Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?

Eikö sitä tulevaa yhteistä reissua vähän jo suunniteltu ja hehkutettu niissä vappujuhlissa, missä olit muiden kanssa? Outoa.

Olisipa kiva kuulla, miten tämä päättyy. 

Hyvää keskustelua ja toimivaa terapiaa minullekin, sillä olen jo pari vuotta kipuillut yhden ystävyyssuhteeni hiipumista. Kyse ei ole varsinaisesti kaveriporukasta, vaan siitä että yhdellä ystävälläni eli "keskushenkilöllä" on muitakin ystäviä ja sitten tämän yhden "keskushenkilön" kautta olemme muutkin tutustuneet ja tavanneet vuosien varrella esim. tupareissa sen muissa kissanristiäisissä.

Pidin tätä "keskushenkilöä" (anteeksi muuten tämä kauhea termi, mutta jatketaan sen käyttöä kun aloitin :) ) lähes parhaimpana ystävänäni. Hän oli esim. kaasoni ja lapseni kummi. Sitten, ihan yhtäkkiä huomasinkin olevani hänelle suurinpiirtein ihan random-tyyppi. Esim. hänen polttareissaan monet eivät edes olleet kuulleet olemassaolostani. Ja sanomattakin on selvää etten ollut hänen kaasonsa (tietenkään, kolme muuta olivat).

Tajusin, että meillä on a) ystävyydestä täysin eri käsitys ja b) ystävyyden säilymisestä ja hoitamisesta eri käsitys. Tein surutyötä kauan, mutta nyt alan olla asian kanssa sinut. Tietenkin asiasta olisi voinut keskustella, mutta jotenkin analysoin, ettei se ainakaan tilannetta parantaisi. Pahinta oli se, että tulin jotenkin "huijatuksi" sillä luulin että olemme parempia ystäviä ja toisaalta myös tunsin itseni ulkopuolelle jätetyksi. Ne polttarit oli vihoviimeinen silaus. 

Onneksi minulla on myös muita "oikeita ystäviä", enkä ole jäänyt yksinäiseksi.

Ja loppukaneettina sanon, ettei ole sivistynyttä käytöstä jättää ketään porukan ulkopuolelle. Ainakaan jos se koskee vaan tasan yhtä ihmistä. 

En lukenut koko viestiketjua, mutta tällaisissa tilanteissa voi olla niin monia syitä, että itse ehkä tiedät parhaiten kannattaako ottaa yhteyttä.

Ensinnäkin, oletko ollut läheinen heidän kanssaan? Voitko jollekin heistä puhua asioista, kuten tästä? Toisaalta syynä voi olla vain, että kokevat siitä olevan vaivaa, tai asut kauempana heistä tai muuten elämäntilanteet ovat muuttuneet.

Ei kannata liikaa pohtia vaan joskus asiat vain menevät näin. Sen voi hyväksyä, tai sitten kysyä, mikä vikana. Riippuen ihan tilanteestasi ja siitä, mikä antaa itsellesi paremman mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kovasti todistellut, että mitään ei ole tapahtunut, kaveriporukassasi ei ole ketään, jolta tuollaista voisi odottaa, koskaan ennen mitään vastaavaa ei ole tapahtunut jne, joten voisiko kyseessä olla väärinkäsitys? Kutsumista on ehkä hoitanut useampi henkilö ja näistä jokainen kuvitellut, että sinun kutsumisesi oli jonkun toisen homma? Vasta laivalla huomattu, että sinä puutut joukosta? Tai ei ehkä silloinkaan huomattu, että sinua ei ole kutsuttu vaan kaikki ajatelleet, että sinulle ei reissu vaan tällä kertaa sopinut? Tai oletko ehkä sittenkin saanut kutsun, mutta se on jäänyt sulta huomaamatta? Sähköposti mennyt spämmilaatikkoon tms?

Kissanviikset.

Tuollaisten kutsujen "emäntä" on pahinta selkäänpuukottaja-kastia, näitä kaksinaamaisia jostain salaa katkeria narttuja, edessäpäin  niin jees-meininkiä. Pysy ap kaukana, tuo bitch paljasti itsensä.

Näinpä! Kyllä niistä joku tän käy lukemassa ja hätävalheet on valmiina :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just. Ja lehmät lentää jne.

Aina yhtä hienoa, miten älykästä ja syvällistä kommentointia vavvapalstalta löytää :D

Minusta taas tämä "lehmät lentää" oli hauska vastaus sinun monisanaiseen ja epäuskottavaan kommenttiin. Aina ei tarvitse selittää, riittää kun oivaltaa. Napakasti ampui alas mielipiteesi, repesin :D

Mitenkään ulkopuolelle jäämisen aiheuttamaa mielipahaa vähättelemättä (itselläkin kokemusta siitä), niin eikö ihmisten ystäväpiireille ole ihan luonnollista, että ne muokkaantuvat. 10 vuotta sitten ehkä pidin jostakin ihmisestä, nyt en. Ehkä hän on muuttunut, ehkä minä. Mutta se, etten enää mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ei tarkoita, etten muun porukan kanssa viihtyisi. Miksi en siis voisi tehdä jotain niiden kanssa, joista pidän edelleen kovasti, ja muodostaa näin uuden porukan? Vastaavasti minä en herneydy siitä, että jotain tehdään ilman minua. Missä menee se raja, ettei porukan kokoonpanoa saa muuttaa? Kun on tunnettu 5 vuotta, 20 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina ajatellaan, että on kyse kateellisuudesta, onko kyseessä joku defenssi? Minullakin on ystäväporukka, jonka kanssa olemme tutustuneet jo teineinä ja joukossa on yksi, jota ei aina tekisi mieli kutsua mukaan. En kuitenkaan ole hänelle kateellinen, päinvastoin, hän ei ole elämässään saavuttanut sitä, mitä haluaisi ja on siitä jokseenkin katkera. Tapaamiset menevät aina hänen ongelmiensa puimiseksi ja illanvietot päättyvät lähes poikkeuksetta siihen, että hän riitaantuu joko miehensä tai jonkun kaverin kanssa ja lähtee itkien kotiin. Ja olemme kuitenkin jo kolmekymppisiä. Jos asiasta yrittää keskustella, alkaa marttyyrimainen itkuvirsi, tai muiden syyttely. Monesti on tehnyt mieli jättää tämä pariskunta kutsumatta, mutta vielä ei ole kukaan tohtinut. Se olisi kaiketi kiusaamista...

Sepä se on, defenssi. Aina on helpompi siirtää syy itsestä muiden niskoille muissakin asioissa. Yksi bloggaaja-tuttuni on juuri tämmöinen, suuri osa kirjoituksista koskee sitä miten kaverit kaikkoaa koska ovat hänelle kateellisia, kun hänellä on hyväpalkkainen työ. Joo varmaan! Todellisuudessa tämä henkilö on ihan hirveä valittaja ja ruikuttaja, ei kahta lausetta saa suustaan ilman että se olis joko itsesääliä tai muihin kohdistuvaa arvostelua. MIKÄÄN sen elämässä ei ole ikinä hyvin, ei edes se hyväpalkkainen työ, sekin kun vie kauheesti aikaa ja on stressaavaa ja tylsää ja esimies on p*ska ja kaikki työkaveritkin p*skoja ja kateellisia. Aivan sietämätön ihminen. Ja ihan tosissaan se ilmeisesti uskoo, että kaverit häviää eikä häntä kutsuta mihinkään siksi, että ollaan kateellisia hänen hyväpalkkaisesta työstään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just. Ja lehmät lentää jne.

Aina yhtä hienoa, miten älykästä ja syvällistä kommentointia vavvapalstalta löytää :D

Minusta taas tämä "lehmät lentää" oli hauska vastaus sinun monisanaiseen ja epäuskottavaan kommenttiin. Aina ei tarvitse selittää, riittää kun oivaltaa. Napakasti ampui alas mielipiteesi, repesin :D

Ööööh.. MINUN kommenttiini? :D Skarppaas nyt vähän hei, täällä on muitakin kuin 2 keskustelijaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Mitenkään ulkopuolelle jäämisen aiheuttamaa mielipahaa vähättelemättä (itselläkin kokemusta siitä), niin eikö ihmisten ystäväpiireille ole ihan luonnollista, että ne muokkaantuvat. 10 vuotta sitten ehkä pidin jostakin ihmisestä, nyt en. Ehkä hän on muuttunut, ehkä minä. Mutta se, etten enää mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ei tarkoita, etten muun porukan kanssa viihtyisi. Miksi en siis voisi tehdä jotain niiden kanssa, joista pidän edelleen kovasti, ja muodostaa näin uuden porukan? Vastaavasti minä en herneydy siitä, että jotain tehdään ilman minua. Missä menee se raja, ettei porukan kokoonpanoa saa muuttaa? Kun on tunnettu 5 vuotta, 20 vuotta?

Juuri näin. Mutta tietysti ne, jotka jää pois ei-omasta-tahdostaan, ei oikein halua hyväksyä tätä ;) Etenkin, jos on luullut olevansa jotenkin tärkeämpi ja oleellisempi osa kaveripiiriä kuin mitä muiden mielestä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkään ulkopuolelle jäämisen aiheuttamaa mielipahaa vähättelemättä (itselläkin kokemusta siitä), niin eikö ihmisten ystäväpiireille ole ihan luonnollista, että ne muokkaantuvat. 10 vuotta sitten ehkä pidin jostakin ihmisestä, nyt en. Ehkä hän on muuttunut, ehkä minä. Mutta se, etten enää mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ei tarkoita, etten muun porukan kanssa viihtyisi. Miksi en siis voisi tehdä jotain niiden kanssa, joista pidän edelleen kovasti, ja muodostaa näin uuden porukan? Vastaavasti minä en herneydy siitä, että jotain tehdään ilman minua. Missä menee se raja, ettei porukan kokoonpanoa saa muuttaa? Kun on tunnettu 5 vuotta, 20 vuotta?

Tosin kyseinen porukka oli vajaa viikko sitten juhlinut yhdessä vappua.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä tulevaa yhteistä reissua vähän jo suunniteltu ja hehkutettu niissä vappujuhlissa, missä olit muiden kanssa? Outoa.

Outoa että ei pienessä sievässäkään kukaan avutunut että mepä mennään mutta sinua  ei saanut kutsua......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just. Ja lehmät lentää jne.

Aina yhtä hienoa, miten älykästä ja syvällistä kommentointia vavvapalstalta löytää :D

Minusta taas tämä "lehmät lentää" oli hauska vastaus sinun monisanaiseen ja epäuskottavaan kommenttiin. Aina ei tarvitse selittää, riittää kun oivaltaa. Napakasti ampui alas mielipiteesi, repesin :D

Ööööh.. MINUN kommenttiini? :D Skarppaas nyt vähän hei, täällä on muitakin kuin 2 keskustelijaa ;)

Oletko tosissasi? Ei täällä ole kuin ap ja sinä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Jos joku tuttuni soittaisi ja kysyisi, että miksi ei saanut kutsua johonkin, missä olen ollut, niin vastaisin totuudenmukaisesti, että ei aavistustakaan. Jos tuttu sen jälkeen jatkaisi inttämällä, että pitää kertoa, niin vastaisin, että en tiedä, en ryhdy arvailemaan.

Ja siitä eteenpäin kieltäytyisin kanssaan kaikista lounas- ja juhlakutsuista vedoten johonkin tekosyyhyn. Oli kyseessä sitten todellinen sivuunjättäminen tai kuviteltu asia, niin en todellakaan tuhlaa aikaani ja energiaani siihen, että toimin jonkun itkumuurina ja ryhdyn selittelemään asioita, joitaei välttämättä edes ole.

Vastauksesi antaa täydellisen selityksen sille miksi porukoissa on mahdollista ilkeillä tai eristää, kiusata jne. jotakin yksilöä. Joku on aktiivinen ilkimys ja sinä olet mahdollistaja. Molemmilta puuttuu oikeudenmukaisuus, mikä on reilua ja mikä ei. Ja mahdollistajalla ei ole selkärankaa sanoa ettei kiusaamista hyväksytä porukassa, hän sulkee silmänsä.

Jos en tiedä syytä niin en tiedä syytä. Miksi ryhtyä keksimään jotain vain siksi, että kysyjälle tulisi hyvä mieli?

En minä ainakaan illanvietossa kysy, että miksi X ja Y ja B on jätetty kutsumatta. Ei kuulu minulle, se on kutsujan asia. Jos sitten B soittaa ja kysyy syytä, niin minusta tulee mielestäsi mahdollistaja vain siksi, että en ole mikään juoruileva ja urkkiva tietotoimisto.

Pitääkö siis ryhtyä vastaamaan, että me emme halunneet sinua sinne. Siinä on oikeudenmukainen ja aika usein mahdollinen vastaus, joka ei ole kiusaamista vaan fakta. Varmasti sattuu kysyjään enemmän kuin se, että oikeasti en asiaa tiedä.

Onpa ylimielinen asenne!

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kiva kuulla, miten tämä päättyy. 

Hyvää keskustelua ja toimivaa terapiaa minullekin, sillä olen jo pari vuotta kipuillut yhden ystävyyssuhteeni hiipumista. Kyse ei ole varsinaisesti kaveriporukasta, vaan siitä että yhdellä ystävälläni eli "keskushenkilöllä" on muitakin ystäviä ja sitten tämän yhden "keskushenkilön" kautta olemme muutkin tutustuneet ja tavanneet vuosien varrella esim. tupareissa sen muissa kissanristiäisissä.

Pidin tätä "keskushenkilöä" (anteeksi muuten tämä kauhea termi, mutta jatketaan sen käyttöä kun aloitin :) ) lähes parhaimpana ystävänäni. Hän oli esim. kaasoni ja lapseni kummi. Sitten, ihan yhtäkkiä huomasinkin olevani hänelle suurinpiirtein ihan random-tyyppi. Esim. hänen polttareissaan monet eivät edes olleet kuulleet olemassaolostani. Ja sanomattakin on selvää etten ollut hänen kaasonsa (tietenkään, kolme muuta olivat).

Tajusin, että meillä on a) ystävyydestä täysin eri käsitys ja b) ystävyyden säilymisestä ja hoitamisesta eri käsitys. Tein surutyötä kauan, mutta nyt alan olla asian kanssa sinut. Tietenkin asiasta olisi voinut keskustella, mutta jotenkin analysoin, ettei se ainakaan tilannetta parantaisi. Pahinta oli se, että tulin jotenkin "huijatuksi" sillä luulin että olemme parempia ystäviä ja toisaalta myös tunsin itseni ulkopuolelle jätetyksi. Ne polttarit oli vihoviimeinen silaus. 

Onneksi minulla on myös muita "oikeita ystäviä", enkä ole jäänyt yksinäiseksi.

Ja loppukaneettina sanon, ettei ole sivistynyttä käytöstä jättää ketään porukan ulkopuolelle. Ainakaan jos se koskee vaan tasan yhtä ihmistä. 

 

Vastaava kokemus "valeystävästä" minullakin. Tuollainen ystävyyden paljastuminen kuplaksi ottaa todella itsetunnon päälle. Vielä vuosia myöhemmin harmittaa.

Tässä oli vain tarinan toinen puoli. Ainut, jolloin itsekin voisin tehdä vastaavaa, jos yksi porukasta olisi esim. vuosien saatossa muuttunut hirveän negatiiviseksi ihmiseksi, ja joka tapaamiskerralla vain valittaa ja juoruilee negatiivisia asioita muista. Sillon varmasti saattaisin muun porukan kanssa ajatella, että omalla vapaa-ajalla olisi kerrankin kiva vain pitää vain hauskaa, eikä antaa yhden  henkilön pilata tunnelmaa. Parempi tällöin  vain jättää hänet pois, jos vaikka hänen käytöksestä on jo aiemmin sanottu mutta hän ei ole nähnyt itsessään mitään vikaa. 

Jollet ole kuvailun kaltainen henkilö niin ottaisin reilusti johonkin näistä yhteyttä ja kysyisin syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Jos joku tuttuni soittaisi ja kysyisi, että miksi ei saanut kutsua johonkin, missä olen ollut, niin vastaisin totuudenmukaisesti, että ei aavistustakaan. Jos tuttu sen jälkeen jatkaisi inttämällä, että pitää kertoa, niin vastaisin, että en tiedä, en ryhdy arvailemaan.

Ja siitä eteenpäin kieltäytyisin kanssaan kaikista lounas- ja juhlakutsuista vedoten johonkin tekosyyhyn. Oli kyseessä sitten todellinen sivuunjättäminen tai kuviteltu asia, niin en todellakaan tuhlaa aikaani ja energiaani siihen, että toimin jonkun itkumuurina ja ryhdyn selittelemään asioita, joitaei välttämättä edes ole.

Vastauksesi antaa täydellisen selityksen sille miksi porukoissa on mahdollista ilkeillä tai eristää, kiusata jne. jotakin yksilöä. Joku on aktiivinen ilkimys ja sinä olet mahdollistaja. Molemmilta puuttuu oikeudenmukaisuus, mikä on reilua ja mikä ei. Ja mahdollistajalla ei ole selkärankaa sanoa ettei kiusaamista hyväksytä porukassa, hän sulkee silmänsä.

Mä näen asian eri tavalla. Oleellinen tuon edellisen kirjoittajan kommentissa oli "jatkaa inttämällä". En ala spekuloimaan ystäväni kanssa asiasta, josta en tiedä mitään ja joka liittyy ihan muuhun ihmiseen kuin minuun. Ikävä kyllä varsin tavallista naisporukoissa, että asioista ei puhuta niiden kanssa, joita asia koskee, vaan käytetään välikäsiä usein tavoitteena saada välikäsi valitsemaan puolensa tietämättä edes mistä koko sotkussa on kyse. Se on oikeasti ihan s***tanan raivostuttavaa. 

Oletetaan, että sinä olit yksi kavereista Tallinnassa. Ap soittaa sinulle miksi ei kutsuttu mukaan ja sinä sanot ettet tiedä mitään. Miksi et tiedä? Etkö ihmetellyt miksi ap puuttuu, etkö kaivannut ap mukaan, eikö kukaan puhunut asiasta, etkö ole porukkaa yhdistävä ihminen, oletko enemmän kunhan minä viis muista?

Ketä sinun mielestäsi koskee, että yhtä ei ole kutsuttu porukkaan mukaan? Vinkki: se ei ole ainoastaan kutsuvan vastuulla vaan koko porukan vastuulla. Porukka huolehtii toisistaan tai sitten ei ole joukkuehenkeä eikä teitä voi kutsua porukaksi. Ainakaan ap:n olettamalla kokoonpanolla.

Oikeastiko sinä kutsut kavereitasi ystäväsi synttäreille vedoten siihen, että juttu on koko porukan vastuulla? Mistä lähtien kutsujalta on viety pois valta päättää, keitä haluaa kanssaan juhlimaan muitakin kuin pyöreitä vuosilukuja?

Aika lailla hämmentyisin, jos olisin varannut paremmat tarjottavat 5 kaverilleni ja sitten sinne tulisi 3 kpl hyvänpäiväntuttuja, joiden lasku minulle tietekin kutsujana lankeaisi.

Ei toki vaan kysyisin synttäreillä miksi "Reetta" ei tullut?

Ja ohiksena että enemmän minua hämmästyttäisi yllätysvieraat kuin se, että hetkinen tästähän tulee lisää tarjoilukuluja.

Ja asettaisit kutsujan kiusalliseen asemaan, koska Reetta oli juuri saanut syöpädiagnoosin ja pyytänyt kutsujaa, ettei tämä kertoisi vielä asiasta muille kutsutuille. Kutsujan pitää kehitellä sulle jokin hätävalhe. 

Höpöhöpö. Tietysti Reetalla on vakava sairaus, ja onhan se ikävää, että katovuodet ja heinäsirkat iskivät just samalla viikolla. Ja olet kieriskellyt likomärkänä öisin sängyssäsi ja miettinyt tekosyytä.

Olisiko se niin vaikea myöntää, että 6 on ystäviä ja 3 muuta ei oikeastaan, ette ole 9 hlön porukka. Tai että sun rahat on tiukilla tai olet niin pihi ja 6 hlön kakku on halvempi kuin 9 hlön kakku. Tässä tapauksessa siis 6 on ystäviä ja ap ei kulu joukkoon.

Reettalla voi olla vaikka mitä syitä, miksi hän ei päässyt tulemaan, mutta ei halua, että niistä syistä kerrotaan muille. Tai ehkäpä Reetta kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät pidä siitä, että hänen asioistaan puhutaan selän takana muille. Varsinkaan uteliaille kavereille. Jos Reettan poissaolon syy kiinnostaa, soita Reettalle ja kysy häneltä itseltään. Älä utele muilta.

Reetalla voi olla tusinoittain syitä mitä hän ei halua kertoa. Mutta kysyisinkin kuitenkin jos olisimme 7 hlön tiivis kaveriporukka. Jos kutsuja sanoo että Reetta ei päässyt niin mitä sitä turhia kyselemään enempää mutta se selviää kysymällä, että kutsuja oli kuitenkin kutsunut yhden porukasta eikä jättänyt kutsumatta. Jos hän ei ole kutsunut tai valehtelee kutsuneensa niin sekin selviää ajan myötä.

Minä kyllä kysyisin koska en pidä virittelystä ja säätämisestä. Niistä säädöissä pääsee eroon jos asiat puhutaan suoraan ja ihmiset luottavat toisiinsa. Jos kutsuja ja Reetta ovat huonoissa väleissä niin hyvä tietää koko porukan, muuten tulee klikkejä joiden mekaniikasta kukaan ei tiedä.

Kommentoijista voi päätellä, kenellä on avoin, suora ja ratkaisuun tähtäävä luonne tai kuka on luonteeltaan konfliktien väittelijä.

Näin me ollaan erilaisia. Omassa ystäväpiirissäni luottamus on keskeisellä sijalla. Muiden asioista ei puhuta toisille eikä niitä edes kysellä muilta kuin korkeintaan asianomaiselta itseltään. Jokainen kertoo itse, jos kokee tarpeelliseksi kertoa. 

Jos kutsuja ja Reetta ovat huonoissa väleissä, minulle kertominen ei muuta heidän välejään yhtään miksikään. Kertominen on siis aivan turhaa. Heidän pitää sopia välinsä keskenään. 

Niin ollaan erilaisia. Älä unohda, että sinun ystäväpiirissäsi ollaan myös ilkeitä. Jätetään yksi porukasta kutsumasta Tallinnan reissulle mutta matkaa hehkutetaan Facessa eikä edellisen viikon tapaamisessa puhuttu sille yhdelle mitään.

Ja kun kukaan porukassa ei kommentoi tempauksesta mitään, niin ihmetellä saa teidän lojaliuuttanne kavereitanne kohtaan.

Ei olla ilkeitä. Tosin minä puhuinkin ystäväporukasta ja ap kaveriporukasta. En puhu kavereidenikaan asioista muille, vaikka he puhuvatkin muiden asioista minulle. Ystävyys edellyttää luottamusta, ei juoruilua.

No vastaa sitten sinä kun sinulle tuntuu asia olevan hyvin tuttua, miksi te jätätte aina yhden ihmisen pois tiiviin kaveriporukan reissuista, miksi ette kutsu sitä yhtä?

Yritän selittää. Ystävät eivät tee toisilleen mitään sellaista, mistä  seuraisi porukasta pois tiputtaminen. Jos ystäväporukassa kahdella on jotain hampaankolossa toisiaan kohtaan, he selvittävät asian keskenään eivätkä sotke muita siihen mukaan. Muiden sotkeminen mukaan kun väistämättä tarkoittaa,  että muiden on valittava, kumman puolelle asettuu. Tällaista puolen valitsemista eli klikkiytymistä ei edellytetä ystäväporukalta. Aikuiset ihmiset ratkaisevat kahdenväliset ongelmansa keskenään eivätkä tarvitse siihen mitään "tukijoukkoja". 

Kaveriporukat ovat erilaisia. Niissä voi olla omia ystäviä, omia kavereita, ystävien kavereita ja kavereiden kavereita. Kaveriporukka voi olla tiivis, koska tavataan usein. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kaveriporukan ihmiset olisivat ystäviä tai kavereita keskenään. Jotkut ovat voineet olla ystäviä tai kavereita joskus aikaisemmin, mutta eivät ole enää (välit ovat viilenneet) . Tai se, jonka ystävänä tai kaverina aikoinaan pääsit mukaan porukkaan, ei ole enää porukassa mukana.  Jos kuitenkin on ollut tapana tehdä tiettyjä asioita (esim yhteinen vappujuhla) tietyllä kokoonpanolla, tapa on jatkunut, vaikka joku ei ehkä olekaan enää sen paremmin ystävä kuin varsinaisesti kaverikaan kenenkään porukkaan kuuluvan kanssa. Kuitenkin osa porukasta alkaa tehdä uusia asioita yhdessä eli vappua vietetään edelleenkin koko porukalla, mutta Tallinnan reissuja ei. Ap ei kertonut, ovatko yhteiset Tallinnan reissut aiemmin kuuluneet tämän kaveriporukan juttuihin vai onko nämä reissut nyt uusi juttu osalle porukkaa ja ap jää siihen porukkaan, jonka kanssa juhlitaan vappuna. 

Kun on kyse kaveriporukasta, kutsuja tekee päätöksen, kenet kutsuu mukaan ja ketä ei. Koko tapahtuma voi siis olla yhden porukan jäsenen organisoima eikä kaveriporukan yhteinen ja yhdessä suunnittelema tapahtuma. Ystäväporukoissa juttuja suunnitellaan yhdessä, kaveriporukoissa ei välttämättä vaan kaveriporukassa voi olla yksi tai useampi, joka alkaa järjestämään tapahtumaa. Jos ei ole yhdenkään järjestäjän ystävä tai kaveri ts on heille nk ulkokehällä, voi käydä niin, ettei tule kutsutuksi. Tai jos jollain järjestäjistä on jotain hampaankolossa. 

En lukenut ketjun loppuosaa, joten en tiedä, kertoiko ap järjestävänsä itse uusia tapaamisia tai edes niitä perinteisiä vappuja yms. Jos hän kuuluu kaveriporukassaan niihin, jotka mielellään hengailevat mukana, mutta eivät pidä kaveriporukkaansa niin tärkeänä, että vaivautuisivat itse järjestämään mitään, tällainen kaveri aika helposti tipahtaa porukasta pois. 

En jotenkin usko koko aloitusta tai sitten sitä on tunnustamisen perusteella aika paljon muokattu, Se että opiskeluajoista saakka keski-ikäisten naisten iso porukka pitää edelleen yhteyttä. Niin että vaputkin vietetään yhdessä ja taas samalla viikolla vielä menty Tallinnaankin. Yleensä aika vaikeaa isolla porukalla löytäää yhteisiä tapaamisaikoja, saatikka että näin tiheään kokoonnuttaisiin isolla porukalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, että mitä ap tekee siinä vaiheessa, kun suoraan kysymykseen tulee suora vastaus eli emme halunneet sinua mukaan. Ei siis mitään "juot liikaa, meluat liikaa" -vastausta vaan yksinkertaisesti se, että emme vain halunneet, että olet mukana.

Katkeaako kaveruus siihen vai jatkaako ap edelleen porukassa? Ap kelpaisi yhä vappupirskeisiin ja synttäreille, mutta osa muuta porukkaa tekee omia reissujaan,joihin ei kutsua tule.

Riittääkö se ap:lle vai etsiikö hän uusia ystäviä, joiden kanssa ei voi sanoa "muistatko".

  Jos ap haluaa edelleen jatkaa porukassa silloin kun hänet kutsutaan niin hän ei VOI kiinnittää tähän reissuun huomiota.  Jos  hän siihen huomiota kiinnittää ja ottaa puheeksi menevät välit muihin rikki ja hän ei voi nauttia enää mukanaolemisesta.  Asia jää liikaa väliin pyörimään ja vaivaamaan.  Onko siellä joku joka haluaa syrjiä ap:tä jostakin syystä?  Kateellinen?  Miksi toiset antavat niin tehdä koska kysehän on porukasta nimenomaan eikä jonkun yhden pyörittämästä pomo-organisaatiosta.  Onko ap:llä ollut hauskaa porukassa?  Onko hän huomannut jotakin  kun nyt muistelee.  Mitä vappuna tehtiin, kenen kanssa hän jutteli ja miksi nämä eivät sanoneet mitään Tallinnan -reissusta.  Todella ikävä asia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli vain tarinan toinen puoli. Ainut, jolloin itsekin voisin tehdä vastaavaa, jos yksi porukasta olisi esim. vuosien saatossa muuttunut hirveän negatiiviseksi ihmiseksi, ja joka tapaamiskerralla vain valittaa ja juoruilee negatiivisia asioita muista. Sillon varmasti saattaisin muun porukan kanssa ajatella, että omalla vapaa-ajalla olisi kerrankin kiva vain pitää vain hauskaa, eikä antaa yhden  henkilön pilata tunnelmaa. Parempi tällöin  vain jättää hänet pois, jos vaikka hänen käytöksestä on jo aiemmin sanottu mutta hän ei ole nähnyt itsessään mitään vikaa. 

Jollet ole kuvailun kaltainen henkilö niin ottaisin reilusti johonkin näistä yhteyttä ja kysyisin syytä. 

Ihan oikeasti? Soittelisit siis tän ap;n esimerkin perusteella n. kuudelle ihmiselle, ja kertoisit että et enää pidä tästä henkilöstä, ja nyt tehdään reissu johon häntä ei kutsuta? Jos on noin vanha ystäväporukka, niin eihän kukaan normijärkinen ala hyljeksiä yhtä, kun ollaan tunnettu noin pitkään. Sitä paitsi ystävät,- jos kukaan, pitäisi ymmärtää että jollain henkilöllä saattaa olla huonot ajat, ja siksi hän on negatiivinen.

Sinä olet siis malliesimerkki kiusaajasta, joka haluaa mitätöidä yhden pois ryhmästä. Häpeisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkään ulkopuolelle jäämisen aiheuttamaa mielipahaa vähättelemättä (itselläkin kokemusta siitä), niin eikö ihmisten ystäväpiireille ole ihan luonnollista, että ne muokkaantuvat. 10 vuotta sitten ehkä pidin jostakin ihmisestä, nyt en. Ehkä hän on muuttunut, ehkä minä. Mutta se, etten enää mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ei tarkoita, etten muun porukan kanssa viihtyisi. Miksi en siis voisi tehdä jotain niiden kanssa, joista pidän edelleen kovasti, ja muodostaa näin uuden porukan? Vastaavasti minä en herneydy siitä, että jotain tehdään ilman minua. Missä menee se raja, ettei porukan kokoonpanoa saa muuttaa? Kun on tunnettu 5 vuotta, 20 vuotta?

Tosin kyseinen porukka oli vajaa viikko sitten juhlinut yhdessä vappua.

Toki, tarkoitin kommenttini enemmän yleiselle tasolle kuin juuri tähän ystäväpiiriin. Toisaalta voisin nähdä omassakin elämässä asian olevan noin; en viihdy henkilön X kanssa, teen mieluummin reissut ilman häntä, mutta en toki siinä määrin vihaa, että haluaisin ehdoin tahdoin jättää hänet yksin vappuna, kieltäytyä tulemasta kaverin juhliin jos hän on siellä jne. Isoissa tapahtumissa, jossa on tapana viettää aikaa myös etäisempien ystävien/tuttavien kanssa. Minulla ei ole halua laittaa ihmisiä erikseen valitsemaan puolia, jolloin tilanne muodostuu sellaiseksi että jonnekin kutsutaan, jonnekin ei. Juuri se on mun mielestä sitä luonnollista porukoiden elämistä ja muovaantumista.