Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lääkäri kirjoitti sairaslomaa päivän lapsensa menettäneelle äidille
05.05.2018 |
Ristiinalainen Tuula Backman oli kevättalvella 1999 ihmeissään. Hän ei saanut Hanne-tyttäreensä yhteyttä, vaikka he olivat soitelleet toisilleen miltei päivittäin.
Parin päivän kuluttua Tuula Backman soitti hädissään poliisille. Tämä totesi, ettei etsintöjä aloiteta, sillä nuoret saattavat välillä kadota.
- Sitten pyysin Hannen ex-kumppanilta, että voisin käydä vielä uudestaan heidän asunnossaan ennen kuin teen katoamisilmoituksen. Kun katselin paikkoja tarkemmin, huomasin lasinsiruja makuuhuoneen lattialla. Kurkistin sängynkin alle. Siellä oli mattorullia.
Kun Tuula Backman löysi asunnosta tyttärensä kotiavaimet, pyysi hän tyttärensä ex-kumppania kertomaan, mitä oli tapahtunut. Olivatko he riidelleet? Oliko Hanne lähtenyt ulos? Oliko hän joutunut jonkun kolkkaamaksi?
- Sain huolettoman tuntuisen vastauksen, että ehkä Hanne oli kavereidensa luona.
Seuraavana päivänä tuttu poliisi soitti Tuula Backmanin ovikelloa.
Poliisi kertoi, että ex-kumppani oli edellisyönä käynyt tunnustamassa poliisille kuristaneensa Hannen kuoliaaksi ja piilottaneensa hänet yhteisen asunnon sängyn alle.
- Vaikka olin osannut odottaa pahinta, maailmani romahti, Tuula Backman sanoo.
Poliisi vei Tuulan lääkäriin, sillä Tuulan aikuinen poika asui toisella paikkakunnalla ja uusi puolisokin sattui olemaan opintojensa takia silloin toisella paikkakunnalla.
- Nuori lääkäri ei pystynyt kauhistukseltaan toimimaan, vaan poliisi joutui ohjeistamaan häntä, että nyt tarvitaan jotain lääkettä.
- Poliisi joutui vielä toteamaan lääkärille, että sairauslomakin olisi varmasti tarpeen. Lääkäri kirjoitti sairauslomaa päivän ja kysyi sitten, että pitäisikö kirjoittaa kaksi päivää. Suutuin niin, että kävelin ulos vastaanotolta.
Poliisi haki lääkkeet apteekista ja vei murtuneen äidin kotiin.
https://m.iltalehti.fi/terveysuutiset/201805032200902014_we.shtml
Kommentit (23)
Käsittämätön lääkäri, eikö sillä ollut mitään järkeä päässä? Ei nähtävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön lääkäri, eikö sillä ollut mitään järkeä päässä? Ei nähtävästi.
Ei lääkäreillä ole empatiakykyä
Tuula Backman palasi töihin puolentoista kuukauden kuluttua, ja puolen vuoden kuluttua alkoi oikeudenkäynti. Se hajotti taas nekin vähän palaset, jotka hän oli siihen mennessä saanut haalittua itsessä kasaan.
- Menin oikeuteen poikani tukemana ilman asianajajaa. Koin vääryytenä sen, että olin menettänyt tyttäreni ja minun olisi pitänyt vielä maksaa asianajajasta.
Tuulan kokemus oikeudenkäynnistä oli raastava. Hän luuli, että tekijä saisi kunnon rangaistuksen, mutta kohtasikin kummallista suhtautumista ikään kuin tytär ja äiti olisivat itse syyllisiä.
- Hänet tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Hovissa se aleni kahteen ja puoleen vuoteen, mistä hän ensikertalaisena istui puolet. Siis todella vähän.
Iltapaskan juttuja taas. Ihan kuin tuo yksi lääkäri olisi ollut tuossa se paha juttu! Väkisin nyt yritetään taas vääntää kohua jostain yhdestä lauseesta minkä joku on sanonut 19 vuotta sitten... Haloo! Niin ikävältä kuin se kuulostaa läheisen kuolema ei ole sairaus ja vaikka siitä voi sairauslomaa kirjoittaa ei siitä välttämättä työnantaja maksa palkkaa. Toisekseen päivystyksessä ei yleensä kirjoiteta pitkiä saikkuja ja se että saa esim 1-2 pv kaverin tarvitsee enemmän tarkoittaa että voi mennä työterveyteen tai omalle lääkärille uuteen arvioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iltapaskan juttuja taas. Ihan kuin tuo yksi lääkäri olisi ollut tuossa se paha juttu! Väkisin nyt yritetään taas vääntää kohua jostain yhdestä lauseesta minkä joku on sanonut 19 vuotta sitten... Haloo! Niin ikävältä kuin se kuulostaa läheisen kuolema ei ole sairaus ja vaikka siitä voi sairauslomaa kirjoittaa ei siitä välttämättä työnantaja maksa palkkaa. Toisekseen päivystyksessä ei yleensä kirjoiteta pitkiä saikkuja ja se että saa esim 1-2 pv kaverin tarvitsee enemmän tarkoittaa että voi mennä työterveyteen tai omalle lääkärille uuteen arvioon.
Mistä hitosta tuo "kaverin" tuonne ilmaantui... tarkoituksena sanoa että jos saa 1-2 pv mutta tarvitsee enemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta sitten. Maailma muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön lääkäri, eikö sillä ollut mitään järkeä päässä? Ei nähtävästi.
Turha sitä on täällä vatvoa. Tilanne on tullut yllättäen. Ja tuolla on voinut olla päivystämässä joku opiskelijakin. Hysteerisesti huutava potilas saanut lukkoon. Nämä pitää vain ottaa oppina ja antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi jättää kommentoimatta kun kukaan täällä olleista ei ole psikalla ollut.
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus.
Ei olekaan, mutta surusta johtuva masennus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus.
Tuossa vaiheessa ei vielä surra vaan ollaan shokkitilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus.
Tuossa vaiheessa ei vielä surra vaan ollaan shokkitilassa.
Posttraumaattinen stressihäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kohtukuoleman jälkeen 2 viikkoa ja olisin saanut pyytää lisää jos olisin tarvinnut, mutta koin että paluu arkeen on parempi kuin yksinään riutua kotona. Mieskin olisi saanut, mutta halusi palata töihin, koska kotona me vaan vollotettiin yhdessä eikä siitä olisi tullut loppua jos mieskin olisi jäänyt kotiin vielä.
Kyllä päivän sairasloma on aivan hullua, en todellakaan olisi ollut työkykyinen, eipä musta paljoa iloa ollut vielä kahden viikon jälkeenkään, mutta omaksi parhaakseni oli päästä pois kotoa.
No tuohan varmistaa sen, että sureva äiti tapaa lääkäriä parin päivän päästä uudelleen eikä jää yksin kotiin moniksi viikoiksi.
Mikä sairaus Tuulalla oli? Suru ei ole sairaus ja palkatta saa olla pois juuri niin pitkään kuin työnantajalle sopii, kyseessähän on akuutti perhettä kohdannut kriisi.
Meillä työnantaja on järjestänyt niin, että posttraumaattiseen stressireaktioon sairastunut saa sairausloman ajan jokaiselle arkipäivälle ajan psykologille tai työterveyshoitajalle, jonka kanssa voi käydä asiaa läpi. Palkanmaksun ehtona on tuo käynti, koska jos todella tarvitsee apua, niin sitten ottaa sitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus Tuulalla oli? Suru ei ole sairaus ja palkatta saa olla pois juuri niin pitkään kuin työnantajalle sopii, kyseessähän on akuutti perhettä kohdannut kriisi.
Meillä työnantaja on järjestänyt niin, että posttraumaattiseen stressireaktioon sairastunut saa sairausloman ajan jokaiselle arkipäivälle ajan psykologille tai työterveyshoitajalle, jonka kanssa voi käydä asiaa läpi. Palkanmaksun ehtona on tuo käynti, koska jos todella tarvitsee apua, niin sitten ottaa sitä vastaan.
No onpa harvinaisen perseestä tuo systeemi. Onneks meillä ei vastaavaa ole. Minäkin olen menettänyt lapsen, palkallista sairaslomaa kuukausi heti alkuun. Sen sairasloman aikana piti kuitenkin järjestää hautajaiset ja selvittää lapsen asioita, niin ei mulla olis edes ollut aikaa päivittäin käydä psykiatrilla. Kävin siellä omilla ehdoilla, en pomon määräämänä ajankohtana. Lopun ajan pillitin kotona ja halasin lapseni vanhaa nallea.
Miksi pitää valittaa melkein 20 vuotta vanhasta jutusta?
Aina hoetaan, että suru ei ole sairaus ja patistetaan vaan töihin menemään. Kyllähän useimmat ovat läheisensä menetettyään paitsi shokissa, myös osin työkyvyttömiä. Työssä pitäisi palvella asiakkaita, vaikka ajatukset ovat jossain ihan muualla. Ja hyvin pian kuoleman jälkeen pitää alkaa järjestellä hautajaisiakin. Se kuorma on valtava, tiedän omasta kokemuksesta. Minusta on epäreilua, että jos on tippa nenänpäässä, niin saikkua kyllä heruu mutta läheisen kuoleman jälkeen sitä vaikeasti saa.
Alue: Aihe vapaa
Lääkärit eivät halua kirjoittaa pitkiä sairaslomia lähiomaisen menettäneelle, taisin saada 3 päivää sairaslomaa. Todella vaikea saada pidempi jakso vaikka ei olisi työkykyinen