisuudenkin, ole erota. Ja minkä leiman etenkin mies näissä jutuissa itselleen saa. Siksi pidetään sitä rakasta salaa ja yritetään sinnitellä samalla kulisseissa.

Ei kannata tehdä asioista niin vaikeita ja hakea jotain ihmeellisiä psykologisia syitä tähän asiaan.

Vaikeampaa ja veemäisempää eroaminen on tulehtuneissa väleissä petoksen tultua julki. Pelkkää selittelyä tuollainen, jos suhde on huono niin silloin erotaan lapsista ja omaisuudesta huolimatta. Jokainen tietenkin tekee elämästään niin helppoa tai vaikeaa kuin osaa.

Varmasti on vaikeampaa. Ehkä se kulisseissa tukehtuja kuitenkin yrittää ajatella lapsia ja sitä, että he saisivat pitää mahdollisimman pitkään ehjän perheen. Vaikka se ei olekaan järjellisesti ajateltuna paras tapa, mutta siinä hetkessä voi siltä tuntua. Puoliso saattaa myös uhkailla miestä lasten menettämisellä, valitettavan yleistä!