Mikä on pahin moka, minkä olet tehnyt töissä?

Vierailija kirjoitti:

Annoin väärälle potilaalle väärää lääkettä. Tai oikeastaan kahden lääkkeet menivät sekaisin. Kummalekaan ei koitunut mitään mutta vointia tuli seurata tarkemmin ja tiiviimmin.

Mietin alan vaihtoa. Nyt kyse oli toki vahvoista lääkkeistä mutta ei noista henki mene. Mutta joskus käsissä on niin vahvoja aineita että pelottaa jopa. Tuntuu välillä kohtuuttomalta kestää painetta "kuoleekohan joku minun tekemisiini". Ja hoitotyössä me emme saa virheitä tehdä. Tuntuu kohtuuttomalta että meidän pitäisi olla yli-ihmisiä, joille inhimillistä virhettä ei saa tapahtua.

Tulee kyllä mieleen, että miksi niitä lääkkeitä ylipäänsä annetaan, jos ei ole mitään väliä vaikka menisivät sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena mansikan poimijana poimin myyntiin myös ne mansikat, joista linnut olivat nokkasseet palan.

Ei varmaan haittaa. Ihmiset kuitenkin pesee mansikat ennen kuin laittaa ne suuhunsa. 

Ihan oikeesti, peseekö joku mansikat ennen syömistä? En ole koskaan pessyt, nehän menee piloille nopeasti. Älkää myöskään peskö raakoja kananmunia.

N56

Luotin esimiesteni sanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin väärälle potilaalle väärää lääkettä. Tai oikeastaan kahden lääkkeet menivät sekaisin. Kummalekaan ei koitunut mitään mutta vointia tuli seurata tarkemmin ja tiiviimmin.

Mietin alan vaihtoa. Nyt kyse oli toki vahvoista lääkkeistä mutta ei noista henki mene. Mutta joskus käsissä on niin vahvoja aineita että pelottaa jopa. Tuntuu välillä kohtuuttomalta kestää painetta "kuoleekohan joku minun tekemisiini". Ja hoitotyössä me emme saa virheitä tehdä. Tuntuu kohtuuttomalta että meidän pitäisi olla yli-ihmisiä, joille inhimillistä virhettä ei saa tapahtua.

Viimeisern lauseeseesi:

Teidän työssä ne inhimilliset mokat voivat maksaa potilaan hengen, joten siinä varmaan "pieni" syy siihen, ettei juuri teidän työssä niitä mokia saisi tapahtua.

No pitäisikö tuon vastuun ihmishengistä

NÄKYÄ PALKASSA

Vierailija kirjoitti:

Tekevälle sattuu ja vaan heille jotka ei tee mitään, ei koskaan myös satu mitään.

- Annoin lapselle liikaa lääkettä, piti olla tyyliin 30ml, ja annoin joka päivä 300ml, ei onneksi ollut mitään vaarallista, mutta ei olisi pitänyt tapahtua.

- Lähetin väärät tiedostot eteenpäin, joka oli kilpailija tai joku muu taho joka ehdottomasti EI olisi saanut saada näitä tietoja, ja tätä tapahtui useammassa kun yhdessä paikassa.

Nämä suurimmat mokat jotka muistan ja jotka on jääneet mieleen ja hävetti ja nolotti ja vitutti oma moka.

Juotit lapselle kolme desiä lääkettä päivittäin???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin väärälle potilaalle väärää lääkettä. Tai oikeastaan kahden lääkkeet menivät sekaisin. Kummalekaan ei koitunut mitään mutta vointia tuli seurata tarkemmin ja tiiviimmin.

Mietin alan vaihtoa. Nyt kyse oli toki vahvoista lääkkeistä mutta ei noista henki mene. Mutta joskus käsissä on niin vahvoja aineita että pelottaa jopa. Tuntuu välillä kohtuuttomalta kestää painetta "kuoleekohan joku minun tekemisiini". Ja hoitotyössä me emme saa virheitä tehdä. Tuntuu kohtuuttomalta että meidän pitäisi olla yli-ihmisiä, joille inhimillistä virhettä ei saa tapahtua.

Viimeisern lauseeseesi:

Teidän työssä ne inhimilliset mokat voivat maksaa potilaan hengen, joten siinä varmaan "pieni" syy siihen, ettei juuri teidän työssä niitä mokia saisi tapahtua.

No pitäisikö tuon vastuun ihmishengistä

NÄKYÄ PALKASSA

Muille saa sattua virheitä, mutta hoitajien pitää joka sekunti tehdä 100% täydellistä työtä. Kyllä.

Maksakaa sitten sen vastuun mukainen palkka.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuori hoitaja ja laitoin asukkaalle emätinpuikon peräpuikkona. Eipä siitä onneksi mitään harmia tullut. Varokaa vastavalmistuneita 😁

Eräs nuori kollega laittoi supon potilaalle folioineen päivineen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena mansikan poimijana poimin myyntiin myös ne mansikat, joista linnut olivat nokkasseet palan.

Ei varmaan haittaa. Ihmiset kuitenkin pesee mansikat ennen kuin laittaa ne suuhunsa. 

Ihan oikeesti, peseekö joku mansikat ennen syömistä? En ole koskaan pessyt, nehän menee piloille nopeasti. Älkää myöskään peskö raakoja kananmunia.

N56

Jos ostan torilta mansikoita niin totta hitossa huuhtelen ne ensin. Samoin kuun muutkin marjat, vihannekset ja juurekset. 

Nuorena kesätöissä siivoojana hokattiin yhtä kokemattoman työparin kanssa siivouskohteessa kaksi jäätävän kokoista säkkiä paperiroskaa.

Kiltisti jaettiin ne roskat eka moneen pienempään säkkiin ja selkä vääränä kannettiin yksitellen roskalavalle, koska luultiin että niin meidän kuuluu tehdä. Seuraavana työyönä paikassa odotti taas jäätävän kokoiset roskasäkit, joissa oli kissankokoisin kirjaimin kirjoitetut laput: "silppuriin menossa, älä vie roskiin!"

Hups. Mitähän arkaluontoista sitä tulikaan vietyä tavalliseen roskikseen.

Siivoojana kesätöissä hokasin tehtaan sosiaalitilan lattialla hirveät mustat jäljet. Tuumin, että miten nuo saa pois ja lorottelin lattiaan äkäisintä siivouskomerosta löytyvää pesuainetta raakana. Tahrat eivät lähteneet lattiasta, mutta vahat paikoitellen kyllä kokonaan.

Vanhempi työkaveri syytti käsidesin pilaavan lattiavahan ja minä vaan nyökyttelin mukana, kun en kehdannut tunnustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena mansikan poimijana poimin myyntiin myös ne mansikat, joista linnut olivat nokkasseet palan.

Ei varmaan haittaa. Ihmiset kuitenkin pesee mansikat ennen kuin laittaa ne suuhunsa. 

Ihan oikeesti, peseekö joku mansikat ennen syömistä? En ole koskaan pessyt, nehän menee piloille nopeasti. Älkää myöskään peskö raakoja kananmunia.

N56

Minä huuhtelen siivilässä mansikat juuri ennen syöntiä. Ovat muuten pölyisiä ja multaisiakin. Kanamunista pyyhin kakkaroiskeet pois ennen keitinveteen laittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan töissä mainostoimistossa. Pomo pyysi soittamaan eräälle julkisuuden henkilölle, suostuttelemaan kampanjahahmoksi. Soitin ja esitin asiani. Sinuttelin ihmistä. Tuli hiljaista. Henkilö kysyi tunnemmeko me toisemme. Vastasin että emme henkilökohtaisesti, mutta sinun urasi on kestänyt jo pitkään, joten siinä mielessä minä tunnen sinut.

Henkilö sitten soitti pomolle. Paheksui sitä että minä olin sinutellut häntä. Pomo tuli ilmoittamaan asian ja jäykistyin todella. En ollut ollut pitkään siellä duunissa ja epäilin että kenkää tuli nyt. Pomo kuitenkin sanoi että sinä et näköjään tiennyt tämän henkilön Te-Sinä -rumbasta, josta hän oli ollut kuuluisa. MInä en sitä tiennyt. Pomokaan ei sitä kertonut. Pomo onneksi suhtautui tähän hommaan tyyliin huihai ... ei olisi vaikean luonteensa takia sopinutkaan tähän kampanjaan, mutta ilmeisesti briiffaja olisi hänet halunnut. Suomalaisuuden ikoni.

Juuri tuon takia parin kuukauden harkka pr -toimistossa riitti tuosta alasta koko loppuiäksi.

Sitä kun voi hoitaa työkseen muutakin, kuin miettiä onko jollakulla kusi noussut niin päähän ettei voi normaalisti puhua. Yksi tyyppi suuttui, kun pitkässä viestissä oli nimi yhden kerran kirjoitettu väärin, siis pelkkä kirjoitusvirhe.

Pintaliito-Prinsessojen kokoontumisajot.

Joo kyllä ala mulle sopi, en sitä valita ollenkaan. Tää henkilö oli ollut julkisuudessa jostain 50-60 -luvulta asti, mutta mulle tuttu vain nimenä (ja äänenä). Myöhemmin kun kerroin jossain tuota, niin kuulin etten ollut suinkaan ainoa joka oli vastaavanlaisen kammottavan mogan tehnyt, että sinuttelen henkilöä noin vain. Tää oli jossain lehtien palstoilla oikein ottanut asian esille kuulemma haastattelun yhteydessä.

Se, että nimi kirjoitetaan väärin, korpeaa mua kyllä. Mun sukunimi on sellainen, että sitä saa aina korjata. Siihen joko yleisimmin lisätään yksi vokaali keskelle tai tipautetaan yksi konsonantti pois. En ole koskaan edes harkinnut sen vaihtamista. Meitä on noin 30 sen nimistä koko Suomessa.

Väännöksiä sukunimestäni olen laskenut tulleen jo abt 30. Nykyisin jos tilaan jotain - vaikka pöydän tai jonkin hoitoajan - käytän etunimeäni, joka on helppo ja suomalainen. Mulla on aikuisia lapsia, joilla sama sukunimi. Heillekin olen terottanut sitä, että nimen pitää kyllä olla oikein varsinkin tietyissä yhteyksissä. Nykyisin käytän nimenselvitykseen tiettyä apusanaa ja "kaavaa", jonka eräs serkkuni oli kehittänyt saman ongelman kohdalla. Ja esim englanniksi osaan tavata sukunimeni vaikka unissani.

Se vain on jännää, että mut leimataan joskus snobiksi, jos sanon jo ennakolta että ollaan sitten tarkkana sen nimen kanssa, koska sitä kirjoitetaan väärin. Sähköpostit jää tulematta, jos nimeä ei otetakaan ylös huolella. Pitäisi jo olla tuttu juttu.

Mulle kerran eräs isännöitsijä ilmoitti nimensä väärinkirjoituksesta. Oli tipauttanut kai sitten virallisesti Ö:stä O:n. En tiennyt asiaa, jonka ilmoitin sitten. Seuraavaan postiin tää samainen henkilö teki ilmeisen tahallaan kirjoitusvirheen. Sain siis postin sähköisenä, mutta tekstissä hän käytti väärää nimeä. Ihan kuin olisi ollut hieman vittuilun halua ... annoin kuulua.

Voi vit.tu mikä ääliö. Hanki elämä.

Yks kerta lähin pois liian aikasin ja sitten nukkui karhuvahti

Oma työni on sellainen, että mokia tulee tehtyä ainakin kerran kaksi kuukaudessa. Mokat aiheuttavat yleensä vain pientä harmitusta, rahan menettämistä ja lisätyötä, mutta ne saadaan korjattua lähes aina.  Työssä on tuhat eri asiaa kun pitäisi muistaa ja huomioida ja tulostavoitteet painavat niskassa. 

Joskus sitten tulee mokattua vähän enemmän. 

Mieleen on jäänyt muutama tapaus.  Menin kerran lupaamaan asiakkaalle eioota. 

Työkaveri tämän joutui sitten korjaamaan ja soittamaan asiakkaalle, ettei tämä nyt onnistu. Hieman posket punotti kun työkaveri joutui tämän hoitamaan ja oli kiukkuinen. Onneksi asiakas oli myötämielinen eikä mitään vahinko tapahtunut. Ei ollut ehtinyt tekemään mitään mun lupauksen vuoksi. Mutta hävetti kyllä, varsinkin kun toinen joutui korjaamaan mun mokan ja se asiakas olisi voinut myötämielisyyden sijaan olla erittäinkin vihainen. 

Kerran myös maksoin väärältä tililtä asioita. Olin silloin uusi ja en tajunnut, että tilejä oli kaksi. Tietyt asiat piti maksaa toiselta tililtä, arvaa maksoinko sitten kaikki samalta tililtä. Huomasin mokan vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Asiaa ei voinut korjata koska ei niitä suorituksia mistään saanut jälkikäteen sen enempää tarkistettua. 

Lisäksi olen joskus vahingossa ylittänyt valtuuteni. Aiemmassa työpaikassa valtuuksia oli enemmän ja uuteen mentäessä en sitten tajunnut ettei niitä  enää ole. Meni siinäkin muutama kuukausi kun huomasin, että pitäisi aina lupa pyytää. No pomo ei onneksi ollut näreissään, kehotti vaan jatkossa pyytämään se lupa. 

Olin töissä kirpputorilla, missä myytiin myös antiikkia ja muita huonekaluja. Myin epähuomiossa Artekin 50 euron tuolin viidellä eurolla.

Olin uudessa ja minulle huipputärkeässä duunissa kirjoittanut erittäin olennaisen, pienen siirtymän sisältävän, työtapaamisen väärälle päivälle.

Muut odottivat minua närkästyneenä tapaamispaikalla ja pomo oli soittanut miljoona kertaa, mutta kännykkäni oli aamulla vielä yön jäljiltä äänettömänä ja olin just viettänyt aamua kumppanin kanssa.... you know. :D

 

Vierailija kirjoitti:

Sekoitan oppilaiden nimet välillä yhä, vaikka olen jo elokuusta asti opettanut heitä. Saatan unohtaa myös, mitä olen juuri muutama minuutti sitten sanonut (opetan kieliä ja joudun esimerkiksi kysymään oppilailta, että sanoinko jo tämän esimerkin... ). Tämä huvittaa oppilaita välillä. Olen kyllä ihan hyvä opettaja, mutta liika työ ja pitkät päivät vaativat veronsa. Liikaa ylitunteja.

Minä unohtelen oppilaiden nimiä, vaikka olisin opettanut heitä pari kolme vuottakin. Tosin tätä ei koskaan tapahdu, jos ryhmässä on alle 20 oppilasta. Sen sijaan, jos oppilaita on 23 tai enemmän, sekoilen nimien kanssa jatkuvasti. Usein onnistun kyllä pitämään hämmennyksen omana tietonani. On aina tosi noloa sanoa väärä nimi ääneen. Jokainen oppilas ansaitsee opettajan, joka muistaa edes hänen nimensä. Tämä tiedoksi kaikille tuntikehystä ja resursseja leikkaaville päättäjille. Turha on odottaa väsyneen opettajan pystyvän eriyttämään ja ohjaamaan jokaista yksilönä, kun ei parhaalla tahdolla ja yrityksellä pysty edes nimeä muistamaan...

Olin isossa hampurilaisketjun ravintolassa töissä. Keittiössä kova kiire ja unohfin hampurilaisesta kokonaan pihvin... näin asiallaan tulevan tiskille takaisin ja olin jo valmiina pahoittelemaan ja tekemään uuden, asiakas tulikin kehumaan kuinka hyvä hampurilainen ja murea pihvi.

Vierailija kirjoitti:

Itse mokasin pahemman kerran tänään (tai no parina viime päivänä). Tein yhtä isoa projektia kolme kokonaista työpäivää ja tänään pomoni tuli katsomaan miten minulla menee. Olen kuulemman tehnyt kaiken ihan väärin ja kolmen päivän urakka on ollut periaatteessa turha. Pomo vihainen ja minua itkettää.

Heittäkää vähän vertaistukea kertomalla omia mokianne!

Tämän teki kollega, mutta olin itse selvittelemässä juttua ja sain järkkyhaukut (omasta mielestä aiheetta): veroilmoituksella puuttui yksi ruksi ja firmalle 40 000 € sanktiot (näitä saatiin onneksi kohtuullistettua).

Lisäksi olen lähettänyt väärän firman kirjanpitoraportteja asiakkaalle ja lisäksi raportteja, joissa luvut oli päin p:tä, ja asiakas oli jo ehtinyt tekemään jotain laskelmia niistä tms. Tuo silloin kuin olin vasta aloittelija, siitä sain kunnon haukut myös, vaikka mielestäni perehdytyksessä oli vikaa..

T.Kirjanpitäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan töissä mainostoimistossa. Pomo pyysi soittamaan eräälle julkisuuden henkilölle, suostuttelemaan kampanjahahmoksi. Soitin ja esitin asiani. Sinuttelin ihmistä. Tuli hiljaista. Henkilö kysyi tunnemmeko me toisemme. Vastasin että emme henkilökohtaisesti, mutta sinun urasi on kestänyt jo pitkään, joten siinä mielessä minä tunnen sinut.

Henkilö sitten soitti pomolle. Paheksui sitä että minä olin sinutellut häntä. Pomo tuli ilmoittamaan asian ja jäykistyin todella. En ollut ollut pitkään siellä duunissa ja epäilin että kenkää tuli nyt. Pomo kuitenkin sanoi että sinä et näköjään tiennyt tämän henkilön Te-Sinä -rumbasta, josta hän oli ollut kuuluisa. MInä en sitä tiennyt. Pomokaan ei sitä kertonut. Pomo onneksi suhtautui tähän hommaan tyyliin huihai ... ei olisi vaikean luonteensa takia sopinutkaan tähän kampanjaan, mutta ilmeisesti briiffaja olisi hänet halunnut. Suomalaisuuden ikoni.

Juuri tuon takia parin kuukauden harkka pr -toimistossa riitti tuosta alasta koko loppuiäksi.

Sitä kun voi hoitaa työkseen muutakin, kuin miettiä onko jollakulla kusi noussut niin päähän ettei voi normaalisti puhua. Yksi tyyppi suuttui, kun pitkässä viestissä oli nimi yhden kerran kirjoitettu väärin, siis pelkkä kirjoitusvirhe.

Pintaliito-Prinsessojen kokoontumisajot.

Joo kyllä ala mulle sopi, en sitä valita ollenkaan. Tää henkilö oli ollut julkisuudessa jostain 50-60 -luvulta asti, mutta mulle tuttu vain nimenä (ja äänenä). Myöhemmin kun kerroin jossain tuota, niin kuulin etten ollut suinkaan ainoa joka oli vastaavanlaisen kammottavan mogan tehnyt, että sinuttelen henkilöä noin vain. Tää oli jossain lehtien palstoilla oikein ottanut asian esille kuulemma haastattelun yhteydessä.

Se, että nimi kirjoitetaan väärin, korpeaa mua kyllä. Mun sukunimi on sellainen, että sitä saa aina korjata. Siihen joko yleisimmin lisätään yksi vokaali keskelle tai tipautetaan yksi konsonantti pois. En ole koskaan edes harkinnut sen vaihtamista. Meitä on noin 30 sen nimistä koko Suomessa.

Väännöksiä sukunimestäni olen laskenut tulleen jo abt 30. Nykyisin jos tilaan jotain - vaikka pöydän tai jonkin hoitoajan - käytän etunimeäni, joka on helppo ja suomalainen. Mulla on aikuisia lapsia, joilla sama sukunimi. Heillekin olen terottanut sitä, että nimen pitää kyllä olla oikein varsinkin tietyissä yhteyksissä. Nykyisin käytän nimenselvitykseen tiettyä apusanaa ja "kaavaa", jonka eräs serkkuni oli kehittänyt saman ongelman kohdalla. Ja esim englanniksi osaan tavata sukunimeni vaikka unissani.

Se vain on jännää, että mut leimataan joskus snobiksi, jos sanon jo ennakolta että ollaan sitten tarkkana sen nimen kanssa, koska sitä kirjoitetaan väärin. Sähköpostit jää tulematta, jos nimeä ei otetakaan ylös huolella. Pitäisi jo olla tuttu juttu.

Mulle kerran eräs isännöitsijä ilmoitti nimensä väärinkirjoituksesta. Oli tipauttanut kai sitten virallisesti Ö:stä O:n. En tiennyt asiaa, jonka ilmoitin sitten. Seuraavaan postiin tää samainen henkilö teki ilmeisen tahallaan kirjoitusvirheen. Sain siis postin sähköisenä, mutta tekstissä hän käytti väärää nimeä. Ihan kuin olisi ollut hieman vittuilun halua ... annoin kuulua.

Voi vit.tu mikä ääliö. Hanki elämä.

Perustele nimittely, ole hyvä. Jokin harmittaa sinua kovasti. Toiset ihmiset ovat tarkkoja nimestään, niin kuin kuuluukin. Jos olet joku Järvi tai Virtanen, niin erehtymisen mahdollisuudet ovat pienet. Miten itse hoitaisit esim. sen, että sähköposti tosiaan tulee sinulle eikä mene jollekulle kuvitelluilla henkilölle tai jää kokonaan lähtemättä, koska nimi ei stemmaa? Soittelemalla ja kysymällä toistuvasti?

Itse jouduin takkuilemaan kerran sähköpostin kanssa yrityksessä, jossa työntekijöitä oli n 3000. Samannimisiä oli kolme. Nimet tyyliin Pirkko Virta. Eipä ymmärtänyt minun Pirkko Virtani mainita sitä, että käytössään on osoite: Pirkko.a.virta ja samoin muilla Virroilla oli erotuksena toisen nimen ensimmäinen kirjain välissä. Lähetin luottamuksellista postia, joka tästä syystä paukahti aivan väärälle henkilölle. Kyse on kirjesalaisuudesta.