Mies tekee hirveästi ja suuttuu sitten siitä. Mitenhän saisi sen rauhoittumaan?

Et mitenkään, sillä miehesi on Raataja. Äitini oli samanlainen, ja hänessä on lisäksi uhriutujan ja marttyyrin perusluonne: Herätään aamukolmelta leipomaan 20 pellillistä pullaa, ja kun sitä määrää ei kukaan pysty syömään, hän suuttuu: TEIDÄN takianne tein, eikä kelpaa.

Olisin kuvitellut, että tämä väki hieman vähenee sitä mukaan kun sota-ajan ihmisetkin, mutta ilmeisesti joissakin ihmisissä tämä piirre elää vahvana vieläkin. 

Nuo miehen ongelmat ovat varmaan vähän syvemmällä eivätkä ratkea millään kikkakolmosella. Tunnistan itsessäni ja varsinkin menneessä minässäni tuollaisia piirteitä. Itselläni todettu vaativa persoonallisuus -miehesi kuulostaa vähän samalta. Itseäni on jossain määrin auttanut terapia. Miehen pitäisi kyllä itse tiedostaa ongelmansa mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään, sillä miehesi on Raataja. Äitini oli samanlainen, ja hänessä on lisäksi uhriutujan ja marttyyrin perusluonne: Herätään aamukolmelta leipomaan 20 pellillistä pullaa, ja kun sitä määrää ei kukaan pysty syömään, hän suuttuu: TEIDÄN takianne tein, eikä kelpaa.

Olisin kuvitellut, että tämä väki hieman vähenee sitä mukaan kun sota-ajan ihmisetkin, mutta ilmeisesti joissakin ihmisissä tämä piirre elää vahvana vieläkin. 

Tätä pelkäänkin. Mieheni saattaisi vaikkapa hirveällä vaivalla ja päivien työllä raataa ja rakentaa minulle jonkun valtavan kukkaistutuspenkin/pengerryksen pihaamme kysymättä että haluanko sellaista. Ähistä ja kiroilla ja raataa sitä yökahteen parin päivän verran. Ja sitten jos en heti ihastuksissani mene ja täytä sitä kukkaistutuksilla ja vietä koko kesää viljellen siinä kaikenlaisia kukkasia, niin hän suuttuisi, että "tämän taas tein VUOKSESI ja sinulle ei mikään kelpaa, en näköjään osaa tehdä mitään oikein". Ja minä en edes ole kiinnostunut kukista. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Nuo miehen ongelmat ovat varmaan vähän syvemmällä eivätkä ratkea millään kikkakolmosella. Tunnistan itsessäni ja varsinkin menneessä minässäni tuollaisia piirteitä. Itselläni todettu vaativa persoonallisuus -miehesi kuulostaa vähän samalta. Itseäni on jossain määrin auttanut terapia. Miehen pitäisi kyllä itse tiedostaa ongelmansa mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Mieheni on älykäs ja luulen että hän tiedostaa ainakin jossain määrin ongelmansa, mutta ei osaa sille mitään tehdä eikä oikein osaa tai uskalla tai halua siitä edes ääneen puhua. Ap.

Joko vika on kotikasvatuksesta (oliko isänsä minkälainen) tai sitten hänellä on joku mielenterveysongelma joka aiheuttaa tollaista maniaa, pakonomaista raatamista.

Joku hänellä päässä takoo että hän ei ole hyväksyttävä kunnon ihminen muiden silmissä jos hän ei tee kaikkea "pakollista", kuka sen ajatuksen sinne on iskostanut?

Onko ollut joku tapahtuma menneisyydessä jonka käsittelyä hän välttelee raatamisella? Tuo raataminenhan on lähinnä addiktio, ja addiktiot on ihmisen keinoja lääkitä henkistä pahaa oloa.

Oletko kysynyt että mitä hänen mielestään tapahtuu jos hän ei itse tee kaikkea? Halveksiiko muut ihmiset, tuleeko konkurssi, tunteeko hän itsensä vaa huonoksi ihmiseksi jos muut tekevät hänen työnsä?

Vierailija kirjoitti:

Joko vika on kotikasvatuksesta (oliko isänsä minkälainen) tai sitten hänellä on joku mielenterveysongelma joka aiheuttaa tollaista maniaa, pakonomaista raatamista.

Joku hänellä päässä takoo että hän ei ole hyväksyttävä kunnon ihminen muiden silmissä jos hän ei tee kaikkea "pakollista", kuka sen ajatuksen sinne on iskostanut?

Onko ollut joku tapahtuma menneisyydessä jonka käsittelyä hän välttelee raatamisella? Tuo raataminenhan on lähinnä addiktio, ja addiktiot on ihmisen keinoja lääkitä henkistä pahaa oloa.

Oletko kysynyt että mitä hänen mielestään tapahtuu jos hän ei itse tee kaikkea? Halveksiiko muut ihmiset, tuleeko konkurssi, tunteeko hän itsensä vaa huonoksi ihmiseksi jos muut tekevät hänen työnsä?

Miehen isä on sellainen vanhanajan puuhamies, mutta ei raataja kuitenkaan. Asuu nykyään kerrostalossa eli raadettavaakaan ei juuri ole. 

Hyvä pointtintuo että raataminen on addiktio.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että mies raataa kamalasti kaikkea. Remontit pitää raataa itse, vaikka meillä olisi kyllä varaa maksaa vieraallekin. Piti saada oma piha, jossa se sitten tekee ihan hirveästi asioita, jotka sen mielestä on aivan pakollisia ja välttämättömiä (kuten rakentaa jotain työlästä kiveystä ja korkeampaa aitaa ja vaikka mitä). Minun mielestä nuo ei ole ollenkaan pakollisia, vaikka ihan kivoja ovatkin, mutta en minä olisi edes tullut ajatelleeksi, että tarvittaisiin joku kiveys jonnekin pihan nurkkaan. Lisäksi hän käy raatamassa ikääntyvän äitinsä omakotitalon lumitöitä ja pihatöitä ja korjaamassa aitaa (vaikka hänen äidillä olisi varaa maksaa ulkopuoliselle). Mies siis tekee koko ajan ihan hirveästi, suorastaan raataa itsensä ihan uuvuksiin, koska kokee että on jotenkin pakko. Kukaan ei häntä niihin käske eikä pyydä. Ja sitten hän suuttuu siitä, että "kaikki on hänen varassa" ja että "hän vain raataa ja muut laiskottelee" ja sattaa tuollaisen aitaurakkapäivän jälkeen olla pari päivää todella vihainen. Mitenhän saisin hänet rauhoittumaan ja ymmärtämään, että jos ei halua tehdä niin ei tarvitse tehdä?

Meillä pysähtyi vasta aviokriisiin ja omaan burnoutiinsa. Sanoin että nyt me muutetaan pois tästä työleiristä tai tulee ero.

Muutettiin kerrostaloon, ja hän oli kuin uusi mies. Hänkin oli pientilalta, ja kuvitteli kai että hänen täytyykin haluta omakotitaloon, ja että onnellinen perhe asuu omakotitalossa, ja oikea mies on se joka osaa suunnilleen rakentaa talon itse.

Mutta kun herran tähden hän oli koulutettu ihminen asiantuntija-ammatissa. Ja hänellä oli taakkana duunarisukupolvien arvot omin käsin tekemisestä.

Nykyään kyllä asuu kerrostalossa ihan mielellään.

Miehesi on uhriutuva narsisti.

"Mistään ei tulisi mitään ilman minua!" "Kaikki pitää itse tehdä kun muut ei osaa!"

Mitäs jos tekin muuttaisitte kerrostaloon?

Miehen äitikin voisi muuttaa kerrostaloon, niin kenenkään teistä ei tarvitsisi mennä niitä lumitöitä tekemään.

Ehdotapa miehelle sitä. Että hänen raatamisensa ja kiukuttelunsa stressaa sinua niin paljon, että haluat jo pois koko omakotitalosta.

Luin tuosta vaativasta persoonallisuushäiriöstä, ja tuo täydellisyyden tavoittelu ainakin osui exääni.

Mikään ei meinannut ikinä tulla valmiiksi kun se piti tehdä juuri oikein.

Ketään ei voinut palkata kun tekisivät kuitenkin huolimatonta jälkeä.

Kukaan ei voinut tulla avuksi, kun ovat niin huolettomia. Ja mies ei itse osannut delegoida ja opastaa yhtään mitään.

Kuulostaa mun äidiltä! Ennen joulua oli PAKKO tehdä joku suursiivous kaappeja myöten ja siitä hirveä stressi. Sitten suuttui kun joku sanoi että miksi teet? En kyllä vieläkään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos tekin muuttaisitte kerrostaloon?

Miehen äitikin voisi muuttaa kerrostaloon, niin kenenkään teistä ei tarvitsisi mennä niitä lumitöitä tekemään.

Ehdotapa miehelle sitä. Että hänen raatamisensa ja kiukuttelunsa stressaa sinua niin paljon, että haluat jo pois koko omakotitalosta.

Asuimme ennen kerrostalossa. Silloin hän kehitti muita raatamisprojekteja kuin piha, kuten jotkut vanhat rikkinäiset moottoripyörät tai vastaavat. Tai saattoi hankkia minulle jostain jonkun  vanhan polkupyöränrämän jota sitte korjaili ja kunnosteli ja maalaili kauniiksi ja raatoi ja urakoi. Enkä siis pidä pyöräilystä, koko homma tuli minulle yllätyksenä. Eli raataminen ja raatamisesta suuttuminen on sen perusluonne, vaikka myytäisiinkin tämä talo. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Luin tuosta vaativasta persoonallisuushäiriöstä, ja tuo täydellisyyden tavoittelu ainakin osui exääni.

Mikään ei meinannut ikinä tulla valmiiksi kun se piti tehdä juuri oikein.

Ketään ei voinut palkata kun tekisivät kuitenkin huolimatonta jälkeä.

Kukaan ei voinut tulla avuksi, kun ovat niin huolettomia. Ja mies ei itse osannut delegoida ja opastaa yhtään mitään.

Olen saanut kuulla tuota, että teen liian huolettomasti ja en saa tulla lähellekään kun teen hutiloiden. Omasta mielestäni teen kuitenkin tavallista tarkemmin, mutta miehen mielestä kamalan huolettomasti. Ap.

En usko että pystyt lopettaan tuota, vaan rajaamaan, juurikin niin että asutte niin uudessa että remonttia ei tarvita. Ainakin muin mies sitten otti projektiksi juuri moottoripyörää ja muuta sellaista, mikä ei haitannut muuta perhettä niin paljon kuin vaikka neljän vuoden keittiöremontti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset suutu takaisin. Itse en tuollaista katsoisi.

Ei se varsinaisesti edes minulle suutu vaan elämälle ja itselleen ja tilanteelle, kiroilee ja raivoaa yksin raataessaan. Minä saan sen suuttumisen niskaani vain jos menen liian lähelle. Ap.

Ihme itkupilli mies sinulla. Minä en nimittäin tee yhtään mitään jos en halua. Edes vaimon huutaminen ei saa minun läskiä persettä irti tästä sohvalta. Teen asioita vasta kun joudun työttömäksi. Sitten alan nikkaroimaan, mutta nyt kun on töitä niin illat käytän perse homeessa sohvalla makoiluun ja kaljan litkimiseen. Niin on näreet.

Miehesi kuulostaa ahkeralta, mutta tuo kiukuttelu paljastaa että kyseessä on pienipilinen valittaja. Ei tuollainen inisijä ole mies. Edes tuo ahkeruus ei saa pisteitä nousemaan.

Sano sille että lopettaa vauvamaisen inisemisen, jos ei työ maita niin lopettaa sen.

Minun mieheni on samanlainen.

Ei raivoa, mutta on stressaantunut ja äkkipikainen kun haalii liikaa hommia kontolleen, eikä koskaan sano ei. Nyt on alkanut itsekin heräämään tilanteeseen kun lapsi syntyi. Vasta tultiin kotiin synnytyssairaalasta kun oli taas jonnekin lähdössä, vastasynnyttäneenä ja tunteet pinnassa sanoin miehelle, että nyt ne naapurin serkun kaverin tutut saa hoitaa muuttonsa/remppansa minkälie itse, me tarvitaan sinua täällä. Usein mies tuskailee että on se ja tämä ja tuo homma, miten tässä nyt kerkiää, vastaan vain joka kerta tyynesti että silloin ei auta muu kuin karsia joku juttu pois. On viime aikoina vähentänyt menojaan joten kaipa se on itsekin jo huomannut asian laidan.