Mikä on pahin moka, minkä olet tehnyt töissä?

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin viime kesänä Tradenomiksi ja nyt olen ollut taloushallinnossa töissä. Ärsyttää kun tuntuu, että kokoajan mokaa jotain. Työkaverit on onneksi ihania ja tsemppaa sanomalla, että kaikki me mokataan nämä asiat kerran ennenkuin ne oppii.

Onnkesi talousalan mokat ei ole kohtalokkaita vaan yleensä se on tositteiden purkua ja uudelleen tekoa. Mutta onpahan ärsyttävää! Välillä tekis mieli alkaa itkeä kun mikään ei onnistu ja tulee tyhmä olo :D En malta odottaa että olen itse se naapuri huoneen 50v nainen joka ymmärtää asioiden väliset suhteet ja osaa tehdä kaiken vaikka silmät sidottuina.

Tilintarkastaja kiittää kun koko kirjanpito on purkukirjauksia täynnä ja saatanallinen homma etsiä tositteita kaikkien sähellysten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan töissä mainostoimistossa. Pomo pyysi soittamaan eräälle julkisuuden henkilölle, suostuttelemaan kampanjahahmoksi. Soitin ja esitin asiani. Sinuttelin ihmistä. Tuli hiljaista. Henkilö kysyi tunnemmeko me toisemme. Vastasin että emme henkilökohtaisesti, mutta sinun urasi on kestänyt jo pitkään, joten siinä mielessä minä tunnen sinut.

Henkilö sitten soitti pomolle. Paheksui sitä että minä olin sinutellut häntä. Pomo tuli ilmoittamaan asian ja jäykistyin todella. En ollut ollut pitkään siellä duunissa ja epäilin että kenkää tuli nyt. Pomo kuitenkin sanoi että sinä et näköjään tiennyt tämän henkilön Te-Sinä -rumbasta, josta hän oli ollut kuuluisa. MInä en sitä tiennyt. Pomokaan ei sitä kertonut. Pomo onneksi suhtautui tähän hommaan tyyliin huihai ... ei olisi vaikean luonteensa takia sopinutkaan tähän kampanjaan, mutta ilmeisesti briiffaja olisi hänet halunnut. Suomalaisuuden ikoni.

Juuri tuon takia parin kuukauden harkka pr -toimistossa riitti tuosta alasta koko loppuiäksi.

Sitä kun voi hoitaa työkseen muutakin, kuin miettiä onko jollakulla kusi noussut niin päähän ettei voi normaalisti puhua. Yksi tyyppi suuttui, kun pitkässä viestissä oli nimi yhden kerran kirjoitettu väärin, siis pelkkä kirjoitusvirhe.

Pintaliito-Prinsessojen kokoontumisajot.

Eräs tunnettu laulaja soitti meille ja en tunnistanut häntä äänen ja oikean nimen perusteella. Esiintyessä hänellä on toinen nimi.

Pyysi täysin mahdotonta asiaa. Sanoin suoraan ei onnistu .

,

Daami yhteyttä ylimpään johtoon, olin töissä tytäryhtiössä. Sieltä tuli terkkuja esimiehelleni, joka pyysi selittää minua asia. Sanoin tämä ei onnistu, kaikki tajuttiin, ettei se onnistu.

Mutta ehkä kuulemma olisi ollut kohteliasta edes selvittää.

Serkkuni tyttö oli hakemassa hänen bändiinsä taustalaulajaksi. Meillä ei ole vaitiolovelvollisuutta, tai voisi ehkä olla, jos oltaisiin sovittu, mutta hän ei ollut edes asiakas.

Kerroin tytölle kuinka huonosti artisti käyttäytyi. Karsinnassa ei päässyt jatkoon ja lähtivät porukalla baariin, mukaan oli etsinyt myös bändin jäseniä. Tyttö oli pienessä humalassa kertonut tämän, joka meni myös lopulta artistin korviin. No, ei kun takas soittamaan ylimmälle johdolle , kun hänestä levitellään tietoja. Yrityksen tj, hyvin tunnettu ihminen Suomessa, oli artistille sanonut suorat sanat ja sain terkkuja toimarilta ehkä maailma vähän paranee, kun diivan laskeutuu.

Möin asiakkaalle huivin, jonka kaupan omistaja eli pomoni oli varannut itselleen. Huivissa ei ollut minkäänlaista merkintää, ettei sitä saisi myydä, siinä oli epäselvästi hinta, jossa kerrottiin vain tilaustyöhuivin arvo. Tottakai oletin sen olleen huivin hinta. Innostuin jo, kuinka tuli hyvä kauppa tehtyä hiljaisena kevätkautena, kunnes karu totuus tuli ilmi.

Pomo ei arvostanut ja vaati minua neulomaan uuden huivin myydyn tilalle, eikä myöhemmin enää luottanut minuun oikein mitenkään. Huivin olisin neulonut mukinoitta, mutta myöhemmin pomo alkoi arvostella kaikkea tekemääni. En ole siellä töissä enää.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit eivät saa tehdä töissä virheitä. 

Hah, nehän vasta tekeekin. Meidän kaupungin arvauskeskus on suorastaan tunnettu vääristä diagnooseistaan, tiedän tapauksia joissa on henki lähtenyt.

Pieniä ovat omat mokani, mutta tapahtuessaan kyllä harmittivat.

Pesin ta:n villaisen, ilmeisesti melko kalliin kaulaliinan koneessa 40 asteessa ja se huopaantui hikisesti 10 cm leveäksi, reunoiltaan kihartuneeksi käppyräksi.  Ta ei käyttänyt enää kyseistä huivia :)

Tuosta tapauksesta en viisastunut yhtään, vaan pesaisin saman henkilön villashaalin samaisessa 40 asteessa ja siitä tuli karhea, huopaantunut klintti.  "Tämä on pilalla", totesi ta.  Hän on erittäin miellyttävä ja ymmärtäväinen ihminen, joten haukuilta säästyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaan äiti oli salaisuutena kertonut minulle, että odottaa lasta. Tätä ei vielä ekaluokkalainen, tuleva isosisko tiennyt. 

Tyttö sanoi sitten porukassa n. viikon kuluttua (olin kuulolla), että toivoo pikkuveljeä. Tåstä hätäisesti päättelin, että äiti on kertonut tietysti jo tytöllekin. 

Totesin: niin, äitisi odottaa tosiaan vauvaa. Paljastuikin, että tyttö oli vielä autuaan tietämätön asiasta ja soppa oli valmis. 

Ei auttanut kuin myöntää virhe äidille, joka oli yllättävän ymmärtäväinen. Itse soimasin kuitenkin pitkään itseäni ja vannoin olevani varovaisempi minulle uskottujen luottamuksellisten asioiden kanssa. 

Miksi sinun piti todeta tytölle yhtään mitään, vai halusitko vain näyttää tietäväsi asiasta?

En oikein tiedä... ihan tavanomaista jutustelua. En missään tapauksessa halunnut "näyttää" mitään. Puhuin ennen kuin ajattelin. Valitettavan yleistä muillakin kuin minulla. 

Oli moka ja niitähän tässä ketjussa kerrotaan. 

Lähetin oppilaalle viestin, joka piti mennä toiselle opettajalle. Kysymys oli erittäin arkaluonteisista asiasta liittyen erään oppilaan tilanteeseen. Selvisipä samalla, että koulussa oli opettajan täyskaima... Onneksi kysyin viestistä tältä toiselta opettajalta ja siinä selvisi virhe. Nappasin ko. oppilaan nopeasti kiinni ja pyysin kirjautumaan postiinsa ja valvoin vieressä, että viesti poistettiin ja vielä roskakoristakin. Oppilas oli varmaan vähän pöllämystynyt, onneksi niin nuori, ettei alkanut kiusata minua asialla.

Päältäajettavalla lattianpesukoneella tajusin pesseeni lattian ilman vettä. Olin siis vaan raahannut roskia ja pölyjä perässäni ja ne oli tarttunu harjaosaan. Jollain toisella kerralla samoihin aikoihin muistin sentään laittaa vettä sisään mutta en ollut muistanut laskea takana olevaa harjaosaa alas tai joku väärä asento siinä oli että se ei ollut edes koskettanut lattiaa. Että turha reissu sekin. Tunsin itteni ihan idiootiks kun nää tapahtu melkein peräkkäin mutta oliskohan perehdytyksessäki ollu vähän aukkoja. 

Aloittajalle. Tuo on pomolta huonoa johtamista. Jos alainen tekee isoa projektia, niin pitää säännöllisesti seurata että homma on oikeilla raiteilla.

Olin isossa marketissa osastovastaavana. Oli joku suuri juhlapynä tyyliin juhannus tulossa ja tein tilaukset. En tiedä tulostinko väärät raportit vai mitä ihmettä oikein tapahtui mutta kaikki makkarat ja leikkeleet loppuivat kesken. Siis oikeasti _kaikki_. Oli pieni järkytys tulla seuraavana päivänä töihin.

Siitä seuraavaan juhlpyhään varustauduin sitten liiankin hyvin ja hävikkiä tuli ihan s**tanasti. Hävettää tämä asia vieläkin vaikka aikaa on kulunut jo toista kymmentä vuotta ja alakin on vaihtunut.

En pessyt käsiäni ison hädän jälkeen. Työskentelen ravintolakokkina.

Unohdin päiväkodin ikkunan auki (ihan selälleen) yöksi. Päiväunien jälkeen oli kesällä tuuletettu niin että iso ikkuna oli kokonaan auki. Lähtiessäni en muistanut yhtään. ONNEKSI menin aamuvuoroon ensimmäisenä, joten kukaan ei huomannut mukaani. Kuka vaan olisi päässyt sisälle päiväkotiin.

Munkkivuoren Ärrän olisi pitänyt aueta tänään joskus seitsemältä varmaan. Ei ollut edes 11.30 auki ja vartija sanoi, että on ollut koko aamun kiinni. 

Aika paha!

Toivottavasti ei mitään järkyn pahaa tälle aamuvuorolaiselle. 

Olin vartin vessassa ja työkaveri valitti siitä esimiehelle ja siitä alkoi surkeiden sattumien sarja, jonka johdosta minut lopulta savustettiin ulos. En tiennyt sielloin vessaan mennessäni, että hätä olikin iso ja että työkaverini loukkaantuisi siitä noin verisesti :D

Vierailija kirjoitti:

Unohdin päiväkodin ikkunan auki (ihan selälleen) yöksi. Päiväunien jälkeen oli kesällä tuuletettu niin että iso ikkuna oli kokonaan auki. Lähtiessäni en muistanut yhtään. ONNEKSI menin aamuvuoroon ensimmäisenä, joten kukaan ei huomannut mukaani. Kuka vaan olisi päässyt sisälle päiväkotiin.

Olin Postipankin vaihteessa töissä 80-luvun alussa. 

Oli povattu myrskyä ja minulle ihan erikseen sanottiin, että laita ikkuna kiinni lähtiessäsi. Oli kesähelteet ja auki muuten. Ei mitään koneellista ilmastointia. 

No enkös unohtanut. 

Aamulla osa lattia lainehti vettä ja kaikkien paperit olivat pitkin seiniä. Minua haukuttiin ja olin niin nuori, että rupesin itkemään. 

Onneksi yksi vanhempi rouva tuli lohduttamaan ja sanoi, että tällaista sattuu ja hätä ei ole tämän näköinen. Terveisiä sille A:lle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdin päiväkodin ikkunan auki (ihan selälleen) yöksi. Päiväunien jälkeen oli kesällä tuuletettu niin että iso ikkuna oli kokonaan auki. Lähtiessäni en muistanut yhtään. ONNEKSI menin aamuvuoroon ensimmäisenä, joten kukaan ei huomannut mukaani. Kuka vaan olisi päässyt sisälle päiväkotiin.

Olin Postipankin vaihteessa töissä 80-luvun alussa. 

Oli povattu myrskyä ja minulle ihan erikseen sanottiin, että laita ikkuna kiinni lähtiessäsi. Oli kesähelteet ja auki muuten. Ei mitään koneellista ilmastointia. 

No enkös unohtanut. 

Aamulla osa lattia lainehti vettä ja kaikkien paperit olivat pitkin seiniä. Minua haukuttiin ja olin niin nuori, että rupesin itkemään. 

Onneksi yksi vanhempi rouva tuli lohduttamaan ja sanoi, että tällaista sattuu ja hätä ei ole tämän näköinen. Terveisiä sille A:lle. 

Lipesin otsikosta... ei tämä tosiaankaan ole työurani pahin moka. On vain jäänyt mieleen pahimpana. 

Objektiivisesti tarkastellen pahin on, kun jätin yhden kiinalaisryhmän ihmettelemään lentokentälle. Olin näes katsonut ajan väärin. 

Se oli jo iso juttu, koska bisnekset olivat kiinni paljolti vieraanvaraisuudesta. 

Olin vetää itseni hirteen, mutta luojalle kiitos, meni sitten hyvin ja sopimus syntyi. 

Hoitaja23 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin väärälle potilaalle väärää lääkettä. Tai oikeastaan kahden lääkkeet menivät sekaisin. Kummalekaan ei koitunut mitään mutta vointia tuli seurata tarkemmin ja tiiviimmin.

Mietin alan vaihtoa. Nyt kyse oli toki vahvoista lääkkeistä mutta ei noista henki mene. Mutta joskus käsissä on niin vahvoja aineita että pelottaa jopa. Tuntuu välillä kohtuuttomalta kestää painetta "kuoleekohan joku minun tekemisiini". Ja hoitotyössä me emme saa virheitä tehdä. Tuntuu kohtuuttomalta että meidän pitäisi olla yli-ihmisiä, joille inhimillistä virhettä ei saa tapahtua.

Viimeisern lauseeseesi:

Teidän työssä ne inhimilliset mokat voivat maksaa potilaan hengen, joten siinä varmaan "pieni" syy siihen, ettei juuri teidän työssä niitä mokia saisi tapahtua.

Joo, mutta tuollaisen vastuun pitäisi näkyä palkassa ettei perheen elättääkseen joudu tekemään tuplavuoroja ja lisäkeikkoja, em. eivät ainakaan lisää työhyvinvointia tai keskittymistä työssä.

Höpsistä nyt taas. Lääkäreille maksetaan hyvin, mutta ahneuksissaan tekevät yksityisellä lisää.

Lääkäreille pitäisi säätää laki 5 vuoden pakkotyöskentelystä julkisella, muutoin oikeudet harjoittaa ammattia Suomessa perutaan.

Työskentelen viemärisukeltajana jossa hygienia on todella tärkeää kerran pienessä darrassa jätin puvun liitokset varmistamatta ja regun kakkososa jäi laittamatta kunnolla. siinä töitä tehdessä tajusin että puvun alle on mennyt aivan törkeästi sitä viemäritavaraa ja regun kautta myös suuhun. aika moinen juttu siitä sitten seurasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan töissä mainostoimistossa. Pomo pyysi soittamaan eräälle julkisuuden henkilölle, suostuttelemaan kampanjahahmoksi. Soitin ja esitin asiani. Sinuttelin ihmistä. Tuli hiljaista. Henkilö kysyi tunnemmeko me toisemme. Vastasin että emme henkilökohtaisesti, mutta sinun urasi on kestänyt jo pitkään, joten siinä mielessä minä tunnen sinut.

Henkilö sitten soitti pomolle. Paheksui sitä että minä olin sinutellut häntä. Pomo tuli ilmoittamaan asian ja jäykistyin todella. En ollut ollut pitkään siellä duunissa ja epäilin että kenkää tuli nyt. Pomo kuitenkin sanoi että sinä et näköjään tiennyt tämän henkilön Te-Sinä -rumbasta, josta hän oli ollut kuuluisa. MInä en sitä tiennyt. Pomokaan ei sitä kertonut. Pomo onneksi suhtautui tähän hommaan tyyliin huihai ... ei olisi vaikean luonteensa takia sopinutkaan tähän kampanjaan, mutta ilmeisesti briiffaja olisi hänet halunnut. Suomalaisuuden ikoni.

Juuri tuon takia parin kuukauden harkka pr -toimistossa riitti tuosta alasta koko loppuiäksi.

Sitä kun voi hoitaa työkseen muutakin, kuin miettiä onko jollakulla kusi noussut niin päähän ettei voi normaalisti puhua. Yksi tyyppi suuttui, kun pitkässä viestissä oli nimi yhden kerran kirjoitettu väärin, siis pelkkä kirjoitusvirhe.

Pintaliito-Prinsessojen kokoontumisajot.

Joo kyllä ala mulle sopi, en sitä valita ollenkaan. Tää henkilö oli ollut julkisuudessa jostain 50-60 -luvulta asti, mutta mulle tuttu vain nimenä (ja äänenä). Myöhemmin kun kerroin jossain tuota, niin kuulin etten ollut suinkaan ainoa joka oli vastaavanlaisen kammottavan mogan tehnyt, että sinuttelen henkilöä noin vain. Tää oli jossain lehtien palstoilla oikein ottanut asian esille kuulemma haastattelun yhteydessä.

Se, että nimi kirjoitetaan väärin, korpeaa mua kyllä. Mun sukunimi on sellainen, että sitä saa aina korjata. Siihen joko yleisimmin lisätään yksi vokaali keskelle tai tipautetaan yksi konsonantti pois. En ole koskaan edes harkinnut sen vaihtamista. Meitä on noin 30 sen nimistä koko Suomessa.

Väännöksiä sukunimestäni olen laskenut tulleen jo abt 30. Nykyisin jos tilaan jotain - vaikka pöydän tai jonkin hoitoajan - käytän etunimeäni, joka on helppo ja suomalainen. Mulla on aikuisia lapsia, joilla sama sukunimi. Heillekin olen terottanut sitä, että nimen pitää kyllä olla oikein varsinkin tietyissä yhteyksissä. Nykyisin käytän nimenselvitykseen tiettyä apusanaa ja "kaavaa", jonka eräs serkkuni oli kehittänyt saman ongelman kohdalla. Ja esim englanniksi osaan tavata sukunimeni vaikka unissani.

Se vain on jännää, että mut leimataan joskus snobiksi, jos sanon jo ennakolta että ollaan sitten tarkkana sen nimen kanssa, koska sitä kirjoitetaan väärin. Sähköpostit jää tulematta, jos nimeä ei otetakaan ylös huolella. Pitäisi jo olla tuttu juttu.

Mulle kerran eräs isännöitsijä ilmoitti nimensä väärinkirjoituksesta. Oli tipauttanut kai sitten virallisesti Ö:stä O:n. En tiennyt asiaa, jonka ilmoitin sitten. Seuraavaan postiin tää samainen henkilö teki ilmeisen tahallaan kirjoitusvirheen. Sain siis postin sähköisenä, mutta tekstissä hän käytti väärää nimeä. Ihan kuin olisi ollut hieman vittuilun halua ... annoin kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin viime kesänä Tradenomiksi ja nyt olen ollut taloushallinnossa töissä. Ärsyttää kun tuntuu, että kokoajan mokaa jotain. Työkaverit on onneksi ihania ja tsemppaa sanomalla, että kaikki me mokataan nämä asiat kerran ennenkuin ne oppii.

Onnkesi talousalan mokat ei ole kohtalokkaita vaan yleensä se on tositteiden purkua ja uudelleen tekoa. Mutta onpahan ärsyttävää! Välillä tekis mieli alkaa itkeä kun mikään ei onnistu ja tulee tyhmä olo :D En malta odottaa että olen itse se naapuri huoneen 50v nainen joka ymmärtää asioiden väliset suhteet ja osaa tehdä kaiken vaikka silmät sidottuina.

Tilintarkastaja kiittää kun koko kirjanpito on purkukirjauksia täynnä ja saatanallinen homma etsiä tositteita kaikkien sähellysten jälkeen.

Jep, vittu että vituttaa olla 20v työtön merkonomi joka osaa kyllä nuo vaikka silmät kiinni eikä ole koskaan tehnyt sijaisuuksissa virheitä. Nähtävästi tuo tradenomin tutkinto antaa kaikki perseilyt anteeksi.