Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahin moka, minkä olet tehnyt töissä?
03.05.2018 |
Itse mokasin pahemman kerran tänään (tai no parina viime päivänä). Tein yhtä isoa projektia kolme kokonaista työpäivää ja tänään pomoni tuli katsomaan miten minulla menee. Olen kuulemman tehnyt kaiken ihan väärin ja kolmen päivän urakka on ollut periaatteessa turha. Pomo vihainen ja minua itkettää.
Heittäkää vähän vertaistukea kertomalla omia mokianne!
Kommentit (222)
Veljeni oli aikoinaan mansikkatilalla toissa. Vessana työntekijöillä oli ulkohuussi ilman mitään käsienpesemis mahdollisuutta. Mietippä uudelleen niiden mansikoiden huuhtelua. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena mansikan poimijana poimin myyntiin myös ne mansikat, joista linnut olivat nokkasseet palan.
Ei varmaan haittaa. Ihmiset kuitenkin pesee mansikat ennen kuin laittaa ne suuhunsa.
Ihan oikeesti, peseekö joku mansikat ennen syömistä? En ole koskaan pessyt, nehän menee piloille nopeasti. Älkää myöskään peskö raakoja kananmunia.
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti pahin mokani töissä, mutta hauskin. Opiskeluaikana tein pari viikkoa täyspäiväisesti puhelinkyselyä yrittäjille. Kyselypatterissa oli mm. kysymys, jossa kysyttiin, oltiinko yrityksessä tekemässä sukupolvenvaihdosta tietyn ajanjakson sisällä. Totta kai sitten noin kolmantena päivänä, kun osasin mielestäni patterin ulkoa enkä niin tsempannut, sukupolvenvaihdos muuttui muotoon sukupuolenvaihdos. Linjan toisessa päässä oli vielä joku kuljetusalan yrittäjä (lue: rekkamies), mutta huumori kesti tämän.
ohos kirjoitti:
Olen järkyttyneenä lukenut näitä "mokia". Uskomattoman kovia rahoja ovat työnantajat maksaneet näiden "vahinkojen" takia. Tämä sama porukka huutaa suu vaahdossa palkankorotuksia ja valittaa, miten palkalla ei elä. Joku oli tehnyt satojentuhansien töpin, eli työnantajalle olisi ollut halvempaa olla useita vuosia ilman työntekijää, kuin maksaa palkkaa vuosikaudet töppääjälle ja siihen päälle vielä vahingot. Ja sitten oli pienemmissä firmoissa töppääjiä. Valitetaan pientö palkkaa ja aiheutetaan niin paljon vahinkoa, että useamman ihmisen palkka ei riitä korvaamaan vahinkoja. En ymmärrä, miksi työnantajat eivät peri vahinkojen kustannuksia näiltä tekijöiltä.
No kuule, kun te (?) esimies- tai johtoasemassa olevat ette itse ole keskimäärin tätä parempia, vaan itse asiassa aiheutatte paljon isompia vahinkoja yrityksille. Myös omillenne.
Itse sain lähiesimieheltä uskomatonta nillitystä sellaisista 50-100 euron kertatappiota auheuttaneista mokista, joita oli kohdallani ehkä kolme. Samaan aikaan tuotin yritykselle noin 300 000 euroa liikevaihtoa per vuosi. Tämä esimies itse aiheutti yritykselle viidessä kuukaudessa mahdollisesti 20 000 euron tappiot, kun ei tarkastanut uuden ja todella sekavan palkkiojärjestelmän toimivuutta. Hänelle, ja hänen alaisilleen siis maksettiin tämän verran liikaa kannustelisiä tuona aikana. Esimies oli hiljaista esimiestä ne kolme viikkoa, kun tapausta tutkittiin. Lopulta kaikki paitsi yksi henkilö suostuivat maksamaan kannustelisät takaisin seuraavista palkoista, ja esimies piti työnsä. Tänä aikana hän onnistui mm. tekemään kaksi laitonta irtisanomista. Kummassakin tapauksessa jutut soviteltiin, mutta jos työntekijät olisivat vieneet jutut oikeuteen, noista olisi hyvinkin tullut parinsadantontun tappiot yritykselle. Maalaisjärki sanoo, että tällainen liabiliteetti olisi pikimiten pitänyt siirtää tehtäviin, jotka eivät vaadi palkkanauhsn lukua tai perustyöoikeuden tuntemusta, mutta hän todellakin sai jatkaa vuosikaudet. Näin oli, koska HÄNEN esimiehensä veti muita projekteja, jotka tekivät miljoonatappiota. Tämä käytännössä satojen tuhansien mokia tehnyt esimies veti tiimiä, joka kattoi ne mokat.
Näin siis yksityisessä asiantuntijaorganisaatiossa 2000-luvulla, ja vielä pienemmässä kaavassa kuin "suuressa maailmassa", jossa tv-sarja "Silicon Valley" on täyttä todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin viime kesänä Tradenomiksi ja nyt olen ollut taloushallinnossa töissä. Ärsyttää kun tuntuu, että kokoajan mokaa jotain. Työkaverit on onneksi ihania ja tsemppaa sanomalla, että kaikki me mokataan nämä asiat kerran ennenkuin ne oppii.
Onnkesi talousalan mokat ei ole kohtalokkaita vaan yleensä se on tositteiden purkua ja uudelleen tekoa. Mutta onpahan ärsyttävää! Välillä tekis mieli alkaa itkeä kun mikään ei onnistu ja tulee tyhmä olo :D En malta odottaa että olen itse se naapuri huoneen 50v nainen joka ymmärtää asioiden väliset suhteet ja osaa tehdä kaiken vaikka silmät sidottuina.
Tilintarkastaja kiittää kun koko kirjanpito on purkukirjauksia täynnä ja saatanallinen homma etsiä tositteita kaikkien sähellysten jälkeen.
Sen takia kaikissa tositteissa on oltava hyvät liitteet ja selitykset. Parilla klikkauksella selviää, mitä tässä on käynyt.
Kepakk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräällä potilaalla oli taipumusta liioitteluun ja teatteriin hoitohenkilökunnan ja ylipäätään muiden ihmisten huomion saadakseen. Sitten kun se oikea hätä sitten olikin, en ottanut sitä vakavasti ja potilas menehtyi pian sitä seuranneiden tapahtumien jälkeen.
Tiedätkö miksi jotkut potilaat liioittelevat oireitaan?
Osaatko arvata mikä syy siihen on.
Minäpä kerron: VÄHÄTTELY JA HOITAMATTA JÄTTÄMINEN!
Minäpä kerron mikä on hyvin useilla huomiohakuisilla potilailla: persoonallisuushäiriö. Yleinen diagnoosi, yrittävät manipuloida hoitajia ja saada ja käyttää valtaa ja usein onnistuvatkin tässä hyvin. Myös muiden potilaiden ja hoitajien hyvinvoinnin kustannuksella.
Tämäkin potilas oli liioittelijoiden kuningas, kun meni jopa kuolemaan. Niin huomionhakuinen hän oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on erittäin miellyttävä ja ymmärtäväinen ihminen, joten haukuilta säästyin.
Mistä voin tällaisen pomon löytää?
Aikoinaan tein paljon tarjoilukeikkoja erilaisissa tilaisuuksissa ja niissä sitten sattui ja tapahtui vahinkoja:D
Mm, pöytiin tarjoilussa olen kaatanut punaviinit asiakkaan vaalealle mekolle, tiputtanut useita kertoja ruokailuvälineitä asiakkaiden päähän, kun olen kerännyt likaisia astioita pois, tiputtanut ison vadillisen majoneesipohjaista salaattia asiakkaan viereen josta se luonnollisesti roiskui asiakkaanpäälle :D Eräissä häissä oli kaksi tarjotinta juhlajuomaa, toisessa holiton ja toisessa alkoholia. No nehän meni sekaisin siinä kiireessä kun vieraat saapuivat ja näin ollen holittomat saivat kunnon shampanjat ja holilliset pommakit, hups. Nyt ne naurattaa, mutta eivät silloin. Mokien takia juoksin monet kerrat takahuoneeseen itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan töissä mainostoimistossa. Pomo pyysi soittamaan eräälle julkisuuden henkilölle, suostuttelemaan kampanjahahmoksi. Soitin ja esitin asiani. Sinuttelin ihmistä. Tuli hiljaista. Henkilö kysyi tunnemmeko me toisemme. Vastasin että emme henkilökohtaisesti, mutta sinun urasi on kestänyt jo pitkään, joten siinä mielessä minä tunnen sinut.
Henkilö sitten soitti pomolle. Paheksui sitä että minä olin sinutellut häntä. Pomo tuli ilmoittamaan asian ja jäykistyin todella. En ollut ollut pitkään siellä duunissa ja epäilin että kenkää tuli nyt. Pomo kuitenkin sanoi että sinä et näköjään tiennyt tämän henkilön Te-Sinä -rumbasta, josta hän oli ollut kuuluisa. MInä en sitä tiennyt. Pomokaan ei sitä kertonut. Pomo onneksi suhtautui tähän hommaan tyyliin huihai ... ei olisi vaikean luonteensa takia sopinutkaan tähän kampanjaan, mutta ilmeisesti briiffaja olisi hänet halunnut. Suomalaisuuden ikoni.
Katri Helena? :D
Vierailija kirjoitti:
Myin vahingossa vajaa 300€ maksavan esineen 50 eurolla... Palkasta sitten maksoin omistajalle. Muistan tällöin 17-vuotiaana itkeneeni aivan älyttömästi.
Voi eiii... Itse myin 10e erään tuotteen, joka firman omistajan mielestä oli ainakin 150e arvoinen. En uskonut kyllä tuota, mutta itkuhan siinä silloin pääsi. En joutunut korvaamaan, mutta se mitenkä minua kohdeltiin sen 2 kk kesätyön ajan, oli lähinnä henkistä väkivaltaa. Sen jälkeen olen oppinut, että jos kukaan ei kuole tai tule fyysisiä vammoja, niin laitan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinani töissä päivystyksessä osastonsihteerinä. Siihen aikaan kaikki viralliset asiakirjat kirjoitettiin kirjoituskoneella. Yövuoron aikana menehtyi potilas, ja minä sitten esitäytin lomakkeen (nimi, syntymäaika jne.), johon lääkäri naputteli tiedot tapahtuneesta. Tämä virallinen lomake lähti omaisille, väestörekisteriin, hautausjuttuihin ja muille tahoille. En muista enää, mihin kaikkialle.
Olin sitten onnistunut kirjoittamaan henkilötunnuksen väärin, vaikka omasta mielestäni tarkistin sen useaan otteeseen. Tuli vihaista palautetta vähän joka suunnasta, ihan ymmärrettävästi.
Noista mokista... Kukaan ihminen ei ole niin vastenmielinen kuin se, joka siinä vaiheessa, kun aletaan illanistujaisissa kysymään, että miten on pahiten mokannut, niin ihminen vastaa "En ole koskaan mokannut mitenkään". Vielä kun alkaa saarnaamaan siitä, kuinka tällaiset ihmiset on tyhmiä ja loosereita, niin Narsisti lausunto on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoimmat on ne kun ajoin rekan ojaan ja toisella kertaa hajotin koko rekan kuorman.
Päättäväistä toimintaa!
Firmamme arpoi muutaman lahjakortin arvontaan osallistuneiden kesken. Voittajat arvottiin, kirjoitin onnitteluviestin, lähetin sen voittajille ja painuin viikonlopun viettoon.
Palailin perjantai-iltana baarista keskiyön aikaan ja lueskelin kotimatkalla huvikseni sähköpostejani. Ihmetys oli keskikova, kun huomasin saaneeni itseni kirjoittaman onnitteluviestin lahjakorista. En tietenkään ollut arvontaan osallistunut, eikä se olisi ollut sallittuakaan.
Humalatila alkoi häivetä nopeasti, kun tajusin mokani. Olin käyttänyt viestin lähettämiseen väärää työkalua, ja viesti oli lähtenyt koko asiakasrekisterille. Lahjakortti ei ollut iso, mutta meillä oli asiakkaita n. 1500. Ja jos asiakkaalle on jo lähetetty viesti voitosta, hakee vain verta nenästään ja nostattaa paskamyrskyn, jos viestiä alkaisi pahoitella ja korjailla jälkikäteen.
Maanantaina sitten lähetettiin 1500 lahjakorttia matkaan. Ihme kyllä yksikään asiakas ei ihmetellyt, miksi voitto lahjakortin vaikkei ollut mihinkään arvontaan osallistunut. Lahjakortit lähetettiin sähköisinä, ja niistä jäi kyllä useita käyttämättä (ihmisillä vaihtuu sähköpostiosoitteet, luulevat roskapostiksi, menevät spämmikansioon jne.), mutta sellainen 12 000 euron hintalappu mun mokalle tuli.
Jatkossa oli kyllä silmä kädessä viestejä lähetellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankkineitinä 400 markan kassavaje. Joku sai liikaa (paskiainen).
Lähetin tiedotteen lehdistölle ennen pörssiä. Pomo selvitti asian puhumalla. Sain kuulla kyllä 😱
Kerran heräsin vapaapäivän aamulla 39,5 asteen kuumeessa. Jaksoin vielä jotenkin käydä kaupassa hakemassa ruokaa mutta pakotettua itseni syömään jotain, kömmin sänkyyn ja päätin ruveta lepäämään. Seuraavana aamuna huomasin, että puhelimessani oli melko epätavalliset parikymmentä saapunutta puhelua, mikä selittyi sillä että en ollut muistanut katsella kalenteria kovin tarkasti (siis ollenkaan) ja sovitulla freelance-keikalla oli vähän kaipailtu oboen soittajaa.
Bilebändin kosketinsoittajana unohdin myös kerran kauas hääkeikalle mennessä pakata syntikan virtajohdon mukaan ja siihenhän ei tietenkään käynyt mikään ihan tavallinen kaapeli. Ei siinä auttanut kuin euroviisutyyliin esittää soittamista mykällä instrumentilla ja toivoa, että yleisö on tarpeeksi kännissä, etteivät huomaa (kukaan ei ainakaan huomauttanut).
IT-insssinä mokailen töissä tämän tästä, mutta en isommin. Eikä liene mahdollistakaan, koska on monenkertasesti kaikenlaisia varmuustekijöitä rajaamassa yksittäisen säveltäjän tuhoja. Halutessani saisin korkeintaan turhautettua pari kolleegaa rakennuksen toisessa päässä hetkellisesti.
Ajoin auton ojaan lumihankeen. Kahdesti. Sain sen kyllä pois peruuttamalla, joten mitään todisteita ei jäänyt.
Asiakkaani kuoli. Kyseessä oli katkos tiedonkulussa enkä joutunut asiasta vastuuseen. Kyllähän sitä silti miettii.
Naarmutin eräässä kohteessa muovimaton ja oli molemmissa kerroksissa komeat jäljet...koko lattia jouduttiin uusimaan...
Ei mitään vakavaa, mutta 3 viikon kesätöissä siivoojana huomasin vasta viimeisellä viikolla, että osa työpaikan huonekasveista olikin muovia. Aidon näköisiä tosiaan!