Lääkäri kirjoitti sairaslomaa päivän lapsensa menettäneelle äidille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus Tuulalla oli? Suru ei ole sairaus ja palkatta saa olla pois juuri niin pitkään kuin työnantajalle sopii, kyseessähän on akuutti perhettä kohdannut kriisi.

Meillä työnantaja on järjestänyt niin, että posttraumaattiseen stressireaktioon sairastunut saa sairausloman ajan jokaiselle arkipäivälle ajan psykologille tai työterveyshoitajalle, jonka kanssa voi käydä asiaa läpi. Palkanmaksun ehtona on tuo käynti, koska jos todella tarvitsee apua, niin sitten ottaa sitä vastaan.

No onpa harvinaisen perseestä tuo systeemi. Onneks meillä ei vastaavaa ole. Minäkin olen menettänyt lapsen, palkallista sairaslomaa kuukausi heti alkuun. Sen sairasloman aikana piti kuitenkin järjestää hautajaiset ja selvittää lapsen asioita, niin ei mulla olis edes ollut aikaa päivittäin käydä psykiatrilla. Kävin siellä omilla ehdoilla, en pomon määräämänä ajankohtana. Lopun ajan pillitin kotona ja halasin lapseni vanhaa nallea.

Meillä työnantaja ei maksa siitä, että työntekijä tekee yksityiselämässään erilaisia järjestelyjä. Jos on sairauslomalla niin on sairauslomalla ja akuutissa kriisissä keskusteluapu on paikallaan. Jos sitä ei halua ottaa vastaan, ei työnantajan tarvitse maksaa palkkaa.

Lapsen menettäminen on maailman kamalin asia, mutta miksi työnantajan pitää kustantaa se surutyö?

Vierailija kirjoitti:

Tuula Backman palasi töihin puolentoista kuukauden kuluttua, ja puolen vuoden kuluttua alkoi oikeudenkäynti. Se hajotti taas nekin vähän palaset, jotka hän oli siihen mennessä saanut haalittua itsessä kasaan.

- Menin oikeuteen poikani tukemana ilman asianajajaa. Koin vääryytenä sen, että olin menettänyt tyttäreni ja minun olisi pitänyt vielä maksaa asianajajasta.

Tuulan kokemus oikeudenkäynnistä oli raastava. Hän luuli, että tekijä saisi kunnon rangaistuksen, mutta kohtasikin kummallista suhtautumista ikään kuin tytär ja äiti olisivat itse syyllisiä.

- Hänet tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Hovissa se aleni kahteen ja puoleen vuoteen, mistä hän ensikertalaisena istui puolet. Siis todella vähän.

Kansa tarvitsisi sairaslomaa aina kuullessaan mitättömistä tuomioista. Oikeuden puuttuminen raivostuttaa niin paljon, ettei ole työkykyä.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kohtukuoleman jälkeen 2 viikkoa ja olisin saanut pyytää lisää jos olisin tarvinnut, mutta koin että paluu arkeen on parempi kuin yksinään riutua kotona. Mieskin olisi saanut, mutta halusi palata töihin, koska kotona me vaan vollotettiin yhdessä eikä siitä olisi tullut loppua jos mieskin olisi jäänyt kotiin vielä.

Kyllä päivän sairasloma on aivan hullua, en todellakaan olisi ollut työkykyinen, eipä musta paljoa iloa ollut vielä kahden viikon jälkeenkään, mutta omaksi parhaakseni oli päästä pois kotoa.

Ei äiti tarvitse kohtukuoleman jälkeen sairauslomaa, koska on oikeutettu 105 päivän äitiyslomaan. Mun miehelle kirjoitettiin 2 viikkoa äkillinen stressireaktio-diagnoosilla.